No nyt pirulainen pukkasi todellisen ongelman selviteltäväksi juuri jouluviikolle, sikäli mikäli naisenvaistooni on luottamista! Kun lähetin eilen sähköpostia Hua Hinin asunnon välittäjällemme, ei sieltä ole kuulunut mitään vastausta, vaikka yleensä hän vastaa postiin heti saman tien. Jotenkin meillä on sellainen kauhea aavistus, että koko firma on kanttuvei, eikä meillä siten olekaan mitään asumusta odottamassa, kun joulun jälkeen sinne lennetään. Pahaksi onneksi ei netistä löydy myöskään suoraa s-postiosoitetta Baan Sanpluemin reseptioniin, että pystyisimme asiaa sieltä kysymään.

Tuolla mies istuu ja etsii meille netistä kattoa pään päälle siltä varalta, että kamala aavistuksemme käy toteen. Suurin murhe ei ole nyt se, että asunnosta etukäteen maksettu vuokraraha ilmeisesti on menetetty, vaan se, ettei vastaavanlaista huoneistoa löydy kahdeksi kuukaudeksi enää tähän aikaan vuodesta mistään. nytpä ei frouva voi valita tapettien väriä, eikä muita mukavuuksia - pakko kelpuuttaa se mikä sattuu olemaan tarjolla, ettei palmun alle tarvitsisi majoittua.

14.12.2016

Pienellä porukalla kokoonnuttiin tänään Oulunkylään tapaamaan ystäviä ennen joulukiireiden alkamista ja maistelemaan jouluglögiä ja Jarnan valmistamia herkkuja. Hyydytetty glögikakku on mainio oivallus. Jos sinne joukkoon vielä lorauttaisi hiukan terästystä, voisi glögit nauttia jouluaikaan ihan kiinteässä muodossa. Sehän voisi hyvin toimia myös unilääkkeenä, kun sellaisen kakun mussuttaisi iltapalaksi.

Kuvia

12.12.2016

Voi känkkäränkkä mikä päivä!!!  Kun muut kunnon ihmiset puuhaavat tähän aikaan vuodesta joulukortteja, puuhastelin minä eilen Thaimaan viisumipapereiden kanssa. Viisumihakemukseen on liitettävä pankkitilin saldotodistus, jota sitten nettipankistani etsiskelin. Kun en löytänyt mielestäni sopivan näköistä broobuskaa, otinpa tilini sivulta kuvaruutukopion, josta sitten "leikkelin ja liimailin" masinallani mieleiseni paperin.

Tänään sitten lähdettiin Thaimaan lähetystöön Helsinkiin Bulevardinkadulle. Kun viimein päästiin palvelutiskille, huomasi virkailija, että siitä hienosta saldotodistuksestani puuttui tulostuspäivämäärä. Voi hemmetti - paperit kainaloon ja etsimään lähintä pankin konttoria. Onneksi asia hoitui näppärästi pankissa ja sain paperiin pankin leiman. Sittenpä jonotettiin uudelleen, että saatiin jätettyä paperit käsittelyyn.

Kotona odotti sähköpostissa viesti  autovuokraamosta syksyisen autoreissun tiimoilta, jossa pyydettiin lähettämään dokumentteja epäonnistuneen autonvuokrauksen korjaamiseksi. Taas tuhersin, leikkasin ja liimasin tulosteita, jotta siitäkin sotkusta saisi jotain selvää. Sepä onkin pitkä tarina, johon palaan myöhemmin, kun ja jos asia joskus saadaan jonkin moiseen päätökseen.

Eikä se tuhertaminen vielä siihenkään loppunut. Hemmetisti saatiin tehdä hommia, että saatiin tulostettua bussilippu Bangkokin lentokentältä Hua Hiniin, joka tilattiin ja maksettiin etukäteen ennen matkaa. No ei se päätä huimaavasti maksanutkaan - parikymppiä kahdelta hengeltä parinsadan kilometrin matkasta.

9.12.2016

Eipä ollut hurraamista lumitilanteessa eilenkään - harmaatakin harmaampi keli, sumuista ja sateista. Paljon piti "vanhan" jaksaa! Seitsemän tuntia  kauppakeskuksissa pyörimistä! Tuntuu kuin puoli Suomea olisi lähtenyt samoille asioille Tallinnaan - laiva kuin nuijalla lyöty. Vaikeaa oli löytää penkkiä pepun alle. Tämäkö on sitä kivaa pikkujoulumeininkiä? Tunnustaudun suosiolla "vanhukseksi" tällaisen menon osalta - ei ole ihan mun juttu! No sitä mukavammalta tuntui kotiinpaluu ja oman kodin rauha!

