|
Oi ihana huhtikuu - patiolle levitellään kalusteet ja autoon vaihdetaan kesäkumit alle!
Hiukan toisenlaisiin tunnelmiin herättiin tänä aamuna, kun koko yön oli pyryttänyt lunta ja
maisema näytti kaikkea muuta kuin keväiseltä! Kuntosalille lähtö jätettiin sikseen, kun
ei tuonne kadulle ollut kesärenkailla asiaa. Eniten oltiin huolissaan lapsenlapsi Inkasta,
jonka autoon oli ehditty vaihtaa myös kesärenkaat ja hänellä oli alkamassa työpäivä Hyvinkäällä.
Pappa viestitteli jo anivarhain, että voisiko hän olla lähtemättä tuonne liukastelemaan. Inka
sitten soittelikin, että oli päässyt muuten hyvin lähes perille, mutta meno hyytyi sairaalan
mäkeen.
Itse ei lähdetty koko päivänä liikenteeseen, kun lunta tuprutti sakeasti koko päivän. En ole
muistini mukaan vielä kokenut moista kevättä. Toivottavasti se kevät sitten sieltä pikkuhiljaa
ilmestyy!
Uskomatonta mihin ihmeeseen onnistun käyttämään vuorokauden tunnit, kun edellisestä päivityksestä on
päässyt venähtämään jo yli kaksi viikkoa. Eipä tässä nyt mitään kummempia ole tapahtunutkaan.
Samaa arkista elämää on eletty kevääntuloa odotellen. Kuntosalilla on käyty kuutena aamuna viikossa,
kun ei tuonne kylmään luontoon ole tehnyt mieli lähteä lenkkeilemään. Tänään ostettiin kuntosalille
aikaa vielä neljäksi viikoksi - eiköhän sen jälkeen jo voisi aloittaa sauvakävelyn tuolla maastossa.
Viime lauantaina, kun ilmassa oli jo aavistuksen verran kevään tunnetta, istuttiin Pirttimäen ulkoterassilla
lounaalla Inkan ja Rudi-koiran kanssa. Hiukan viileää oli, mutta suojaisessa nurkkauspöydässä tarjettiin
viettää hetkinen. Arvata saattaa, että Rudi oli mielissään, kun pääsi talven jälkeen terassille kuolaamaan
meidän herkkueväiden perään!
Olen viime syksystä lähtien ollut tutkittavana palleatyrän takia. Vatsan ultra, gastroskopia ja
magneettikuvaus käyty, joiden perusteella sain lähetteen Meilahteen kirurgin pakeille. Jotenkin hän oli
mielestäni nihkeän oloinen ("kun on tuota ikääkin jo") ja arvioi, että leikkaukseen
pääsemiseen saattaa kulua aikaa tuonne vuoden lopulle.
Yllätys, yllätys - aikaa tuosta käynnistä oli ehtinyt kulua alle kolme viikkoa, kun sain puhelun, että
pääsisin leikkaukseen jo vappuaattona!!!! Kyllähän se muutoin olisi minulle sopinut, mutta kun pari
päivää ennen tuota puhelua oli ehditty tilata matka Kreikkaan toukokuun 13. päiväksi, ei matkustamista
suositeltu alle kahden viikon päästä leikkauksesta. Sairaanhoitaja kysyi, milloin reissusta palaamme ja
laittoi muistiin, että olisin käytettävissä kesäkuun alussa. Nähtäväksi jää, pääsenkö leikkaukseen
nyt ihan kesä alussa!
Kyllä tässä alkaa olla jo loman tarpeessa!! Ei ei ei, mitään reissua ei olla tilattu ja vahvasti pysytellään
vielä kotimaan kamaralla. No onneksi työntäyteinen maaliskuu alkaa olla elettyä elämää ja pitäisi alkaa
opetella työtahdin jarruttamista - laiskoja eläkepäiviä en nyt vielä kuitenkaan ole aloittamassa!
Tulevalla viikolla huolehditaan jälkikasvun ruokahuollosta, kun Mia ja Teemu golffailevat etelän auringossa.
Muilta osin allakassa on runsaasti valkoisia sivuja, joita sitten täytetään halujensa mukaan!
Pääsiäisen lankalauantaina oltiin kevään ensimmäisillä retkikahveilla Nukarinkoskella. Miten hyvältä kahvi
maistuukaan ulkona luonnossa. Seurana meillä oli pikkusiskoni Pepe Tico-koirineen.
Nukarinkoski
Kyllä tuolla auringolla on maaginen vaikutus ihmismieleen! Tänään se sitten suvaitsi lähettää säteitään
kirkkaalta taivaalta sulattamaan routaa ja jäätä niin pelloilta ja pientareilta kuin ihmismielestäkin.
Mukavalta tuntui tälläytyä keväisessä kelissä autoon, kun lähdettiin lapsenlapsi Inkan kanssa Espoon
ulkoilualueelle Pirttimäkeen korvapuustille (yksi kpl painaa n. 350 g). Samalla asialla taisi olla puoli
kaupunkia, kun parkkipaikka ja ympäristön pientareetkin olivat niin täynnä autoja, ettei sekaan mahtunut.
Siitä sitten ajeltiin Oittaalle, jossa samanlainen kansainvaellus oli kahvilan ympäristössä ja
parkkipaikalla. Eipä auttanut muu, kuin jatkaa matkaa Suomenojan Nesteelle, jossa on käyty aiemminkin
haukkaamassa lounasevästä. Vesiperä tuli sielläkin, kun se olikin lopettanut toimintansa. Loppujen lopuksi
nautittiin kaffeet ja paninit siinä lähellä olevalla Shellillä.
