1.3.2017

Yllätys, yllätys.... kaikki sujuikin eilen pahoista aavistuksista huolimatta todella mallikkaasti. Hua Hinistä tultiin Bangkokiin kolmessa tunnissa, eikä hotelliakaan  tarvinnut ollenkaan etsiskellä. Eihän tämä Crystal Suites-hotelli ihan Arantan veroinen ole, mutta yhden yön paikkana menettelee, kun iso ostoskeskus on muutaman sadan metrin päässä.

Keskipäivän helteessä sinne ostarille tallusteltiin Lean ja Ekin kanssa. Kuivaa kurkkua kostuttamaan ja väsyneitä jalkoja lepuuttamaan istahdettiin viinibaariin. No nyt selvisi, miksei paikalla ollut muita asiakkaita - tarjoilijatyttö sanoi, ettei olutta eikä viiniä voitu tarjoilla ennen kello viittä. Siitä sitten tallattiin takaisin hotellille päin ja istahdettiin paikalliseen kuppilaan, jossa tuosta kieltolaista ei ollut mitään haittaa.

Auringonlaskun aikaan palattiin takaisin ostarille, johon oli pystytetty runsaasti myyntikojuja - taisi olla pakallisten yömarkkinat. Hyvältä maistui illallinen täälläkin.

Nyt vuorossa viimeinen aamiainen thaimaalaiseen tapaan, viimeiset ostokset lentokentän putiikeissa ja viimein sinivalkoisin siivin Finnairilla kotimaahan. Monet muutkin eurooppalaiset - ruotsalaiset, tanskalaiset ja jopa sveitsiläiset lentävät Helsingin kautta tänne "Taikkulaan" ja takaisin, kun Venäjän yli lentäen matka on ajallisesti heillekin lyhyempi.

Päivän kuvat

28.2.2017

Kerrassaan loistava ajoitus tuolla meidän kyyhkysparilla alkaa pesimään parvekkeemme nurkkaan, nyt kun itse olemme poistumassa näistä thai-kuvioista. Ensin risukasapesään ilmestyi yksi muna ja toissailtana emo oli pyöräyttänyt yhden munan lisää. Siinä se nyt hautoo niitä munia, eikä anna meidän parvekkeella liikkumisen mitenkään häiritä toimitusta.

Ihan pian alkaa uusi seikkailu, kun kiivetään taksin kyytiin ja haetaan Lea ja Eki mukaan matkalle Suvarnabumiin ( Bangkokin lentokentän lähelle). On meillä tiedossa hotellin osoite, mutta kun näillä takseilla ei ole autossa navigaattoria, niin voi vaan arvata, että sitä hotellia siellä sitten etsiskellään.

27.2.2017

Jaksaa, jaksaa..... vielä hetken jaksaa tätä hellettä. Eilen tallusteltiin keskellä päivää Bluport-kauppakeskukseen lapsenlapsille tuliaisia ostamaan ja hankkimaan nettikorttiin lisäaikaa muutamaksi päiväksi, kun tämä nykyinen yhteys oli katkeamaisillaan iltapäivällä. Huh huh, että osaakin olla kuin saunassa, jalkakäytävien laatatkin varmaan sihahtaisi niin kuin kiuas, jos niille kauhallisen vettä nakkaisi.

Vahvasti oltiin jo eilen kotiinlähtötunnelmissa, kun villavaatteita kaiveltiin varastossa olleen matkalaukun pohjalta parvekkeelle tuulettumaan. Ja tässä on se loman INHOTTAVIN  kohta. Mitä ovat nämä tunkkaiset paksut vaatteet ja kovin oudolta näyttää nuokin  60 denierin sukkahousut, mahtunevatko edes päälle? Ja hui - umpikengät - pelkkä ajatuskin alkaa jo varpaita hiertämään!

Hätävarajauhelihatkin kaivettiin pakastimen uumenista sulamaan, niistä ja kotoa tuoduista pussiaineksista mies loihti illalliseksi herkkuaterian. Ahkerastipa on käytykin ulkona syömässä, vain yhden kerran tätä aiemmin on kotikeittiössä ateria valmistunut, kun tihkusateeseen ei viitsitty ulos lähteä.

Nyt alkaa sitten matkalaukkujen pakkaaminen.

26.2.2017

Kaikki on kovin suhteellista, ainakin kun vertaa hintoja thaimaalaisen ja suomalaisen näkökulmasta. Kun en saa Suomesta enää jo vuosia käyttämiäni Eucerin-naamarasvoja, hankin niitä ulkomaanreissuiltani. Kävin eilen Bootsin myymälässä ja huomasin, että tuplapakkaus (yö + päivävoide) maksoi reilusti vähemmän, kuin olin tähän asti joutunut niistä pulittamaan. Olisikohan tavalliselle työssä käyvälle thaimaalaisnaiselle tuo pakkauksen hinta tuntunut yhtä edulliselta? Epäilenpä vahvasti!

Päivän kuvat

25.2.2017

Luulisi, että on ehtinyt kahdessa kuukaudessa saada tarpeeksi siedätyshoitoa hyttysten pistoa vastaan, mutta ei! Juuri kun olen alkanut saada polvitaipeessa ja pakarassa viikon kutisseet puremat kuntoon, niin jopa yksi olematon, näkymätön ja kuulumaton otus onnistui tinttaamaan oikeaan lapaani. Tiedän, että saan parannella sitä rupea vielä kotimaassakin. No siellähän ei ainakaan ole riesaa noista otuksista tähän aikaan vuodesta.

Eilisiltana syömässä Railin ja Penan kanssa meille uudessa paikassa - Sakuran noutopöydässä.

Päivän kuvat

24.2.2017

Nyt alkaa tuntua, ettei nämä touhut ole mitään valkoisen miehen hommia, kun päivällä lämpömittarin lukemat hipoo 32-33 astetta varjossa. Tuulikin on kuin lehmän henkäys, joten siitäkään ei ole paljon apua. Ihan mielellään täältä jo poistuu, kun olo käy päivä päivältä yhä hikisemmäksi. Paljonhan me vietetään aikaa ilmastoidussa kodissa - pari, kolme tuntia auringossa on ihan maksimi.

