25.2.2019
Koti on jo aivan
lähellä, vaikkakin
matkaa sinne on yli
8.000 km. No
yhdessätoista
tunnissahan tuon
Finnairin kyydissä
hurauttaa! Eilen tultiin
jo Suvarnabhubin kentän
liepeille lähelle
Bangkokia Aranta
hotelliin, jossa
useimmiten kotimatkalla
on yövytty. Huoneen
varausta tehdessään mies
oli laittanut varaukseen
toiveeksi "allasnäkymä",
vaikka tarkoitus oli
saada huone ihan siitä
uima-altaan viereltä.
Niinpä jouduttiin
kakkoskerroksen
huoneeseen, jonka
parvekkeelle aurinko
tulisena porotti.
Onneksi saatiin
vaihdettua huone
toiselle puolelle ja
altaan äärelle, joten
iltapäivää voitiin
viettää "omalla"
patiolla.
Nyt aamiaiselle ja
sitten autoon, joka
kiidättää meidät
lentokentälle. Koti -
täältä tullaan kohta!
23.2.2019
Onneksi ollaan
aamuvirkkuja! Aamuiselle
lenkkeilylle on
lähdettävä aina vaan
varhemmin, kun lämpötila
pomppaa ylös monta
astetta auringon noustua
taivaan kannelle. Tänä
aamuna ängettiin ovesta
ulos jo klo 6:40 ja
hyvin kulki tunnin ja
kymmenen minuutin
askellus.
Meidän parvekkeen
alivuokralaiset
(kesykyyhkypariskunta)
pistivät perheen
perustamisen uusiksi,
kun ensimmäinen munien
hautominen ei tuottanut
tulosta. Siellä se nyt
kyyhkyrouva kököttää
ilmastointilaitteen
lauhduttimen alla ja
hautoo uusia munia.
Niillähän onkin
rauhallinen paikka
asustaa sitten, kun me
ollaan poistuttu. Tuskin
tähän asuntoon nyt enää
tähän aikaan vuodesta
tulee uusia asukkaita.
Eilisiltana hurautettiin
vielä lavataksilla "All
in Hu Hin"-ravintolaan
syömään talven viimeiset
gordonplööt. Tullessa
istahdettiin
lasilliselle "Beer
gardenissa". Kylläpä
meno oli rauhoittunut
huomattavasti
edellisestä
käyntikerrasta, kun
turistien määrä on
kuuman kauden alussa
vähentynyt.
22.2.2019
Eipä ole mikään ihme,
että ilmastointilaite
hurisee miltei
lakkaamatta, kun
Thaimaan 3 kuukauden
kuiva kesäaika alkoi
virallisesti eilen.
Lämpötila tulee olemaan
ennusteiden mukaan vielä
korkeampi kuin
edellisenä vuonna. Eipä
tee mieli lähteä
keskipäivällä kuumille
kaduille hortoilemaan.
"Talvikausi" alkaa olla
lopuillaan ja paljon
väkeä on jo poistunut
viileämpiin
olosuhteisiin. Sen
huomaa jo
uima-altaallakin, jossa
väki on huomattavasti
vähentynyt. Varmaan
olisi runsaasti tilaa
ensi viikolla, kun
viikon alussa lentelee
kotiin suurin osa.
Niinpä hyvästejä
jätetään päivittäin, kun
tuttujen kanssa
viimeisiä istuntoja
vietetään. Eilen oltiin
rannalla Naa'an baarissa
isolla joukolla, tänään
väkeä on jo vähemmän.
Illalla syötiin Lean ja
Ekin seurassa Patin
paikassa viimeistä
kertaa tällä erää -
seuraavan kerran
illastetaan sitten
yhdessä kymmenen
kuukauden päästä.
Facebookista bongasin
hauskat kengät, jotka
olisin tahtonut saada.
Verkkokauppa
Wenafashionin teksti oli
thai-kielinen, mutta kun
yritin googlettaa tuota
verkkokauppaa, ei sillä
nimellä löytynyt yhtään
tulosta. Harmi - oma
thaikielentaito ei
tällaisiin juttuihin
taivu.
21.2.2019
Kotiinlähtö akaa
väkisinkin
kummittelemaan mielessä.
No ei me nyt vielä olla
laukkuja sentään
pakattu, vaan yritetään
elää normaalia
arkielämää. Kyllä
helpotti hiukan eilen,
kun sain viestin
asunnonvälittäjältä,
että hän tulee meitä
tapaamaan lauantaina ja
tuo tullessaan meidän
maksamat takuurahat 20.000
batia (n. 570€). Eipä
tarvitse nyt niitä alkaa
perimään.
Eilisiltana oltiin
kaupungin keskustassa
"Chao Lay"-ravintolassa
syömässä illallista
Annukan ja Markun
kanssa. Kun ravintola on
erikoistunut meren
herkkuihin, niin pitihän
siellä niitä maistella.
