| |
Nuku unta rauhaisaa.
Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.
Loppui tuska, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.
On vain hiljaisuus
ja sanaton suru.
Niin kaunis on hiljaisuus,
siellä jossain säilyy ikuisuus.
Muisto kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Nousussa päivän laulussa sinisen linnun,
siellä on matkamme määrä.
Lähtevien laivojen satamasta jokainen irtoaa yksinään odottamaan meitä muita.
Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho.
Kun tuuli käy hänen ylitseen
ei häntä enää ole.
Sen uni on tyyntä ja rauhaisaa,
ken tuskien jälkeen levätä saa.
Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
Tuulien soitto vaiennut on,
ympäri viheriöi ikityyni metsä.
Tuulet soittavat ikävää syvää.
Metsät henkivät kauniita muistoja.
Aurinko laskee aikanaan,
tie kulkee aamuun uuteen...
Ole hyvässä turvassa,
pilvien takana on aina valoa.
Oli edessä nuoruus... elämän taika.
Ei tiennyt kukaan, oli lähdön aika.
Elämäsi oli työtä,
sydämesi oli hyvyyttä.
Olkoon leposi rauhaisaa.
Takana elämän tuulet,
eessä rauha - iäsyys.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ,
on edessä rauhaisa yö.
Iltaan ehti kevään päivä,
jälkeen jäi vain surun häivä.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
Muut muistot kerran kalpenee,
ne himmenee, ne halpenee.
Sun muistosi aina elää.
Valosta saavuit, valoon sä lähdit, tähdenlentona valaiset tietä.
On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
Ei kuoleman tarkoitusta
ihminen ymmärtää voi.
Lohduttaminen ei tarvitse
suuria sanoja,
ei valmiita vastauksia.
Tärkeintä on vaan mennä
lähettää, välittää.
Ovat tyyntyneet elämän tuulet,
on vain ikuisuus ja rauha.
Muistot kauniit kantavat vuosiin tuleviin,
voimaa tuovat hetkiin vaikeimpiin.
Varjosta valoon kulkee tie,
rauhaan johtaa - perille vie.
Yli taivaan saapui siintävä silta,
kun yhteen sulivat aamu ja ilta.
Hyvän ihmisen muisto miten
mieltä se lämmittää.
On ajaton avaruus,
arjesta irronnut ikuisuus.
On rauha, hiljaisuus.
Askel hiljenee - seisahtuu,
liekki hiipuu - sammuu.
On kiitoksen ja
jäähyväisten aika.
Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen?
Me jäämme vaiti, hiljaa nöyrtyen.
Kun pitkän elämän elää saa, voi rauhassa nukahtaa. Kun kaikki on valmista, tehty työ, on edessä rauhaisa yö.
Surun kyynelten lävitse
loistavat onnellisten muistojen
kultaiset säteet.
Kun suuri puu kaatuu,
metsässä on pitkään aution näköistä.
Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.
Sanoja ei tarvita,
kun sydän puhuu tuhansin muistoin.
Sydämessä soi laulu hiljainen ja sanaton. Metsä hiljaa huminoi, kiire poissa on.
On rakkain riistetty rinnalta pois mikä tuska enää sen suurempi ois?
Nyt olet poissa keskeltämme, mutta et koskaan sydämistämme.
Näin katoaa elämä odottamatta, näin saapuu murhe ilmoittamatta.
Sinun kuolemas kuolemanrannan
niin ihanan lähelle tuo.
On välillä sydäntemme
vain virran kapea vuo.
On elo kuin ulappa suuri,
ja muistot on saaria sen,
niin hiljaa mä sulle kuiskaan:
Sua unhoita koskaan en!
Säveltä hiljaisuuden sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden ihmistä
koskettaa.
Hilja Aaltonen
Kotiin valkeaan uuteen viimeinen venhe vie. Lempeään hiljaisuuteen päättyy
kulkijan tie.
Poissa on tuskat, ohi arki ja työ.
Vain lempeät mainingit rantaan lyö
|
|
|
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
Lepää rauhassa, tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.
Emme unohda muistoas kaunista, hyvää,
viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten
muistojen kultaiset säteet
Surun kyynelten läpi
loistavat onnellisten päivien
kultaiset muistot.
Sydän lämmin ei syki enää,
vaan muistosi kaunis iäti elää.
Nuku huminaan metsien.
Nuku tuoksuun ikuisen
isänmaan kesän.
Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
Ei unohdu muistosi kaunis, hyvä,
viime leposi olkoon rauhaisa, syvä.
Hyvä ystävä on lähtenyt
-muistot elävät ikuisesti.
Ikuinen rauha, onnellinen osa.
Kaikki on niin tyyntä pois tuskien tuntu,
lepoon lempeään kietoo unen pehmeä tuntu.
Kauniit muistot voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
He menevät pois,
puistoissa hiljenee.
Niin paljon on muistoja tiellä,
he kotona siellä.
Surun tumma syvyys
kätkee kirkkaan valon.
Muistojen ilo, hyvyys
täyttää mielen nyt.
Aika kuluu, suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat, muistot säilyvät.
On maa,
johon kaikki polut katoaa,
on rauhan maa.
Kuolema ei ole elämän loppu,
vaan uuden ja paremman alku.
Muistot ovat lohdun rakennuspuut.
Tule luoksemme unissa illoin,
kun ikävä meillä on.
Pidä kädestä meitä silloin,
kun kaipuu on lohduton.
Luonto on antanut meille lyhyen elämän, mutta hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.
Heittäkää hiljaa arkulle multaa,
siellä on mummu, siellä on kultaa.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru
on kevyempi kantaa.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
Hiljaa elit, hiljaa sammuit pois,
niin kuin päivä mailleen mennyt ois
Joka hetkistä ajoilta lapsuuden
ja kaikista päivistä jälkeen sen,
Sinua ajattelen kiittäen
Tuulien soitot ovat vaienneet.
Ympäri soi ikityynet veet.
A. Hellaakoski
Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden ihmisten sydämissä,
jotka ovat meitä rakastaneet
M. Lindqvist
Vain nöyrä kiitos, enempää mä tuskin voinen ymmärtää.
Takana elämän tuulet,
eessä rauha, iäisyys.
|
Kaikk’ on niin tyyntä pois
tuskien tuntu,
lepoon lempeään kietoo unen pehmeä huntu.
Tuokion verran saimme olla yhdessä
varmoina siitä,
että rakkautemme kestää tuhannen vuotta.
Pitkä on päivien
retki illan himmeyteen.
Yksi on autuas hetki
kivusta uupuneen;
nukkua siintoon illan.
Saima Harmaja
Paikkasi tyhjääkin tyhjempi on,
suruni raskas ja loppumaton.
On lempeä levonmaa,
unen kaarisilta sinne johdattaa.
Uupunut matkaaja rannalla himmeän maan
astui aurinkolaivaan suureen ja valkeaan.
Kaikk’ on niin tyyntä pois tuskien tuntu,
lepoon lempeään kietoo unen pehmeä huntu.
Ihmiset niin vaiti kulkee,
varjot on niin lempeät.
Hiljaa uutimia sulkee
kädet näkymättömät.
Elina Vaara
Taivaan linnut, tuulet maan seuraksesi sinne saat. Kipua sä tunne et,
hiljaisuutta kuuntelet.
Sinä saavutit taivaan rannan,
yllä tunturin huippujen oot,
ikirauha, ylhäällä siellä,
Sinun sielussas vallitkoon.
Niinkuin pääsky ----
pitkin pintaa maan!
Niinkuin pääsky ----
sineen korkeaan!
|
