LOHDUTUSRUNOJA 

Osanotto suruun. Kun suru on kohdannut ystävää, voi osanoton ilmaiseminen olla vaikeaa.
Täältä löydät lohdutuksen sanoja, runoja ja värssyjä surun keskelle

 

 

 

=> SURU-SIVUT

=> Runoilijan aakkoshaku

=> Runoilijat aihepiireittäin

 

 

KOOTUT RUNOT

Kodin juhlat:

Runoja hääparille

Hääpuhe

Hääpäivärunoja

Hääpäivien nimet

Kihlajaisrunot

Rippirunot

Ristiäisrunot

Runoja vauvalle

Isovanhemmilta

Vauvan syntymä

Runoja ristiäiskutsuun

Kummirunoja

 

Uusi koti runot

Ylioppilasrunot

Runoja valmistuneelle

 

Runoja isälle

Runoja mummolle

Runoja äidille

Merkkipäiväonnittelut:

Runoja eläkkeelle

Isovanhemmille

Nimipäivärunot

Nimipäivähaku

Nimipäiväkalenteri

Runoja lapselle

Lasten synttärirunot

Lasten ikärunot

Syntymäpäivärunot

Uusi työ runoja

Runoja ystävälle

Muut toivotukset:

Kiitosrunot

Kutsurunoja

Koulutielle

Runoja lemmikille

Lohdutusrunot

Muistolauseita

Muistorunoja koiralle

Parane pian runot

Raamatunlauseita

Surunvalittelurunoja

Muistovärssyt lapselle

Eino Leino suruvärssyt

Muut runot:

Arkirunous

Birgit-mummun runot

Eino Leinon runoja

Enkelirunoja

Abbedissan rukous

Muistokirjan runot

Nalle Puh lorut

Rakkausrunot

Vuodenajan juhlat:

Itsenäisyyspäivän runot

Juhannusrunot

Kuukausirunoja

Kesärunoja

Kevätrunoja

Naistenpäivä runoja

Pääsiäisrunot 

Uusi Vuosi runot

Vappurunoja

 

Sivuston kaikki runot

Runoilijan aakkoshaku

Runoilijat aiheittain

 

 

 
 
 
 

 

 

Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin
kuin muut. Heidän ei tarvitse vitkutella
täällä sataa vuotta saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti, jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti
Ehkä hänen ei yksinkertaisesti
tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.

Antakaa nukkua kipua tunteneen,
antakaa nukkua rauhan rannalle saapuneen,
antakaa tuulien laulaa lauluja
uurastajasta,
antakaa aaltojen kertoa menneestä rakkahasta.

 

 

Ei tunne tietänsä ihminen,
elo on hiukkanen, hetkinen,
valot, varjot vuoroin täyttää sen
kuka tietää päivänsä viimeisen.

KORTTI

(animoituna)




Et ole ikiunessa, et ole poissa,
olet tuhat tuulta puistikossa,
olet valon välke aallokossa,
olet timantti hankien loistossa.
Et jättänyt meitä, et ole vaiti,
olet lintujen laulu taivaalla,
olet kuiskaus viljapellolla,
olet henkäys rakkaasi poskella

 

Katsellessasi öistä tähtitaivasta tuntuu
sinusta, kuin kaikki tähdet nauraisivat,
koska minä asun eräässä niistä,
koska minä nauran eräässä niistä.

Sinun tähtesi ovat niitä, jotka osaavat nauraa!
... Ja sitten kun olet unohtanut surusi
(ihminen unohtaa surunsa aina), niin olet
iloinen siitä, että olet tuntenut minut.

Antoine de Saint-Exupéry (1900 - 1944)

 

 

Elämässä on hetkiä,
joihin ei ole sanoja,
voi vain toivoa toiselle
voimaa ja valoa.

KORTTI

(animoituna)

 

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?

Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa.
Enkä tule, vaikka he odottavat
niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita on luojalleen,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

 

 

Kun kuuntelee tuulen huminaa,
on kuin hän saapuisi kertomaan.
Mulla koti on uusi ja kaikki hyvin
miks´ kuljette silmin kyyneltyvin.

