Jouluruno

Joulurunoja aikuisille Joulun tunnelmaa sanojen sävelin – runollista rauhaa aikuisille - "Vielä tahtoisin kokea joulun tunnelman, unohtaa kiireen ja touhun, nauttia joulun rauhasta."

Ympärillä jouluyön hiljaisuus, maassa rauha, nukkuu kaikki muut. Vain hento joulunsävel heläjää se lapsuusmuistot mieleen herättää. Yksin istun tuoksuista nauttien, kuljettaa hyasintit taakse vuosien. Kodin lämpö lapsen sieluun jää, se joulunaikaan mielen lämmittää. Birgit Ahokas Pakkasilta ikkunaruutuun joulutähtiä piirtää. Metsänlaidasta saunan sauhut kodikkaana siintää. Pihakuusen pienet jouluvalot talvi-iltaan tuo tunnelmaa. Odottaa kaikki kylän talot jouluaattoa rauhaisaa. Tauonnut on kiire ja touhu, ihmismielet herkistyy, vain kerran vuodessa on joulu, siinä iloon hyvä syy. Birgit Ahokas On joulu rauhan aikaa, se mielen hartaaks`saa. Vaan tarkoitus sen unohtuu, monen huolen taa. Ei liikaa pidä pyytää, ei liikaa vaatia. Vaan ottaa onni vastaan, Luojan lahjana. Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen: lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen. Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin. Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin. Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin. Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin. Mitä ymmärsin, sit' en tiedä, pyhätunnelman muistan vain. Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain. Ja muistot rakkaimmat taas elpyy uudelleen Ja sanat siunaavimmat taas nousee sydämeen. Niitä lausu ei enää kukaan, Mut niiden tunnelman saan joka joululta mukaan tueks vuoden vaikean. Yön kylmä tuuli ruutuun kolkuttaa, yön tumma silmä katsoo ikkunasta. Vaan tuvassa on tyyntä, valoisaa, ei mikään häiri juhlatunnelmaa, mi nostaa maasta vanhusta ja lasta. On unhotunut raadanta ja työ, on unhotunut kaikki murhe mainen, niin riemullisna joka sydän lyö, on suuri, ihmeellinen jouluyö, ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen. Immi mHellen On se Sinullekin annettu tehtävä jouluna ja joulun jälkeen: iloksi Sinutkin on tarkoitettu iloa viemään, valoa pimeään hymyä, hyvää sanaa. Kukaan ei niin köyhä ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa kukaan ei niin rikas ettei sitä tarvitsisi. Ilo annettu jaettavaksi valo vietäväksi eteenpäin. Hyvää Joulua ihmiset – Iloa, Valoa, Rauhaa. Maaria Leinonen ENKELIKELLO Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen, hiljaisuuden kuulen alkaneen. Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon. Jää kiireet, pian aattoilta on. Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää. Jokaisen mä tahdon itse sytyttää. Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kello pyörimään. Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten. Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen. Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden. Joulun sanomaa soi kello enkelten. Lapselleni sitten joskus aikanaan, kun hän kanssain kuusta koristaa, näyttää tahdon, kuinka kellon tuon voi rakentaa. Saan lapsuuttain näin elää uudestaan. Kädessään hän kantaa neljää pientä kynttilää. Jokaisen hän tahtoo itse sytyttää. Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kello pyörimään. Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten. Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen. Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden. Joulun sanomaa soi kello enkelten Kun posti tuo ensimmäiset joulukortit on aika avata joulumaan portit. Yllätystä riittää lahjoissa näissä kuvakirjoissa lystikkäissä. Saa mummi hauskan allakan, sisko taulun, veli mukin mahtavan. Jouluiloa näin jaan ja rakkaimpiini tartutan ja joulun tunnelman valokuviin tallennan. Vielä tahtoisin kokea ihmeen joulun kokea mukavan, salaisen touhun istua pöytään rakkaiden kanssa nähdä lapset iloitsemassa. Saisinpa vielä kynttilän sytyttää sitten kun on jo pimeää Enkeli taivaan jos kuulisin vielä kaikki olisi tallella siellä. Menneet joulut muistojen kerälle laitan ne hiljaa sydämen perälle. Se on ollut aina niin, että syksy jouluksi muuttuu, vaik’ maisema on pelkkää vettä ja pakkanen vielä puuttuu. Tulkoon talvi kuten tahtoo, meille joulu silti maittaa. Tontut touhujamme kahtoo, joku puuron, kinkun laittaa. Tauko tarpeen monen työhön, nyt on siihen paras aika. Lisää mittaa tulee vyöhön – siinäkö se joulun taika? Vuosi uusi saa myös tulla, edellisen kun jo näin. Siitäkin on usko mulla: jälleen mennään eteenpäin. Matti Makkonen Jouluruno Lyhyt jouluruno Joulun toivotus korttiin Hartaat joulurunot Hauskat joulurunot Eino Leinon joulurunot Jouluruno korttiin Adventtirunot Joulurunoja lapsille Humoristiset joulurunot Jouluruno lapsuudesta Joulutervehdys korttiin Bigin omat joulurunot Lyhyt joulutervehdys Hyvän joulun toivotus sanat Vanhanajan jouluruno Moderni jouluruno Topeliuksen joulurunot Juldikter

Lapsuuden jouluruno Joulurunojen lumoa lapsuuden hengessä. Tällä sivulla joulun taika herää runojen kautta! Lapsuuden joulurunot tuovat mieleen lämpimät muistot, kuusen tuoksun ja jännityksen pukin saapumisesta. Täältä löydät koskettavia, iloisia ja perinteisiä runoja, jotka tekevät joulusta entistäkin taianomaisemman. Hyppää mukaan tunnelmaan – joulu alkaa sanoista, jotka koskettavat.

Kaarlo Sarkian "Lapsuuden joulu" Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää. Mut jostain takaa aikojen menneitten yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää. Kuva kaikkein kaunein mieleeni heijastuu: tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu, takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää. Lue lisää ..... Kaarlo Sarkia

Liekki lämmin ikkunoista talvi-iltaan kajastaa. Tupa pieni, puitteet joista hyvän joulumielen saa. Lasten silmät kilvan loistaa Joulua ne odottaa. Joka vuosi samaa toistaa, juhla luoksemme kun saa. Koti muuttuu satumaaksi tuikut syttyy loistamaan lapsuusjoulun ainiaaksi muistoihini kauniin saan. Birgit Ahokas Jouluruno kortti Kuvakorttina     Lapsuuden jouluruno Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Juhani ja Liisi, muuten matka jää! Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa. Lämmin karhuntalja reessä odottaa. Vasta ruunan reessä silmät aukeaa — siin on silmäin eessä synkkä metsämaa. Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu. Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu. Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle. Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille! Mäen rinteen alla talo törröttää, joka ikkunalla kaksi kynttilää. Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois! Tällä kirkkotiellä aina olla vois! Immi Hellen KORTTI Huurre puita huokuilee talvitaivaan alla. Suksen latu suhisee hiljaa kuutamolla. Ikkunasta katselee pieni piltti rukka. Ikkunahan ilmaantuu jäinen kultakukka. Lapsi katsoo kaihoten katsoo ikkunalla. Hiihtää jouluenkeli hiljaa kuutamolla. Einari Vuorela Katso runokortti   Pyhä yö Oli muuan Jooseppi Kirvesmies oli siellä missä me muutkin, jäi hältä vaimo ja kotilies, ja vieri viikot ja kuutkin. Hän harvoin kirjoitti Marjalleen ja harvoin kirjeitä saikin, mut jouluaaton kun ehtooseen tuli säästi joukkomme harvenneen, niin kuulla saimme me kaikin: Lue lisää ..... Yrjö Jylhä   Lapsuuden jouluruno - Birgit-mummu Nyt mielessäin utuisen matkan teen ja palaan muistojen lapsuuteen, jolloin Joulu oli sadun ihmemaa ja kaikki siinä kuin unelmaa. Vaikka aika oli köyhä ja puutteellinen, oli joulun tunnelma täydellinen. Jostain äiti herkut taikoi ja loi ne tyhjästä leipoen pöytään toi. Tuoksui rakas kotimme kanelilta, joulukuusen oksilta, omenilta, joulupuuronkin aromi ihanalta, kun se leijaili sieraimiin kannen alta. Kunpa tunteet lapsuuden saisi takaisin ne lapsenlapsille muistoiksi jakaisin. Kaiken lämmön, hellyyden, rakkauden soisin aarteeksi tulevien polvien. Birgit Ahoka - Birggits Jouluruno kortti Kuvakorttina Lapsuusjoulu Lapsuusjoulun muistot herää kerin niitä kuin lankakerää. Tunnelma oli niin aitoa, että kuusenkin kynttilät vaati taitoa. Tuoksut mökkiin joulun toivat, lapsille herkut monet oivat. Aattosaunasta juostiin hiukset jäässä, pukin tuloa jo haudottiin pienessä päässä. Illan hämyssä sitten pukki tuli ja pelkokin sydämestä suli. Ei tuonut vitsoja niin kuin oli luulo ehkä tontuilla oli ollut huono kuulo. Lapsuuden joulut ovat jääneet jo taa, silti palaan sinne joka vuosi muistoissa uudestaan. Bertta Bergroth RUNO KORTTINA   Jouluruno lapsuudesta Kynttilät ikkunoista loistaa, jokavuotista tarinaa toistaa. Joulun aikaa ennustavat, valon juhlaa odottavat. Mieli palaa jouluun moneen, lapsosena niin koettuun somaan. Pieni tupa keskellä lumen, aivan kuin olisin nähnyt unen. Totta kaikki ollut vainen, ei nykyaika ole samanlainen. Kiire ja stressi mielet täyttää, kaikki tahtovat toisilleen näyttää. Mitä kaikkea rahalla saa, voi sitä krääsää ja mammonaa. Ennen ilo suuri tuli, ja sydän siihen paikkaan suli. Kun paketista löytyi karamelli ja pieni nukke nimeltään Elli. Sitä silmien loistetta ei mikään voita, kun näkee vielä kuvista noita: miten lapsen mieli oli riemukas silloin, kun pukki saapui aattoilloin. Lapset lauloivat joulupuusta, ja pukki löi tahtia ovensuusta. Ei riemua silloin tuvasta puuttunut, eikä pukkikaan siitä suuttunut, kun pikkuveli tarttui partaan somaan, ei niinkään pukin ikiomaan. Vaan parta lähti ,kun pukki oli hies, ja sieltähän löytyikin naapurin mies. Nuo ajat ovat lapsuuden kultaista aikaa, on niissä sitä joulun suurta taikaa. Bertta Bergroth RUNO KORTTINA

Jouluruno Lyhyt jouluruno Joulun toivotus korttiin Hartaat joulurunot Hauskat joulurunot Eino Leinon joulurunot Jouluruno korttiin Adventtirunot Joulurunoja lapsille Humoristiset joulurunot Jouluruno lapsuudesta Joulutervehdys korttiin Bigin omat joulurunot Lyhyt joulutervehdys Hyvän joulun toivotus sanat Moderni jouluruno Topeliuksen joulurunot Juldikter

	Vanhanajan jouluruno Joulun rauhaa ja perinteiden taikaa. Astu vanhanajan joulun tunnelmaan, jossa rakkaat perinteet tekevät juhlan. Hiljaisuus laskeutuu kuin lumihiutale, kuusen oksilla viipyvät muistot. Tuvan lämpö, piparin tuoksu, ja sydämessä rauha – joulun ikuinen laulu. Sivun alkuun => Joulusivut=>

