|
|
|
Vappuna
voidaan toivottaa "vappua oikein mukavaa",
simaa tai muuta kuohuvaa, tippaleipää ja samppanjaa..
|
|
|
|
|
|
|
Vappuruno
Mihinkään pimeään kuppilaan
en aio lähteä juhlimaan.
Kevääseen avaan ikkunan,
siihen kuoharipullon asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan,
Sulle hauskaa vappua toivotan!
Birgit Ahokas
Hauskaa vappua!
Vappuruno
Nyt iloitkaa nyt laulakaa,
niin kaunis taas on maa,
mut kauniimpi se toivo on
min kevät kasvattaa:
Nyt Vappu on,
nyt Vappu on,
taas, veikot laulakaa,
niin että taivaan luhtihin
tää laulu kajahtaa.
Vappuruno
Vappuna riemu on pinnassa
ja aurinko tienoota lämmittää.
Ilo keväästä pulppuaa rinnassa,
pian puut ja pensaat vihertää.
Mustarastaan huilu puussa soi,
niiden kuoro meille kevään toi.
Hauskaa vappua!
Birgit Ahokas
Suokoon elämä sulle parastaan!
Olkoon vappusi onnea tulvillaan!
Vappuruno
Äänekkäästi hiipi kevät,
vappu saa liikkeelle
jokaisen evät.
Munkin sokerit saan kielelle,
simaa huulille
ne tekee hyvää mielelle!
Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.
Eino Leino
Kevättuuli se mulle niin hauskasti
joka puuta ja pensasta soittaa!
Pihapolkuja pitkin se hyppelee,
taisi juostessa minutkin voittaa.
Kevätauringon katse niin kirkas on,
että sirrilläsilmin mä kuljen!
Jopa tuonne se kasvatti vuokkoja, -
koko kimpun mä käsihin suljen!
Kevätsatehilla vainen niin lysti on,
minä loiskis ja läiskis kun astun!
Kevätpuronen kun myllyäin pyörittää,
enpä huoli vaikka mä kastun!
Kevät kutsuvi perhot ja lintuset,
ja se lainehen leikkiä antaa.
Ihan kaikki se meidätkin lapsoset
suviriemujen sylihin kantaa!
Jo vehreytensä näyttää maa,
valkovuokot pihaa koristaa.
Ne hentoisina maasta ponnistaa,
vapun aikaan nurmesta kurkistaa.
Niistä päähäni solmin seppeleen
ja tanssin kevätriemun tunteeseen.
Birgit Ahokas
Vappuruno
Lehti kun puhkeaa jokaiseen puuhun,
tiedät on saavuttu toukokuuhun.
Vappupallo voi päästä karkuun,
siinäpä aihetta katkeraan parkuun.
Hauskaa vappua!
|
 |
|
|
Vappuruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain
Jo taittui talven valta
tuo raskas, ankara,
ja taasen kaikkialla
soi laulu riemuisa.
Nyt luonto vihannoipi
ja lintuin laulu soipi.
Oi vappu armahin
sua riemuin tervehdin!
Birgit Ahokas
70-luvun työväen lauluja
Ei ystäväni,
ei synny rakkaus maailmaan
odottaessasi taivaan armoa,
vallanpitäjien sääliä.
Ei, ystäväni,
niin kauan kuin leivästä jää
reikä leipojan käteen,
jääköön rakkaudesta puhuminen
pastorien houreiksi!
Pitäkööt leijonat makeiskorinsa,
puolueettomat humanistit
korulauseensa!
Tätä vääryyttä vastaan ei
taistella kukkasin.
Tätä verta ei pysäytä
pehmeä myötätunto.
Nälkäisten vatsat eivät
suudelmista täyty.
Kenen joukoissa seisot?
Kenen lippua kannat?
Ei synny rakkautta
ilman oikeutta,
ei synny oikeutta
ilman taistelua,
ei taistelua ilman
yhteistä rintamaa.
Taas koitti vappuy keväinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Jo aukee luontoon ikkunat,
kun vuokkoset siel kukkivat.
Oi vappuaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
elämisen onnesta.
