Hipaisen poskesi nukkaa
lapseni kultainen.
Silitän pörröistä tukkaa
pienen ihmisen.
Enkeli kaiken yötä
untasi vartioi.
Kuulethan hiljaisen
helinän tiukujen,
enkelilaulu soi.

Elämän mutkainen polku
odottaa kulkijaa.
Kauneuden salaisuus kerran
sinulle aukeaa.
Päiväin ja vuosien kierron
kanssani lapsonen jaat.
Sylissä hellyyden,
piirissä rakkauden,
suureksi varttua saat.

Iltaisin luen rukouksen
ja rakkaani sänkyyn peittelen.
Laulan lapseni nukkumaan,
kauniiseen unien maailmaan.
Toivon että häntä unimatkallaan,
enkelit kauniita kuvia mukanaan,
saattavat aamuun valkenevaan.
Kun aamulla sini-silmät
aukeavat loistamaan,
voi hän kertoilla unista
kauneimmistaan.

Kohta ryntäät maailman ääriin
näät varjoja ja aurinkoa.
Tee mitä teet mut älä
sielullesi vahinkoa,
sillä haavat nuo ei parane
vaikk isä kuinka puhaltais.
Siksi toivon että enkelini
jostain suojan sais.

Kosketti hiljaa enkelin siipi,
lasta pientä nukkuvaa.

Kimmelsi öisen taivaan tähdet,
tuuli kuiskasi neuvojaan;

Älä pelkää lapsonen pieni,
vaikka suuri maailma odottaa.

Enkelin siipien alla
on turvallista vaeltaa.

Kun sade lyö ikkunaa vasten
ja ulkona hämärtää,
niin suojelusenkeli lasten
ei luotasi etäälle jää.
Kun ilta on pimeimmillään,
kuu pilven taa piiloutuu,
kun uni ei saapuisi millään,
hän luoksesi laskeutuu
ja hämärän hiljaisuuteen
hän rauhaansa hengittää.
Hän laskeutuu levottomuuteen,
hän vierelles valvomaan jää.
Niin lähellä taivas on maata,
niin lähellä sydän lyö.
Ei enkeli uupua saata,
niin lämmin on ilta ja yö.

Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän,
onnea sulle tahdon vaan,
enkelin vierelles kulkemaan.

Taivaan Isä kanna,
lasta matkallaan.
Enkeleitä anna,
kanssaan kulkemaan,
turvallista tietä,
että kulkis hän
joka ainut päivä,
halki elämän.

Toivoisin olevani enkeli,
joka kulkee edelläsi
tietä tasoittamassa.
Joka kulkee rinnallasi
apua antamassa.
Joka kulkee takanasi
jälkiä peittämässä.
Joka kulkee ylläsi
sinua suojelemassa.

Kurkista korttiin