Keskellä arjen uurastuksen joulua etsin sydämeen. Tahtoisin jälleen valokseni tähtien hehkun himmenneen. Jossain tiedän tähden vielä säteilevän pimeyteen. Tahtoisin löytää joulun valon voimaksi sielun väsyneen. Keskellä arjen uurastuksen joulua etsin sydämeen. Tahtoisin kuulla jälleen soivan enkelilaulun vaienneen. Jossain tiedän laulun tuovan taivaan tänne turhuuteen. Tahtoisin löytää joulun rauhan voimaksi aikaan kiireiseen. Keskellä arjen uurastuksen joulua etsin sydämeen. Tahtoisin löytää lohdukseni lapsuuden joulun kadonneen. Jossain tiedän muistojen vievän onneen hiljaiseen. Tahtoisin löytää joulun lahjan voimaksi kaikkeen mitä teen. Pia Perkiö   Jouluruno kortti   On hanget korkeat, nietokset, vaan joulu, joulu on meillä! On kylmät paukkuvat pakkaset ja tuimat Pohjolan tuuloset, vaan joulu, joulu on meillä! Me taasen laulamme riemuiten, kun joulu, joulu on meillä! Se valtaa sielun ja sydämen ja surun särkevi entisen, mi kasvoi elämän tiellä! Oi käykää, ystävät, laulamaan, kun joulu, joulu on meillä! Se tuttu, ystävä vanhastaan, on tänne poikennut matkoillaan ja viipyy hetkisen meillä. Nyt tähtitarhoihin laulu soi, kun joulu, joulu on meillä! Nyt maasta taivaaseen päästä voi, jos sydän nöyrä on lapsen, oi, kun joulu, joulu on meillä! Oi anna Jumala armoas, kun joulu, joulu on meillä! Ja kansaa suojaa sun voimallas, meit' auta näkemään taivaitas, kun joulu, joulu on meillä! Vilkku Joukahainen - runo julkaistiin ensimmäisen kerran Joulupukki-lehessä 1901   Tulit jo meidän luoksemme, tulitpa joulu kulta! Saimme kuusen ja kynttilät tuomisiksi sulta! Koti on valmis ja herttainen, juhla mielessä kaikkien, silmät loistaa pienoisten, niin kuin joulun tähdet. Tulitpa meille kirkasna, kiitos, joulu kulta! Sytytä myöskin sydämiin taivaan tähtien tulta! Jeesus taivaan rintahan tuo, kotiin riemun kirkkahan suo. Saavu nyt, Jeesus, meidän luo, silloin on oikea joulu. Hilja Haahti   Syttyy ikkunalla joulunvalot loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu. Hangen alle peittyy maat ja salot. Kiire mainen hetkeks’ unhoittuu. Avaa sydämesi joulun tulla etsi todellista joulun tunnelmaa. Huolet maalliset vaik ois sulla joulurauha mieles valloittaa.   Jouluruno kortti Täältä kuvakorttina Tule Joulu kultainen Juhla vanhain perinteiden Saapuu talven hämärään Hyvän tahdon odotuksen Nostaa mieleen lämpimään Sadunlailla taaskin kuvat Mieliin nousee vanhan maan Aasit, lampaat, härkäin tuvat herää eloon uudestaan Vaikka onkin kaukainen Satain vuotten takainen Silti aina läheinen Tule joulu kultainen Joulun valon sydämiimme Tuokoon lailla tähden sen Tarun, josta muistelmiimme saamme joulun ikuisen Jälleen tähden opastuksin Tietäjät saa seimen luo Miehet vanhat kumarruksin Lahjat lapsoselle tuo Joka joulu muistot palaa Samaan vanhaan tarinaan Uudet polvet hengen valaa perinteeseen jatkuvaan Seppo Mattila Jouluruno kortti Kuvakorttina Lumiset näreet kuin pienet tontut vaeltaa valkeissa vaipoissaan hämyssä sinisen jouluaamun metsien kirkkoon korkeaan. Hiljaisuus siellä urkuja soittaa puitten humina virsinä soi lumien kristallikynttilät loistaa akkunat kultaa aamunkoi. Kattona kirkon on sininen taivas ikuiset hongat on pilarejaan purppuraviitassa aurinko astuu alttarille sen messuamaan. Alttarina on luminen vaara hartaana seisoo maa ja puu lävitse valkeain hahtuvain hiljaa metsässä aam kirkastuu. Lauri Pohjanpää