Birgit Ahokas
Kuvakortti
Animaatiokortti
Vappuruno
Ilmapallot ja serpentiinit,
päällä kuteet kevyet ja fiinit.
Tippaleipää halulla maistetaan
ja hillomunkkeja myös paistetaan.
Laseissa kuohuva helmeilee
elämä tänään meille hymyilee.
Huolia kuka vois nyt voivottaa?
Tahdon hauskaa vappua sulle toivottaa!
Birgit Ahokas
Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
Nyt on toivoon ja lempeen aikaa.
Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään,
Joka huokuili henkeä hallan.
Ja se vaativi voittoa kirkkahan sään.
Elon onnea laulaa se enteillään,
Kevättunteille tuottavi vallan.
Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
Ja ma leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
Ja mun riemuni oikean kaiun sais,
Ja ma oikea laulaja oisin!
|
Aurinko meiltä lumet sulattaa,
pian vihertää jo jäinen maa.
Aina suloista on kun saapuu kevät,
ihmiset ilosta hymyilevät.
KORTTI
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
VAPPUHUUMORIA |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tahdon sulle toivottaa
vappua oikein mukavaa!
Kotona kun vietät sen
aurinkoa ottaen,
lukien ja lepäillen,
niin elosi on taatun
turvallinen.
Vappuruno
Laseissa kuohuviini helmeilee
vapun viettoon houkuttelee.
Tippaleipä kuuluu vapuniloihin
Ei huolta nouseviin kiloihin
Janoista vappusima vilvoittaa
Booli vapunviettoon innostaa
Kärsitä ei tunnelmaa luodessa
Vappuhan on vaan kerran vuodessa
Hauskaa vappua!
Birgit Ahokas
|
|
VAPPURUNO
Vappuna ystäviä tavataan
ja hyviä juomia maistellaan.
Muista vain, kun valmistuu shotti,
niin laita lasin
viereen yksi papiljotti.
Juotuasi juoman laita paplari päähän,
siten muistat hyvin juomien määrän.
Aamulla tietää, montako otti,
siitä muistuttaa papiljotti.
Ja vaikka aamulla krapula ois syvin,
niin onpahan ainakin tukka hyvin!
Vappuna ei murehdita kiloja,
vaan etsitään suuria elämäniloja.
Mässätään kakkua, leivosta ihanaa,
kyytipojaksi juomaa raikasta, kuohuvaa.
Birgit Ahokas
Hauskaa vappua!
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kevät tuli, lumi suli,
puro sanoi puli puli
Ens’ kevättären viestin
toi tänne tyttö pikkuinen,
tuo sinisilmä sievin
ja sisko vuokkojen.
Heittäkäämme kengät, sukat,
linnut laulaa, kukkii kukat.
Aalto vapautuu, onhan toukokuu.
Kun leskenlehti ilmestyy
on siihen täysin hyvä syy:
painotuore lehtinen
kertoo meille uutisen
ja otsikoi sen huolella:
Ollaan jo kevään puolella!
Kun kevät kaunis tuli,
Soi Luoja lämpöisen,
Maan silmästä jo suli
Jääkyynel huurteinen,
Taas päivän paistehessa
jo linnut lauloivat
Ja lapset lehtosessa
Iloisna juoksivat.
Z. Topelius
(1818 - 1898)
Koivut kohmeiset aurinko herättää,
sen paisteessa sulaa purojen jää.
Hiirenkorvia pensaat jo kasvattaa,
roudan kahleista kun on päässyt maa.
Birgit Ahokas
Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpea joka veen
ja joka marjan maistaa.
Eino Leino
Nyt siintää kevättaivonen,
nyt leikkii aallot järvien,
yö talven poistunut jo on,
se vaihtui valon loistohon.
Nyt metsät, haat
on laulukkaat,
oi kevät maan
on aamussaan
ja rinta sykkii riemuaan.
Juoskaa pojat, tuoll on rinne,
vesimyllyn panen sinne!
Tytöt tulkaa, vuokot herää,
työntää päivää kohti terää.
Huhtikuu on kevätveikko,
nuortuu vanha, toipuu heikko.
Nosta malja kuohuvaa tuulta
ota kulaus aurinkoa,
juo tähtien varjoja,
maistele kuun valkeaa viiniä.