Hiukan ihmetellään aurinkoterassilla meidän lähellä "majailevaa" brittipariskuntaa - todellisia himoauringonpalvojia! Kun me aamulla seitsemän aikaan suunnataan lenkille, niin hepä jo tulevat rantakamppeineen meitä vastaan ja poistuvat aurinkopatjoiltaan vasta illansuussa, kun aurinko alkaa mennä mailleen.

Lähdettiinpä kuitenkin eilisaamupäivänä hikoilemaan kuumille kaduille, kun aamiaistarvikkeita oli mentävä hankkimaan. Kotiinlähtökin oli jo vahvasti mielessä, kun käytiin tilaamassa kuljetusta Bangkokiin ensi tiistaiksi.

23.2.2017

Huoneiston ovikello pärähtää niin kovaa, että olen saada sydänkohtauksen. Harvoinpa niin tapahtuu, kun vierailijoita ei päästetä portista yksinään alueelle harhailemaan. Nyt oven takana oli mukava tanskalainen naapurimme tuttavineen, jotka tulivat kysymään, mitä kautta olimme tämän asunnon vuokranneet.  Heillä on asunto tässä samassa talossa, mutta sillä aurinkoisella puolella, joten parveketta ei voi käyttää kuin iltamyöhällä ja aamuvarhaisella. Totta - hullukaan ei voisi siinä pätsissä istuskella, kun aurinko porottaa kuumana koko päivän. HYVÄ, että ehdin ilmoittaa välittäjälle tulevamme tähän kämppään myös tulevana talvena.

Viimeistä viikkoa viedään ja hyvästejä "see you next year" jätetään sinne ja tänne. Eilen oltiin viimeistä kertaa aamiaisella saksalaisessa leipomossa, jossa täti antoi läksiäislahjaksi kuivakakkua - sitäpä sitten nautitaan tänä aamuna aamiaisella. Siivouslaskukin haluttiin selvittää jo eilen.

Päivän kuvat

22.2.2017

Nyt on tainneet jalat olla hiukan liian kovilla - yöllä pohkeita kramppasi! Voihan se johtua tästä kuumasta ilmastostakin, kun hiki on pinnassa aamusta iltaan ja elimistön suolat poistuu hien mukana taivaan tuuliin. Täytynee aloittaa siihenkin vaivaan "lääkekuuri" eli merisuolaa purkista kiduksiin ja raikasta vettä kyytipojaksi.

Myöskin vanha vammani, kantapään limapussin tulehdus on alkanut oireilemaan, kun jalkojaan tulee täällä käyttäneeksi päivittäin melko runsaasti. Tänä aamuna lähdetäänkin lenkille merenrantaan kaduilla kulkemisen sijaan, se kun on paljon joustavampi ja ystävällisempi alusta jaloille.

Eilen illalla kyläiltiin Lean ja Ekin luona Baan Finlandilla ja oltiin yhdessä syömässä Mekong-ravintolassa.

21.2.2017

Loman stressaavin aamu takana - stressitaso pääsi nousemaan eilisaamuna ainakin sataan! Noustiin lavataksiin jo heti aamukahdeksan jälkeen ja ajeltiin immigrationiin (konsulaattiin??) kun kuudenkymmenen päivän viisumiin piti saada neljä oleskelupäivää lisää.

Olin jo kotimaassa varautunut tuohon käyntiin ja ottanut passista ja viisumista valokopiot, valokuvatkin olin muistanut ottaa mukaan. Siitä vaan sitten anomuslomaketta täyttämään. VOIH! - miten se voikin olla niin vaikeaa? Passin numero, viisumin numero, ja mikä ihmeen matkustusasiakirjan numero - no, laitoin siihen viisumin numeron, kun en muuta keksinyt.  Hiki kihelmöi otsalla ja aurinko porotti persuksiin. Nyt piti vielä toimia miehenkin sihteerinä ja täyttää hänenkin lappunsa.

Valmista tuli - siis nopsaan toimiston puolelle. Ovella virkailija tarkisti asiakirjat - pahus, jotain puuttuu, "voisitteko siirtyä tuonne perälle kopiokoneelle!"  Pitkä jono edessä - ei auta muu kuin odottaa. Virkailija otti kopiot maahantulokortista ja passin siitä sivusta, jossa on maahantuloleima. Voih - leima on niin heikko, että uusiksi meni. Sitten hän liimasi valokuvan anomukseen ja antoi vielä yhden LOMAKKEEN täytettäväksi. Taas meni sormi suuhun - mikä pirun asiakirjan numero, osoite Thaimaassa - en minä muista sitä vaikeaa katuosoitetta; pistän lomakkeeseen vain talon nimen ja osoitteeksi Hua Hin. Nyt STRESSITASO ON JO HUIPUSSAAN.

Viimein päästään sisälle ilmastoituun toimistoon odottamaan vuoroamme virkailijan syyniin. Kun vihdoin päästään luukulle, virkailija paukuttaa jos jonkinlaista leimaa niin passiin kuin papereihinkin ja kirjoittelee niihin omia koukeroitaan. Taas otetaan valokuva pärstästä. Meillä pitäisi olla mukana jokin paperi, josta voisi todeta, että asutaan tässä talossa - no eipä ole lapun lappua. Onneksi sitten kuitenkin riitti, kun kerrottiin, että asutaan Bangkok Hospitalin vastapäätä ja huoneen numero on B303. Ja taas piti siirtyä odottamaan!

Miten tämä on tällaiseksi ihmisen kyykyttämiseksi mennyt? Aikaa tuhertui mokomaan hommaan puolitoista tuntia ja tuli maksamaan taksikuluineen 62 €. Ensi talvena ei taatusti olla täällä päivääkään yli kahta kuukautta, ettei tarvitse toistaa turhauttavaa operaatiota!

