![]() |
![]() |
|
|
Lumiset oksat
vihreän puun,
Nyt avaa ovet sydänten, Luonto nukkuu jo talven unta, aukesi pilvet, uutta lunta maa nyt yllensä saa. Kauniita joulunkelloja saan hartaudella kuunnella. Kauniita valkohankia saan hiihtää ja katsella. |
|
Tähdet pienet tuikahtaa,
Lämpöä, rauhaa talven juhlaan,
Ilmassa on
jouluntaikaa,
|
|
Sydämessä pienessäkin Ensilumi Ensilumi maahan satoi; kaunis, hento valkoinen. Hiljaa leijui taivaasta, kuin laulu enkelten. Iloitsi metsä ja puut, juhlapuku huurteinen; peittänyt on alleen sen. Hetki on aikaa, olla hiljaa ja viaton. Puhdas ja valkoinen. Annu Valo On valkea lumi peittänyt maan. Jo käymme joulua juhlimaan. Kynttilät taas valon tuovat joulunajan hämärään. Pakkastaivaan kirkkaat tähdet, yöhön antaa loistettaan.
Animaatiokorttina
tulosta kortti
Valon tulva tää niin maan yli kirmaa.
Jouluruno kortti
Sydämet sykkivät
rakkauden kieltä,
Hiljaisten hankien sinistä
taikaa,
Joulu!
|
|
Lumen alle peittyy maa, |
| |||||||||||||
|
JOULUVÄRSSY
Lausun toiveeni hiljaisen,
Tänä jouluna maa on iloton,
Ilmassa leijuu juhlava aika.
Huurteinen metsä ja luminen maa
Alkutalven pimeään aikaan jouluvalot syttyneet on. Joulumielikö sai sen aikaan? Mikä se joulu oikein on? Ihmismieli kaipaa rauhaa, lepo arkeen tarpeen on. Yhdessäolon tunnetta lauhaa, sitä se joulu meille on. Birgit Ahokas
On tienoon yllä valkea huntu pakkanen paukkuu, tulee joulun tuntu. Loistaa taivaalla kirkas tähtivyö, maan päällä rauha ja jouluyö. Birgit Ahokas
Kauniit
joulurunot
Hiutalein hiljaisin,
Joulua humisevat kaukaiset,
Oi kun joulu rauhan tuoda vois
Torit, kadut aivan autioita,
Katsoo
ikkunasta keltainen kuu Birgit Ahokas
Joulu tulee, lämmin on mieli olipa perhe suuri tai pieni. Yhdessä nautitaan tunnelmasta piparintuoksusta huumaavasta. Onko paketti pehmeä vai kova? Ei väliä, kunhan lahja on jokaisella oma. Iloitse, nauti kun jouluna saa taas tuoreita muistoja tallentaa. Hei leijailkaa, hei leijailkaa te lumihiutaleet, ja vaipan alle verhotkaa jo metsät, mantereet. Nyt joulu saa, nyt joulu saa, siis valkeaksi maa! Nyt pilviemo jäädä voi; pois maahan leijatkaa! Näin kidejoukko karkeloi, kun tuuli tuivertaa. Nyt joulu saa, nyt joulu saa, siis valkeaksi maa! Pian hanki meidät peittelee, ja käymme nukkumaan. Mut konsa kevät koittanee, me helmiks muututaan. Nyt joulu saa, nyt joulu saa, siis valkeaksi maa! Taivahalta sataa lunta, on kaunis joulun valtakunta.
Lapsena joulu on värejä, tuoksua,
Jo hiljenee vuoden askareet ja aherrus syksyn työn. Ota sydämees hetket talviset ja rauha jouluyön. On joulussa tuoksua, lämpöä taikaa On joulussa hitunen mennyttä aikaa.
