|
Pois
joulukuuset, kynttilät
ja
riemulaulut lasten
ja äidin
tortut lämpimät -
pois juhla
onnekasten!
Tää päiv'
on päivä sydänten
ja
sisarusten silta,
tää päiv'
on päivä rikasten
ja
ilollisten ilta.
Mut meille
mieron miehille
ja onnen
kerjureille
on muiston musta
juhla se
ja tuskan tuoja
meille.
Nuo
joulupuut ja kynttilät
ja
lasten laulajaiset
ja äidin
tortut lämpimät
ja annit
armahaiset -
Ken niitä
muuten muisteleis,
kun elon
aallot pauhaa!
sen venhon
merten meuru veis -
vain
aallon all' on rauhaa.
Mut
joulujuhlan tullessa
kun
taiston aallot vaipuu,
niin
on kuin rinnan pohjasta
taas
nousis kaiho, kaipuu.
Ja on
kuin huone kylmä ois
ja
jäässä mieron liesi
ja on
kuin hetken olla vois
taas
lapsikin kentiesi.
Ja sydän
pyytäis lämpöä
ees hiukan,
oven suusta,
ja tekis mieli
leikkiä
ja nähdä joulukuusta.
Mut
suljetut on ovensuut
ja
rinnat kiini meille
ja
ikkunoista joulupuut
vain
ilkkuu mieron teille.
Pois
kaiho, kaipuu sydämen,
pois
rinnan riemupouta,
taas
tunnon päivä pilvehen,
taas
rintaan talven routa!
Tää
päiv' on päivä rikasten
ja
ilollisten ilta,
mut meille
mieron köyhillen
vain muiston
musta silta.
Siis
tulkaa, vanhat ystävät,
mun
ainoat, mun armaat,
te syksyn
tunteet synkeät,
te mieron
katseet karmaat!
Ma myöskin
kanssa tuttavain
tään illan
tahdon olla -
ne saapuu,
saapuu sadoittain,
ne joutuu
joukkiolla.
Ne kasvaa,
täyttää sydämen,
ne tuntuu
tuhansilta -
tää päiv' on
päivä rikasten
ja ilollisten
ilta.
Eino Leino
|
