|
Avaan
kesään ikkunan,
siihen
kukkakimpun asetan.
Lasillisen helmeilevää kohotan,
Sulle
hyvää juhannusta toivotan!
Birgit Ahokas
KORTTI
Keskikesän juhlan aikaa
lintukuoro julistaa
Juhannuksen ajan taikaa
niityt, ahot pursuaa.
Suomen suvi kauneimmillaan
vehreys on vallaton,
kukkaloisto parhaimmillaan
suven alun aikaan on
Istuskellaan puistikossa,
ihastellaan poutaa,
katsellaan kun sinisorsat
kaislikossa soutaa.
Ihmismieli nauttii, kiittää
lämmöstä ja valosta,
muisteltavaa talveks riittää
kauneudesta kaikesta.
Birgit Ahokas
KORTTI
Tunne viileä ruohikko varpaissa
Haista metsän ja pellon tuoksu
Anna kesätuulen helliä hiuksia
Unohda turha kiire ja juoksu.
Hyvää Juhannuksen aikaa -
muista tehdä monta taikaa!
Hyvää juhannusta!
Unelmia täynnä on kesäinen yö,
vain airojen lapa vettä lyö.
Ystävät kuunnelkaa hiljaisuutta,
siitä saatte voimaa, virtaa uutta!
Hyvää juhannusta!
JUHANNUSRUNO
Tänään kun korkein on taivaankaari
keskikesän juhla on mittumaari.
Edessä on aikaa, ei tehdä töitä
katsellaan kokkoa, valvotaan öitä.
Tuoreet koivut haetaan portaanpieleen,
lapsuuden juhannukset muistuu mieleen.
Saunan piipusta jo sauhut tupsahtaa,
tuoreet vihdat siellä lauteilla odottaa.
Juhannuksen ruoka vatsan täyttää
lohet ja siiat herkuilta näyttää.
Kaapissa oottaa kylmä juhannusjuoma
isännän Alkosta kotiin tuoma.
Ilta jo koittaa, alkaa laiturilla tanssit,
neidoilla päässään päivänkakkarakranssit
Haitarista iltaan valssit ja jenkat soi
nuoret ja vanhat yhdessä siell´ karkeloi.
Niitty tuoksuu, kukat heräilee
perhosparvet niissä lentelee.
Kesä hehkuu, uusi päivä alkanee.
Käki kukkuu, aamu valkenee.
Birgit Ahokas
|
Munasillamme istuimme jälleen
siinä saunan portaikolla
ei tarvitse ystävälleen
aina äänessä suuressa olla
Me vaiettiin
on tapa maan
ei suutaan soittamaan
ole Suomen miestä luotu
älä vaadi muuttumaan
Järveltä kuikan bongasin
käki kukkui lehdossaan
istuin kanssa Albertin
joka korkkasi oluttaan
Me samalla kielellä vaiettiin
tuossa kerralla prinssi Albertin
suomalaisiksi vähän kai muututtiin
Suomen suvessa kumpikin
Hauskaa juhannusta!
Nyt on juhannus
näin laulavi taivas, maa,
sitä lintuset livertäen haastaa.
Pois painui jo pilvet metsän taa,
niin selkeä on ilma ja kukassa maa.
Näin seisovi kauniina luonto yhä,
sen täyttävi tuoksut ja rauha pyhä.
Tuo ihmisrintaan se onnen rauhaa,
- Nyt on juhannus! -
Tahtoo se riemuiten laulaa.
Viljo Kajava
KORTTI
Suvivirsi Turu murttel
Ei
nyv voi kieltä kettä
on suvi koittanu.
On vihriänä mettä...
ja lämpö voittanu.
On kukkinu jo tuami,
pian rinkelplummakki.
On siksens hiano Suoami;
voi nährä kummakki
On saatu viljat multta
ja potui pinnalla,
on Siikliä ja Kultta
Van Goghin rinnall.
Ei voi ku ihmetell
kuimpall o siunattu
meit vuasi vuare jälkke
ja palj o annettu
O' nimpal nätti aikka
et syrän pakahtuu.
Nyt suvivirret raikkaa,
ku alko kesäkuu.
Taas peipol laulu riittä
ja rastaal oksallans
voi Taivaa Pappaa kiittää
ny turkulainen kans.
|
On kesä ja juhannusaika,
jota kansa käy juhlimaan.
Suomen saaret, niemet ja notkot
kokkoin valoa loimuaa
Hyvää juhannusta!
KORTTI
Olkoon
Juhannus, nyt ongitaan,
ihan kohta taas kalan saan,
korkkia tuijotan mä ihan hiljaa,
pianpas nostan Ahdin viljaa.