 

KORTTI

(animoituna)

 

 

Seuraksesi enkeleitä
vaaleine kultakutreineen,
pyyhkimään pois kyyneleitä
suojelemaan suurine siipineen.
Enkelis luoksesi tulkoon varhain
parane pian, ystäväni parhain.

Birgit Ahokas

  Elämä ilman kyyneliä on
autiomaa ilman sadepisaroita.
Tänään on kyynelten aika.

KORTTI

(animoituna)

 

 

Halaisin Sinua, jos olisit lähempänä.
Lohduttaisin, jos löytäisin oikeat sanat.
Tarttuisin käteesi, jos voisit ojentaa sen minulle.
Kuuntelisin sydämesi suruja, jos pääsisin viereesi istumaan.
Kuivaisin kyyneleet ja pyyhkisin pois murheet, jos minulla olisi siihen taito.
Nyt voin vain toivoa Sinulle voimia raskaalle tiellesi!
Birgit Ahokas

KORTTI

(animoituna)

 

Yön tullen
minä seison portailla
kuuntelemassa,
tähdet parveilevat puutarhassa
ja minä seison pimeässä.
Kuule, tähti putosi helähtäen!
Älä astu ruohikolle paljain jaloin:
puutarhani on sirpaleita täynnä.

Edith Södergran (1892 - 1923)

 

Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä.

 

Aika on se, joka parantaa haavat
niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Ne kuivuvat myöhemmin itsestään
ja vaihtuvat hiljaiseen ikävään.

KORTTI

(animoituna)

 

Sadun saari

Äsken sadun saaren avosilmin näin,
virta sitä kahtialta kaartaa.
Palaan sinne päivän painuessa länteen päin,
kun illan varjot jo iäks’ saartaa.

 


Majan matalaisen sinne rakennan,
vuoteen sammaleisen, jolle uinahdan.
Lyönnit harvenevat lasken sairaan sydämen.
Kuulen siiven havinaa jo kuolon joutsenen.
Kun se vihdoin virran syliin laskeutuu,
silloin vaivat vaipuu, taivas avartuu.

Aino Kallas (1878 - 1956)

 

 

Minulla on joku tuolla pilvien päällä,

kirkkaimpana tähtenä tuikkimassa

ja elämääni valaisemassa.

Hän elää enää vain sydämessäni

ja miljoonat kyyneleet ovat

poskeani pitkin vierineet,

koska ikävä on niin särkevä.

 

 

Kuolemaa ei ole
Olen vain livahtanut toiseen huoneeseen.
Minä olen minä, Sinä olet sinä.
Mitä me olimme toisillemme, olemme yhä.
Kutsu minua tutulla nimelläni.
Puhu minulle sillä luonnollisella tavalla,
miten ennen puhuit.
Älä käytä erilaista äänensävyä,
älä pakota itseäsi juhlalliseen tai
surulliseen puhetapaan.
Naura kuten aina nauroimme pikku jutuille,
joista nautimme yhdessä.
Leiki, hymyile, ajattele minua,
rukoile puolestani.
Anna nimeni olla kotiväen puheissa,
niin kuin se on aina ollut,
puhukaa minusta ilman kliseitä,
ilman varjojen häivää.
Elämä tarkoittaa kaikkea.
Se on sama mitä se on aina ollut,
katkeamaton jatkuvuus.
Miksi minun pitäisi olla poissa mielestäsi,
vaikka olen poissa näkyvistäsi.
Odotan sinua, välimatkan päässä,
jossain hyvin lähellä, juuri kulman takana.
Kaikki on hyvin.
Henry Scott Holland (1847 - 1918)

       

 

 

 

Jossain kaukana soi laulu
hiljainen, sanaton.
Vain sydän sen kuulla voi.
- niin lähellä enkelit on

KORTTI

(animoituna)

 

 

