| |
Varpunen jouluaamuna
Lumi on jo peittänyt
kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt
talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen,
syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt
talvipakkasessa.
Pienen pirtin portailla
oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla,
ota siemen multa!
Joulu on koditon,
varpuseni onneton,
tule tänne riemulla,
ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten
lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen
otan kyllä sulta.
Palkita Jumala
tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen
otan kyllä sulta!
– En mä ole, lapseni,
lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi,
tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen,
jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi
enkeleitten maasta.
Sakari Topelius
Jo joutuu ilta ja tuuli käy
yli tumman, synkeän salon,
hämy majan verhovi matalan
ja kirkkaan uhkean talon.
Kun tuntea sais tuon pyhän,
lohtua luovan valon!
Vaan tähdet lempeän hohteen luo
syvyyksiin synkkiin asti.
Ja jouluvalkeat loistavat
joka paikassa kirkkahasti.
Oi Luojamme,
sä tule meille johtajaksi!
Nyt valkeus voittaa ja
synkkyyskin jo murtuu
maisilla teillä.
Majassa halvimmassakin
on sijansa enkeleillä.
Ja silloin on myös joulurauha
parhain meillä.
Z. Topelius
Tuo nyt mieleen rauha,
joulu armahin!
Talven juhla lauha,
vieras herttaisin!
Keijut ilakoivat
kuusta kiertäen,
ympärillä soivat
laulut enkelten.
Lapset lauluun innoin
ääntään kohottaa,
kaikki riemurinnoin
kiittää Jumalaa.
Sakari Topelius
Tervehtii jo meitä
joulu ihanin!
Tuli kylmän teitä
juhla kuitenkin.
Kaikki kauniit aatteet
tullessaan se toi,
yllään juhlavaatteet
lapset karkeloi.
Kynttilät ne hohtaa,
kirkkaan tuikkeen luo:
mielemme jo johtaa
Betlehemin luo.
Sakari Topelius
Jo lumiset myrskyt myllertelee
lumen, tuiskujen kentillä täällä.
Mut liedet kirkkaasti leimuilee
ja kynttilät pöytien päällä.
On tullut joulu, se rakkahin,
alas laskenut taivaastansa,
ja pirttinsä lattian köyhinkin
maja peittävi oljillansa.
Ja lapsoset nuo
käy ikkunan luo
ja tiuvut niin kirkkaan
helkkehen suo.
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!
Me istuimme varjossa pimeyden
ja käännyimme taivahan puoleen:
kosk' annat Sä kasvojes kirkkauden
maan paistaa tuskaan ja huoleen?
Ja Herra, hän antoi armonsa tään
ja toivonsa tuskaamme sääsi:
valo syntynyt yöhön on synkimpään,
elo kuoleman vallasta pääsi!
Ah kirkkahin koi,
min Betlehem loi
ja tähties paistaa
kirkkaasti soi!
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!
Nyt huurteinen pakkanen rakentaa
yli vettemme välkkyvän sillan,
ja hevosin korskuvin kiiruhtaa
voi kirkkohon jouluillan.
Punat poskille, pitkäksi pellava nyt,
kun laskemme täyttä laukkaa.
Ei haittaa, jos myrsky on yltynyt
ja pakkanen järvillä paukkaa!
Sillä loistossaan
sädekruunussaan
on kirkkomme tuttu
kummullaan!
Oi, joulu, oi,
jo lumiset myrskyt myllertelee
lumen, tuiskujen kentillä täällä.
Mut liedet kirkkaasti leimuilee
ja kynttilät pöytien päällä.
On tullut joulu, se rakkahin,
alas laskenut taivaastansa,
ja pirttinsä lattian köyhinkin
maja peittävi oljillansa.
Ja lapsoset nuo
käy ikkunan luo
ja tiuvut niin kirkkaan
helkkehen suo.
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!
Me istuimme varjossa pimeyden
ja käännyimme taivahan puoleen:
kosk' annat Sä kasvojes kirkkauden
maan paistaa tuskaan ja huoleen?
Ja Herra, hän antoi armonsa tään
ja toivonsa tuskaamme sääsi:
valo syntynyt yöhön on synkimpään,
elo kuoleman vallasta pääsi!
Ah kirkkahin koi,
min Betlehem loi
ja tähties paistaa
kirkkaasti soi!
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!
Nyt huurteinen pakkanen rakentaa
yli vettemme välkkyvän sillan,
ja hevosin korskuvin kiiruhtaa
voi kirkkohon jouluillan.
Punat poskille, pitkäksi pellava nyt,
kun laskemme täyttä laukkaa.
Ei haittaa, jos myrsky on yltynyt
ja pakkanen järvillä paukkaa!
Sillä loistossaan
sädekruunussaan
on kirkkomme tuttu
kummullaan!
Oi, joulu, oi.
Sakari Topelius
Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
Zacharias Topelius
Sylvian joulutervehdys Sisiliasta
Nyt joulu on laaksoissa pohjolan maan,
joko tullut on rintoihin tuo?
On pöydällä kynttilät loistehessaan,
käy vartoen lapset sen luo.
Ja orrella keinuvan näät häkin sen,
mi vei multa ystävän uskollisen.
Oi vangittu, laulus
jo vaikeni sun.
Missۥ on sydän hellä sen kuunteluhun?
Oon maassa, missۥ on kevät kuihtumaton,
rypäleet missä välkkyelee,
missۥ sypressien lemu rannoilla on,
siellۥ lauluni nyt helisee.