Kas, jo pomppii korkki kiivahasti,
ilon huuto kantaa pihaan asti,
samassa taas kalamies on tyyni ei riehu,
eihän muuten ahvenkeitto padas' kiehu.
Hanna Silmo
Syli täynnä syreenejä
seisoin yössä vaaleassa.
Kesäkuu —
Uneksien hohti taivas.
Takaa nuoren koivulehdon
käki kukahti.
Saima Harmaja
(1913 -1937)
Loistoansa luonto tuhlaa
viettää täyttymyksen juhlaa.
Hyvää juhannusta!
KORTTI
Oli juhla ja juhannusilta
ja koivut ja seppeleet,
soi laulelot rantamilta
ja helkähti säveleet.
Oli suvisen riemun raikuja
ja liekissä kokkopuut,
kävi karkelo, kiiri kaiku,
oli naurussa nuorten suut,
oli suvisen riemun raiku,
oli naurussa nuorten suut.
Sinä ylinnä karkelossa,
tuli silmissä hymysuin,
minä piilossa, pimennossa
sulountani uneksuin:
on kammari lehvitetty,
kukat pihlajan tuoksun luo,
ja seinät on sivelletty,
mies nuorikon taloon tuo!
On kammari lehvittty,
mies nuorikon taloon tuo!
Erkki Kivijärvi
(1882 - 1942)
Kesän usva lampeen hiljaa vaipuu
illan rusko kultaa mäntymaan.
Käen kukunta jostain kaukaa kaikuu
tuo tunnelmaa iltaan rauhaisaan.
Birgit Ahokas
KORTTI
Olkoon Juhannus, nyt ongitaan,
ihan kohta taas kalan saan,
korkkia tuijotan mä ihan hiljaa,
pianpas nostan Ahdin viljaa.
Kas, jo pomppii korkki kiivahasti,
ilon huuto kantaa pihaan asti,
samassa taas kalamies on tyyni ei riehu,
eihän muuten ahvenkeitto padas' kiehu.
Lopeta Jussina uurastus työ,
lauteilla loju ja löylyä lyö !
Sivele itsesi hunajalla,
kuningatarten lahjalla ihanalla
Kiitolliseen mieleen hiljaa vaivu,
Onnelliseen oloon rauhassa vaivu
Anna aatosten rauhassa mennä ja tulla,
Oikeus itsesäs hoivata sulla.
Mielihyvän tunteessa oikein kelli,
Joka hetkestä nauti ja itseäs helli.
Hauskaa juhannusta!
KORTTI
Hiljaa, tytöt, kuulkaa,
Kerron jotakin!
Taian aion tehdä
Yönä Juhanin.
Tulkaa, etsimähän
Lähtään kukkia,
Helmat täytyy nostaa;
Maass' on kastetta!
Taitan tuomen tertun,
Ruusun, apilan,
Uljaan kurjenmiekan,
Kielon valkean,
Kainon metsätähden,
Hellän vanamon,
Lemmikin ja liljan. –
No, nyt tarpeeks on!
Yhdeksättä lajia
Mull' on kukkia.
Niistä seppel kaunis
Täytyy solmia.
Siin' on rakkautta,
Lemmen riemua,
Hiukan kateutta,
Enin onnea.
Se kun valmis onpi
Niin, nyt kerron sen,
Seppel pitää panna
Alle pieluksen.
Vielä yksi seikka
Tarkoin muistakaa,
Sitä solmitessa
Puhua ei saa!
Unissa jos sitten
Näen sulhoni,
Seuraavana – –. Vaiti,
Joku naurahti?
Tytöt, tytöt, juostaan
Joutuin pakohon!
Kuunnellut on meitä
Vilho vallaton!