Kuvat

8.12.2016

6.12.2016

Lieneekö Postilaitos hutiloinut ja hävittänyt meidän kutsukortin linnanjuhliin, kun postilootan pohjalta ei vaan millään ole löytynyt tuota monien niin hartaasti odottamaa lappusta? No ehkä hyvä niin, kun ei vaatekaapista olisi löytynyt mitään sopivaa päälle pantavaa, eikä tähän kroppaankaan löytyisi mitään mahtavaa luomusta, kun tuo kuntosalilla rehkiminenkään ei ole loihtinut esiin mitään kapean kapeaa uumaa!

Perinteiseen tapaan istutaan siis mukavasti kotisohvalla ja katsellaan kauniita pukuja ja hienoja kampauksia. No tuo kampaushomma linnanjuhliin olisi ehkä hoitunut luonnostaan, kun sain tänään kehuja tästä omasta hiuspehkostani. Ehei - ei se ollut kohteliaisuuttaan laukova mieheni, vaan Hyvinkään ABC:llä viereisessä pöydässä istuva rouva, joka ihan sponttaanisti kävi kehumaan kauniiksi aamulla pesun jäljiltä pöyhimiäni hiuksia. Kyllähän tuollainen palaute pelastaa naisihmisen päivän!

4.12.2016

Mamman hommat on niin kiireiset - ainakin monessa huushollissa, jossa joulun tuloa on alettu hyvissä ajoin valmistelemaan. No itse en todellakaan kuulu noihin ihaniin pullantuoksuisiin mummoihin, jotka osaa loihtia kotiin sen oikean joulun tuoksun.  No pitihän minunkin sen verran joulutouhuihin osallistua, kun lapsenlapset halusivat paistaa joulupipareita. Sotkuista homma, mutta lapset tykkäsivät! Eihän niitä maun takia tietenkään leivottu, vaan se yhdessä tekeminen oli se homman juju.

Mehuglögiä juotiin ja muutama pipari maisteltiin, kun lapset viettivät mummilan viikonloppua.

30.11.2016

Niin se vaan tämä itselleni vaikea marraskuu tuli rämmittyä läpi kotimaan kaamoksessa. Kovasti on yritetty kuntoa kohottaa ja elää terveellisesti. Tylsääkö - niin no, minähän jopa tykkään, kun arki on hallinnassa ja hommat järjestyksessä. Tiedäpä sitten, onko tuolla kuntosalilla rehkimisestä ollut mitään hyötyä, ainakaan painonpudotukseen siitä ei löydy apua. Vaikka usko horjuisikin, periksi ei anneta!

kuvat

29.11.2016

Hassua! Elettiinpä tässä välillä aikaa, jolloin kännykät pienenemistään pienenivät ja laite alkoi olla todella minikokoinen. Sitten keksittiin, että tehdään siitä jokaiselle ehdottoman elintärkeä elämisen keskus, jolloin laite oli aivan liian pieni kaikkeen siihen romppeeseen, mitä niiden käyttämiseen tarvittiin.

Kun koin netin käytön hankalaksi omassa pienessä iPhonessani, päädyin minäkin hankkimaan viimein hiukan isomman puhelimen. Kun en jaksa alituiseen opetella uusien härveleiden käyttöä, valitsinkin nyt iPhone 7plussan. No ihan riittävästi on siinäkin vielä opiskeltavaa. Nyt on frouva tyytyväinen - siitäpä passaa nyt maailman tapahtumia seurata!

27.11.2016

Se oli eilen sitten pikkujouluaatto - niinpä meilläkin. Ihan vaan kaksistaan sitä rauhallisesti vietettiin saunoen ja takkatuvassa loimua tuijotellen. Vaikka en mikään jouluihminen olekaan, niin osaan kyllä nauttia tunnelmasta, jonka jouluntulo tuo tähän marraskuun ankeuteen.

Hyvältä maistui myös joulukinkku, perunaloota ja lanttulaatikko, jotka mies kävi aamulla kaupan hyllystä ateriaksi nappaamassa. Ja eniten nautittiin JOULUMUSIIKISTA - esittäjänä tällä kertaa meille ihan uusi tuttavuus Jarkko Ahola. No "puoliseiskastahan" me tämä komeaääninen mies bongattiin ja Spotyfistä hänet sitten haettiin. Taisipa soida useampaan kertaan ehdoton joulun suosikkini "Oi jouluyö".

Adventinaikaa elellään hämyillen kynttilöiden valossa, mutta jouluruoka ja joulumusa saavat jäädä odottamaan jouluviikkoon.

25.11.2016

Marraskuu - vuoden kaikista kuukausista kamalin!  Onneksi ollaan jo loppusuoralla ja adventin aika alkamassa. Eilisessä "puoliseiskassa" haettiin suomalaista nimeä tälle pimeän kaamoksen ajan nujertajalle, jonka tanskalaiset ovat nimenneet "hyggegsi". Mielestäni sille löytyikin varsin verraton suomiversio "hämyily". Mikä kuvaisikaan paremmin kotona viihtymistä ja hidastahtista villasukissa ja verkkareissa haahuilua oman kodin rauhassa.