Kohota lasisi, se on täynnä
pilvistä pudonneita pisaroita.
Lasin pohjalla on vielä
tilkka vuoripurojen
kirkasta vettä.
Anna sen virkistää sinua
Vuokko se silmänsä aukaisee.
Talvi on mennyt se kuiskailee.
Lapset sen kuiskehen kuulevat,
äidin luo riemuiten juoksevat.
Emmekö, lapset näin huudahtaa,
kenkiä, sukkia riisua saa.
Vuokkoja paljon on metsissä,
kaikki ne seisovat kengittä.
Kevätsää, lämmittää,
luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa,
puut jo silmut saa.
Lintusten nyt laulu soi,
puut ja metsät vihannoi.
Kevätsää, lämmittää,
luonnon herättää.
Suvituuli kun oksissa soitttaa
linnut ilmoille laulunsa suo
ja luonto taas puhkeaa kukkaan
kevät kaiken sen tullessaan tuo.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.
Toi sylin kukkakukkuran
ja päivän riemun rikkahan,
nyt hangetkin jo häviää
kun koittaa kevätsää.
Kauan on nukkunut pajunkissa,
oksalla suomun alla.
Huomenna varmaan talitintti,
sen herättää tiukuttamalla.
Nyt herää horroksista maa,
nyt pääskyt, peipot palajaa,
kun taittui talven valta.
Nyt välkkyy vienot siniveet,
ja elon uuden säveleet
soi kirkkaat kaikkialta.
Immi Hellen
Kevät lumen sulattaa,
auringossa sulaa maa.
Talven valta raukeaa,
lehtisilmut aukeaa.
Linnut saapuu Pohjoiseen,
maahan vielä hiljaiseen.
Juha Parkkinen
Aurinko tienoota lämmittää
sulaa pihoilta nietokset, jää.
Viimeinkin saapui kevät.
Kevään tunnelman aavistaa,
aurinko paistaa, sulaa maa.
Viimeinkin on kevät.
Birgit Ahokas
Pajunkissa pensaikossa
herää unestaan.
Tuntee säteen lämmittävän
pörröturkissaan.
Nostaa päänsä, ihmettelee
kevään solinaa.
Kuinka puro leikitellen
jatkaa kulkuaan.
Lapsi näkee pajunkissat,
juoksee niiden luo.
Taittaa siitä pienen oksan
kotiin sen nyt tuo.
Aili Karimies
Kevät keikkuen tulevi
lumipenkat pehmitellen
tuulen lempeän keralla
sadepilvetkin mukana.
Kevät keikkuen tulevi
antaa kukkaset kedolle
kutsuu linnut laulamahan
saapi lapset nauramahan
tuopi tuulien tohinan
korpeen kuusen kuiskehia.
Kevät keikkuen tulevi
kori täynnä pensseleitä
väripurkkeja rutosti
kasvun tarpeet kainalossa
kaikki parhaimmat tavarat
kesää varten varmistettu.
Oiva Pennanen
|
|
Kevät koittaa aina,
oli talvi miten pitkä tahansa.
Runo keväälle
Saapui vihdoin kevätsää,
se luonnon eloon herättää.
Lumen alta sulaa maa,
puihin silmut puhkeaa.
Muuttolinnut palaa tänne,
kaikki kaivatut ystävämme.
Sävelen ne meille visertää,
mieliimme ilon herättää.
Birgit Ahokas
Keväällä mitataan aikaa
kissankellon mukaan,
kiirettä ei ole kellään
pahalla päällä ei kukaan.
Kyllä keväällä kelpaa
ihmisenlapsi olla,
kun saa paljain jaloin
juosta vainiolla
ja varpaillakin on lomaa.
Sepä vasta somaa!
Verhoja leyhyttää
keväinen tuulonen.
Ihminen aistii jo
alkavan muutoksen.
Vuokkojen kukinta
ennustaa kesää,
kiurut jo rakentaa
räystäisiin pesää.
Suvi armas jo pian koittaa.
Birgit Ahokas
KORTTI
Vikkelää on siilin juoksu,
keväästä se riemuitsee.
Lähestyvän kevään tuoksu,
siilin nenää hivelee.