Aino Kallas
(1878 - 1956)
Anttilan keväthuumaus
Anttila nyt ampaisee
ylös vuoteestaan
Aurinko on korkeella,
kevättuuli lounaassa
Niityllä hän tanssii
järin yöpaidassaan
Lauluhunsa yhtyä
saa kuka vaan
Kuikkaemo uittaa jo
untuvaisiaan
Peipponenkin helskyttää
riemulaulujaan
Katso, kuinka kukkaakin
monta on jo kevätnurmella
Orvokki, lehdokki,
vuokko ja moni muu
Palttinainen paita
se vain hulmuaa
Anttila kun karvaisia
kinttujaan viskoopi
Anttilalle auki
on taivas ja maa
Oravalle kuuseen
hän näin huudahtaa
Tunnetko sä, kurre,
kuka tanssija on tää
Hei, kuule, käki kukkuu
taas lempisävelmää
Katso, väriloistossaan
tervehtii jo kevätnurmelta
Orvokki, lehdokki,
vuokko ja moni muu
Kukkasista kietoo
nyt mies seppeleen
Sen hän panee harmaaseen,
pörröiseen päähänsä
Laulaen hän tanssii
taas perähuoneeseen
Lapset ylös kirmaisten
hokee äidilleen
Katso, isi tanssii,
hän morsian on kai
Mistä hän tuon hunnun
ja kukkakruunun sai
Noinko monta kukkaa
jo puhjennut on kevätnurmelle
Orvokki, lehdokki,
vuokko ja moni muu
Juhannusrunot
Aleksis Kivi
Onnelliset
Jo valkenee kaukanen ranta
ja koillisest aurinko nousee
ja auteret kiirehtii pois,
kosk Pohjolan palkeet käyvät.
Mä kiireelle
korkean vuoren
nyt astelen raikkaassa tuules;
mun toivoni aamusen koin,
mun kultani kohtaan siellä.
Mut kauniimpi koittoa päivän
ja lempeempi auringon laskuu
hän hymyten luokseni käy,
mä syliini kierron immen.
Mun sydämmein autuudest sykkyy
ja taivaana otsani loistaa,
kosk seison täs impeni kans,
täs vuorella sammaleisel.
Täss seison mä impeni kanssa,
ja kiharamm tuulessa liehuu
ja laaksoen hyminä soi
kuin ijäisen lemmen ääni -
kosk mennyt on yö,
kosk kimmeltää kesänen aamu
ja linnut ne laulelee.
Aleksis Kivi
On allamme
viherjä maa
ja päällämme sininen taivas,
ja läntinen lehtistä laaksoa soittaa
lintujen laulaes.
Heilahda korkeelle, keinu,
ja liehukoon impeni liina
illalla lempeäl.
Aleksis Kivi
KORTTI
Mä muistan sen lempeän laakson,
ainiaan muistan sen,
miss’ istuin ma neitoni kanssa,
hellästi syleillen;
ja kiirehti kesänen päivä,
sunnuntaipäivä tyyni.
Me varjossa valkean tuomen
istuimme ruohistoss’,
ja allamme kimmelsi järvi
paisteessa auringon,
ja loiskelit Ahtolan immet
kultasell’ santarannall’.
Niin vietimme lempeäss’ laaksoss’
päivämme autuaan;
me varjossa valkean tuomen
istuimme ruohistoss’,
ja läheni kesänen ehtoo,
sunnuntai-ehtoo tyyni.
Aleksis Kivi
|
|
|
Midsommardikter |
|
|
|
 |
|
|
Terve, terve, juhla Juhannuksen!
Maa ja taivas sulle aukeaa,
Toivon tuot ja kannat kaipauksen,
Kaipauksen uutta maailmaa:
Kaikk' on kaunis maassa muuttuvainen,
Täm' on kuva, tosi tulevainen.
J.H.Erkko
(1849 - 1906)
Kesän usva lampeen hiljaa vaipuu
illanrusko kultaa koivuhaan.
Käen kukunta jostain kaukaa kaikuu
tuo tunnelmaa iltaan rauhaisaan.
Birgit Ahokas
KORTTI
Mittymaarja
Mittymaarja, keito keiju,
hiipii juhannuksen yöllä,
suuret silmät unelmoi,
helmet välkyy, soljet soi,
mesikukka välkyy vyöllä.
Mittymaarjan silmät siintää,
Mittymaarjan haaveet hohtaa,
kallella on seppelpää,
eikä häntä kukaan nää,
kun hän illall' immet kohtaa.
Mitä tekee Mittymaarja?
Mittymaarja tekee taikaa. -
Immet ohralaihoon käy,
kun ei tiellä ketään näy,
uskotellen uutta aikaa.
Immet solmii taikalankaa,
immet sitoo korret yhteen:
keltä korren jäytää jäät,
kell on pärttylinä häät,
ken se leikkaa lemmen lyhteen!
Larin-Kyösti
(1873 - 1948)
Nauti uusia perunoita ja
voita,
mansikoita ja
makkaroita.
Tee saunaan
tuore vasta,
varpaat
veteen kasta.
Hakkaa
liiteriin halkoja,
oio
nurmikolla jalkoja.
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa
silmiä.
Haista kesän
tuoksut,
unohda turhat
juoksut.
Muista paljon
lekotella,
laiturilla
elämää hekotella.