Jos minulta kysytään, viihtyisin kyllä mieluummin kirkkaassa päivänvalossa palmun juurella, mutta tänä nimenomaisena marraskuun kaamoksen aikana on tuo hämyily nyt meidänkin perheen kohtalona.

23.11.2016

Onnea on hyvin nukuttu yö!!!  Elämä hymyilee silloin, kun pystyy olemaan täysillä läsnä omassa elämässään. Sellainen päivä oli eilinen, kun kuuden tunnin uinailun jälkeen heräsi virkeänä uuteen päivään. Tästä päivästä ei sellaista tule. Heräsin kahden tunnin unien jälkeen (kello puoli kaksi), kun mies siinä vieressä kipuili kolottavia polviaan. Onneksi hän sai kuitenkin eilen soittamalla lääkäriltä vahvempia rohtoja, joten nyt hän niitä napsittuaan autuaana tuhisee tuolla makkarissa - minä sen sijaan en enää unta tavoittanut kerran herättyäni.

Saapa nähdä tarttuuko meihin lapsenlapsista enterorokko, kun ovat meillä olleet pari päivää hoidossa rokon vuoksi. Periaatteessa tuon enterorokon ei pitäisi aikuisiin tarttua, mutta niinkin voi hyvinkin käydä - kokemusta on perhepiirissä. Niinpä on siirrettykin kahvittelut systerin kanssa tuonnemmaksi, ettei tartuteltaisi herkästi tarttuvaa tautia muihin suvun jäseniin.

21.11.2016

Ikään kuin en jo itseäni tuntisi! Eilinen epäilyni jättää hössöttäminen ja päivittää sivuja mobiiliversioksi hissuksiin osoittautui taas ihan oikeaksi. Jotenkuten onnistuin asettumaan illalla aloilleni ja olinkin nukahtanut melko pian puolilta öin telkkarin sammuttamisen jälkeen.

Sitten heräsin parin tunnin unien jälkeen siihen, että mies oli rauhaton ja hiippaili huoneistossa, kun leikattuja polvia viilteli kipu. Siinäpä samassa katosi pienestä päästä unikin. Kolmen aikaan yöllä annoin periksi ja nousin kahvia keittelemään. Siitä sitten koneen ääreen päivää aloittamaan. Arvata saattaa, ettei päivä ollut mitenkään auvoinen. Lapsenlapsetkin olivat sulostuttamassa päiväämme, kun jonkun rokkotaudin vuoksi eivät voieet mennä kouluun.

20.11.2016

Oi voi näitä aikoja! Tekniikan kehitys edistyy niin hurjaa vauhtia, että on siinä mummoilla vauhdissa pysymistä! Pakko siinä on vaan mukana räpistellä, jos aikoo pysyä kyydissä tämän harrastuksensa kanssa, joka tosin alkaa jo ihan oikealta työltä maistumaan.

Kehitys on johtanut siihen, että nettiä luetaan nykyisin suurelta osin älypuhelimella. Kun iso osa sivustoni käyttäjistä selailee näitä sivujani kännykällä, on jo aika korjata asia ja muuttaa sivut oikean näköiseksi kännykällä selattavaksi.

Tapasin tänään it-guruni, joka rustailee minulle sopivat koodit, joilla systeemi ohjaa kännykällä selaajat kapeammalle sivulle. Huh huh! Sepä ei mikään pieni urakka olekaan, kun sivuja on kertynyt korjailtavaksi tuhansittain. No pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.... sikäli, kuin tämä touhotin osaa mitään hissuksiin tehdä!

19.11.2016

Joskus tekee todella hyvää olla armollinen itselleen, vaikka vaan sen vuoksi, ettei lapamatomaisen olon vuoksi kerta kaikkiaan saa mitään aikaiseksi. Eihän sitä koko ajan tarvitsekaan olla tehokas ja aikaansaava, eläkeläisen ainakaan! No ehkä tämänpäiväisen laiskuuskohtauksen  syynä on pieni lämmönnousu, joka houkuttaa sohvannurkkaan retkottamaan. Sentään sain itsestäni sen verran irti, että houkuttelin miehen ulos lounaalle, kun salaatin valmistaminen ei yhtään innostanut. Eikä jostain syystä olisi tänään maistunutkaan. Huomenna palataan jälleen ruotuun!

17.11.2016

Konstit on monet, kun haluaa edes säilyttää sen pienen painonpudotuksen, jonka on todellisella hiellä ja vaivalla onnistunut saamaan aikaiseksi. Apteekista kävi mies hankkimassa minulle nestettä, jonka pitäisi olla hyväksi aineenvaihdunnalle. Tämän VALMARIN-nesteen ansiosta elimistöni poistaa itsestään kuonaa ja rasvaa tehokkaammin, kun se pitää yllä tehokasta aineenvaihduntaa, kertoo tuoteseloste.