Illalla syömässä Annukan ja Markun kanssa Sao Paulon torilla ja jälkkäreillä "Rovakadun baarissa".

20.2.2017

Tiedän ainakin yhden pariskunnan, joka malttamattomana odottaa näyttämöltä poistumistamme. Kyyhkyspariskunta tuntuu olevan sitä mieltä, että meidän parveke on se maailman paras paikka rakentaa omaa pesäänsä. Sinne ne ilmastointilaitteen alle ahkerasti kantavat risuja ja muita pesätarvikkeita. Kun nyt satutaan asumaan kaikkea elollista kunnioittavassa Thaimaassa, on annettu pariskunnan touhuta rauhassa, eikä pesärakennelmaankaan olla kajottu. Onneksi nämä linnut eivät yritä varastaa parvekkeen pöydälle katettua aamiaista. Joskus vähän säikähdän parvekkeen ovea avatessani, kun jalkojen juuresta lehahtaa lentoon isokokoinen siivekäs.

19.2.2017

Onkohan meistä alkanut kehkeytyä oikein aitoja thaimaalaisia, kun aamuisin sujautetaan vastaantulevan munkin pataan seteli. No ei nyt sentään - eipä tulisi mieleenkään polvistua siinä kadulla paljasjalkaisen munkin eteen siunausta saamaan.  Olisihan se tietysti ihanaa, jos pystyisi uskomaan, että joku munkki voisi tämän maailman tuskan sielusta puhdistaa. Meidän suosikkimunkki jo useamman vuoden ajalta päivystää aamuvarhaisella Soi-88-kadun torinmutkassa. Häneltä saa lämpimän hymyn ja "lucky mamma, lucky pappa"- tervehdyksen (onnea mummille ja papalle). Kyllä tässä nykyisessä maailmassa onnea ja siunausta tarvitaankin kaikenmaailman Trumppien pitäessä (idiootti-)valtaansa.

Kotiinlähtö  pätkähtelee mieleen jo tuon tuosta. Eilen varattiin jo hotellihuone yhdeksi yöksi läheltä Bangkokin lentokenttää.

Päivän kuvat

18.2.2017

Vieläpä löytyi yksi mielenkiintoinen paikka täältä "kotikaupungistamme". Kun uusi tuttumme Tua kertoi, että käy vapaaehtoisena hoitamassa sairaita ja eläkkeelle jääneitä norsuja, mielenkiintomme heräsi. Netistä etsin lisätietoa tuosta "norsujen sairaalasta " Hutsadin Elephant Foundaisonista".  No sinnehän piti eilisaamuna itse päästä paikanpäälle norsuja katsomaan.

Iltasanomissa oli pari viikkoa sitten juttu kyläkauppias Sampon vierailusta kyseiselle paikalle. Monelta taholta olen kuullut, että jutusta saa sellaisen käsityksen, että eläimiä kohdellaan siellä huonosti, vaikka tarkoitus lienee ollut kauhistella näiden norsujen aiempaa kovia kokenutta elämää.

Omasta mielestäni nuo hellyttävät jättiläiset saavat juuri tällaisessa hoitokodissa erinomaista hoivaa ja huolenpitoa. Kun norsu tarvitsee ravinnokseen hedelmiä, ruohoa ja ruokoja 200 - 250 kiloa vuorokaudessa, ei niiden ruokkiminen ihan ilmaista ole. Osa kuluista katetaan lahjoituksilla ja turisteille järjestetyillä kävelyretkillä, joilla vierailijat kulkevat pienen lenkin norsun kanssa vapaaehtoisen oppaan mukana ja saavat ruokkia eläintä mukaan annetuilla banaaneilla. Kierroksen jälkeen vieras saa vielä kunnian kylvettää "uuden ystävänsä" ruiskuttamalla raikasta vettä sen kuivalle nahalle.

Meillä oli ilo saada oppaaksi suomalainen vapaaehtoinen, vaikka puhuimmekin osittain englantia, kun mukana oli "ulkomaalainen".  Meidän seurana käveli keski-ikäinen norsurouva, joka saa hoitoa päässä laikkuina näkyvään sieni-infektioon. Tapasimme myös tarhan vanhimman norsurouvan, joka on lähellä yhdeksääkymmentä vuottaan. Se oli hyvin sairas ja kuolemaisillaan ennen tänne tuloaan. Sillä ei ole enää hampaita ja se on melkein sokea. Täällä se saa ruokaa, vettä ja huomiota niin paljon kuin haluaa.

Suuret kiitokset ja hatunnosto teille vapaaehtoiset - teette loistavaa työtä näiden ihanien eläinten hyväksi!

Päivän kuvat

VIDEO

17.2.2017

Tuntuu todella vaivalloiselta alkaa etsimään uutta huushollia seuraavan talven "taikkukodiksi". Kun tähän nykyiseen huoneistoon ollaan oltu suht' tyytyväisiä, ajateltiin tulla tänne taas tammikuun alussa, mikäli maailman tilanne ja oma terveys sen sallivat. Kirjoitin välittäjälle sähköpostia, että voidaan harkita vuokraamista, jos saadaan uusi parempi sohva ja kunnollinen nettiyhteys tulevalle kaudelle. Voi tuntua niuhotukselta, mutta nykyinen sohva on todella epämukava. Keinonahkaisen "patjan" päälle on viritetty liukas kangas, joka on kokoajan rytyssä ja massiiviset tyynyt liukuvat nekin pois selän takaa - istupa siinä nyt mukavasti telkkaria katsomassa.

Saman huoneiston varaamisessa on se hyväpuoli, että varastoon voi jättää omia tavaroitaan, eikä siten tarvitse raahata koko omaisuuttaan edestakaisin.

Eilisaamuna sitten vahvistin sähköpostilla, että vuokrataan tämä kämppä kahdeksi kuukaudeksi, jos vuokranantaja täyttää nuo asettamamme ehdot. Nähtäväksi jää, onko meitä odottamassa uudet uljaat systeemit, kun ensi vuonna tänne lennähdämme.