Mieti
kivoja juttuja,
tapaa
ystäviä ja tuttuja.
Älä
murehdi ötököitä,
vietä
ihania kesäöitä!!!
Hyvää juhannusta!
Saunarannassa leijuvan savun hajuun
kedon kukkasten tuoksu sekoittuu.
Keskikesän suuren juhlan tuntuun
ihmismieli auvoisna antautuu.
Birgit Ahokas
KORTTI
Juhannus on meillä herttainen,
kirkas taivas on sininen.
Pirtti on jo pesty, valkoinen,
pihamaakin laastu on.
Koivujen lehvät portailla huiskii,
kesän juhlasta pihlaat kuiskii,
metsiköstä kielot kannettiin,
sinikukat huoneisiin.
Hyvää juhannusta!
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää kaikki
minkä nyt mä nään.
Tove Jansson
Aikaan kauniin ja kukkeimman juhannuksen
meillä vietetään keskikesän juhlaa.
Päivä on Jussin ja Johanneksen,
joille luonto värejään tuhlaa.
Nyt ei pimeys ahdista kenenkään mieltä,
päivällä paljon mittaa on.
Taivaalta kuu ei kurkota sieltä,
valon määrä on aivan loputon.
Muistan syksyllä auringon kultaisen vyön,
ja tän pohjolan ihanan yöttömän yön.
Birgit Ahokas
Kaikkialla kokot palaa,
vaikka päivän kehrä valaa
yötä, päivää valkeuttaan,
vaikkei sädekään käy hukkaan,
vaikka kedot puhkee kukkaan,
tuoksuja on tulvillaan.
Loistoansa luonto tuhlaa,
viettää täyttymyksen juhlaa,
kasvaa ikikauneuteen.
Joka korsi, yrtti elää,
sävel lakkaamaton helää,
välkkyin kuohuu vyöryt veen.
Vaikka tähkät täydet taipuu,
täyty ihmisen ei kaipuu,
iäti hän odottaa.
Aavistaa ja etsii, uottaa,
unelmainsa kuviin luottaa,
tyydytyst' ei koskaan saa.
Tähtitarhoja hän tapaa,
tahtoo niinkuin liekki vapaa
nousta valon korkeuteen.
Tahtoo käydä yli rajan,
tuollepuolen paikan, ajan
unten maahan ikuiseen.
Tyydy ei hän arkityöhön,
valkeet virittää hän yöhön,
väistyy vankilansa, maa.
Liekeissä hän liitonmerkin
näkee, kaipuun-siivin herkin
kohoo kohti Jumalaa.
Hyvää juhannusta!
KORTTI
Kesä on kuin perhon lento.
Kaunis, lyhyt ja
hennon hento.
Aika kuluu mutta muistot jää,
ne rikastuttavat elämää.
Hyvää juhannusta!
Ja tässä me ystävät istahtaa
ja
tahdomme maljoja maistaa
kun lehdossa
rastaat raksuttaa
ja Jumalan päivä
paistaa.
Larin-Kyösti (1873
- 1948)
On jälleen aika minttumaarin,
otanpa siitä tarkasti vaarin.
Teen koivusta saunaan tuoksuvan vastan
sen raikkaaseen järviveteen kastan.
Pistän seitsemän yrttiä tyynyn alle
ja nukahdan onnellisna peiton alle.
Hauskaa juhannusta!
Pieni polku salainen
viekottaa mua metsän syliin,
luonto kauneuttansa
ympärilläni tuhlaa,
en kaipaa muiden seuraan
meluisiin kyliin,
olen osa metsänväen
juhannuksen juhlaa.
Pajulinnun suruisa laulu
sieluani soittaa,
juhannuskeijut ihanimmat
niityllä karkeloivat,
oravakin puun latvasta
huomioni voittaa,
juhannusta lehdot järvet niityt,
salot ja vuoret soivat.
E.A. Wiksten
(1849 - 1920)
 KORTTI
Ruusujen alla juhannuksena…
Sanoisit minulle, onnellinen,
sattuiko sinulle jossakin,
joskus tuokio onnen täydellisen.
Niin ei koskaan sattunut minulle.
Nytkin tosin ruusujen alla Juhannuksena
vieraakseni minä onnea kosin.
Onkin onnea kyllä,
onnen kultia taskullinen.
Sentään puuttuu yks onnen muru,
pienen pieni, mut varsin tärkeä,
sillä sen puutteessa kaikki puuttuu
ja onnesta voi tulla suru.
Mitä voi kaivata ruusujen alla
Juhannuksena?
Mikä voi vaivata, onnen puute?