Keksittiin sitten lähteä sieltä "isolle kirkolle" kevään tuloa katsomaan Kaivarin rantaan. Ruuhkaista oli
sielläkin, kun aurinko oli houkutellut kansaa istuskelemaan puiston penkeille ja lenkkeilemään meren rannalla.
Vuotuinen "naisten juhlapäivä" osui tänä vuonna perjantaiksi, joten sitä vietettiin saunoen ja takkaa
tuijotellen saunatuvassa. Edellisenä päivänä otettiin etkot ja käytiin syömässä lounasta Pepen ja Sirkan kanssa
Järvenpäässä Kakkutalo Dilanissa.
Ei ei - nyt ei olla menossa mihinkään kauas!!!
Almanakkakin ammottaa miltei tyhjyyttään - lähinnä
siellä on vain arkeen liittyviä hommia ja jälkikasvun
kuljetus ja muonitus aikatauluja. Jostain kumman syystä
nautin näistä "härkäviikoista", kun arki pyörii
rutiinilla ja kotona on ihanaa olla, ihan niin kuin
Ikean mainoskin julistaa.
Uusi yhteinen harrastus on löydetty "airfryerin"
hankinnan jälkeen. Itsekin olen löytänyt tieni keittiöön
ja yhdessä on opeteltu "pöhöttimen" käyttöä. Paljon on
vielä opittavaa, mutta hyvältä vaikuttaa näin
alkajaisiksi. Lounassalaatit käydään yhä päivittäin
syömässä luonnossa, vaikka tämä talvikeli asettaa pieniä
haasteita luontoretkeilyyn. Tekee hyvää päästä fläppärin
äärestä ulkoruokintaan, vaikka se nyt pakkasen tai
räntäsateen vuoksi tapahtuukin autossa istuen ja radiota
kuunnellen. Poikkeuksen tähän rutiiniin tekee viikonloppu,
jolloin jompana kumpana päivänä syödään lounasta jossain kuppilassa lapsenlapsi Inkan kanssa.
Laskiaistiistai ja ystävänpäivänaatto! Siinäpä onkin juhlaa kerrakseen. Pikkusiskoni Pepe oli keittänyt
suuren kattilallisen hernerokkaa ja kutsui ystävänpäivän etkoille meidät ja miehen veljen vaimoineen.
Herkulliset laskiaispullat piti tietysti mussuttaa jälkiruokana. Mukavaa oli istua iltapäivää pitkästä
aikaa sukulaisten kesken.
Kaiken tämän alkuvuoden herkuttelujen jälkeen koittaa huomenna kurinpalautus! Kuntosalikortti on jo
hankittu ja huomisaamuna sitten hikoillaan salilla. Lauantaina kuulostellaan kipeytyneitä jäseniään ja
sunnuntaista alkaa päivittäinen kunto-ohjelma. Kyllä se siitä sitten.....
Monta kokemusta rikkaampina palattu jälleen kotimaahan. Tämä talvimatkailu pohjolassa asettaa olemiselle
omat haasteensa. Vaikka keli näytti auton ikkunoista katsellessa jo keväiseltä, ei se niin kovin keväiseltä
ulkona liikkuessa tuntunutkaan. Aurinkoista oli, pakkanen kymmenen asteen tienoolla ja maassa paljon
vähemmän lunta, kuin meidän kotinurkilla, mutta kylmä viima karkotti kevätkelien haaveet. Laivalla huomasi
liikkuvansa talvisella merellä, kun jäät kolisivat laivan kylkiä vasten.
Pärnussa liikuttiin ulkona mahdollisimman vähän, kun illallisella käytiin ravintola Edelweississa, joka
on hotellia vastapäätä ja toisena iltana syötiin Rahter Postipoississa ihan hotellin lähellä. Tietysti minun
ja Leenan piti päästä käymään Ruutlilla olevassa vaatekaupassa, josta kumpikin osti kauniin villajakun.
Käsinkudotut villasukat sujahti myös ostoskassiin.
Perjantaina siirryttiin Tarttoon hotelli Dorpattiin, jonne Leena oli varannut meille illallispöydän
Eskon juhlaillalliselle. Lauantaina käytiin ostoksilla Valkassa ja ajeltiin takaisin Tarttoon Otepään kautta,
jossa oli paljon kansaa liikkeellä, kun Otepää isännöi maastohiihdon maailmancup-viikonloppua.
Yritettiin päästä illalliselle kauppakeskus "Taskussa" olevaan "Ränduri-pubiin", mutta kun tarjoilija kertoi,
että ruokaa joutuisi odottamaan yli tunnin, vaihdettiin paikkaa "Tartu Grilliin".
Kuvat
Taas mennään! Vierivä kivi ei sammaloidu - eipä siis vielä ole iho sammaloitunut, vaikka kovin kuivalta
näyttää! Eilen saatiin ystävät Leena ja Esko meille yökylään ja nyt huristellaan Katajanokalle, jossa
noustaan Viikingin laivaan matkalle Tallinnaan. Ei me sinne isolle kirkolle jäädä, vaan ajellaan Pärnuun,
jossa meitä odotetaan saapuvaksi Alex Majan suojiin. Pari yötä siellä viihdytään ja autoillaan vielä
kahdeksi yöksi Tarttoon Hotel Dorpatiin. Matkan vaiheisiin palaan myöhemmin.
Tammikuu
BLOGI Thaimaan tammikuun reissulta |
|