Se oli eilen taas torstai ja Ray'lla jammailtiin. Ihan mahtava meininki - lavalla yhtä aikaa yhdeksän heppua, kaikki eripuolilta maailmaa! Tosi hauska juontaja nauratti kansaa jutuillaan ja saatiinpa kuulla itse Mr Ray'n ja vaimonsa esittämä "Save the last dance for me" (video).

Päivän kuvat

VIDEO

16.2.2017

Just joo - alkuloman riemu jalankulkuliikennevalon toimimisesta oli liian ennenaikaista.  Hemmetti - miksi ne keksi sen nyt poikkasta? Perjantaista lähtien valo on ollut vilkulla ja me on saatu juosta tukka putkella kuusikaistaisen kadun poikki karkuun yhdeksääkymppiä kaahaavia kiitäjiä!

Näiden "taikkujen" liikennehelvetistä olen tällä palstallani mussuttanut kyllästymiseen saakka - silti siitä riittää ihmettelemistä erilaisesta kulttuurista tuleville turisteille. Bongasin netistä "Hua Hin Suomiseuran" sivuilta turistijuristin jutun, joka mielestäni kertoo hyvin, mistä tässä liikennekaaoksessa on kysymys.

Koko juttu luettavissa täällä

Katso VIDEO

15.2.2017

Lomaa täällä Hua Hinissä on jäljellä vielä melkein kaksi viikkoa ennen Bangkokiin siirtymistä ja kotiin lennähtämistä maaliskuun ekana päivänä. Silti mieleen on väistämättä hiipinyt tunne, että viimeisiä päiviä tässä nyt viedään. Lieneekö kaksisuuntainen mielialahäiriö, kun toisaalta haluaisi palata jo kotiin lapsenlastensa luokse ja toisaalta kaiholla ajattelee tätä kaikkea ihanuutta, jonka joutuu taakseen jättämään - kirkasta auringonpaistetta, pauhaavaa merta, luonnon vehreyttä, parvekeaamiaisia ja lintujen aamukonserttia. - MUTTA eihän tänne maaliskuun helteisiin haluta jäädä, kun 35 asteen lämpötilat tekevät paikasta polttavan pätsin.

Ystävänpäivää vietettiin eilisiltana Caron ja Ekin seurassa illallisella AOW-ravintolassa. Vähän jäi ikävä maku, kun laskun maksun aika koitti - molemmille perheille oli laskuun lisätty kaksi ylimääräistä juomaa - epäilen, lieneekö ollut tahaton virhe. Yhdelle lasilliselle siirryttiin vielä MaiThai-baariin. Hyvää kotimatkaa ystäville Caro ja Eki!

Päivän kuvat

14.2.2017

Ystävänpäivä - kyllä se näkyy tässäkin maailmankolkassa. Aamulenkillä saatiin ihailla monessa paikassa esille laitettuja ruusuja, nalleja ja sydänilmapalloja. Kiireesti yritin tänä aamuna laittaa ystävänpäivätervehdyksiä netin kautta, kun kokemuksesta tiedän, että netti on valtavan ruuhkainen keskipäivällä puolen maailman lähettäessä terveisiään ystävilleen. Viime vuonna täällä katkesi linjat ruuhkan vuoksi, eikä yhteyttä saatu moneen tuntiin.

13.2.2017

Kaikki ei aina mene täälläkään ihan putkeen ja niin kuin on omassa mielessään suunnitellut. Iltasanomien viikonlopun lukupakettia metsästettiin lauantai-iltana keskustan marketista. Myyjä lupasi varata meille lehden seuraavaksi aamuksi, kun se maksettiin etukäteen; noutaa voisi kello yhdentoista jälkeen. Niinpä käveltiin sunnuntain aamupäivänä keskustaan sitä noutamaan. "Soli" (=sorry) se tulee vasta puolen tunnin päästä tänne.

No käydäänpä sillä välin ostoksilla ja juomassa jotain siinä tavaratalon kupeessa olevassa pikkukuppilassa - kiva paikka, tarjoilijatyttö toi jopa maistiaisiksi palan uunituoretta lasagnea veloituksetta. Tunnin odottelun jälkeen palattiin kauppaan hakemaan lehteä. Ja kas, sepä tuleekin vasta maanantaina puolen päivän jälkeen. Nyt odotetaan jännityksellä, mikähän maanantai mahtaakaan olla kyseessä!

Onneksi tuuli puhaltaa rannassa ja tekee olon lähes siedettäväksi. Rantakaistaele on tietenkin käynyt kovin kapeaksi tuulen vuoksi ja aallot loiskivat rantakuppiloiden tuoleja hipoen. Mukavaa on kuitenkin lenkkeillä kahlaten lämpimässä rantavedessä.

Illalla syömässä Joe'lla - Lea ja Eki yllättivät ja tupsahtivat seuraan myöhemmin.

Päivän kuvat

12.2.2017

Tulipa taas eilen todistetuksi, miten paljon juomalla on merkitystä ihmisten elämässä. Eihän koko asiaa tule arjessa ajatelleeksi, mutta kun tulee päivä, jolloin alkoholijuomia ei myydä kaupoissa, eikä ruokaravintoloissakaan saa kyytipojaksi kuin virvoitusjuomia ja vettä, niin johan suut on hämmästyksestä pyöreänä.

Päivän kuvat

11.2.2017

Päivän kuvat

10.2.2017

Vaikka näitä Hua Hinin raitteja on ehditty tallaamaan jo yli kuusi viikkoa, eipä vaan jalat ole vielä vieneet Hua Hin Suomiseuran varikolle. Eilisiltana siellä oli tarjolla Markun keittämää kotoista lohikeittoa, jota oli ihan pakko päästä maistamaan. Maistuipa todella hyvältä kaiken ravintolaruoan jälkeen!