Lapsia ollaan ruusujen alla.
Siis sanon hiljaa kuiskaamalla:
- Ei ole kättä, kallista kättä
minulle ruusun taittajaksi.
Pieni on puutos,
- mut tarpeeksi suuri
tekemään onnettomaksi.
Uuno Kailas (1901 - 1933)
Muistathan Keijumaan
tai kuinka vaan sä sitä
kutsuitkaan,
maan jonka saimme
tuon luonnon niin kauniin,
villiruusut ja vuokot
nuo tuoksut kuivan ahomaan,
tahdot kai säästää tuon
niityn niin kauniin.
Lasten suo mennä kuin
keijuina tanssimaan,
leikkiin sä käyt syliin
lempeimmän lehdon,
linnun suo laulaa taas
laaksoihin laulujaan,
suo lohen päästä luo
suolaisen kehdon.
Suo rauha kaikille
perheille metsien,
suo kotkan lentää,
se taivaalle kuuluu,
niin purot virtaa
kuin ystävää etsien,
hiljaa ne huokaavat
suojassa metsien.
Salmet kultaa kumottaa,
iloa läikkyy juhannusilta,
rinta aitan hehkuin punottaa,
kaikaa ilkamointi tanterilta.
Laulaa leivot, kukkuu käet,
narahtaa aitan porraspuu,
uinuu kesäyössä lehdot mäet,
aitassa punasuun - löytää ahnas suu.
E.A. Wiksten
(1849 -1920)
KORTTI
On koittanut aika juhannuksen,
huumaa tuoksu valkoisten ruusujen.
Käenkukunta järven taa kantautuu,
rannan penkereeseen laine rantautuu.
Suvituuli vaimeasti lehdoissa soi,
sirkkain parvet niityillä karkeloi.
Kokkotulille kauniin seppeleen
koivunoksista, kukista päähäni teen.
Birgit Ahokas
Mä vielä muistan rantakoivun
vihreän, kaunoisen
Siitä kauan on aikaa niin
Koivun alla kun istuttiin
Ja unelmat kauniit muistan,
armas, kahden kun haaveiltiin
Sinun silmäsi kauniit
silloin katsoi
taivahan tähtösiin.
Aamukasteisella niityllä
perhoset aamuun herää.
Unisilla koivun oksilla
peipposet tirskuttaa kesää.
Usvaverho haihtuu hiljalleen
auringonnousun tieltä.
Aamuisen metsän herkät tuoksut
huumaavat ihmismieltä.
Birgit Ahokas
Juhannusiltoa viettävi kansa,
vanhat ja nuoret koolla nyt on,
järvi on tyyni ja taivas seijas,
käköset kukkuvat kummuillansa -
kokkojen liekit ne hulmuten leijas
yhtyen nuorien karkelohon.
Juhannustanssit
Rantalava, juhannus
hanurista valitus
kaikuu, järveen päilyy illan kuulaus.
Polku, koivu, yötön yö
soittajan on raskas työ
Janatuisen jalka tangon tahtiin lyö.
Onnen silloin Janatuinen saa,
jos vain milloin jatsi kajahtaa.
Janatuinen onneton
kansan maun tähden on,
tango syrjäytti jatsin poljennon.
Janatuinen sielun möi
jatsille, ja jatsi söi
miehen, joka haitariaan näpelöi.
Blues soi omaperäinen,
rytmi J. Janatuisen,
oma väri sointuihin myös vieraiden.
Onnen silloin Janatuinen saa,
jos vain milloin jatsi kajahtaa.
Janatuisen kauhistus
on tää kansan vaatimus,
soita, soita tango onhan juhannus.
Nuotiossa hiiltyy puut,
tanssi päättyy, poistuu muut,
muttei rauhaa hanurin saa näppäinluut.
Päättyi tungos tangojen,
nyt on hetki sininen,
hetki laulun Janatuisen sydämen.
Kun ei kukaan kuule, nää,
soittaa aamunkoittoon omaa sävelmää.
Juha Watt Vainio
Juhannustanssit laiturilla
KORTTI
Paljasjaloin istui kivellänsä
pieni tyttönen,
tahtoen pukea runoksi
kesän juhlan juhannuksen,
mukaan siihen ruusut,
syreenit ja tuoksut kesäyön,
kokkojen ja saarten ja
vesien kimmeltävän vyön.
Hymyillen hän odotti,
että runoon sanat kirpoaa,
ympärillään hymyili myös
suloisimmin taivas maa,
kaunis, kirkas aurinko paistoi,
metsät ja kummut kultaa,
runotytön varpaiden välissä
ripaus juhannusmultaa.
