| |
Oi Herra, luoksein jää, jo ilta on.
Jeesus sanoi: Ei yksikään, joka elää
ja uskoo minuun, ikinä kuole.
Niin kuin muuttolintusen tie
taivasta kohti matka vie.
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
Sydän uupunut levon sai,
valkeni ikuinen sunnuntai.
Lepää rauhassa, tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.
Emme unohda muistoas kaunista, hyvää,
viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten
muistojen kultaiset säteet.
Siunattu olkohon, äiti, sun tiesi,
siunattu matkasi viimeinen.
Hiljeni askel, sydän uupui.
Herramme näki ja luokseen kutsui.
Jumala on rakkaus.
Surun kyynelten läpi
loistavat onnellisten päivien
kultaiset muistot.
Sydän lämmin ei syki enää,
vaan muistosi kaunis iäti elää.
Lempeille vesille käy purtesi tie.
Kotisatamaan uuteen tuulet vie.
Nuku huminaan metsien.
Nuku tuoksuun ikuisen
isänmaan kesän.
Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
Ei unohdu muistosi kaunis, hyvä,
viime leposi olkoon rauhaisa, syvä.
Elämän päättyessä Jumala meidät
sylissään taivaan kotiin kantaa.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan.
Hyvä ystävä on lähtenyt
-muistot elävät ikuisesti.
Ikuinen rauha, onnellinen osa.
Ja kerran tuskaa vailla,
hän herää uuteen elämään -
Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.
- Fil. 4:7 -
Jumala on rakkaus.
- 1. Joh. 4:8 -
Kaikella on päämääränsä
ja lopulta kaikki on oleva valoa.
Kaikki on niin tyyntä pois tuskien tuntu,
lepoon lempeään kietoo unen pehmeä tuntu.
Jokainen päivä on yhtä lähellä ikuisuutta.
Uuden aamun kirkkauteen,
herätä suo nukkuneen.
He menevät pois ajan ajan puistoissa hiljenee.
Niin paljon on muistoja tiellä, he kotona siellä.
Jumala anna meille voimaa,
voimaa jatkaa ja voimaa luovuttaa.
Surun tumma syvyys kätkee kirkkaan valon.
Muistojen ilo, hyvyys täyttää mielen nyt.
Päämme nyt painuu ja sydän on hiljaa,
me nöyrrymme edessä Luojan.
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,
sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret
- 5 Moos. 33:27 -
Sinun kädessäsi ovat elämäni päivät.
- Ps. 31:16 -
Sinuun, Herra, minä turvaan.
Minun aikani ovat sinun kädessäsi.
Siellä ilo, rauha iankaikkinen,
Taivaan isän suojassa.
Herra on antanut meille elämän,
Hänen kädessään on myös
lähtömme hetki.
Aika kuluu, suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat, muistot säilyvät.
On maa,
johon kaikki polut katoaa,
on rauhan maa.
Kuolema ei ole elämän loppu,
vaan uuden ja paremman alku.
Muistot ovat lohdun rakennuspuut.
Luonto on antanut meille lyhyen elämän, mutta hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.
Heittäkää hiljaa arkulle multaa,
siellä on mummu, siellä on kultaa.
|
Nuku unta rauhaisaa.
On vain hiljaisuus
ja sanaton suru.
Herra on minun paimeneni,
ei minulla mitään puutu.
Jätit meille muiston valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.
Loppui tuska, tuli rauha,
uni kaunis ikuinen.
Ihana maa on tullut osakseni,
kaunis perintö on minulle annettu.
Viheriäisille niityille
hän vie minut lepäämään.
Täyttyi määrä päivien,
joutui päivä iltaan.
Kääntyi katse
taivaan kaarisiltaan.
Hän, joka antaa surun
antaa myös lohdutuksen.
Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho.
Kun tuuli käy hänen ylitseen
ei häntä enää ole.
Sen uni on tyyntä ja rauhaisaa,
ken tuskien jälkeen levätä saa.
Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
Tuulien soitto vaiennut on,
ympäri viheriöi ikityyni metsä.
Tuulet soittavat ikävää syvää.
Metsät henkivät kauniita muistoja.
Aurinko laskee aikanaan,
tie kulkee aamuun uuteen...
Kuin illan syliin painuu päivä,
niin kulkee tie täältä Taivaan kotiin.
Niin kaunis on hiljaisuus,
siellä jossain säilyy ikuisuus.
Muisto kaunis voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Nousussa päivän laulussa sinisen linnun,
siellä on matkamme määrä.
Lähtevien laivojen satamasta jokainen irtoaa yksinään odottamaan meitä muita.
Nuku unta nyt tyyntä ja lempeää,
lepää Jumalan kämmenellä.
Ole hyvässä turvassa,
pilvien takana on aina valoa.
Oli edessä nuoruus... elämän taika.
Ei tiennyt kukaan, oli lähdön aika.
On tähdet syttyneet, on tullut ilta.
Vie virrat kuulaat kohti Jumalaa.
Ovat tyyntyneet elämän tuulet,
on vain ikuisuus ja rauha.
Muistot kauniit kantavat vuosiin tuleviin,
voimaa tuovat hetkiin vaikeimpiin.
Varjosta valoon kulkee tie,
rauhaan johtaa - perille vie.
Yli taivaan saapui siintävä silta,
kun yhteen sulivat aamu ja ilta.
Minä olen ylösnousemus ja elämä;
Joka uskoo minuun,
elää, vaikka olisi kuollut.
Elämäsi oli työtä,
sydämesi oli hyvyyttä.
Olkoon leposi rauhaisaa.
Ilta on tullut, Luojani,
Armias ole suojani.
Takana elämän tuulet,
eessä rauha - iäsyys.
Kun kaikki on valmista,
tehty työ,
on edessä rauhaisa yö.
Iltaan ehti kevään päivä,
jälkeen jäi vain surun häivä.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät
kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
Katsoi Herra ajan täyttyneen
kutsui luokseen väsyneen.
Taa tähtien on täältä matkan
määränpää.
Sylissä ikuisuuden kaikk´ mainen
häviää.
|