Kuka tuntisi joulun paremmin kuin lapsi pehmein kätösin? Hän koskee ruutua sormellaan, ja hiutale sulaa lennostaan, ja pimeä ruutu valkenee, ja tähti suurena säteilee. Kuka tuntisi joulun paremmin kuin lapsi poskin punaisin? Hän on omenan lihaa kokonaan, hän on joulun tuoksua tulvillaan, hän on torttu ja luumu ja runsaus, hän on herkullisin aistimus. Kuka tuntisi joulun paremmin kuin lapsi silmin hohtavin? Hän on kynttilän liekki lämpöinen, hän on säihky ja kimmel hankien. On piippalakkeja silmissään ja tähdyn hymy ja riemu jään. Kuka tuntisi joulun paremmin kuin lapsi äänin helkkyvin? Hän on soittorasian sulokkuus, hän on kirkonkellojen totisuus, hän on nauru ja salainen supatus, ja kirkas tiukujen kilahdus. Kuka tuntisi joulun paremmin kuin lapsi jaloin tanssivin? Hän on tonttu ja poro Lapinmaan, hän juoksee lahjoja pulkassaan. Hän kiitää kirmaten jokaisen luo. Hän kerkeä, kukkiva, joulun tuo. Anja Samooja Eino Leinon jouluruno Mökit nukkuu lumiset, nukkuu hankitanteret, tuikkii taivaan tähtivyö - pyhä nyt on jouluyö. Katso: valo välkähtää, hanget kaikki kimmeltää, yli vuorten, metsien käy kuin välke siipien. Se on jouluenkeli. Herra hänet lähetti kanssa joululahjojen luokse pienten lapsien. Vaikka häll´ on kädessään niin kuin kulkis kylvämään ja hän kyllä kylvääkin, mutta ihmismielihin. Ei hän anna makeita, eikä leikkikaluja, niitä isä, äiti suo. Mitä jouluenkel´ tuo? Puhtahia aatteita, kultaisia kuvia Suomen lasten sydämiin, mökkihin ja palatsiin. Niitä hänen vakastaan vapiseepi yli maan niinkuin pikku tähtiä - eikö se oo ihmettä? Mutta yhä kummempaa viel´ on mitä kerrotaan: kulkiess´ sen enkelin lapsiks muuttuu vanhatkin. Sitä et kai ymmärrä. Kysy sitä äidiltä! Sitten siunaa itsesi, nuku - saapuu enkeli. Eino Leino Jouluruno kortti Kuvakorttina Lisää Eino Leinon joulurunoja.....   Joulupuu, joulupuu, metsän kaikkein kaunein puu! Oksissasi häilyvissä riiputtelet omenoita, loistat kultatähtösissä, kerrot metsän tarinoita. Latvahasi ihanaan puhkee ruusut tuoksumaan. Joulupuu, joulupuu, metsän kaikkein armain puu! Lakkas alla laulut soivat, laulat meille sadoin kielin. Mitä oksas huminoivat, kuuntelemme juhlamielin. Joulupuu, joulupuu, muistos mieleen painauu. Joulupuu, joulupuu, metsän kaikkein kallein puu! Kirkkaat kynttiläs kun palaa valaisten ja lämmitellen, kyynel nousee silmään salaa - kenpä seisois värjötellen? Tuotpa mieleen taivaan maat, hyväks sydämemme saat. Immi Hellen Yön kylmä tuuli ruutuun kolkuttaa, yön tumma silmä katsoo ikkunasta. Vaan tuvassa on tyyntä, valoisaa, ei mikään häiri juhlatunnelmaa, mi nostaa maasta vanhusta ja lasta. On unhotunut raadanta ja työ, on unhotunut kaikki murhe mainen, niin riemullisna joka sydän lyö, on suuri, ihmeellinen jouluyö, ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen. Kas, Betlehemin kirkas tähtönen luo orren alle ikiloistettansa. Nyt käydään kera öisten paimenten sen vastasyntynehen seimellen, Hän tarjoo taivaisia lahjojansa. Oi, onnellinen koti, jossa näin se joulun lapsi otetahan vastaan. Hän johtaa läpi öisten pimeäin, Hän pyyhkii kyyneleitä kärsiväin ja suopi siunausta taivahastaan. Immi Hellén   Hauskoja vanhanajan joulurunoja, sepittänyt Olli Vuorinen Runoja teoksesta "Joulurunoja lapsille" julkaistu 1911.           