Alkupaloina herkuteltiin
kampasimpukoilla
(scallops) ja pääruokana
söin seabassia (joka on
käännöksen mukaan
kalliomeriahven).
19.2.2019
Olipa kaupungilla tänä
aamuna rauhallista, kun
aamulenkkiä kierrettiin.
Lieneekö syynä
paikallinen
uskonnollinen
juhlapäivä, Macha Bucha
day (Buddan päivä)?
Maassa vallitsee tänään
"täydellinen
kieltolaki", jolloin
alkoholin anniskelu ja
myynti on täysin
kielletty. Pari vuotta
sitten oltiin syömässä
kyseisenä päivänä
keskikaupungilla - ihan
uskomaton näky, kun
illallisaikaan baarit
olivat suljettuina ja
ravintoloiden
ruokailijamäärä oli
romahtanut murto-osaan
normaalista. Eivätkö
turistit syöneetkään
mitään, kun
ravintoloista ei saanut
ruokajuomaksi viiniä
eikä olutta?
Voihan sitä juoda
vettäkin aterialla, ei
se ruokailu siitä kiinni
ole. No ei tuo
kieltolaki ole nyt
mitenkään syynä siihen,
että tänä iltana jäädään
syömään kotiin.
Pakastimessa olevat
jauhelihapihvit on nyt
mussutettava ennen
kotiin lähtöä ja pari
purkkia
herkkusienikeittoakin
kaapista löytyy.
18.2.2019
Eilen puolenpäivän jälkeen
raahattiin rantakamat
uima-altaalle ja
asetuttiin
nautiskelemaan mereltä
puhaltavasta lempeästä
tuulesta. No eipä siinä
ehditty lueskella
tuntiakaan, kun pilvet
peittivät auringon ja
iholle alkoi
tipahtelemaan lämpimiä
vesipisaroita. Olisihan
siinä voinut ottaa
koknaisvaltaisen ihon
kosteutuksen, mutta
katsottiin parhaaksi
siirtyä sisätiloihin ja
syömään lounasta omalle
parvekkeelle. No eihän
siitä mitään
maakuntasadetta
kehkeytynyt, muttei
jaksettu enää raahautua
takaisin rantaan, vaan
päivää vietettiin
sisätiloissa
ilmastointilaitteen
mukavassa huokailussa.
Kun keho tuntui
kaipaavan jotain
kotoisempaa evästä,
päätettiin hankkiutua
illalliselle
saksalaiseen
U2-ravintolaan. Tuiren
ja Juhan seurassa
mussutettiin nautinnolla
kunnon tuhdit pizzat.
17.2.2019
Saatiinpa taas vielä
yksi uusi jännityksen
aihe ennen kotiin
paluuta.
Asunnonvälittäjä lähetti
sähköpostia ja kertoi,
että asunnon omistaja
lähettää meille
takuumaksurahat 20.000
batia (n. 570€) kun on
täältä lähdetty. Siis
mitä - mehän ei edes
tiedetä, kuka se
asunnonomistaja on ja
lähettää rahat minne,
edes pankkiyhteystietoja
ei ole kyselty.
Vastauksena hänelle
lähetin postia, että
rahat täytyy saada ennen
kuin täältä lähdetään.
Nyt odotellaan mitä
tuleman pitää. Vahvasti
epäilen, ettei niitä
rahoja viikon sisällä
ilmaannu!
Perjantai-illaksi
sovittiin Tuiren ja
Juhan kanssa treffit
"Patin paikkaan". Siinä
kun istuttiin heitä
odottelemassa,
tupsahtivat paikalle
myös Lea ja Eki. Yhdessä
syötiin illallista koko
poppoon kanssa. Iltaa
istuttiin vielä Tuiren
ja Juhan kanssa myöhään
yöhön.
Lauantai-iltana
testattiin Astan ja
Markun kanssa "Uusi
Roma" italialainen
ravintola. Erinomaiset
eväät - bruschetta ja
lasagne, varmaan
kaupungin paras
italialainen ruoka.
MaiTaissa käväistiin
läksiäisdrinkillä, kun
ystävät lentävät pian
kotimaahan.
15.2.2019
Frouvalle taisi koittaa
pakkolomailu täksi
loppuajaksi, minkä
täällä Hua Hinissä
asustellaan. Ei pelaa
pelit ja vehkeet, kun
sivujen päivitykset
pitäisi siirtää
verkkoon. Pahinta tässä
lienee se, että aivot
yrittää keksiä ratkaisua
ongelmaan, jota ei
todennäköisesti pieni
ihminen pysty
ratkaisemaan. Tätä
päiväkirjaa nyt
kuitenkin aion vielä
pitää ja siirrän jutut
ja valokuvat verkkoon
sitten, kun se on
mahdollista.