Vaikka en kovin happamaksi itseäni tunnusta, onhan se hyvä, että jollain aineella voi tuota kehon happamuutta tasapainottaa - mielen happamuuteenkin luvataan helpotusta. En ole mitenkään mainosten uhri - mutta voihan tuotakin nestettä kokeilla närästyksen kurissapitäjänä.

16.11.2016

Onneksi olen päässyt pienen säikähdyksen jälkeen lumitöiden tekemisestä, kun on saatu nauttia kuivasta, kauniista talvikelistä. Eilen illalla jo ehdin pelästyä, että se pyry taas alkaa, kun taivas heitteli märkää räntää, mutta ei sitä sitten tullutkaan niin paljon, että tuonne kolaamaan tarvitsisi mennä. Miestä ei vielä uskalla noihin lumihommiin päästää, vaikka liikkuukin nyt jo ihan ketterästi ilman sauvoja, jotka palautettiin muutama päivä sitten terveyskeskukseen, josta olivat meillä vain lainassa. Kuntosalille on lähdetty reippaana aamuisin, jossa hän treenailee pienillä painoilla näin toipumisen alussa - itse lisäilen jo painoja, kun kuntoa tuntuu karttuvan.

13.11.2016

Voi ei! Nyt kun miehen polvet alkaa olla jotensakin kunnossa, niin eiköhän pirulainen ala riivailemaan ja oma oikea polveni oikkuilee!!!!  Voihan se olla, että olen sen jotenkin onnistunut kuntosalilla suututtamaan ja sen jotenkin pahaan asentoon väännellyt. Niinpä jätin kuntosalin perjantaina väliin, kun siivousurakkaan piti säästää voimia. Jotenkin saatiin homma yhdessä hoidetuksi, vaikka useampaan otteeseen pitikin mennä jalkoja sohvalla maaten lepuuttamaan. Kuvittelin, että sauna parantaa vamman, mutta eipä ollut kuntoilemaan lähtemistä vielä lauantainakaan.

Tänä aamuna raahattiin ahterimme sitten kuntoilutaivaaseen - katsotaan nyt, mitä huominen tuo tullessaan! Nyt menen voitelemaan polvilumpioni tiikeribalsamilla, jonka tuoksullakin on parantava vaikutus - ainakin toivon niin!

11.11.2016

Kaunista on, kun katselee ulos ikkunasta! Sitä kaunista, talvista luontoa käväistiin eilen katselemassa auton tuulilasin läpi, kun pakko oli päästä näistä nurkista vähän tuulettumaan. MIES ajoi! Olisin minäkin sitä rattia voinut pyörittää talvisesta kelistä huolimatta, mutta pitihän miehen jo päästä kokeilemaan ja toteamaan, että jalat pelaa. Muutenkin tuo hänen kuntonsa on mielestäni ihan ihmeellisellä tavalla korjaantunut, eikä kipulääkkeitäkään ole tarvittu enää montakaan nappia päivässä. Siitä se kuntosalilla vielä entisestään korjaantuu!

10.11.2016

Ei ei ei! En katsonut eilen uutisia, kun heti aamusta kävi selväksi, että jenkkilässä asiat menee ihan päin p:tä. En halunnut nähdä sen pölvästi Trumpin naamaa enää kertaakaan, joten pysyttelin uutispimennossa.

Eiköhän tuota valkoista taivaan mannaa olisi nyt jo ihan riittävästi leijaillut maahan täällä eteläisessä Suomessa. Ruumiinkulttuuria tuli harrastettua taas iltapäivästä, kun alkoi näyttää siltä, että pian asutaan tiettömän taipaleen takana. Kolasin saman tien naapureidenkin polut, mutta parkkipaikka jäi puolitiehen, kun voimat loppuivat. Lapsenlapseni Paulus osasi valaa öljyä haavoille, kun pihalta märkänä ja väsyneenä vyöryin sisälle, toteamalla "sinäpä et olekaan sellainen vanha köntys mummo". Itse en tuosta olisi ihan varma!

8.11.2016

Hemsketti - lunta tulvillaan oli aamulla meidän pihapolku! Sitä pitkin kuitenkin harpottiin aamulla autolle, kun oltiin yhdessä menossa kuntosalille. No onneksi nietos ei kovin paljon siitä päivän mittaan kasvanut, niin ettei tarvinnut heti aamusta sinne mennä kolaamaan. Nytpä nähtiin sellainenkin ihme, että frouva joutui ottamaan lumikolan pieniin kätösiinsä ja lykkimään kertyneet nietokset pois poluilta. Sitäpä ei ole tapahtunut ainakaan viiteentoista vuoteen! On se onni, että käsivoimia on etsitty etukäteen kuntosalilla - nyt niille on käyttöä, kun luvassa on runsasta lumipyryä ja miehen polvet ei vielä kestä lumitöiden tekoa!

