|
Saatiinpa päähänsä mekin kaksi vanhusta lähteä pienelle talvilomalle oikein ulkomaille! No mihinpä sitä parin päivän reissulle lähtisi kuin Eestiin!
Aamulla anivarhain ajeltiin Vuosaaren satamaan, josta laiva Muugaan lähti kello kuusi. Kovin oli rauhallista matkustaa - vain neljä henkilöautoa
meidän lisäksi oli jonossa ja tietenkin paljon rekka-autoja. Eikä laivan aamiaisellakaan ollut ruuhkaa, kun ei heti laivan lähdettyä ravintolaan
rynnätty. Äänekästä menoa koettiin arktisella merellä, kun jäät raapivat laivan pohjaa.
Talvisissa maisemissa ajeltiin Latvian rajalle Valgan kaupunkiin, johon oli varattu huone hotelli Metsikseen. Vähän hämmästeltiin, kun matkalla
pysähdyttiin Viljandin kaupungissa ostoskeskukseen ja kaikki muut likkeet oliva kiinni, paitsi elintarvikeliike Selver. Huomiota kiinnitti myös
talojen pihoissa liehuvat Viron liput. Googlelta kysyessä selvisi, että Eestissä vietettiin itsenäisyyspäivää
(24.2.1918). Sen huomasi myös siitä, että paljon
kansaa kylissä oli ulkoilemassa ja viettämässä vapaa-aikaa.
Kun tultiin hotelliin, kerrottiin vastaanotossa, että ravintolan keittiö oli suljettu juhlan takia. KIVA!!!!! Myöskään koko kaupungissa ravintoloista
ei saisi illallista. Onneksi Selveristä oli ostettu nakkeja ja pitsaa, joita sitten juhla-ateriana nautittiin hotellihuoneessa. Myös bensan tankkaamisessa
oli ollut matkalla ongelmia ja vasta neljännellä yrittämällä saatiin menovettä tankkiin.
Huolestuttavinta oli se, että kummankin puhelimet lakkasivat toimimasta, eikä siten pankki- ja varmennuspalvelutkaan olleet käytettävissä. Hotellin verkko
toimi fläppärissä ja iPadissa, mutta puhelimiin hotellin verkkoa ei onnistuttu saamaan. Olo oli kuin olisi palattu 70-luvulle, jolloin tarvittaessa mentiin
puhelinkoppiin hoitamaan tärkeät asiansa! Mitäpä olisi voitu tehdä, jos tienpäällä olisi sattunut jotakin, eikä kännykällä olisi voinut pyyttää apua
vieraassa maassa? Eikä meillä ole vieläkään selkoa, miksi yhteydet oli poikki 21 tuntia.
Pikkuhiljaa on alettu toipumaan matkanjälkeisen aikaeron kirouksesta. Vaikka kuinka kuvittelee, että nukkuu kokonaisen yön nirvanassa, kun illalla
nukkumaan mennessä on poikkiväsynyt, niin eiköhän yöllä jo kolmen aikaan olla hereillä, eikä nukkumisesta enää sen jälkeen tule mitään. Siispä
noustaan keittämään kahvia ja haahuillaan pitkin päivää väsyneinä. No onneksi nyt alkaa jo helpottaa!
Herkkiä hetkiä koettiin, kun oltiin Arkadian lyseossa VANHOJEN TANSSEISSA seuraamassa lapsenlapsemme Pauluksen ja tyttöystävänsä Fiinan esiintymistä.
Hieno muisto saatiin siitäkin tilaisuudesta - kokonainen sali niin ihania nuoria ihmisiä.
Mistäpä löytyisi se talven paratiisi, jonne paeta näitä pohjolan paukkuvia pakkasia? Eipä tarvitse kovinkaan kauan asiaa pohtia - meille se
paikka on Thaimaan Hua Hin. Sinne huomenna lennellään Mia tyttären ja vävy Teemun kanssa. Lämmin, tuttu ja turvallinen kaupunki, jonne nyt
asetutaan kolmeksi viikoksi viidennentoista kerran.
Jos kaikilta kiireiltäni ehdin, voin pistää muutaman rivin ja kuvan
matkablogiini
|