E.A. Wiksten
Juhannuksena maistuu mansikat,
tuntuu taiat ja viuhtoo vihdat
Telmii tanssijat, seisoo salot.
Tuoksuu ruusut ja terva,
liehuu lippu ja on kuuma kesä.
Löysätään vyötä,
nyt juhlitaan yötöntä yötä!
Kesän lapsi
Mä unestani taas
jo herään kesätuuleen,
ja hyvän olon saan,
kun meren äänet kuulen.
Kesämieli on
taas ihan vallaton.
Mä rakastua niin
nyt haluaisin kaikkiin.
Mä odotellut oon
niin monen monta päivää.
Nyt kesäloma on,
en tunne surun häivää.
Sydän sykkimään,
ystävää etsimään!
Taas elämältä maistuu tää.
Ja nämä kesäyöt
ei niille ole vertaa.
Ei kiristele vyöt,
kun juoksen kohti merta.
Ja sinut jostakin
saan vierelleni rantaan,
mun tekee mieli niin
nyt suukko sulle antaa.
Sydän sykkimään!
Saapuvan sun jo nään,
ja elämältä maistuu tää.
|
=>Huumori juhannusviestit
Suloista,
iloista,
useampi kiloista,
makkaran makuista......
 |
|
JUHANNUSRUNO
Arkityönsä väki lopettaa,
kaikki iltaa jo odottaa.
Kalliolle kokko kohoaa,
kunhan yöhyt ennättää.
Sielläpä silloin ne laulut soivat,
suuret, pienet kun karkeloivat.
Räiskyellen kokko palavi,
kesäyöhön sammuvi.
Hyvää juhannusta!
JUHANNUSHÄÄT
Suvituuli kun oksissa soittaa,
Linnut ilmoille laulunsa suo.
Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,
Kesä kaiken sen tullessaan tuo:
Tää valssi näin meille nyt kaikaa,
On päivämme onnellinen,
Ja luonto on pujennut kukkaan,
Kun alkaa tää tie yhteinen.
Auringon rusko hämärän illan -
purjeet kauniina veteen piirtyy.
Purret päällä auringonsillan
yön hämyiseen syliin jo siirtyy.
Lipuvat hiljaa, äänettä aivan,
suuren ulapan aaltoihin.
Kuljettaa tuuli uniset laivat,
turvaan sataman varjoihin.
Hyvää juhannusta!
KORTTI
Suvivirren uudistunut versio
(ei uskonnollinen)
Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
jo lehtiverhossa.
Nyt linnut sinitaivaan
kauniisti visertää,
ja aallon kaarnalaivaan
käy reima tuulispää.
Jo joutui armas aika
ja suven ihanuus,
tää vehreys, sen taika
on aina ihan uus.
Se vuosi vuoden jälkeen
mun valtahansa saa,
oot vehmastoista kaunein,
sä kesäöiden maa!
Hyvää juhannusta!
Niityllä sirkka viulua soittaa,
tahdissa sääski tanssia koittaa.
Aurinko kultaa nurmien nukkaa,
puuta ja kukkaa.
Hauskaa juhannusta!
Tahdon sulle
toivottaa
juhannusta
oikein
mukavaa!
Kotona kun
vietät sen
aurinkoa
ottaen,
lukien ja
lepäillen,
on
elos varman turvallinen
Birgit Ahokas
KORTTI
Unohda työ,
löysennä vyö,
herkkuja syö.
Ystävää halaa,
muistoihis palaa,
suukota salaa,
kullanpalaa!
Hauskaa Jussia!
Uudet potut ja lohta,
vasta heiluu kohta.
Aurinko, tuuli ja vaahtopäät
Teillekin iloiset juhannussäät!
Hauskaa juhannusta!
Mahtavaa juhannusiltaa,
katsellaan kaunista kuunsiltaa.
Elämme keskikesän kaunista aikaa,
ilmassa on taikaa.
On kaukana arki ja työ,
tässä ja nyt yötön yö.
Hyvää juhannusta!
Kedollinen kukkia,
saavillinen saunahetkiä,
hyppysellinen hauskuutta,
litra laulua.
Aimo annos aurinkoa,
suven suloisuutta
Hauskaa juhannusta!
Heilu keinuni korkealle,
linnut ne laulavat häitä,
minä olen nuori kuin päivänkukka,
en muistele suruja näitä.
Heilu keinuni korkealle,
nythän on juhannusilta,
mesimarja maistaa
ja tuomi tuoksuu
ja kuulas on taivahan silta!