Västäräkki matkoiltansa
kertoilee jo juttujansa.
Lintukodin kuistilla
iloinen on tunnelma.
Laulut kauas kantautuu,
onkohan jo toukokuu?
Kun sinivuokot untuvaisin lehdin
sulavan hangen alta nosti pään,
ma keltaperhon tiellä nähdä ehdin
ja päivä paistoi siipeen heleään.
Se sydämeni on, virkoin sulle,
kun vangitsit sen kätees lämpimään.
Saima Harmaja
En halua lähteä juhlimaan
mihinkään hämärään kuppilaan.
Avaan kevääseen ikkunan,
siihen kukkakimpun asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan
Sulle hyvää kevättä toivotan!
Birgit Ahokas
KORTTI
Jokaisen talven on väistyttävä
kevään tieltä,
jokainen yö pakenee aamun valoa.
Pikkukarhu ulos tuli
tänään talvipesästään.
Kevät saapui, lumi suli,
tuntuu tuoksu keväästä.
On kaunis kirkas huhtikuu,
mut paljahana vielä puu
ja lunta paljon maassa,
vaan katsos silmä sinervä
jo päiväpuolla mättäällä
se aukee kotihaassa.
Immi Hellén
(1861 - 1937)
Talven kahleet viimein raukeaa,
valon kirkkaus niin huikea on.
Kosket pauhaa, padot aukeaa
lintuin viserrys puissa loputon.
Tantereet tuoksuu jo keväälle,
kun aurinko lumet sulattaa.
Tuntuu ihmiselokin kevyemmälle
pian vihreytensä näyttää maa.
Birgit Ahokas
Kuu kiurusta kesään,
puoli kuuta peipposesta,
västäräkistä vähäsen,
pääskysestä ei päivääkään
Taas koitti päivä keväinen,
on mieli kevyt, iloinen.
Jo aukee luontoon ikkunat,
kun vuokkoset siel kukkivat.
Oi kevätaamun autuutta
en ajattele murheita
vaan nautin, nautin kaikesta
elämisen onnesta.
Birgit Ahokas
KORTTI
Pääskyt palaa toukokuussa,
käkikin jo kukkuu puussa,
tuomenkukka kotiin tuodaan.
Kirjat kaappiin, onget esille,
tervakylki vene vesille.
Pajunkissan poskinukka
on niin pehmeää.
Sitä tahtoo lapsen käsi
aina silittää.
Kera pienten aurinkoisten
leskenlehtien,
kevääntuojia ovat meille,
ilo pääsiäisen.
Otin käteen voikukkapallon,
siihen puhalsin,
ja siemenet nousivat tuuleen,
siivin hohtavin.
Pajunkissan hento pää
iloisena pilkistää.
Kevätsade ropsahdellen
kutittelee nenää nallen.
Vesi puroon huuhtoutuu,
on siis metsän huhtikuu
Pajunkissat meille muistuttaa
kevät pian luoksemme tulla saa.
Puutarha nukkuu viel´ alla lumen
potee mieli odotusta saapuvan suven.
Kun kevään aurinkoa naurattaa,
se kasvunihmeen aikaan saa.
Kukkia täynnä on pientareet, pellot,
viherpeukalon sielua soittaa sellot.
Birgit Ahokas
|
Kuuntelin puron solinaa,
sen nauravaa, iloista porinaa.
Se kertoi minulle tarinaa keväästä.
Linnuista,
jotka nyt palaavat pohjolaan.
Kukista,
jotka vihdoin maasta nousta saa.
Pii, paa, puu, terve huhtikuu!
Kohta kevät tekee terää,
pajunkissa oksaan herää.
Nauraa täysikuu, onhan huhtikuu.
Kevät herättää kaikki aistit.
Mikään talvi ei kestä ikuisesti
ja mikään kevät ei jää vuorollaan
tulematta.
Kevät koittaa aina,
oli talvi miten pitkä tahansa
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Mieli herää kevään tunnelmiin
kun päivänsäde pientareita sulattaa.
Ojanpenkalla pajunvarsiin
untuvaiset silmut puhkeaa.
Pitkän talven taittumisen
pääsiäisen aika aaloittaa.