Kun olet iloinen,
katsele syvälle sydämeesi ja huomaat,
että ainoastaan se,
mikä tuottaa sinulle surua,
antaa myöskin iloa.
Kun olet murheellinen,
katsele taaskin sydämeesi ja huomaat,
että tosiaankin itket sitä,
mikä on tuottanut sinulle iloa.
Kahil Gibran
(1883 - 1931) 

 

Köyhä on oikeastaan vain se,
joka ei jätä jälkeensä
mitään kaipaamisen arvoista
ja se, jolla ei ole mitään kaivattavaa.
Meidän on rakastettava poisnukkuneita
jälkeenjääneissä ihmisissä.
Murhe ja suru ovat ikään kuin
huuto rakkauden puoleen.
Meillä on yhteys poisnukkuneisiin
niin kauan, kuin he jatkavat elämäänsä
meidän rakkautemme kautta.

 

 

Olet se tunne
joka hiipii uniini öisin
Varjo, joka seuraa huomaamatta
Jäljet, jotka toistavat askeleeni
Olet jokaisessa hetkessä,
sadepisarassa, auringonnousussa
Olet mielessäni aina
vaikken sitä sanoisikaan
En ole unohtanut sinua
vaikka oletkin mennyt.

 

 

Väsynyt
ja yksin.
Väsynyt,
niin että mieltä särkee.
Kalliopaasia alas
valuu sulanut lumi.
Sormet puuduksissa,
polvet tärisevät.
Juuri nyt
nyt juuri ei saa hellittää.

Toisten tiellä
on lepopaikkoja
päivänpaisteessa
He tapaavat toisensa siellä,
mutta tämä
on sinun tiesi,
ja juuri nyt,
nyt juuri et saa horjua.

Itke, jos voit.
Itke, mutta älä valita.
Tie valitsi sinut
ja sinun osasi on kiittää.

 

Emme sanoa voi – emme tahdokaan,
hän kuoli – ei, hän lähti vaan valoisin hymyin viittoen hän vaelsi toiselle rannalle jättäen meidät aavistamaan miten kauniit ovat rannat sen toisen maan.

 

Minun surussani kolmanneksi
vaikeinta on myöntää,
ettei näe enää koskaan,
ei kuule enää koskaan,
ei tunne enää koskaan.
Toiseksi vaikeinta on muistot,
joita en ole valmis muistelemaan.
Kaikista vaikeinta on,
etten ehtinyt kertomaan,
kuinka rakastan,
mutta samalla kaikista parhainta
surussani on se,
että minä itse tiedän,
kuinka rakastan.

 

Koeta jaksaa päivä kerrallaan,
enempäähän Sinun ei tarvitsekaan.
Huominen pitää huolen itsestään.

 

Oispa mulla voimaa kuin tahtoa oisi,
en tuskaa näin suurta kantaa sun soisi.
Jos ois siipeni vahvat ja syliini saisin
osan sun murheestas sitä kuljettaisin,
auttaisin taakkaa tätä kantamaan
joka tuli sun sydämees asumaan.

 

 

Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun,

mukana jokaisen nousevan aamun

ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä

Eino Leino

 

Ei mustaa murhetta tummempaa,
ei sydäntuskaa polttavampaa,
kuin rakkaimpansa luovuttaa,
jota ikuisesti muistaa ja rakastaa.

KORTTI

(animoituna)

 

Tuli kaunein kaikista enkeleistä
minun lohduttajakseni päälle maan.
Nyt vast’ olen ihminen: mulle
hänen kauttaan kaikki annetaan.

Hänen luokseen lentävät laulut
kuin pienet linnut riemuiten.
Hänen ruumiinsa on kuin sielu
ja sielunsa taivaan kaltainen.

Kuin unista suloisista
hän on astunut aineen maailmaan.
Hänen hentoa olkaansa vasten
pään painan nyyhkivän, autuaan.
Uuno Kailas
(1901 - 1933)

KORTTI

(animoituna)

 

 

 
 
Enhän surua toivo, en kyyneleitä,
nyt vain on aika kulkea näitä teitä.
Ja kun olen käynyt tämän murheen lävitse ihan,
jää kaunis ja lempeä muisto keskelle elämän pihan.
 