Larin-Kyösti (1873 - 1948)
KORTTI
Nauti uusia perunoita ja voita,
mansikoita ja makkaroita.
Tee saunaan tuore vasta,
varpaat veteen kasta.
Hakkaa liiteriin halkoja,
oio nurmikolla jalkoja.
Ihastele poutapilviä,
siristele auringossa silmiä.
Haista kesän tuoksut,
unohda turhat juoksut.
Muista paljon lekotella,
laiturilla elämää hekotella.
Mieti kivoja juttuja,
tapaa ystäviä ja tuttuja.
Älä murehdi ötököitä,
vietä ihania kesäöitä!!!
Hauskaa juhannusta!
Hyttysen hyrinä,
ukkosen jyrinä,
purojen juoksu,
mataran tuoksu,
matojen tonkija,
onnekas onkija,
mansikkamaito -
kesä on aito!
Hauskaa juhannusta!
Suvisia suruja
Maantien vartta mä vaellan
ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu
ja sataa kukkaislunta.
Vihreän viileän oksan alta
näen sinisen taivaan kaistan,
lähteensilmässä jalkani kylven
ja polkujen marjoja maistan.
Keltavarpunen aidalla hyppii
ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli,
mittumaaria vietä!
Hyttyset, hetken heiluvat lapset,
ne alkavat purpuriansa.
Päivän paisteessa hyörii ja
häärää ahkera muurahaiskansa.
Käki se korvan rannasta kukkuu
kuin mittumaarina aina.
Sinisellä oksalla, sinisessä salossa,
ei sitä huolet paina.
Keltavarpunen aidalla hyppii
ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli,
mittumaaria vietä!
Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän
ja heitän ne huolet liiat.
"Saakos kulkuri kurkistaa,
miten pitkät täällä on piiat?"
Huomisen huoli se sydäntä painaa
kuin viime syksyn lehti
suuressa saatossa suviset keijut
jo sydämeni tarhaan ehti.
Maantien vartta mä vaellan
ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu
ja sataa kukkaislunta.
Larin-Kyösti
Kesäpäivä hymyilee,
lippu salkoon kohoaa.
Kukat tuoksuu, juhlii maa,
viestin ystävältä saat.
Hyvää juhannusta!
KORTTI
Tähän on ihana oikaista.
Kallion kämmenelle.
Alastomana.
Uimasta päästyä juuri.
Otsalla vielä
märkien hiusten liuta.
Tässä on kesä.
Vieressä, yllä ja eessä.
Neilikan terissä telmien.
Mansikan punassa posket.
Ilojaan ilmoille huutaen
lauluna rantarastaan.
Kurotat kätesi vain
ja kas — se on kesää täynnä!
Tässä on ihana olla.
Kesäkiireitä katsella muurahaisten.
Tämä on onnea, tämä.
Katsella.
Aatoksitta.
Taivas telttana yllä
niin kuin sininen silkki.
Katossa huikean kiiltävä kultaraha.
On nyt nahka jo kypsä, on totta maarin. jo,
jopa onkin oikea Luojan leivinuuni kallio tämä.
Uuno Kailas
Nähdä kuovi aamukasteisella pellolla,
kuulla usvan takaa kurjen huuto,
nähdä maailman elävän.
Tuntea maa ja sen tuoksut.
Pääskynen laulaa kesää räystäällä.
Hyvää juhannusta
Kaikki kansa taas kaupungeista poistuu,
kesäinen juhannusnäytelmä kun toistuu.
Joukkoon iloiseen me tänään liitytään
ja pohjoisen suuntaan ajamaan lähdetään.
Takapenkille penskat sidotaan
ja pyydetään kiltteinä olemaan.
Takakontista vielä paikka kakulle,
leivälle, lohelle ja piirakalle
- että riittäis eväs koko meidän
porukalle.
Emäntä on siellä laittanut kystä kyllä,
niin ettei kohta vaatteet kiinni yllä.
Nautitaan yhdessä myös juhannusjuomaa
ulkomaan reissuilta mukanamme tuomaa.
Vahditaan kokkoa, ettei palais tupa,
jos saadaan kokon polttamislupa.
Birgit Ahokas
| |
|
Pohjan
valju ruskotus
ja öisen salon lemut;
heissaa, taas on juhannus,
on kaiken kansan kemut!
Kokkolieskat leimahtaa,
saa loiston silmät sameet,
viulun kielet vingahtaa,
ja hulmahtavat hameet.
Nyt ei säikähtele syön,
ei tuska mieltä turra,
kun saa elää tämän yön,
niin voi taas viikon surra!