Synkän pimeyden väistymisen
auringon kirkkaus aikaan saa.
Ihmispolo eloon herää
taas on helpompi hengittää,
varastoon nyt voimia kerää,
kun aurinko säteillään lämmittää.
Birgit Ahokas
Auringonsäde kultainen
pajun herättää.
Lämpimästi poskea sen
hiljaa silittää.
- Kevät on tullut, herää jo!
kuiskaa korvaan tuon.
- Katso ympärillesi,
kevään sulle suon.
Aika on silmut avata
pajut pehmentää.
Silkkinukalla kaunistaa
kevätelämää Jouluenkeli
Lunta maassa vähän on,
paju-untuvalla.
Pieni siili piikkinen
nukkuu pajun alla.
Aurinko nyt kurkistaa
pilvipeiton alta,
pieni siili piikkinen
nukkuu pajun alla.
Lumi hiljaa häviää,
sataa kaatamalla,
kevätsade herättää
siilin pajun alla.
Varpu Lindström
Pajunkissa valkoinen,
silkinhieno pehmoinen
kevätpäivään aukenee,
aurinko kun hymyilee.
Kevään ensi airut on
pajunkissa peloton.
Kohmeta ei halla, jää
silkkinukka lämmittää.
Aikaan pajunkissojen
ihme yhtä keväinen
syntyy pesään lämpimään
piipittäen äänellään.
Kananpoika keltainen,
untuvainen herttainen
pikkuvarpain piipertää,
emon suojaan vielä jää.
Pajunkissa valkoinen,
kananpoika keltainen
iloiseksi mielen saa,
pääsiäistä ennustaa.
Esa Rahikainen
Paluumuuttajat toi kevään meille,
halki kaukaisten maiden ja vesien.
Kiitos joutsenet ja hanhet teille,
te sulostuttajat meidän kesien.
Kyllä kelpaa taas ihmislapsen,
kun päivät hiljallensa pitenee.
Tuntea kosketus aamukasteen,
kevät saapuu, se sielua hivelee.
Birgit Ahokas
KORTTI
Tiedän, että kevät voittaa,
säveleitään luonto soittaa.
Aistia voin tutun tuoksun
lirinässä puron juoksun.
Talitintti kilvan laulaa,
tarjoilee kai lemmenpaulaa
|
|
Kuka tänne ensin ehti?
kehuskeli leskenlehti,
-Minä ensin nostin pään
kevään valoon lempeään.
Sinivuokko huusi näin:
Katsokaa myös tännepäin!
Siniseksi metsän teen,
iloiseksi pientareen.
Valkovuokko huokaisi:
Minä tulin viimeksi.
Värejä ei riittänyt.
Silti olen kiittänyt.
Joka väri vuorollaan
kukkimaan saa harmaan maan.
Lumi saapuu aikanaan.
Valkoistakin tarvitaan.
Anna-Mari Kaskinen
Pieni talitintti laulaa:
Talvi väistyy jo!
Joka päivä lämpimämmin,
paistaa aurinko.
Huhtikuussa lämmin tuuli,
puissa huminoi.
Lumi sulaa, kevään laulu,
kaikkialla soi.
Leskenlehden keltahattu,
kertoo riemuiten;
väistynyt on talven valta,
valo voitti sen.
Anna-Mari Kaskinen
Loisto liljan ja kauniin narsissin
kevään tunteen ne meille tuo.
Mielen täyttää keväiset muistot,
aurinko kun taas hehkuaan suo.
Kukan hehkuva keltainen väri
sielun sopukat soimaan saa,
kun kahleista jään ja roudan
vihdoin vapautuu pohjoinen maa.
Tuo auringon loistava väri
ilon esiin loihtii ja luo,
mieleen nostaa hartaan toiveen,
kevät saavuthan vihdoin jo luo.
Birgit Ahokas
Aivan kohta luonto hennosti
vihertää,
talven nietoksista vain muisto jää.
Pajun oksilla kissat paksut ja harmaat
tuovat mieleen muistot lapsuuden armaat.
Ovenpielessä narsissit jo tarkenee,
helmililjat vielä lämmintä odottelee.