7.11.2016

On se merkillistä, että pitääkin noita kelloja alinomaa veivata suuntaan jos toiseenkin! Kunpa olisi olemassa sellainen työkalu, jolla pystyisi säätämään noita oman pääkopan sisällä olevia sisäisen kellon viisareita! Onko tässä mitään mieltä, että illalla on täysin rättiväsynyt ja raahustaa vällyihin jo kello kymmenen aikoihin. No siitä seuraa tietysti se, että valveilla ollaankin jo keskiyöllä! Näinpä kävi taas tänäkin aamuna - heräsin jo klo 02:12 ja kun nukkumatti oli livahtanut makkarista tiehensä, ei sitä unta enää mistään löytynyt. Tiedossa taas mukava haahuilupäivä! Salillekaan en uskaltanut lähteä väsyneenä kaatuilemaan!

5.11.2016

Kuin karhut talvipesässään....  Ympärillä pyhäinpäivän hiljaisuus, ulkona kaunis talvinen luonto - sitäpä passaa ikkunalasin läpi katsella. Kotioven ulkopuolelle ei kumpikaan ole tänään päätänsä pistänyt, kuntosalikin jätettiin väliin. Niiiin, sanamuoto ei ole lipsahdus! Todella - mieskin oli jo eilen aamulla anivarhain kanssani salilla, ensimmäistä kertaa polvileikkauksen jälkeen!!! Kuntopyörän polkemisella, käsi- ja vatsalihasten treenillä varovaisesti aloitteli (on suoranainen kummajainen  mielestäni). Kauppareissullekin tunki vielä mukaani, joten kovin oli liikunnallinen päivä hänellä. Tänään sitten huilataan ihan hyvällä omallatunnolla!

3.11.2016

Mikäs tässä on frouvan ollessa, kun mieskin alkaa olla pian oma itsensä ja arki palaa omiin uomiinsa. Liikkuminenkin käy häneltä jo melko ketterästi, kun ottaa huomioon, että vain pari viikkoa sitten on saanut uudet polvet. No sehän nyt oli aavistettavissakin, ettei liikkuvaista miestä mikään pitele - toissapäivänä halusi kävellä postilaatikolle ja yllätti minut, kun kokeili autonajamista ja ajoi auton katoksesta kotiovelle. Eilen poistettiin "tikit" ja samalla reissulla käytiin ruokakaupassa. Tänään haluttiin vähän hupailla ja poikettiin systerille kaffeelle, kun oli niin kaunis aurinkoinen päivä. Minä sain sentään vielä istua ratin takana, mutta luulenpa, ettei mene montakaan päivää, kun kuski jo vaihtuu.

1.11.2016

Tyylitietoinen - minäkö? Enpä olisi ruuhkavuosinani voinut ikinä kuvitella, millaisissa vetimissä ja ilman meikkiä seniori-ikäisenä pystynkään oveni ulkopuolelle piipahtamaan. No monikaan ei sitä toki tule näkemäänkään, kun tällään itseni kuntosalille niin varhain, että harva siellä on asiaa ihmettelemässä.  Lököttävät vanhat verkkarit, mukavan virttynyt t-paita, kevyttoppatakki ja grogsit. Ennen kaikkea koko komeuden kruunaa ne grogsit! Täytynee nyt kuitenkin niistä luopua, kun huomisaamuksi on luvassa lumisadetta. Niissä vetimissä ja hikisenä kuntoilun jälkeen painelin kuitenkin vielä ruokaostoksille, no huulipunaa sentään koristeeksi huuliini vetelin , kun olin sentään menossa S-markettiin!

30.10.2016

Kun olen heikko nainen vain, päätin helpottaa kuormaani ja ajoin kauppareissulta suoraan oven eteen, ettei painavia kasseja tarvitsisi kannella kauempaa. Ihan helppo homma tällaiselle blondillekin! Mutta, mutta....  eipä ollutkaan ihan helppo juttu sitten peruuttaa se auto sieltä tielle takaisin! Kyllähän minäkin muutaman metrin peruuttelen ihan suvereenisti, mutta polku ovelta ajotielle on pitkä ja hemmetin kapea (ainakin minun mielestäni). No kun olin yksin autossa, otin homman ihan rauhallisesti ja peruutin - otin takaisin eteenpäin - peruutin - ajoin takaisin eteenpäin - ja kas, sain kuin sainkin ajopelin omaan pilttuuseensa. Saa nähdä, kanniskelenko jatkossa kauppakasseja autokatoksesta, vai ryhdynkö opettelemaan sitä niin vaikeaa peruuttamista!

28.10.2016

VÄSYTTÄÄ!!  Lieneekö nyt se kaamosväsymys päässyt yllättämään vai ikäkö alkaa painaa askelta? Voihan se olla, että itseltään vaatii ihan liikaa ja kuvittelee vielä nuori olevansa. No joka tapauksessa tähän aikaan iltapäivästä - puoli kuudelta - on ihan pakko mennä huilaamaan sohvan nurkkaan, kun päivän touhut on aloittanut jo kello neljältä aamulla. Kuntosalillakin olin jo ennen seitsemää. Siinä sitten vielä huushollihommia ja yhdeksän tunnin mittainen työrupeama - johan on hemmetti, jos ei noista suoriudu!