Jouluruno kortti Vaalin joulua hartaasti sydämessäni – ja yritän säilyttää tuon tunteen koko vuoden. Charles Dickens
Talvella murheita muisteta ei, Kylmästä meidät on taottu. Tähtikirkkaista pakkasöistä. Hangista paukkuvan pakkasen ja raskaiden päivien töistä. Mutta helposti ei taitu ihminen, jolla usko on luontoon suuri. Pimeyttä kestää vain hetkisen ja aurinko tuli esiin juuri! |
|
Sylvian joulutervehdys Sisiliasta Nyt joulu on laaksoissa pohjolan maan, joko tullut on rintoihin tuo? On pöydällä kynttilät loistehessaan, käy vartoen lapset sen luo. Ja orrella keinuvan näät häkin sen, mi vei multa ystävän uskollisen. Oi vangittu, laulus jo vaikeni sun. Missۥ on sydän hellä sen kuunteluhun? Oon maassa, missۥ on kevät kuihtumaton, rypäleet missä välkkyelee, missۥ sypressien lemu rannoilla on, siellۥ lauluni nyt helisee. Nään Etnan ma säihkyen loimuavan ja kuultavat ilmat ja maan vihannan. Oranssit ne huumaa ja puut huminoi ja öin mandoliini vain lemmestä soi. Ja sypressit tuoksuu, on täys hopeaa meri rantoihin murtuessaan. Allۥ Etnan on hauta, mi kukkasin saa nyt kertoilla murheestaan. Laps pohjolan nukkuvi helmassa sen, ja joulua juhlii nyt maa isien. Ken laulusi laulaa kuin ennenkin taas? Soi Sylvian laulussa syntymämaas. Sa tähdistä kaunein, nyt kirkkautes yli rakkahan pohjolan luo, ja ennen kuin sammut, sa siunaukses mun syntymämaalleni suo! Vaikk’ kultainen on kevät ympärilläin, on armain se maa, josta kauas ma jäin. Mun lauluni saakoon se heljimmän, oi, niin kauan kuin sirkutus Sylvian soi! Sakari Topelius suom. Elina Vaara |
|
Joulu, joulu suloinen Rauha
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin? |
|
|
Jouluruno ystävälleRuno ystävälle joululahjaksi. Olisiko se yhteisiin muistoihin liittyvä, ystävyydestä kertova vai humoristinen jouluruno? Tässä muutama runoehdotus: |
|
Jouluruno ystävälle Nyt soi talven sävelet hennon kirkkaat kulkuset Pane kiinni silmäsi saat joulun taian omaksi Ihanaa Joulua sinulle ystäväni!
|
|
|
|
YSTÄVÄLLE Oi kuulehan ystävä parahin mitä sulle lahjaksi antaisin. Mikä elämässä kaikkein kalleinta ois sitä sinulle tässä toivottaa vois. Käärin pakettiin ystävyyttä jatkuvaa siitä paljon iloa, lämpöä saa. Paketin solmin onnellisuuden nauhaan solmut sidon rakkauteen ja rauhaan. Anteliaisuuden laitan ruusukkeeksi terveyden ja vaurauden koristeeksi. Ota vastaan multa lahjat nää se mieltäni jouluna lämmittää. Birgit Ahokas Parhaalle ystävälle Ystävä parahin tiedäthän sen, sinua jouluna lämmöllä ajattelen ja yhteisiä hetkiämme muistelen. Muistatko, rakas ystävä, niitä kuulaita pakkasiltoja, kun taivaantähtiä katseltiin, kelkalla hankia huristeltiin. Vuosikymmenet tuosta jo vierineet on, aika tehnyt on pitkää matkaa. Polun varrelta mieleen jotain jää, nuo muistot sydäntä niin lämmittää. Birgit Ahokas
Jouluruno ystävälle
Tässä lähetän hyvän joulun toivotuksen sinulle ystäväni:
Jouluruno ystävälle
Tässä lähetän hyvän joulun toivotuksen sinulle ystäväni: Rakas ystävä sinua ajattelen, kun lapsuuden jouluja muistelen. Me juostiin hangessa kuin porot konsanaan, rakennettiin linna – se sortui saman tien vaan. Muistatko, kun pukin partaa testattiin, ja lahjasäkit salaa pengottiin? Joulupipareita yhdessä leivottiin - ja leivinuuni pilasi ne mustiksi niin. Joulu rakkaat muistot mieleen toi, ei ystävyys mihinkään kadota voi! Joulutervehdyksen lämpimän rakas ystävä sinulle lähetän. Birgit Ahokas Siskot! Tänään ei murehdita kiloja, vaan etsitään suuria elämäniloja. Mässätään kakkua, leivosta ihanaa, kyytipojaksi glögiä, kuumaa ja makeaa. Birgit Ahokas Ystävyys on ilo suuri, elämämme tukimuuri. Ilman elo tyhjää ois, se ei kulu koskaan pois. Joulua nyt juhlitaan, ystäviä muistetaan. Kortti tämä viestin tuo, ajatukset kiirii luo. Hyvän mielen joulu tuo, kun ajatukset liitää ystävän luo. Monta muistoa ystävyys yhteen liittää niistä kaikista lahjoista nyt sydän kiittää! |
