|
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
Lepää rauhassa, tuulen kehdossa,
tuoksussa kesäisen maan.
Emme unohda muistoas kaunista, hyvää,
viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten
muistojen kultaiset säteet
Surun kyynelten läpi
loistavat onnellisten päivien
kultaiset muistot.
Sydän lämmin ei syki enää,
vaan muistosi kaunis iäti elää.
Nuku huminaan metsien.
Nuku tuoksuun ikuisen
isänmaan kesän.
Niin lyhyt askel ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja välillä taivaan ja maan.
Ei unohdu muistosi kaunis, hyvä,
viime leposi olkoon rauhaisa, syvä.
Hyvä ystävä on lähtenyt
-muistot elävät ikuisesti.
Ikuinen rauha, onnellinen osa.
Kaikki on niin tyyntä pois tuskien tuntu,
lepoon lempeään kietoo unen pehmeä tuntu.
He menevät pois,
puistoissa hiljenee.
Niin paljon on muistoja tiellä,
he kotona siellä.
Surun tumma syvyys kätkee kirkkaan valon.
Muistojen ilo, hyvyys täyttää mielen nyt.
Aika kuluu, suru muuttaa muotoaan.
Kyyneleet puhdistavat, muistot säilyvät.
On maa,
johon kaikki polut katoaa,
on rauhan maa.
Kuolema ei ole elämän loppu,
vaan uuden ja paremman alku.
Muistot ovat lohdun rakennuspuut.
Luonto on antanut meille lyhyen elämän, mutta hyvin käytetyn elämän muisto on ikuinen.
Heittäkää hiljaa arkulle multaa,
siellä on mummu, siellä on kultaa.
Jonain päivänä tuuli vie pilvet,
ja aurinko tulee esiin.
Jonain päivänä suru
on kevyempi kantaa.
Hetket hiljaiset jälkeesi jäivät kullaten muistojen kirkkaimmat päivät.
Lohduttaminen ei tarvitse
suuria sanoja,
ei valmiita vastauksia.
Tärkeintä on vaan mennä
lähettää, välittää.
|