Tänään mieskin pääsi katselemaan muutakin maisemaa, kuin oman huoneen ikkunaa. Otin hänet kyytiin huviajelulle, kun läksin viemään Rikaan lähtevää lapsenlasta lentokentälle. Siinäpä sitä huvia päivälle sitten onkin ihan riittämiin!

26.10.2016

Ihmeellinen on maailmanmeno ja lääketiede, joka pystyy korjaamaan varaosilla rikki menneen kaluston! Eihän siitä ole kuin viikko, kun miehen polvet sahattiin ja sisään asennettiin uudet nivelet vanhojen kuluneiden tilalle. Nyt mies köpöttelee täällä kotinurkissa jo melkoisen hyvin kyynärsauvojen varassa ja ihan hyvin pääsee keittiöönkin opastamaan vaimoa keittiöhommien saloihin. Veikkaanpa, ettei mene kovinkaan kauan, kun haluaa jo laajentaa reviiriään kotioven ulkopuolelle. Vahvoilla särkylääkkeillä on saatu pidettyä kivut kurissa.

polvet

24.10.2016

Mies kotona!!!  Ihan omin jaloin tuli sairaalan ovista autoon kakkoskuskin paikalle, kun puolen päivän aikaan kävin hänet Hyvinkäältä noukkimassa. Käsi- ja jalkalihasten treenaaminen ei ole mennyt hukkaan - nyt niitä tarvitaan sauvojen kanssa liikkumiseen. Itse yritän nyt toimia sairaanhoitajana parhaan kykyni mukaan ja kyttään, että kipulääkitys tulee otettua ajoissa, ennen kuin tuska ehtii iskeä. Onneksi sai "evääksi" tarpeeksi vahvoja mömmöjä, joiden avulla elo on lähes siedettävää.

Tarjouduin kyllä mittaamaan verenpainetta ja laittamaan kuumemittaria kainaloon, että olo olisi niin kuin sairaalassa konsanaan. Sanoinpa vielä, että voin pukeutua valkotakkiin, niin että tuntee olonsa turvatuksi hyvissä käsissä! Eipä tuntunut oikein kannattavan ideaa.

22.10.2016

Kovin vinhasti päivät mennä viuhahtaa, vaikka tässä nyt yksin elelen. Päiviä rytmittää aamuinen kuntosalihikoilu ja potilaan luona sairaalassa vierailu. Kun eivät siellä tarjoile päiväkahvia ja mies ei vielä ole ihan siinä kunnossa, että voisi kahvioon pyrähtää, vien hänelle sitten kahvit vuoteeseen. Tuntuuhan se hieman oudolta tämä yksin oleminen, kun on tuon miehen kyljessä tiiviisti elänyt suurimman osan elämäänsä. Toisaalta tekee erittäin hyvää passatulle frouvalle tämä itsensä palveleminen. No kyllä arki on ihan hyvin sujunut, eikä pahempia kommelluksia ole eteen vielä tullut.

20.10.2016

Kävin katsastamassa miehen voinnin, kaksosetkin pääsivät mummin mukana katsomaan niitä ihmeellisiä polvia. No eipä niissä nyt mitään katsomista ollut, kun olivat siteiden alla piilossa.

Paljon on kansaa samassa tilanteessa, kun koko osasto on täynnä näitä polven uusijoita. Mies naureskeli, että käytävällä on suorastaan ruuhkaa, kun heitä siellä kävelytetään. Hiki oli kihonnut otsalle, kun ensimmäisen kerran "lenkille" vietiin. Tänään lenkkeili vielä toisen kerran, jolloin homma sujui jo paremmin. Siitä se kuntoutuminen sisulla lähtee!

19.10.2016

Nyt miehellä on uuden uutukaiset polvet! Vielä joutuu vähän jarruttelemaan, ettei esittelisi hoitohenkilökunnalle mitään kaksoissalkkovia päästäkseen kotiin viikonlopuksi. Näin maallikoiden (tytär ja vaimo) silmissä potilas näytti olevan  ihan täysipäinen ja varpaatkin jo liikkuivat - niin että eiköhän se kuntoutuminenkin siitä huomenna alkane, kun uusia polvia ensi kertaa seisaaltaan kokeilee.

Kaksospojat tulivat aamupäivällä tätä mummilan outoa tilannetta ihmettelemään ja syömään papan pakastimeen valmiiksi paistamia piirakoita. Vähän epäilivät mummin kykyä selvitä ihan itsekseen arjen rutiineista - "mutta mummi, mitä sinä nyt sitten syöt?" Paulus oli kiinnostunut näistä papan uusista varaosista ja kyseli, ovatko ne oikein sellaiset vauhtipolvet. Kun myönsin, että hänelle laitettiin ihan viimeistä, parasta mallia, totesi vesseli, että "sittenhän pappa ei tarvitse enää autoakaan, kun voi singahtaa salillekin ihan niillä uusilla menopeleillään". Totta - joskus tulevaisuudessa meillä voi olla ihan omat menopelit autossa köröttelemisen sijaan.