JOULUNVIETTO Loistava on sali Hanna ja Heikki Pyörivät ympäri joulupuun. Siell' iso piiri ja hilpeä leikki, Naurua, laulua täydeltä suun. Rikkaus uhkuvi, puute ei haita, Herkkuja pöytä on kukkuranaan; Äiti on aulis, eik' isä saita, Lahjoilla muistavat lapsosiaan. Katsopas pirtissä Jussia, Riittaa: Leikkivät paljailla oljilla vaan! Hauska on heillä, he muista ei piittaa Mutt' isä tutkivi raamattuaan. Lamppu ja kyntteli nyt valon antaa, Pois pärevalkea jouluna on. Äiti jo pöydälle puuroa kantaa; Syötyä kaikki he käy lepohon. Aamulla varhain liike on tiellä, Kansa se kirkkohon kiiruhtelee. Kas sadat kynttelit loistavi siellä, Kellot ne kutsuen kaikuelee. Pirtinkin perhe on matkojen takaa Rientänyt saarnaa kuuntelemaan; Vaan saliss' ollehet, noo, nehän makaa Viel' unen helmassa vuotehillaan. Olli Vuorinen   JOULUKUUSEN LUONA Jo on joulu jontununna, Ilojuhla ilmestynnä, Juhla juhlia jalompi, Yli muita mainiompi, Siks' on pirtti puhdistettu, Sali siivottu somasti, Haettu havuinen kuusi Korven viereltä komea; Siihen kynttelit kyhätty, Valaistukset valmistettu, Oksihin omenat pantu, Namut naastisti sidottu, Liput siinä liipottavat, Hohtavat hopealangat. Ympäri ylevän kuusen, Luona loistavan närehen, Lapset leikkiä pitävät. Nuorukaiset notkuilevat, Naiset kaikk' on naurusuulla, Miehet mielellä hyvällä, Vanhankin vakainen silmä Ilostusta ilmaiseepi. Syy on ihmisten iloita, Syy on sykkiä sydänten, Kun on ihme ilmestynnä, Johtotähti jouluyönä Pimeyttä "poistamahan, Kansoja valaisemahan, Syntisiä saattamahan jäisen Isän kotihin. Olli vuorinen       MUMMO JA PIKKU LOTTALOTTA Mummo kertoi satusarjan: Kuinka Kekri kaitsi karjan; Kuinka karhu kasken kaatoi, Miehen mieliks huhdan raatoi; Kuinka kettu viekasteli, Toisten toiminnasta eli; Kuinka jänö nauruun ratkes. Ripsis rapsis huuli katkes; Kuinka jättiläinen loikki Suuren, syvän järven poikki ; Kuinka hölmö laati talon, Säkissä vei siihen valon; Kuinka ukko kiipes puuhun, Hopsis kopsis hyppäs kuuhun; Kuinka kohta itsekukin Saapi nähdä joulupukin. "Ompa kaiketi ne totta", Pilpatteli pikku Lotta. Sitten mummo sivumennen Virkkoi: "Olin miekin ennen Lotan laisna Lapsukaisna!" Tuohon Lotta huusi jo "Älkää, mummo, narratko!" Olli Vuorinen TONTTU Pakkasyö on ja leiskuen, Pohja loimuja viskoo Kansa kartanon hiljaisen, yösydän-untaan kiskoo Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan Kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta Ladosta tulee, hankeen jää, harmaana uksen suuhun Vanhaan tapaansa tirkistää, kohti taivasta, kuuhun. Katsoo metsää, min hongat on, tuulen suojana kartanon Miettivi suuntaan sataan, ainaista ongelmataan Partaa sivellen aprikoi, puistaa päätä ja hasta "Ei, tätä ymmärtää en voi. Ei, tää pulma on vasta." Heittää tapaansa järkevään, taas jo pois, nämä vaivat nään Lähtee toimeen ja työhön, lähtee puuhiinsa, yöhön. Aitat ja puodit tarkastain, lukkoja koittaa nytkin - lehmät ne lehdoista näkee vain, unta kahleissa kytkyin suitset ja siimat, ei selkään soi ruunan, mi myöskin unelmoi: torkkuen vasten seinää haassa se puree heinää; Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko Kanat jo katsoo pienallaan, istuu ylinnä kukko Kopissa vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi Tonttu harmaa ja nuttu, vahdille kyllä on tuttu Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki Tontulle arvoa antavan, näiden jo aikaa näki Varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot, pienet nuo Ken sitä kummeksis juuri, hälle se riemu on suuri Isän j pojan on nähnyt hän puhki polvien monten nukkuvan lasna, mut mistähän tie oli avutonten! Polvet polvien tietämiin nousi, vanheni, läks - mihin niin! Ongelma, josta halaa selkoa, noin taas palaa! Latoon parvelle pyrkii vaan, siellä hän pitää majaa: pääskyn naapuri suovallaan on liki räystään rajaa; Vaikka pääsky nyt poissa on, keväällä tuoksuun tuomiston kyllä se saapuu varmaan seurassa puolison armaan. Silloin aina se sirkuttaa monta muistoa tieltä, ei toki tunne ongelmaa, näin joka kiusaa mieltä. Seinän raosta loistaa kuu, ukon partahan kumottuu liikkuu parta ja hulmaa tonttu se miettii pulmaa. Vaiti metsä on alla jään, kaikki elämä makaa Koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa Tonttu, puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan Tuumii minne se vienee, missä sen lähde lienee. Viktor Rydbergin runo "Tomten" ilmestyi 1881 katso kuvakertomus Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää. Mut jostain takaa aikojen menneittenn yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää. Kuva kaikista kaunein mieleeni heijastuu: tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu, takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.   On ehointa yllä, on saunasta palattu juuri. Pian käydään poikki sen kaivatun kynnyksen, jota kohti on kuljettu päiviä laskien. Jo on käsillä korkea hetki, tuokio suuri, kun kuusen kynttilät liekkeihin leimahtaa. On tuvassa lämmintä, kirkasta, juhlaisaa ja ikkunan takana tähdet ja hankien muuri. Kaarlo Sarkia Jouluruno kortti Animaatiokorttina     Terve, terve, jouluaatto! Sua toivoi äiti, taatto - hartahammin - usko mua, lapset odottivat sua. Kello naksautti kuusi, niin jo pieni Paavo huusi: - Kukas tuolta kiipeää rantatietä viertävää? Lapset kaikki ikkunaan heti lentää katsomaan, näkivätkin selvästi, kirkas kuu kun valaisi. Etkö tuntis tulijata, säkin suuren kantajata, partasuuta ukkoa, vanhaa sekä viisasta. Heti ovi avattiin, saliin vieras kutsuttiin, saatiin lahjat loistavat, viikunat ja omenat. Ukko etsii lahjaa uutta, lapset huutaa täyttä suuta: - Mulle, mulle, ukkoseni, anna parhain lahjasi! Pieni Helmi hiljaisna seisoo toisten takana eikä pyydä laisinkaan kunhan toiset saisi vaan. - Kuka sinisilmä siellä aivan lahjatonna vielä? Lapsi, ah, sun sydäntäs! Lausuu ukko älykäs. - Etkö luule nähneheni tästä ohi rientäissäni - annoit lelus ainoisen köyhän lapsen kätehen. Niin, ja näinpä kerran vielä kuinka kulkeissasi tiellä sairaan linnun tapasit, hellästi sen korjasit. Lahjan sinun arvoisesi lahjoittaa toinen sulle, ota multa omaksesi kultahelmet kaulallesi! Immi Hellen   Auringo ei usein näy Matalimmalda hän käy, Joulun tänne tuomaan Armon vuotta luomaan Lymmyi seimen suojaan Armon Auringo. Sumunen ilma vuorilla väikkyy, Raskaasti pilvet käy, Hengittää kostee, suojanen tuuli Himmeäs männistös, Toki riemu lemmekäs Himmeydes hymyilee Kuin hääjuhla synkeäs yössä; Tullut on joulu-ilta. Huoneesta loistaa valkeus hauska Vastahan kulkijan, Hedelmii vuoden ahkerast työstä Tornina seisoovi