|
|
Sinä pieni nöpönenä,
poutapilven hahtuva
isovanhemmille niin rakas,
onnen suuren antaja.
Sinä lapsenlapsi toit meille
lahjan kaikkein suurimman,
näille arkisen elämän teille
päivänpaisteen kirkkaimman.
Kuinka paljon iloa saamme,
kasvunihmettä seuraamme.
Leikit ja touhut kanssasi jaamme,
kun luonamme sinut pitää saamme.
Birgit Ahokas
Mummin ja papan hoivaa kaipaa nyt
lapsenlapsi, pienokainen vastasyntynyt.
Vaippaa saamme nyt jälleen vaihtaa
eikä hupsutuksiakaan tarvitse kaihtaa.
Kaikki on tuttua, silti uutta
päivänpaisteen ihanuutta.
Birgit Ahokas
Niin viaton, kaunis, sininen
on katse kirkkaitten silmien.
Kun lapsonen katsoo luottaen
se lämmittää mummin sydämen
ja kosketus pienten sormien
tuo onnen tunteen lämpöisen.
Tule mummi minun huoneeseen,
kun omaan sänkyyn nukkumaan meen.
Laita peitto hyvin paikoilleen
ja nalle viereen kyljelleen.
Hiukan poskeani taputa
ja hyvät unet toivota!
Birgit Ahokas
|
|
Mitä tunnen, siitä
puoltakaan
en pysty sanoin kuvaamaan,
kun katson lapsenlasta nukkuvaa,
joka nukkuu unta ihanaa.
Peitteen alla posken nukat
jaloissa pienen pienet sukat.
Katsella voisin tunnin jos toisen
hellyys ja rakkaus loi tunteen moisen.
Birgit Ahokas
Ota syliisi, rakas mummini,
ota syliisi lapsesi pieni.
Ota syliisi ja rutista,
ett´suojaisa ois tieni.
Ole minulle hyvä ja hellä,
pidä povella lämpöisellä.
Birgit Ahokas
Onko mitään tunnetta aidompaa
kuin lapsenlastansa rakastaa?
Pienoista hellien keinuttaa
siinä kaiken rikkauden kokea saa.
Lahjan suuren tuo pieni lahjoittaa,
kun omenaposkeaan koskettaa saa.
Unen maasta, vauvan tuoksullaan
tuo lohtua kylmään maailmaan.
Birgit Ahokas
|
Isovanhempain
rukous
Poista pahat painajaiset
lapsen unten polulta.
Tasoita kujat, silota tiet
pienokaisen kulkea.
Päivän kehrän anna paistaa,
suven suloisuutta maistaa.
Ilon lähteestä ammenna,
lapsuusmuistoja kartuta.
Silkkihanskoin taputtele,
sylissäsi kanniskele,
turvallinen olo suo,
hellyys tuo lapsen luo.
Birgit
Ahokas |
|