Kotimatkalla poikettiin Village Marketin alakertaan, kun yksi kaulakoru oli jäänyt mielen pohjalle kummittelemaan. No nyt on taas yksi hely matkalaukun painoa lisäämässä!

9.2.2017

Joltain saatiin kuulla, että Soi88-kadun varrella on suomalainen kauppa, josta saa ostaa jopa karjalanpiirakoita. No ei me niitä piirakoita niin kovin kaivata, että niitä pitäisi täällä lähteä etsimään. Sen sijaan suomalaista ruisleipää olisi kiva saada. Tähän saakka on ollut tyytyminen saksalaisen leipomon tummaan terveelliseen leipään, jota on käytetty lounasruokana. Eilisaamun lenkillä sitten yritettiin etsiä sitä myymälää. Vaikeaa on, kun Soi88-katu on aamuisin hyvin vilkasliikenteinen töihin ja kouluun mopoillaan rientävistä ihmisistä ja pakko on sitä vilskettä varoa, ettei tule jonkun vehkeen tönäisemäksi.

Tänä aamuna yritettiin vielä uudelleen mennä ostamaan reissaria, muttei kauppaa löytynyt vieläkään.

Päivän kuvat

8.2.2017

Vaikka kuinka päättää pitää välillä löysäilypäivän, löytää itsensä aamuvarhaisella viipottamassa pitkin hankalia jalkakäytäviä. On se vaan niin mukava aamunavaus - niiiin minun makuuni. Eilisaamuna hankittiin siinä samalla aamiaistarvikkeetkin, kun hiiligrillin tuoksut houkutteli ostamaan myyntikojusta kanankoipia ja satay-tikkuja.

Eikä jalkoja säästelty iltapäivälläkään, vaan kuljettiin rannalla normaali lenkkimme. Illalla oltiin kahdestaan syömässä Joe'lla, siitäkin muutamat liikuntapisteet. Suunnilleen 10 kilometrin liikuntarundi kertyi mittariin eilenkin - että sellainen löysäilypäivä!

7.2.2017

No pitkällepä päästiinkin, ennen kuin mies onnistui saamaan itselleen keuhkiksen! Pari päivää on ollut pientä köhää, mutta tänä aamuna olo oli todella tukkoinen. Tämä ilmasto on tosi otollinen keuhkoputkentulehduksen puhkeamiseen, kun hikisenä viilentää oloaan ilmastointilaitteen edessä. Jokohan tälläkin reissulla on turvauduttava Bangkok Hospitalin apuun?

Eilisiltana viihdytettiin itseään Ray:n maanantai-jazzeilla Astan ja Markun seurassa.

6.2.2017

Huh huh - nyt alkaa olla kelit sellaiset, kuin mielikuvat yleensä Thaimaan ilmoista ovat. Aamulenkille on parasta laittautua kello seitsemän aikoihin, jolloin lämpötila on vielä ihanan viileä, tänä aamuna 24 astetta. Ihan käsittämättömän kuumalta tuntui kulkea kadulla, kun eilen aamupäivällä oli pakko lähteä käymään kauppakeskuksessa rahanvaihdossa ja aamiaistarvikkeita hankkimassa. Ja osuihan siellä alakerrassa yksi kaunis kaulakoru silmiini, jonka houkutusta en millään pystynyt vastustamaan!

Tuulikin on tyyntynyt miltei olemattomaksi, joten rannassakin on keskipäivällä "riittävän lämmintä", kun lämpömittari näyttää päälle kolmenkymmenen lukemia. Vielä on jaksettu iltapäivisin kävellä helteestä huolimatta leveäksi muuttunutta rantaa pitkin puolen tunnin lenkki.

Eilisiltana syömässä Astan ja Markun kanssa "cityssä" Heidillä ja höpöttelemässä MaiTaissa "tytön rälläkän" kanssa.

Päivän kuvat

5.2.2017

Voi nuoruus ja rohkeus - vai mitä sanoisit ihmisistä, jotka nukkuvat yönsä taivasalla merenrannassa? Täällähän on yölläkin niin lämmintä, ettei edes makuupussia tarvita. Joillakin näyttää olevan joku hyönteisverkosta kyhätty koppa pään suojana, mutta luulisi, että muu kroppa on aamulla hyttysten puremia paukamia täynnä. Itse en menisi sinne pötköttämään suuresta rahastakaan, kun kammoan käärmeitä, skorpioneja ja tappaja hämähäkkejä. Tuskin siellä oma ikäluokkani on kovinkaan runsaslukuisena edustettuna.

Eilisaamuna lenkkeiltiin "cityyn" aamiaiselle  Hotelli Wannaraan ja ostamaan viikonlopun Iltasanomaa, mutta sepä tuleekin tänne aamulla vasta kello yhdentoista jälkeen, joten palattiin kotiin tuk-tukilla, kun täydellä vatsalla ei jaksanutkaan enää kävellä takaisin. Niinpä sinne keskikaupungille piti lähteä vielä illalla uudelleen. Samalla käytiin syömässä ravintolakadulla, jossa meille seuraa piti saksalaispari ja suomalais-ruotsalainen pariskunta. Iltadrinksut ääriään myöten täynnä olleessa MaiTai-ravintolassa, jossa istuttiin baaritiskin ääressä eestiläisen kaverin kanssa.

4.2.2017

Mikäpä onkaan paras rantakeli kuin pilvinen päivä, lämmintä kolmenkymmenen asteen tietämissä ja leppeä tuuli hiuksia hulmuttamassa? Tilaa oli eilen ruhtinaallisesti uima-altaalla, kun siellä kaksistaan iltapäivää vietettiin.

Aamulla kävi asunnonvälittäjä hakemassa helmikuun vuokrarahat ja kovasti toivoi, että varaisimme saman huoneiston myös ensi talveksi - sanoi järjestävänsä huonekohtaisen huippu-internetyhteydenkin veloituksetta. Lupasin kertoa päätöksestämme sähköpostilla vielä ennen kotiinpaluutamme.