Pöytävaatteel valkeal Vierahille tarjona, Ja laattial kiiltävät oljet Leimues iltapystyn. Pöydässä istuu asujat kaikki Huoneessa loistavas, Kellenkään määrää eteen ei panna Lahjoista taivahan; Kaikki yhtä ansainneet, Kaikki tässä vierahat; Ja koska he pöydästä käyvät, Pauhaavat jouluvirret. Veisaavi nuori, veisaavi vanha, Kuultelee hartaast laps; Sionin juhlasta veisunsa kaikuu, Ihmeestä suurimmast, Sankarista seimessä Bethlehemin kaupungis, Ja silmissä kyynele loistaa Kuultelevalla lapsel. Heikenee vihdoin valkean loiste, Virsi myös vaikenee, Äänettä kauvan istuvat kaikki Vakaasti miettien Tulisian hohtaes, Punahiilen himmetes; Ja lepohon käyvät he viimein Vuoteelle olkiselle. Korkea juhla, ihana ilta Oljilla kultasil, Valossa valkeen, ilosen liekin Sumusen yösen kohdus! Ken sua taitaa unohtaa? Ken sun virttes kaikunaa? Ken lapsukaist äitinsä helmas Vajassa Bethlehemin? Aleksis Kivi Ikkunaan on ripustettu Beetlehemin tähti. Isä laittoi turkin päälle, kuusen hakuun lähti. Kuu kuusen latvaan istahtaa, lentosuukon heittää. Äiti hiljaa hyräilee ja riisipuuron keittää. Eno ajaa hevosella puista siltaa pitkin. Tätä iltaa odottavat taivaan enkelitkin. Jukka Itkonen Larin Kyöstin joululaulu Pehmeästi hiutaleet katuun putoo, joulu saapuu hiljaa kaupunkiin, lukin lailla hämy mielen kutoo seitin-utuisihin unelmiin. Vanha katulyhty nukkuu nurkassaan, iltatähdet syttyy palamaan. Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan. Vanha kirkko loistaa kimmeltäen kynttilöineen, lasikruunuineen, pilvet harhaa yli linnanmäen, kirkonkellot soivat hiljalleen, torin nuotiot jo ovat loimuilleet, tiu’ut soittaa, kiitää kirkkoreet. Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan. Tiu’ut soivat hullunkurisesti, puodinikkunat nyt loiston saa, kirkonkäynnin jälkeen alkaa kesti, lakkaa, mantelia tuoksuaa, koreana kiiltää salin joulupuu helovöissään, päällään puolikuu. Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan. Katso, tähtipojat tulee salaa vanhan vierastuvan eteiseen, tangon päässä pahvilyhty palaa, taatat, pukit teuhaa temppuineen, tallilyhty liehuu yli pihamaan, kuormarengit hyrrää laulujaan. Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan. Mikä salaperäisyys on kaikkialla, lasten puhtaat silmät säteilee, nuoret kuiskii suuren palmun alla, klaveri häähymnein humisee, vanhan sydän herää, elää uudestaan monta joulu-iltaa muistoissaan. Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan. Kuin ois kautta vanhan valtakadun joulun hellä henki liidellyt, luo se rauhan, tuhatöisen sadun, mik’ on aikain hämyyn himmennyt, on kuin outo onni kaiken kirkastais, ihmismurhe vihdoin rauhan sais. Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan. On kuin aika punois unisillan yli elon myrskyn valkamiin, soittais loppuun vanhan joulu-illan, loisi ihmiskunnan suurta unelmaa, joka taiston takaa kangastaa. Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan. Larin Kyösti Lumisella portilla Joulu kolkuttaapi: Sisään sievään laskeppa! Vilun täällä saapi. Raskas, täys on korini. Sulle, muille kulleki Lahjoja on mulla. Saanko luokses tulla? - Joudu, joulu, jo! Kynttilät ja kuusen tuon Varsin vihannoivan, Rauhan, riemun runsaan suon, Ystävyyden oivan. Köyhä mies myös avun saa, Jota nälkä ahdistaa; Suru, murhe musta Löytää lohdutusta. - Joudu, joulu, jo! Sakari Topelius