|
|
Joulurunoja aikuisilleJoulun tunnelmaa sanojen sävelin – runollista rauhaa aikuisille - "Vielä tahtoisin kokea joulun tunnelman, unohtaa kiireen ja touhun, nauttia joulun rauhasta." |
Ympärillä jouluyön hiljaisuus, maassa rauha, nukkuu kaikki muut. Vain hento joulunsävel heläjää se lapsuusmuistot mieleen herättää. Yksin istun tuoksuista nauttien, kuljettaa hyasintit taakse vuosien. Kodin lämpö lapsen sieluun jää, se joulunaikaan mielen lämmittää. Birgit Ahokas Pakkasilta ikkunaruutuun joulutähtiä piirtää. Metsänlaidasta saunan sauhut kodikkaana siintää. Pihakuusen pienet jouluvalot talvi-iltaan tuo tunnelmaa. Odottaa kaikki kylän talot jouluaattoa rauhaisaa. Tauonnut on kiire ja touhu, ihmismielet herkistyy, vain kerran vuodessa on joulu, siinä iloon hyvä syy. Birgit Ahokas On joulu rauhan aikaa, se mielen hartaaks`saa. Vaan tarkoitus sen unohtuu, monen huolen taa. Ei liikaa pidä pyytää, ei liikaa vaatia. Vaan ottaa onni vastaan, Luojan lahjana. Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen: lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen. Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin. Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin. Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin. Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin. Mitä ymmärsin, sit' en tiedä, pyhätunnelman muistan vain. Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain. Ja muistot rakkaimmat taas elpyy uudelleen Ja sanat siunaavimmat taas nousee sydämeen. Niitä lausu ei enää kukaan, Mut niiden tunnelman saan joka joululta mukaan tueks vuoden vaikean. Yön kylmä tuuli ruutuun kolkuttaa, yön tumma silmä katsoo ikkunasta. Vaan tuvassa on tyyntä, valoisaa, ei mikään häiri juhlatunnelmaa, mi nostaa maasta vanhusta ja lasta. On unhotunut raadanta ja työ, on unhotunut kaikki murhe mainen, niin riemullisna joka sydän lyö, on suuri, ihmeellinen jouluyö, ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen. Immi mHellen On se Sinullekin annettu tehtävä jouluna ja joulun jälkeen: iloksi Sinutkin on tarkoitettu iloa viemään, valoa pimeään hymyä, hyvää sanaa. Kukaan ei niin köyhä ettei jaettavaksi ystävällisyyden lahjaa kukaan ei niin rikas ettei sitä tarvitsisi. Ilo annettu jaettavaksi valo vietäväksi eteenpäin. Hyvää Joulua ihmiset – Iloa, Valoa, Rauhaa. Maaria Leinonen ENKELIKELLO Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen, hiljaisuuden kuulen alkaneen. Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon. Jää kiireet, pian aattoilta on. Kädessäin mä kannan neljää pientä kynttilää. Jokaisen mä tahdon itse sytyttää. Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kello pyörimään. Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten. Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen. Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden. Joulun sanomaa soi kello enkelten. Lapselleni sitten joskus aikanaan, kun hän kanssain kuusta koristaa, näyttää tahdon, kuinka kellon tuon voi rakentaa. Saan lapsuuttain näin elää uudestaan. Kädessään hän kantaa neljää pientä kynttilää. Jokaisen hän tahtoo itse sytyttää. Yllä niiden kultaisina kimmeltää nuo enkelit, käy kello pyörimään. Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten. Joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen. Palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden. Joulun sanomaa soi kello enkelten Kun posti tuo ensimmäiset joulukortit on aika avata joulumaan portit. Yllätystä riittää lahjoissa näissä kuvakirjoissa lystikkäissä. Saa mummi hauskan allakan, sisko taulun, veli mukin mahtavan. Jouluiloa näin jaan ja rakkaimpiini tartutan ja joulun tunnelman valokuviin tallennan. Vielä tahtoisin kokea ihmeen joulun kokea mukavan, salaisen touhun istua pöytään rakkaiden kanssa nähdä lapset iloitsemassa. Saisinpa vielä kynttilän sytyttää sitten kun on jo pimeää Enkeli taivaan jos kuulisin vielä kaikki olisi tallella siellä. Menneet joulut muistojen kerälle laitan ne hiljaa sydämen perälle. Se on ollut aina niin, että syksy jouluksi muuttuu, vaik’ maisema on pelkkää vettä ja pakkanen vielä puuttuu. Tulkoon talvi kuten tahtoo, meille joulu silti maittaa. Tontut touhujamme kahtoo, joku puuron, kinkun laittaa. Tauko tarpeen monen työhön, nyt on siihen paras aika. Lisää mittaa tulee vyöhön – siinäkö se joulun taika? Vuosi uusi saa myös tulla, edellisen kun jo näin. Siitäkin on usko mulla: jälleen mennään eteenpäin. Matti Makkonen
|
|
|
|
|
Lapsuuden jouluruno |
|
Kaarlo Sarkian "Lapsuuden joulu"
Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää. |
|
Liekki lämmin ikkunoista talvi-iltaan kajastaa. Tupa pieni, puitteet joista hyvän joulumielen saa. Lasten silmät kilvan loistaa Joulua ne odottaa. Joka vuosi samaa toistaa, juhla luoksemme kun saa. Koti muuttuu satumaaksi tuikut syttyy loistamaan lapsuusjoulun ainiaaksi muistoihini kauniin saan. Birgit Ahokas
Lapsuuden jouluruno
Kello löi jo viisi, lapset
herätkää!
Huurre puita huokuilee
Pyhä yö
Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
Lapsuuden jouluruno - Birgit-mummu Lapsuusjoulun muistot herää kerin niitä kuin lankakerää. Tunnelma oli niin aitoa, että kuusenkin kynttilät vaati taitoa. Tuoksut mökkiin joulun toivat, lapsille herkut monet oivat. Aattosaunasta juostiin hiukset jäässä, pukin tuloa jo haudottiin pienessä päässä. Illan hämyssä sitten pukki tuli ja pelkokin sydämestä suli. Ei tuonut vitsoja niin kuin oli luulo ehkä tontuilla oli ollut huono kuulo. Lapsuuden joulut ovat jääneet jo taa, silti palaan sinne joka vuosi muistoissa uudestaan. Bertta Bergroth
Kynttilät
ikkunoista loistaa, |
|
|
Joulurunot lapsuudesta
Liekki lämmin ikkunoista ~ B. Ahokas
Lapsuusjoulu ~ B. Bergroth |
![]() |
|||
|
Vanhanajan jouluruno |
Keskellä arjen
uurastuksen
Tulit jo meidän luoksemme,
Syttyy ikkunalla joulunvalot
Juhla vanhain perinteiden
|
Eino Leinon jouluruno
Mökit nukkuu lumiset,
Joulupuu,
joulupuu,
Yön kylmä tuuli ruutuun kolkuttaa,
Immi Hellén
Runoja teoksesta
"Joulurunoja lapsille"
julkaistu 1911.
Loistava on sali Hanna ja Heikki Aamulla varhain liike on
tiellä,
Jo on joulu jontununna,
Pakkasyö on ja leiskuen,
Terve, terve,
jouluaatto!
Auringo ei usein näy
Sumunen ilma Pehmeästi hiutaleet katuun putoo, Vanha kirkko loistaa kimmeltäen Tiu’ut soivat hullunkurisesti, Mikä
salaperäisyys on kaikkialla, Kuin ois kautta vanhan valtakadun On kuin aika punois unisillan |
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||