Sateisen aamupäivän ratoksi keksittiin lähteä shoppailemaan Market Villageen. No nyt on vaatekaapissa yksi pikkumekko lisää. Heräteostoksena nappasin mukaan alakerran korukojuista helminauhan ja helmirannekorun - ovat kuulemma ihan aitoja helmiä, vaikka niiden hinta täällä on hämmästyttävän alhainen.

Illalla syömässä Joe'lla, jonne seuraksi tupsahtivat yllättäen Lea ja Eki.

Päivän kuvat

3.2.2017

Yllätys, yllätys - ei se täälläkään joka ikinen aamu valkene kirkkaana ja aurinkoisena! No sen ei annettu mitenkään pilata aamurutiineitamme, reippaana kipitettiin seitsemän aikaan lenkille sontikat mukana. Eikä niitä sitten tarvittukaan. Ihan pientä, harvaa tihkua oli havaittavissa aika-ajoin. Hyvin siellä kuitenkin tarkeni tihkusta huolimatta, kun lämpötila kiipesi 25 asteeseen. Sade alkoi onneksi vasta parikymmentä metriä ennen kotiovea. Aamiaista syötiin parvekkeella lämpimän sateen konserttia kuunnellen.

Eilen illalla torstai-jazzeissa Ray's Plasessa Annukan ja Markun kanssa.

Päivän kuvat

2.2.2017

Kun aamulenkillä kulkee kanavanrantakatua, ei voi olla ihmettelemättä paikallisten asumuksia - aivan hirveitä jätepellinpaloista kasattuja hökötyksiä, pihat täynnä kaikenlaista roinaa. Kun sieltä sitten siirtyy hienoon Bluportin ostoskeskukseen, tuntuu harppaus kahden eri maailman välillä olevan ainakin vuosituhannen mittainen.

Jos pääsisi vertailemaan näiden kahden paikan toilettikulttuuria, niin luulenpa, että ero siitäkin vielä paisuisi. Sen hökkelin vessassa (jos sellaista siellä onkaan) en ole käynyt, mutta Bluportin wc hämmästytti todella, kun sinne ensimmäisen kerran poikkesin. Kun olet istunut pytyllä hetkisen, voit säikähtää, kun vessa yhtäkkiä huuhtelee tuotokset itsestään. Eihän se olisi sopivaakaan, että hienon ihmisen nenään leijailisi siellä joku epämiellyttävä haju.

Osataanko me arvostaa tätä meille rakennettua maallista hyvää, vai onko se meille jo itsestäänselvyys?

Päivän kuvat

1.2.2017

Kyllähän tämä aurinkoinen, helteinen Thaimaa monen mielestä kotiolot voittaa - tai kyse lienee paremminkin ilmastosta! Eipä siis liene suurikaan ihme, että Reetukin (Frederik) haluaa lehtitietojen mukaan jatkaa lomaansa täällä Hua Hinin rannoilla. Pari kertaa hän on tullut tuolla rannalla vastaan nuoren vaalean neidon kanssa.

Emmepä malttaneet eilenkään kipeistä jaloista huolimatta pysyä poissa aamulenkiltä. Ja iltapäivälläkin käveltiin normaali puolen tunnin lenkkimme. Illalla sitten jäätiinkin ihan lähelle Changin torille syömään. Miehen polvia kolotti niin, että joutui ottamaan särkylääkkeen yöllä. Tänään yritetään ottaa tuo lenkkeily hiukan rennommalla tyylillä.

31.1.2017

Olen ehdottomasti aamuihminen - suosikkihuvituksiini kuuluu täällä Hua Hinissä aamulenkki paikallisten radanvarsikadulle. Sieltä on turistimeininki kaukana  ja  pääsee seuraamaan thaimaalaisten oikeaa aamuelämää. Vanhemmat kuskaavat koulupukuihin pukeutunutta jälkikasvuaan  opinahjoihin, poliisit ohjaavat liikennettä mopoja ja autoja pullistelevilla kaduilla, munkit tallustavat paljasjalkaisina väenpaljouden keskellä almunhankinta kierroksellaan - ja meteli on tietysti melkoinen. Kun eilisaamun lämpötila oli kello seitsemän aikaan vain 22 astetta, tuntui kulkeminen oikein miellyttävältä. Paikallisten torilta napattiin mukaan banaaniterttu - 16 pikkubanaania hintaan 20 batia = 0,55 €.

Eilen käveltiin muutenkin paljon - iltapäivällä puolen tunnin lenkki rannalla ja illalla vielä San Paulon torille syömään. Nyt aamulla jalat tuntuu kipeiltä - katsotaanpa, uskaltaako tästä tänä aamuna lähteä talsimaan?

Päivän kuvat

30.1.2017

Ihme ja kumma - sain kuin sainkin suutarilta tilatut kengät sovitussa ajassa ja vielä jopa näiden uudenvuoden hulinoiden aikaan. Näköjään kannattaakin tilata yhdellä kertaa kahdet kengät samalla mallilla - tulevat siten edullisemmiksi, eikä niiden valmistamiseenkaan tuherru aikaa paljon yhtä kenkäparia kauempaa.

Kyllä kuukausi näissä kuvioissa menee todella nopeasti. Eilen käytiin Sinikan ja Hannun läksiäismaljat juomassa Mix&Matchin terassilla. Mukavaa oli taas tänäkin talvena tallailla näillä samoilla kulmilla.

Päivän kuvat

29.1.2017

28.1.2017

Se on sitten kiinalainen uusivuosi 2560, tuliapinan vuosi vaihtui tulikukon vuodeksi. Ja niin kuin täällä on tapana, juhlitaan tätäkin perusteellisesti. Kuuden päivän juhlat ovat siis edessä. En tiedä maksavatko työnantajat palkkaa noilta vapaapäiviltä - meillä kotimaassa se ei ainakaan onnistuisi!