Kevään väri on kirkkaan keltainen,
tulppaanien loiste meille kertoo sen.
Suven ihmettä ihminen odottaa
heti
kun roudasta sulaa maa.
Pääsiäisen aika kevättä enteilee,
aurinko paistaa, myös vettä satelee.
Birgit Ahokas
HELLUNTAI runo
Ja nythän on taasen helluntai,
Kevät tautisen talven voitti,
Pihatuomi jo eilen kukkaset sai,
Sitä saunan sirkkakin soitti:
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on kukkien armain aika!
Sinitaivoja linnut kaiuttaa,
Rusopilvet soutavat vettä,
Vesiperhot, hyttiset piiriin saa
Ja mettiset etsivät mettä,
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on laulun ja soiton aika!
Suru murtunut mullasta nousta voi,
Kevät toiveen taimia kantaa.
Elo pyytää, kutsuu, hurmaa ja soi
Ja se lupaa onnea antaa:
Nyt on helluntai,
Suvisunnuntai,
Nyt on nuoruuden suurin aika!
Larin Kyösti (1878 - 1926)
|
|
Kesärunokortit
|
|
|
|
|
|
|
|
Sinä kevään lähetti, leivonen,
oman rintani kaihon ja kiitoksen
sinun lauluhus liittää mun lauluni halaa
joka kerta kun kevät sun kanssasi palaa!
Olen sidottu maahan ja murheeseen,
sinä nostat mun jalkani askeleen
ja laulusi langoin hopeisin
sinä sidot mun sinisiin ilmoihin
ja sun kanssasi keväästä keväimeen
minä laulun taivaista siltaa teen.
V.A.Koskenniemi (1885 - 1962)
Jo taittui talven valta
tuo raskas, ankara,
ja taasen kaikkialla
soi laulu riemuisa.
Nyt luonto vihannoipi
ja lintuin laulu soipi.
Oi päivyt armahin
sua riemuin tervehdin!
Oi kevät armas poista
nyt mielen murheisuus.
Sä lämmitä ja loista,
luo mulle mieli uus.
Luo mieli aurinkoinen,
niin taas ma laulaa voinen:
Oi päivyt armahin
sua riemuin tervehdin!
Se pulppuaa purona puitten alla,
se livertää leivona taivahalla.
Se sinkoaa silmiini säihkyvän säteen
se kasvattaa kukkasen kulkijan käteen.
Se laineena laulaa, se käkenä kukkuu,
se itkee ja nauraa, se valvoo ja nukkuu.
Se utuisen unelman onnesta antaa
se lempeä lupaa, se kaihoa kantaa.
Tuuli hiljaa henkäilee,
aalto vapaa välkkyilee,
pikkulintu suruton
laulelee; "nyt kevät on!"
Vuokko kaino kuvustaan
avaa silmäns' unestaan,
kaunokuvat hymyten
nousee kasteniityllen.
Pursi kaunis kiikuttaa
somasti sen soutajaa!
maamies peltoon pehmeään
kylvää, kyntää siementään
Lapset kukkakimpuillaan
koristavat hiuksiaan,
riemulaulu verraton
kaikuvi: "nyt kevät on!"
Päivä jo kultia kummuille jakaa,
kiuru jo palasi merien takaa.
Kuuletko purojen riemuisan juoksun,
tunnetko männikön pihkaisen tuoksun,
kuuletko ilmojen soiton?
Kevät on saapunut hempeä, hellä.
Murhetta mielessä oisiko kellä?
Käköset lehdossa kukkuvat kultaa,
aura jo viiltävi vainion multaa,
sorsa se salmia soutaa.
Kevät on iäti uusi ja nuori,
nuortuvi korvessa harmaja vuori.
Keväiset kerkät ne puhkeevat honkaan,
ihminen, ah, kuinka nuori hän onkaan,
kevät kun silmuja aukoo.
Kevät on nuorison autuas aika,
siinä on vastaisten toukojen taika.
Kaunis kuin keväisen aamun on rusko,
hyvän on voittohon nuorison usko,
kaunista kaihoovi rinta.
Kirkkahat keväimen aamut ja illat,
maasta on taivohon siintävät sillat.