Nään Etnan ma säihkyen loimuavan
ja kuultavat ilmat ja maan vihannan.
Oranssit ne huumaa
ja puut huminoi
ja öin mandoliini vain lemmestä soi.
Ja sypressit tuoksuu, on täys hopeaa
meri rantoihin murtuessaan.
Allۥ Etnan on hauta, mi kukkasin saa
nyt kertoilla murheestaan.
Laps pohjolan nukkuvi helmassa sen,
ja joulua juhlii nyt maa isien.
Ken laulusi laulaa
kuin ennenkin taas?
Soi Sylvian laulussa syntymämaas.
Sa tähdistä kaunein,
nyt kirkkautes
yli rakkahan pohjolan luo,
ja ennen kuin sammut,
sa siunaukses
mun syntymämaalleni suo!
Vaikk’ kultainen on kevät
ympärilläin,
on armain se maa,
josta kauas ma jäin.
Mun lauluni saakoon
se heljimmän, oi,
niin kauan kuin sirkutus
Sylvian soi!
Sakari Topelius
suom. Elina Vaara
Sylvian joululaulu
Ja niin joulu joutui
jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti
luo loistoaan jo pirtteihin
pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa
vielä on vain se häkki,
mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus
on vankilan; oi murheita
muistaa ken vois laulajan.
Miss’ sypressit tuoksuu
nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun.
Miss’ siintääpi veet,
viini on vaahtovin ja
sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä
kauniina nään, ah,
tää kaikki hurmaa ja
huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti
lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut
ken kertoilla voi!
Sä tähdistä kirkkain,
nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu
sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en
mistään ma saa,
on armain ja kallein
mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen
laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista
sointuisimman.
Zacharias Topelius
Lumisella portilla
Joulu kolkuttaapi:
Sisään sievään laskeppa!
Vilun täällä saapi.
Raskas, täys on korini.
Sulle, muille kulleki
Lahjoja on mulla.
Saanko luokses tulla?
- Joudu, joulu, jo!
Kynttilät ja kuusen tuon
Varsin vihannoivan,
Rauhan, riemun runsaan suon,
Ystävyyden oivan.
Köyhä mies myös avun saa,
Jota nälkä ahdistaa;
Suru, murhe musta
Löytää lohdutusta.
- Joudu, joulu, jo!
Pahan kaiken poistelen
Piireist' iloisista,
Virttä siivin enkelten
Tuotan taivaallista.
Silloin silmät lapsien
Loistaa lailla tähtösten;
Sydammet ne uuden,
Saavat valoisuuden.
- Joudu, joulu, jo!
Parhaan lahjan, jonka suon
Viimeks tahdon säästää:
Jesus-lapsi, jonka tuon,
Vieraaks mieli päästä.
Mailman valon povehes
Huolitko ja huoneeses?
Onko riemus vainen
Rauha Taivahainen?
- Joudu, Jesus, jo!
Zacharias Topelius
Joulu oveen kolkuttaa,
hymyy tuiskusäässä,
lapsikullat avatkaa
olen aivan jäässä.
Kukkurainen vakka tää
harteitani väsyttää.
Lahjoja on mulla
saanko sisään tulla?
Tule armas joulu.
Sakari Topelius
En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan.
Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa,
joss’ sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa,
ja mieltä jaloa.
Luo köyhän niinkuin rikkahan
saa joulu ihana
Pimeytehen maailman
tuo taivaan valoa
Sua halajan, Sua odotan,
Sa Herra maan ja taivahan
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo
suloinen joulus tuo.
Z Topelius
TALVILAULU
Taas hangella muistaa
poikaset luistaa
ja suksilla suistaa,
nyt huolta ei!
Kun nietokset nauskaa
ja jäätiköt rauskaa,
niin retki on hauskaa,
soi metsä, hei!
Nyt tähtöset vilkkaa
ja kulkuset kilkkaa,
hei, riemua silkkaa,
kun hulmutaan!
Ma valjastan varmaan
nyt varsani harmaan,
ja siskoni armaan
vien kuutamaan.
Kun talvi maan voittaa
ja puhurit soittaa
ja korvia koittaa,
niin parhain saa:
nääs joutuvi luvat
ja juhlaiset tuvat
kun kaukaiset kuvat
yön valloittaa!
Sakari Topelius
Nu så kommer julen,
nu är julen här,
lite mörk och kulen
men ändå så kär.
Han i salen träder
med så hjärtligt sinn
och i högtidskläder
dansar barnen in.
Ljusen i lanternan
glimmar högt kring dem,
liksom klara stjärnan
över Betlehem.
Zacharias Topelius
PSALM 32
Giv mig ej glans,
ej guld, ej prakt
i signad juletid.
Giv mig Guds ära, änglavakt
och över jorden frid.
Giv mig en fest
som gläder mest
den konung jag har
bett till gäst.
Giv mig ej glans,
ej guld, ej prakt,
giv mig en änglavakt.
Giv mig ett hem
på fosterjord,
en gran med barn i ring,
en kväll i ljus med Herrens ord
och mörker däromkring.
Giv mig ett bo
med samvetsro,
med glad förtröstan,
hopp och tro.
Giv mig ett hem
på fosterjord
och ljus av Herrens ord.
Till hög, till låg,
till rik, till arm
kom, helga julefrid.
Kom barnaglad,
kom hjärtevarm
i världens vintertid.
Du ende som
ej skiftar om,
min Herre och min
konung, kom.
Till hög, till låg,
till rik, till arm
kom glad och hjärtevarm.
|