17.10.2016

Vaikkei meillä varsinaisesti jännitetäkään ylihuomista miehen polvien leikkausta, niin kyllä se siellä mielen pohjalla kummittelee. Tuleehan se vaikuttamaan meidän arkiseen elämään vielä pitkään, kun mies tässä pirtin lattiaa joutuu mittailemaan kainalosauvojen kanssa. Veikkaan, että päivät tulee olemaan pitkiä liikkuvaiselle miehelle, kun joutuu vaimon hoivaamana sohvan nurkassa viihtymään. Itse aion silti jatkaa hyvin alkanutta liikuntaharrastusta - onpahan sitten ainakin toinen meistä liikuntakykyinen!

14.10.2016

On se kivaa, että jotain vielä sentään välähtää joskus tuolla korvien välissä! Oltiin tänään Bauhausissa ostamassa takkapuita ja kerrankin välähti kuningasajatus oikeassa paikassa. Uudet kylppärin ja vessan käsipyyhkeet ovat turhaan odottaneet  ripustusrakseja komeron hyllyllä, kun frouvalla ei ole ollut aikaa niitä ommella.

No nyt välähti - siispä verho-osastolle. Sieltä löytyi verhonripustuskoukkuja, jotka ovat juuri sopivat pyyhkeiden ripustukseen. Paha vain, että mukana ei ollut minkäänlaista mittaa - tietenkin renksut olivat liian pienet. Mutta minullahan on kekseliäs mies, joka tuota pikaa korjasi tilanteen  muotoilemalla ripustuskoukut sivuleikkurilla. Itse olisin käynyt ostamassa uudet sopimattomien tilalle.

12.10.2016

Oma jännityksensä on ollut miehen polvileikkaukseen pääsystä ja siitä kuntoutumisesta ajoissa ennen Thaimaan parin kuukauden reissua. Nyt iltauutiset antoivat vielä yhden uuden huolenaiheen lisää kertoessaan kuninkaan erittäin heikosta tilasta. Asiaa tuntematon voisi kuvitella, ettei sillä pitäisi olla mitään vaikutusta matkan kannalta. Kuitenkin kuninkaan poismeno voi aiheuttaa poliittista levottomuutta ja epävakautta, jopa niin, ettei sinne ole enää turvallista matkustaa.

Hulluksi on mennyt muutenkin meno tällä maapallolla. Kohta ei tahdo löytyä paikkaa, jossa ei jonkinmoista kärhämää olisi piilossa kytemässä!

10.10.2016

Miten voikaan jäädä unholaan joku jo ammoin herkkuna pidetty ruokalaji? Nyt meillä herkuteltiin sunnuntaina tuhdilla, rehellisellä suomalaisella pataruoalla. Tuli ihan joulu mieleen, kun uunista sieraimiin leijaili kinkun ja lantun tuoksut. Tosin lapsenlapsi ei ollut ihan samaa mieltä, kun ovesta sisään astuessaan kysyi, mikä täällä haisee noin pahalta. No makuja on monia! Edellisenä viikonloppuna oli Lammila tarjolla tuota herkkua ja tykättiin kumpikin siitä niin, että haluttiin laittaa sitä kotonakin.

Helppoa kuin mikä - paistopussiin heitetään possunlapaa, lanttua, porkkanaa, sipulia ja peruna. Päälle lorautetaan lihalientä ja koko komeus uuniin neljäksi tunniksi. Siellä ne muhii sitten meheväksi herkuksi. Tätä meillä tullaan tekemään vielä monta kertaa alkutalven aikana.

9.10.2016

Onneksi tajuttiin eilen ryhtyä pihahommiin, kun aurinkokin riehaantui paistelemaan! Tuuli oli kuitenkin sen verran voimakas, ettei lehtien haravoinnista tullut mitään, mutta saatiinpahan kanervat ja kallonat paikoilleen ovenpieliin. Mukavaa oli ajella kauniissa syksyisessä luonnossa niitä hankkimaan Tuusulan kukkatalosta.

8.10.2016

Voi hitsin vimpulat!!!  Yöpöydän kellon numerot paistaa punaisina silmiin, kun niitä varovasti raotan - 3:20. Ei voi olla totta!  Viimeinkin päätin kokeilla Melatoniinia, kun vuosi sitten sain siihen reseptin lääkäriltäni. Illalla heitin huuleen kolme nappia ja toivoin, että saan niillä aikaiseksi ihanan unitilan, joka kestäisi ainakin aamuun asti. Mitä vielä - eipä näytä näilläkään rohdoilla nukuttavan viittä tuntia enempää.