Olipa itselläkin eilen varaslähtö syntymäpäivään, kun Sinikka ja Hannu tupsahtivat aamulla onnittelukäynnille täytekakkuineen, kynttilöineen ja kuplivineen. Mies oli tietysti juonessa mukana ja lähti muka vesipostille ja toikin suuren yllätyksen - ystävät mukanaan.

Illalla käytiin syömässä kaksistaan Soi94-kadun italialaisessa ravintolassa pizzaa. Jos olivatkin täkäläisittäin hiukan hintavat eväät, niin oli myös hinta-laatusuhde kohdallaan. En jaksanut syödä puoltakaan ja mieheltäkin jäi kolmannes lautaselle. Onpa tämän aamun aamiainen turvattu, kun saatiin herkut laatikossa mukaan. Kotimatkalla jäätiin vielä tuttuun baariin lasilliselle ja tutustuttiin siinä samalla tanskalaiseen naapuriimme, jonka kanssa on tähän mennessä vain huomenet vaihdettu.

Päivän kuvat

27.1.2017

26.1.2017

Kun aamulla sängystä ylösnoustuaan avaa telkkarin, on päivän ensimmäinen potutus varmaa. Viimeisen viikon aikana telkkari on aamuisin ollut täynnä herra Trumpin kyseenalaisia saavutuksia. En tiedä miten paljon siellä kotimaassa telkkari hänen tekosiaan käsittelee, mutta ainakin meidän katsoma saksalainen kanava Deutche Welle häntä kovasti "kiittelee". Ehkä olisikin fiksumpaa pitää töllötin kiinni ja keskittyä ihailemaan auringonnousua omalla parvekkeella.

Yhteisellä aterialla oltiin eilisiltana Joe:n baarissa Lean ja Ekin kanssa.

Päivän kuvat

25.1.2017

Eilinen ilta ajateltiin viettää rauhallisesti kahdestaan, mutta kun Sinikka kysyi facebookissa, mitä aiotaan tehdä illalla, niin ei tarvinnut paljon houkutella, kun jo sovittiin, että mennään yhdessä syömään "Marialle".

Päivän kuvat

24.1.2017

Kiinalainen uusivuosi lähestyy - tarvitaan siis punainen mekko! Hyväksi todettu malli löytyi tutusta kaupasta, nyt sitten punaisena.

Ystävät Asta, Markku, Tiina ja Sepi eilen visiitillä matalassa majassamme. Kukin keräsi Changin torilla mieluistaan syötävää pöytään. Jälkiruokajuomat ryystettiin Soi94:n tutussa kuppilassa.

Päivän kuvat

23.1.2017

22.1.2017

Aamuisin on lenkille lähdetty kahdeksan aikaan. Tänään tehtiin poikkeus ja rantaan hiippailtiin jo heti seitsemän jälkeen, jotta kulkeminen olisi helpompaa, kun nousuvesi ei vielä olisi ehtinyt kaventaa rantakaistaletta. Muutenkin on mielenkiintoisempaa kulkea rannalla tuohon aikaan ja seurata rannan elämää. Munkit ovat lähteneet kierrokselleen ja aasialaisia liikkuu rannalla paljon enemmän kuin meitä valkonaamoja.

Eilen illalla jäätiin suutarireissulta kaupunkiin iltatorille syömään. Alkupaloiksi tilattiin lautasellinen rapukakkuja. Mies halusi ison annoksen paistettua rapuriisiä tarjoiltuna ananaksen puolikkaassa, itse halusin vain pienen annoksen.  Onneksi sitä pientäkään annosta ei sitten pöytään tullut - en olisi sitä jaksanut syödä, kun vetäisin  melkein kaikki suosikkiruokani rapukakut, miehelle annoin vain yhden. Miehen riisiannoksesta maistelin lusikallisen.

21.1.2017

Onni suosii rohkeaa - viimeinkin suutarimestari itse oli eilisiltana putiikissaan ja sain hänelle selitettyä, että haluan hänen tekevän samanlaiset kengät kuin hän teki minulle muutama vuosi sitten. Niinpä sovittiin, että vien tänä iltana hänelle vanhat kengät malliksi.

Suutarilta kipitettiin Hiltonin aulaan odottamaan siellä majoittuvia ystäviä. Yhteistä mukavaa iltaa vietettiin intialaisessa Naresdamri-ravintolassa ja yömyssyillä MaiTai-ravintolassa.

Päivän kuvat

20.1.2017

Kun täkäläinen hallitus on määrännyt, että turistien pitää aina kantaa passia mukanaan, kantelin nämä kolme viikkoa kummankin proopuskaa käsilaukussa nuhrautumassa. Sitten monelta taholta kuultiin, että passista voi  teettää valokuvausliikkeessä minikopion, joka on luottokortin kokoinen. Nyt meidänkin passit ovat turvassa tallelokerossa ja mukana kulkee vain "minipassi".

Päivän kuvat

19.1.2017

Keskiviikkoaamujen rutiiniksi on muotoutunut kuvio, jossa siivoojien jaloista paetaan saksalaisen leipomon kahvioon aamiaiselle ja sieltä kävellään lähiseen Bluport-ostoskeskukseen.

Päivän kuvat

18.1.2017

Eilisaamuna päivä valkeni pilvisen harmaana. Mitä mukavaa voisi keksiä tällaisen päivän harrastukseksi? Mies keksi - lähdetään tuk-tukilla käymään Takiabissa ja mennään lounaalle tuttuun rantakuppilaan. Ja hitto - se pilvisyys muuttuikin sitten tihuttavaksi sateeksi. Lounaaksi sitten syötiinkin lohturuokaa - hampurilaiset ja ranskanperunat (voi voi)! Pois lähtiessä sade yltymistään yltyi.

Onneksi saatiin kiinni yksi tuk-tuk, vaikka sen meno vaikuttikin jo heti ensi näkemältä hieman huteralta. No kyytiin vaan ja sitten mentiin! Ihan kaistapäistä - ukkeli huristeli melkoista haipakkaa ja ohitteli milloin oikealta, milloin vasemmalta. Olin suorastaan helpottunut, kun viimein päästiin Market Villageen ehjin nahoin. Taisipa olla nauttinut jotain muutakin kuin pelkkää vettä!