Untelo, keväimen kutsuhun herää,
riennä, sen sointuja sieluusi kerää,
ennenkuin tummuvat illat.
Immi Hellen
(1861 - 1937)
ONNELLINEN AAMU
Huhtikuinen aamu heläjää.
Kultasuinen lintu livertää.
Syliin riemun nukuin, havahduin.
Peippo vie mun lemmenlauleluin
päivään uuteen, liian heleään,
ihanuuteen, jonka todeks nään.
Siivin hennoin kaukaa lentänyt!
Riemulennoin liki lennä nyt,
kohoo alle armaan ikkunan,
uinuvalle laula: rakastan!
Saima Harmaja
|
|
Liljat, tulppaanit,
narsissit kauniit
kevään tunteen ne meille tuo.
Mielen täyttää keväiset tunteet,
aurinko kun taas hehkuaan suo.
Kukan hehkuva keltainen väri
sielun sopukat soimaan saa,
kun kahleista jään ja roudan
vihdoin vapautuu pohjoinen maa.
Tuo auringon loistava väri
ilon esiin loihtii ja luo,
mieleen nostaa hartaan toiveen,
kevät saavuthan vihdoin jo luo.
Birgit Ahokas
Valo talven tumman voittaa,
Suomen luonto virkoaa.
Silloin uusi aika koittaa,
luonnon voimat voiton saa.
Ihminenkin katso tuota,
kuule tuulten huminaa.
Sinisimmän vuokon luota
löytyy kesän ihmemaa.
Kohta kukkii tuomen oksa,
kohta kesä kukoistaa,
muuttolintuin lauleloissa
suven elon tunnistaa.
Taas kun koittaa uusi aamu,
sydän lauluun puhkeaa.
Pois jo haihtui talven haamu,
kanna emme muistoaan.
Taittunut selkä talven on
sydämein on niin maltiton
taas kevätkoivu on täynnä hiirenkorviaan.
Kuin kevätkoivu tuntea lämmön uuden saan.
Etelätuulen suudelmaan
herätä saanko uudestaan
Kuin kevätkoivu näenkö jälleen armahain.
Ei kevätkoivu tuntea voi mun kaipuutain.
Parinsa löytää perhonen
lintunen toisen lintusen
Ne kevätkoivun oksista kehdon hellän saa.
Mä kevätkoivun katselen yksin keinuntaa.
Aulis Murto
Tänään
melkein soitin sinulle
vain kertoakseni
miten pilvet kirjoittivat
kaunolla taivaankanteen
ja huhtikuu häikäisi
tuulilasiin timantteja
ja miten siinä sillan kohdalla
jää oli juuri lähtenyt
joutsenten alta
melkein soitin
vain kuullakseni
olisiko äänessäsi ollut
yhtä kevät
Tuli tuttu kevätkulta,
Lumen alta pistää multa,
Puro pulppuva rinteillä tanssia saa,
Kevät riemua laulavi ilma ja maa,
Jo ääretön taivaskin seestyy
Ja lämpimän aika eestyy
Ja tuulikin tuoksuja tuo.
Taasen soivat vaskikellot,
Lämpöön elpyy oraspellot,
Sirot kukkaset nostavat pienoisen pään,
Sinisirkkuset soittavat niemissään
Ja nurkkihin lehväisen orren
Vie peipponen mättäältä korren
Ja mökkinsä pystyttää.
Nyt on soilla, mailla juhlaa,
Päivä säteitänsä tuhlaa,
Ukko nuortuvi niin kuni harmaja puu,
Poian posket ne kauniiksi ruskettuu,
Soi loilotus, luikku jo raikuu
Ja kunnaat ne kummasta kaikuu,
Kun käkönen kummulla soi.
Larin Kyösti (1878 - 1926)
|
Kevät runo Eino Leino
|
Mä lykkään purteni laineillen
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.
Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.
Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka.
Eino Leino
Terve päivä Pohjolahan,
Terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko!
Terve päivä Pohjolahan,
Terve huomenen korein koitto,
Terve järeys järjen jään,
Terve sätehet lemmen sään!
Terve taivahan, maan ihanuudet,
Tuoreet uudet nyt ja ain',
Puut punertamahan,
Suut sorisemahan,
Kun sydän sykkivi syntymämaan,
Paistaos armahin aurinko!