Eikä tuon huonon yöunen syynä ole ainakaan railakas nimppareiden vietto - yhtään maljaa ei nosteltu nimipäivän kunniaksi. No tänään ajattelin korjata asian ja nautin lasillisen punkkua takkatulen ääressä saunomisen lomassa.

6.10.2016

Pienestäkin voi ihminen nauttia ja saada mielihyvää. Eilisen selänkipuilusta sain aamulla kuningasajatuksen  - "tänään mennään ostamaan frouvalle uusi työpöytä", sellainen jossa on niin korkeat jalat, että ryhti väkisinkin korjaantuu. Niinpä hurautettiin Espoon Ikeaan asiaa hoitamaan. No eihän siellä tietenkään mitään sellaista ollut, joten ostettiin ihan perusmallinen lisäpöytä, johon mies keksi laittaa pyörät jalkojen jatkeeksi.

No nyt passaa frouvan takoa suoraselkäisenä fläppäriään korkealla pöydällään. Kerrassaan kutkuttavan mukava toimisto kaikkine pöytätiloineen ja härpäkkeineen.

4.10.2016

Meilläpä alkoi eilen talviaika. Eikä se tarkoita mitään kelloajan siirtelyä, vaan meillä se tarkoittaa lämpöpatterien, lattialämmityksen ja ilmapumpun säätelyä.

Makkarin lämpötila halutaan pitää alhaisena, kun silloin olo on kuin vauvalla ulkona vaunuissa nukkuessa. Ovi sinne oli koko päivän suljettuna, patterit kiinni ja tuuletusräppänä auki. No senhän arvaa, että luukku oli kuin ruumishuone, kun sinne illalla olin menossa telkkaria katsomaan. Siitä heti pakitin olkkarin puolelle ja kiukuttelin, etten lähde makkariin palelemaan. Niinpä mies antoi periksi ja pika vauhdilla lämmitti huoneen kotoisaksi. Turhaa pidettiin siten huoneessa koko päivä koleutta yllä, kun ei siellä voi silloin iltaa viettää mukavasti.

Kuvia lauantailta

3.10.2016

Voi mitä aarteita lääkekaapistansa voi löytää, kun sitä ei vuosikausiin ryhdy siivoamaan ja järjestelemään! Nyt meidän kaapista löytyi pieniä sinisiä pillereitä - niin juuri! Purkin kyljessä lukee "Rampiton", joten käyttötarkoituksenkin voi siitä päätellä. Mistä lienee tuo purkki meidän kaappiin kulkeutunutkin ammoisina aikoina, kun parasta ennen päiväyskin on tuolla kaukana historian hämärissä. No enpä vetänyt tuosta päiväyksestä hernettä nenääni, vaan päätin kokeilla "pientä sinistä" jalkojen krampin helpottamiseen. Ja kas - ihan ovat vielä käyttökelpoisia! Nukkumaan mennessä pilleri huuleen ja villasukat jalkaan, niin johan jalkaterien kipuilut hellittää!

Taidanpa seuraavalla lääkärikäynnillä pyytää vielä varmuudeksi uuden reseptin noille sinisille pillereille, kun täällä kylmässä pohjolassa alkutalvea vietetään!

30.9.2016

Nämä vanhukset kokeilee taas tämän viikonlopun ajan nuorenperheen elämää. Aamulla raahattiin täkkinsä ja tyynynsä tähän naapuriin, kun tytär ja vävy suuntasivat laivarantaan hurauttaakseen viikonloppulomalle Riikaan. Helppoahan tämä homma nyt on, kun kaksoset ovat jo isoja poikia. Meidän hommana on laittaa ruokaa ja kuskata heitä treeneihin - ja mummin tehtävänähän on tietysti halia vähän joka käänteessä! Huomenna ajellaan toiseen mummolaan Lammille.

28.9.2016

Verta, hikeä ja kyyneleitä - no ei nyt sentään verta, mutta hikeä sitäkin enemmän, on tämä lomanjälkeinen taivalluksemme. Sehän nyt on ihan selviö, että tuolla etelän herkkupatojen äärellä keho saa ylimääräistä täytettä painolastikseen. Sitäpä onkin sitten  ruvettava hävittämään, kun olo tuntuu niin todella plösöltä. Onneksi on paikka, missä homma voi onnistua, kun ottaa sen kuntosalirehkimisen tosissaan. Kolme päivää kuntosalia ja hups - lomasynnit melkein saatu anteeksi!

25.9.2016

Nyt alkaa arki! Seuraavat viikot harrastetaan ruumiinkulttuuria ja yritetään elää muutenkin terveellisesti. Mies sai jo tänä aamuna itsestään sen verran irti, että lähti kuntosalille aamuvarhaisella. Itselläni oli sen verran kaikenlaista ylimääräistä puuhaa matkan jälkeen, että raukkamaisesti säästin voimia niiden suorittamiseen. Mutta huomenna sitten kroppa saa kyytiä......