Eino Leino (1878-1926)

 

 

Eino Leino oli tuottelias runoilija, lehtimies ja kriitikko

     

Ajankohtaista nyt: kevät runo Eino Leino

 

   

6.7.

Eino Leinon syntymäpäivä

Runon ja suvenpäivä

 
 
 
 
 
 
 
   

Eläkkeelle

# Leino Eino | Helppo on maata päivätyön tehneen

 

Hääruno

# Leino Eino | Kuka taitavi lempeä vastustaa

# Leino Eino | Mut ääntä jos kaksi yhtehen

 

Kevät

# Leino Eino | Minä avaan syömeni selälleen

# Leino Eino | Minä tahdon maljani tyhjentää

# Leino Eino | Mä lykkään purteni laineillen

# Leino Eino | Terve päivä Pohjolahan

 

Runoja lemmikille

# Leino Eino| Kuvernöörin koira

# Leino Eino | Olen tuskista vapaa

 

Lohdutusrunoja

# Leino Eino | Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen

 

Pääsiäisrunoja

# Leino Eino | Herran henki mailla kulkee

# Leino Eino | On raitis aamu, Palmusunnuntai

 

Rippirunot

# Leino Eino | Kai ihmettelet, miks iloinen

# Leino Eino | Minä kuulen kuink kukkaset kasvavat

# Leino Eino | Oi kiitos, Luojani armollinen

 

Syntymäpäiväruno

# Leino Eino | Kell` onni on

 

Syysrunoja

# Leino Eino | Pilvinen päivä

# Leino Eino | Syyslaulu neidolleni

 

Toipilaalle - paraneminen

# Leino Eino | Oi uni Jumalten lahja

 

Työnsankarille

# Eino Leino | Miksi nyt on Antti käynyt ahkeraksi

# Eino Leino | Oi kaikuos kantelo

# Eino Leino | Se raatajan riemulla palkitsee

 

Uudelle kodille

# Leino Eino | Metsähän oli mun mieli

# Leino Eino | Pesänsä on peipollakin

 

Uusi Vuosi runot

# Leino Eino | Uuden vuoden iltana

 

Ylioppilasrunot

# Leino Eino | Ne karkelot niin oli hauskal

 

Äidille runot

# Leino Eino | Minä tahdon maljani tyhjentää

# Leino Eino | Ne nousevat lapsuusmuistot nuo

 

 

 

 

Eino Leinon itsenäisyyspäivä -

isänmaa runoja

 

Eino Leinon joulurunoja

 

Eino Leinon juhannusrunoja

 

Eino Leinon kesärunoja

 

Eino Leinon muistovärssyjä

 

Eino Leinon rakkausrunoja

 

Eino Leino | Lapin kesä

 
 

Eino Leino | Nocturne

 

 
Eino Leino | Yksin hiihtäjä
 

 

  

 

   

 

 

Ajankohtaista nyt - kevät runo Eino Leino

 

 

 

Mä lykkään purteni laineillen
ja järven poikki sen ohjaan
ja lasken salmia saarien
tuon pienen poukaman pohjaan.

Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.

Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka.
Eino Leino



Terve päivä Pohjolahan,
Terve Suomehen suvinen aika!
Terve lepikot lehtimään,
Kullan käköset helkkymään,
Terve lämpimät lounatuulet,
Lemmentuulet tuoksumaan,
Veet sinertämähän,
Maat vihertämähän,
Taivahan auteret tanhuamaan!
Paistaos armahin aurinko!

Terve päivä Pohjolahan,
Terve huomenen korein koitto,
Terve järeys järjen jään,
Terve sätehet lemmen sään!
Terve taivahan, maan ihanuudet,
Tuoreet uudet nyt ja ain',
Puut punertamahan,
Suut sorisemahan,
Kun sydän sykkivi syntymämaan,
Paistaos armahin aurinko!
Eino Leino


  Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpea joka veen
ja joka marjan maistaa.
Eino Leino

 

 


Minä tahdon maljani tyhjentää,
kun ensi leivoset laulaa,
kun koivut on hiirenkorvallaan
ja vuorilla virrat pauhaa.

Ja tahdon ma lauluni lahjoittaa,
kun ensi joutsen soutaa,
kun kukka on puussa ja kukka on maassa
ja lehdot leikkihin joutaa.
Eino Leino

 

 

 

Älä muuta kuin
sula silmin, suin,
kuole riutuen
kera hankien!

Kevät kirkkahin,
mitä virkkaisin,
jos antais hän
mulle elämän?

Älä muuta kuin
tee tenhoutuin
vala valkoinen
kera kukkien!
Eino Leino

 

 

Yli metsän koitti jo päivän koi,
kun nurmella neitonen kulki,
kukat kukkivat auki jo umput loi,
jotk’ eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui,
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteesta helmat kastui.
Eino Leino

  Tunnetteko? Ilma tuulahtaa:
kevät kuitenkin tulevi!
Taivas korkeamman kaaren saa,
tähdet kiillon kirkkahamman.
On kuin puussa, on kuin Luojan maassa
kuuluis jo salainen kuiske,
vilkahtaisi viidakossa, haassa
huntujen sinisten huiske.

Kevät jälkeen talven raskahimman,
minkä on ihminen elänyt,
kevät jälkeen myrskyn murhaisimman,
mit’ on nähty maailmassa?
Oisko mahdollista? Oisko unta?
Ei petä elämän vaisto,
kutoo ihanteitaan ihmiskunta,
päättyvi pisinkin taisto.

Vielä hanget verta huppeloi,
viuhuu rautainen vihuri,
vaan jo metsän simapilli soi,
kohta liikkuu korven linnat,
luonto kuollut vitkallensa vertyy,
käy irti inehmon rinta,
mieli unten ulapoille mertyy,
kangastelee kaunehinta.

Heijastelee hengen voitteloa,
jot’ ei viel’ ole eletty,
ailahtelee aamun koitteloa,
jot’ ei nähty maailmassa,
aikaa auran eikä miekan, missä
täyttyvät unelmat uudet,
sykkii kansakuntain sydämissä
ihmisen ihanammuudet;

haaveet ihmiskunnan korkeamman,
suurten tietäjäin sanomat,
kirjat oikeuden kirkkahamman,
lempeämmän tunnon tunnut,
laulut myrskyn ei, vaan päivän lasten,
entehet elämän lauhan,
aavistukset rantain autuasten,
ihanteet ijäisen rauhan.

Tunnetteko? Ilma tuulahtaa:
kevät kuitenkin tulevi!
Kuinka paljon verta vuotaa saa,
kuinka paljon tuskaa tulvehtia,
ennen kuin maa kaunis kasvaa hyvin,
kypsyvät kylien laihot,
muuttuu muotoon kansain toivo syvin,
täyttyvät inehmon kaihot?
Eino Leino
         
     
     
     
 

=>Sivuston kaikki runot

=>Runot käyttötarkoituksittain