Mies keksi, että mennään nyt ostamaan se mekko, jota olin monta päivää ehtinyt kuolata tutun myymälän mallinuken yllä. Vähän epäilin, ettei se millään mahdu tällaisen hiukan pyöreähkön perhosen ylle, muuta niin vain myyjätyttö sai minut sitä sovittamaan, vaikka se mekko sitten osoittautuikin haalariksi. Miehen ilmeestä yritin sitten lukea, mitä mieltä hän on frouvan olemuksesta, hän kun ei suorasanaisesti kuitenkaan ilmaise "kauhistustaan". No kun ei sentään nauranutkaan niin kaupat tuli!  Nytpä on ainakin motivaatio jättää ranskanperunat väliin, jos siihen housuasuun meinaa jatkossakin mahtua.

Sateen loppumista odoteltiin Mix&Matchin terassilla, joka oli ääriään myöten täynnä sadetta pakenevia ihmisiä. Kovin oli kosteaa istua sielläkin, kun sade oli muuttunut kaatosateeksi. Siinä sitten keksittiin, että käydään ostamassa sontikat alakerran "Tiimarista", että päästään kotimatkalle. Hiukan herätettiin hilpeyttä, kun niiden pikkuruisten sontikoiden suojassa kahlattiin solisevilla kaduilla kohti kotia.

17.1.2017

16.1.2017

Missä kaikki rantarättien kaupustelijat tänä talvena kulkeekaan? Viime talvena rannalla kulki kaupustelijoita pilvin pimein, toisin on nyt. Ainakaan tässä meidän rannan tuntumassa ei niistä ole pahemmin ollut riesaa. Miesten shortsien kauppiaita olisi nyt kaivattu, kun mies tuskailee, että mustat shortsit ovat tässä ilmastossa aivan liian kuumat. Niinpä hypättiin eilen illalla tuk-tukiin ja hurautettiin keskustan vanhaan tavarataloon, jossa muistettiin olevan isojen poikien shortseja myyvä kauppa.

Samalla käytiin "saksalaisella"  ostamassa ihanaa swartswaldin kinkkua ja syömässä "gordon plööt". Olenkohan jo tottunut syömään thaimaalaisittain pieniä annoksia, kun tuhti saksalainen ruoka teki suoranaisen pönäkän olon? Pakko oli sieltä luikkia suoraan kotiin ruokaa sulattelemaan.

15.1.2017

Ihmeellisen ihana tunne - kulkeminen rantavedessä ei satuta jalkoja kummallakaan ja vesihän on tietysti kuin linnunmaitoa. Nyt pyritään tekemään päivittäin tunnin iltapäivälenkki rannalla. Tuulen ansiosta siellä on paljon miellyttävämpää kulkea, kuin kadulla keskipäivän helteessä.

Changin illallistori avattiin eilen Pasaya-aukiolla. Kun musiikki oli siedettävän hiljaisella tasolla, päätettiin jäädä maistelemaan torin grilliherkkuja kotinurkille.

13.1.2017 

12.1.2017 

Päivän kuvat

11.1.2017 

10.1.2017 

8.1.2017 

7.1.2017 

Annukan ja Markun kanssa käytiin tutustumassa kuntosaliin, jonne on meiltä kuitenkin vähän liian pitkä matka. Istuttiin iltaa mukavassa seurassa ja syötiin illallinen San Paulon iltatorilla.

6.1.2017 

5.1.2017 

Illalla testattiin Biergartenin "gordon blö" - uudenlainen esillepano, liha oli leikattu kolmeksi torniksi ja lautasella oli pienessä kipossa maukas paksu ruskeakastike. Pois tullessa törmättiin Soi94-kadulla Leaan ja Ekiin, jotka olivat menossa syömään Joe'lle. Jäätiin juomaan lasillinen heidän seurakseen.

4.1.2017 

Ystäviemme Sinikan ja Hannun kanssa istuttiin iltaa Max&Mitchin terassilla ja Soi94:lla, siinäpä flunssakin pääsi melkein jo unohtumaan.

3.1.2017 

Vähän on vaikeaa pitää yhteyksiä täällä oleviin ystäviin ilman nettiä, kun thaimaalainen puhelinliittymä on vielä hankkimatta. Omissa puhelimissa on datansiirtoesto päällä, ettei suuresta puhelinlaskusta tarvitse olla huolissaan. Kun oltiin illalla syömässä Joe'lla, tupsahtivat Annukka ja Markku paikalle. No useimmiten meidät löytää illalla syömästä "Soi94"-kadun jostain kuppilasta. Samoja ruokapaikkoja on nämä muutamat päivät kiertänyt myös hollantilainen pariskunta, joiden kanssa eilen ystävystyttiin ja rattoisasti iltaa vietettiin. Tänään he lentävät Balille, mutta varmaan tavataan taas seuraavana talvena.

Päivän kuva

2.1.2017 

Nettiyhteys on ollut siedettävä ja hermot ovat säästyneet suuremmilta kiristelyiltä, mutta tietenkin uudenvuodenpäivä on niin verkkoja kuormittava, että yhteys katkesi iltapäivällä viiden aikaan. Eikä sitä ollut saatu kuntoon edes aamuun mennessä - turhaan oli suunniteltu katselevamme illalla iPadista jotain mukavaa telkkariohjelmaa. Ei liene vaikeaa kuvitella, että hermo oli jo aamulla tulisen tiukalla!

1.1.2017 

Joe´lla käytiin syömässä herkullinen illallinen ja jälkiruoka-drinksut juotiin uudessa "Bier Gartenissa" Soi 94 varrella.  Vihdoin sekin paikka on löytänyt uuden "jujun" kaiken unohduksen jälkeen. Täytyypä testata vielä sen ruokatarjonta!

31.12.2016