Hyvää juhannusta! |
Juu, juu, nyt juhannus on,
ja hyttyset tanssivat polskaa.
Järvi on tyyni, aalloton
ja ahvenet aalloilla molskaa.
Ei yöstä ja tähdistä tietoa,
ja ilma on lämmintä mietoa.
Kuuluvi kujilta rallatus,
kenkien kapsetta myöhään.
Hauskaa juhannusta
Maalaisidylli
Luonto antaa
parhaintaan
aikaan keskikesän.
Lehmät nauttii kedollaan
missä linnut tekee pesän.
Sudenkorennot ja perhot
siellä lentelee,
koko luomakunta
kesästä riemuitsee.
Birgit Ahokas
KORTTI
Taas kokkovalkeat hulmuaa,
käy ilonpitohon nuoret,
laulu kauas kajahtaa,
ja vastaa laaksot vuoret.
On suven juhla, on Juhannus,
on armain Pohjolan aika,
on maassa mieluisa odotus,
kuin kevään tenhoisa taika.
Kaarlo Terhi
(1872 - 1921)
Uupuneena itkemään
silmäni kun suljin,
kieloniityn hämärään
heti silloin kuljin.
Viileässä keväässään
huojui lehvät päällä pään.
Kielohaassa kuljin.
Vihreästä hymyillen
valkokellot hohti
ujosilmin kutsuen
kumartumaan kohti.
Ujosilmin hymyillen
painoi päänsä jokainen
lehteänsä kohti.
Säde kaikkein suloisin
vain voi päästä sinne,
kieloniityn varjoihin,
lehden alle, minne
kätki kukka kuultavin
tuoksun, josta kuitenkin
hymyy koko rinne.
Saima Harmaja
(1913 -1937)
Koivut huojuu tuulessa
ja laineet rantaan lyö.
Mikä oiskaan hienompaa,
kuin tämä lämmin kesäyö.
Auringon valoa yöksikin riittää
ei päivänvalo sammu pois.
Yötöntä yötä pohjola kiittää,
jospa tällaista aina olla vois.
Pohjan valju ruskotus
ja öisen salon lemut;
heissaa, taas on juhannus,
on kaiken kansan kemut!
Kokkolieskat leimahtaa,
saa loiston silmät sameet,
viulun kielet vingahtaa,
ja hulmahtavat hameet.
Nyt ei säikähtele syön,
ei tuska mieltä turra,
kun saa elää tämän yön,
niin voi taas viikon surra!
On juhannus
suvijuhla suuri!
Sitä kukka kuiskaa,
sitä laine läikkyy,
sitä kertovi kesäinen kirkkaus.
Puut taipuvat puolehen maan:
sinä vihreä virpi,
sinä heilivä heinä,
yhdessä juhlitaan!
Ja oksilla miettivän männyn,
lehvillä leppeän koivun,
yllä välkkyvän aallon,
alla siintävän taivaan
helkkyvi riemastusta,
ilolintujen kirkkahin kuoroin
kyllyyttä kesäisen onnen -
koko luonto laulaen juhlivi
juhannusta!
|
Rantaan muut kun lähtivät jo tanssimaan.
Juhannusta tyttö vietti huoneessaan.
Yön hän teki yksin taikojansa,
kertoen vain kuulle haaveitansa.
Salat sydämen ja toiveen suurimman,
taikaan ikivanhaan niin hän luotti.
Ikkunassa keskiyöhön vuotti,
rakastetun kohta uskoi saapuvan.
Neito nuori niin kuin kansanlaulu,
vaatteen riisuu uumiltaan.
Ikkunassa kauniina kuin taulu,
on hän ruusu rinnoillaan.
Yöttömässä yössä näin hän valvoo,
tuijottaen tielle vaan.
Haavekuvaa rakkaudesta palvoo,
odottaen onneaan.
Juhannuksena männistössä,
kokkotervat kiehuu,
juhannuksena huivit ja helmat,
liepottaa ja liehuu.
Henttuni heliällä illalla,
tossa tanssia nilkuttelee,
joka pojan puoleen, peijakas,
silmää vilkuttelee.
Siniset järvet, salmien suut
ja kesänvihreät koivupuut.
Aaton toivomus pilvetöntä poutaa,
kaislikon suojaa sorsaperhe noutaa.
Luonto kaikkia lahjojaan antaa,
kukkaisniittyjä ja tyyntä rantaa.
Sieraimiin kantautuu saunan sauhu,
korvissa hyrisee hyttysten pauhu.
Pois on kiire ja arkinen työ,
on suvenjuhlat ja juhannusyö.
Birgit Ahokas
|
| |
|