Eino Leino
Valo talven tumman voittaa,
Suomen luonto virkoaa.
Silloin uusi aika koittaa,
luonnon voimat voiton saa.
Ihminenkin katso tuota,
kuule tuulten huminaa.
Sinisimmän vuokon luota
löytyy kesän ihmemaa.
Kohta kukkii tuomen oksa,
kohta kesä kukoistaa,
muuttolintuin lauleloissa
suven elon tunnistaa.
Taas kun koittaa uusi aamu,
sydän lauluun puhkeaa.
Pois jo haihtui talven haamu,
kanna emme muistoaan.
Eino Leino |
|
Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpea joka veen
ja joka marjan maistaa.
Eino Leino
Minä tahdon maljani tyhjentää,
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.
Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.
Eino Leino
Älä muuta kuin sula silmin, suin,
kuole riutuen kera hankien!
Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin,
jos antais hän mulle elämän?
Älä muuta kuin tee tenhoutuin
vala valkoinen kera kukkien!
Eino Leino
Yli metsän koitti jo päivän koi,
kun nurmella neitonen kulki,
kukat kukkivat auki jo umput loi,
jotk’ eilen illalla sulki.
Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui,
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteesta helmat kastui.
Eino Leino
Kai ihmettelet, miks iloinen
niin tänään ma olen ja nuori,
miks loitolle lämpöä säteilen
kuin päivän paahtama vuori.
Elä imehdi tuota, oi äitisein!
Mull´ ollut on juhla suuri,
olen elänyt suuren ma sunnuntain
elon arkien keskellä juuri.
Minä lupasin mieleni nuoren tään
aina auki, auki sen pitää,
aina pitää sen sepposen selällään
enkä peittää päivältä mitään.
Ja päivä se lupasi paistettaan
ja kuu lupas kuutamoansa,
halki elämän pitkän ja onnekkaan,
joka lauha ois laskussansa.
Eino Leino
|
|
Tunnetteko? Ilma tuulahtaa:
kevät kuitenkin tulevi!
Taivas korkeamman kaaren saa,
tähdet kiillon kirkkahamman.
On kuin puussa, on kuin Luojan maassa
kuuluis jo salainen kuiske,
vilkahtaisi viidakossa, haassa
huntujen sinisten huiske.
Kevät jälkeen talven raskahimman,
minkä on ihminen elänyt,
kevät jälkeen myrskyn murhaisimman,
mit’ on nähty maailmassa?
Oisko mahdollista? Oisko unta?
Ei petä elämän vaisto,
kutoo ihanteitaan ihmiskunta,
päättyvi pisinkin taisto.
Vielä hanget verta huppeloi,
viuhuu rautainen vihuri,
vaan jo metsän simapilli soi,
kohta liikkuu korven linnat,
luonto kuollut vitkallensa vertyy,
käy irti inehmon rinta,
mieli unten ulapoille mertyy,
kangastelee kaunehinta.
Heijastelee hengen voitteloa,
jot’ ei viel’ ole eletty,
ailahtelee aamun koitteloa,
jot’ ei nähty maailmassa,
aikaa auran eikä miekan, missä
täyttyvät unelmat uudet,
sykkii kansakuntain sydämissä
ihmisen ihanammuudet;
haaveet ihmiskunnan korkeamman,
suurten tietäjäin sanomat,
kirjat oikeuden kirkkahamman,
lempeämmän tunnon tunnut,
laulut myrskyn ei, vaan päivän lasten,
entehet elämän lauhan,
aavistukset rantain autuasten,
ihanteet ijäisen rauhan.
Tunnetteko? Ilma tuulahtaa:
kevät kuitenkin tulevi!
Kuinka paljon verta vuotaa saa,
kuinka paljon tuskaa tulvehtia,
ennen kuin maa kaunis kasvaa hyvin,
kypsyvät kylien laihot,
muuttuu muotoon kansain toivo syvin,
täyttyvät inehmon kaihot?
Eino Leino
Minä kuulen kuink'
kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot ja muut.
Eino Leino
Eino Leinon runot => |
|