Takana elämän tuulet,
eessä rauha, iäisyys.

     
     
  Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.

Niin monet kerrat, tähän rantaan,
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.
Siis hyvää matkaa, ystäväni,
en enää puhu enempää.
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää,
muu on nyt yhdentekevää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.

 

 

 

Sinä iltana monta tähteä näin,
syttyi kirkkain tähti yllättäin.
Sitten kuulla sain sinun poistuneen
ja jäiseen tuulen henkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Kun taivaalle katson ja tähden nään,
muistan sinua, ystävää.
Kirkkaana muistosi säilytän,
tähtitaivaalle tuulessa terveisen lähetän.

 

Toivoisin olevani enkeli,
joka kulkee edelläsi tietä tasoittamassa.
Joka kulkee rinnallasi apua antamassa.
Joka kulkee takanasi jälkiä peittämässä.
Joka kulkee ylläsi sinua varjelemassa.
Toivoisin olevani enkeli,
joka hoitaa kun olet haavoitettu.
Joka ymmärtää, kun olet masentunut.
Joka suojelee kun myrsky yllättää.

KORTTI

(animoituna)

 

 

Kiitos kun olit totta hetken,
nyt mun täytyy tästä jatkaa.
Vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa.
Kun taivaan tähdet tuikkii
luokseni lentää saat
jokaisen illan myötä
unessa tavataan.



Älä ajattele,
että elämä on lyhyt.
Ajattele – miten erikoinen kokemus.
Kun siinä ei ole kysymys pituudesta
lainkaan, vaan että ylipäänsä
on saanut kokea tämän.

 

Perinteinen intiaanirukous
Kun olen kuollut
Itke hiukan minun vuokseni
Ajattele minua toisinaan
Mutta älä liikaa.

Ajattele minua silloin tällöin
Sellaisena kuin olin eläessäni.

Toisinaan on mukava muistella
Mutta ei kauan.

Jätä minut rauhaan
Niin minäkin jätän sinut rauhaan
Ja niin kauan kuin elät
Säästä ajatuksesi eläviä varten.

 

Toivoisin olevani enkeli,
- jolla olisi voimia Sinulle, jos heikkona olet.
- Jolla olisi aikaa Sinulle, jos kiire ahdistaa.
- Joka opastaa Sinua, jos apua tarvitset.
- Joka valoa näyttää, jos pimeässä kuljet.
- Joka rohkaisee Sinua, jos epävarmana kuljet.
- Toivoisin olevani enkeli, joka kuiskaa Sinulle,
Sinä voit, Sinä pystyt, Sinä olet hyvä, kaikki on hyvin.

 

Aika ei pysähdy.
Ja se on suuri siunaus
ja lohdutus sille,
joka vaikeuksissa kamppailee.

Maria Jotuni (1880 - 1943)

KORTTI

(animoituna)

 

 

Palaa kynttilä hiljalleen,
ilta pimenee.
Tuska kaivaa rintaa,
koskee, kirvelee.
Kuun valolta lohtua pyydän,
auta poloista.
Yksinäistä kulkijaa,
muiden joukossa.
Suljen silmät kostuneet
ja yhteen käteni liitän.
Pyydän rauhaa sydämeen
ja voimaa jaksamaan.

 

On ikävää, jota ei voi ilmaista,
on kaipuuta, jota mitkään teot
eivät voi täyttää, ja on rakkautta,
joka ei vaadi muuta kuin
sydämen hiljaisuutta

 

Kiitos sulle rakkaimpani,
olit kallein päällä maan,
annoit voiman, uskalluksen,
jota arkeen tarvitaan.
Olet mennyt, olen yksin,
perääsi näin huutaen
äänettömän huokauksen:
Olet rakkain, tiedät sen.

       

Suru-etusivuSuruvärssyt