Ystävänpäivän
illallisella oltiin
eilen Astan ja Markun
kanssa cityssä "ANOMA'S
ravintolassa".
Lasilliselle jäätiin
vielä istumaan
tyttökadun
ulkoilmakuppilaan.
14.2.2019
Nyt luulisi, että meillä
hommat luistaa todella
loistavasti, kun
käytössä on kolme
nettiverkkoa.
Päivitysten tökkimiseen
kyllästyneenä käytiin
ostamassa toisesta
puhelinyhtiöstä 14 gigan
yhteys, jolla kaikki
toimikin hyvin muutaman
päivän. Jotain mälsää
näiden systeemeissä
täytyy olla, kun
eilisaamuna en
onnistunut saamaan
päivitysohjelmaa auki
edes millään verkolla.
Eipä onnistunut
Bluportin kahviossakaan,
jossa yleensä olen
saanut hommat tehtyä.
Johtuisiko tuo siitä,
että turistikausi on nyt
kuumimmillaan ja väkeä
kännyköineen netissä
roikkumassa
miljoonittain.
En ymmärrä, millä
logiikalla ne hoitelee
noiden liikennevalojen
toimintaakin. Nyt kun
väkeä on rannan
hotelleissa runsaasti,
joiden on päästävä kadun
toiselle puolelle
Soi94:lle, niin nämäpä
laittaa jalankulkuvalon
pois toiminnasta! Todella
riskialtista tuo tien
ylittäminen on
liikennevaloista
huolimatta, niin
piittaamattomia ovat
mopoilijat kuin
autoilijatkin. Yhtenä
päivänä pelastui yksi
turisti yliajolta nipin
napin noissa
liikennevaloissa, kun
sai käsivoimin
pysäytettyä
mopoilijan, jolla oli
vielä pieni lapsikin
kyydissä. Mopo kaatui,
mutta onneksi ei kukaan
loukkaantunut pahemmin.
Nyt juuri kun tultiin
ulos asumuksen portista,
oli liikennevalo saatu
toimimaan. Suojatiellä
seisoi pari prätkää ja
ambulanssi, johon
potilasta paareilla
kärrättiin. Ilmeisesti
oli jollain taas ollut
tulipalokiire, eikä
siten ehtinyt
pysähtymään punaisiin
valoihin.
Meistä eurooppalaisista
voi tuntua hassulta,
että Bluportin
ostoskeskuksen
liikennevaloissa on
kaksi liikennevalojen
vartijaa, jotka
varmistavat turvallisen
kadunylityksen ja
pitävät huolta siitä,
että ajokit todella
pysähtyvät punaisiin
liikennevaloihin.
Eilen tulivat Hua Hiniin
Klaukkalan kodin
naapurimme Tuire ja
Juha. Heidän kanssaan
soviteltiin
sähköpostilla tapaamista
joksikin illaksi, mutta
törmättiinkin heihin
eilisiltana ihan
sattumalta
"Soi94-kotikadulla".
Heidän kanssaan
istuttiin Finn Cafessa
myöhään iltaan.
Tänään vietetään
täälläkin ystävänpäivää
todella näyttävästi -
ruusujen myyjät ovat
ilmestyneet kaduille ja
kukkakaupat pursuavat
ihania kukkakimppuja.
Mitähän päivä tuoneekaan
tullessaan?
12.2.2019
"Helteinen helmikuu" -
pitää kyllä paikkansa
tänäkin vuonna, yli 30
asteen lukemissa
liikutaan!
Päivälämpötilat ovat
vieläpä nousussa
ilmatieteilijöiden
ennusteiden mukaan,
vaikka vähempikin
alkaisi nyt riittää.
Vaikka aamulenkille
lähdetään heti seitsemän
jälkeen, kun aurinko on
juuri noussut, ei
hikoilulta voi
sittenkään välttyä.
Kotiin palattua vaatteet
ovat niin likomärät,
kuin olisivat juuri
vesisaavista nostetut.
Onneksi lempeä tuuli
helpottaa hiukan oloa,
kun iltapäivää vietetään
meren rannalla patiolla.
Eilisiltana hurautettiin
lavataksilla cityyn ja
oltiin Astan ja Markun
kanssa syömässä
kreikkalaisessa
tavernassa, joka tuntuu
jotenkin niin
kodikkaalta ja
viihtyisältä paikalta.
Maitaissa istutiin
jälkiruoalla yhden
valkkarilasillisen
verran.
11.2.2019
Aamuiset lenkkeilyt on
vaihdettu uudelle
reitille, jossa
kulkeminen on helpompaa
ja miellyttävämpää, kuin
meluisilla ja
epätasaisilla kaduilla.
Näkymätkin vaihtelevat
hienoista asuntokaduista
maalaismaisemiin.
Toissa-aamuna kuljettiin
aamiaistaan nauttivien
lehmien ohi ja yksi ammu
sai päähänsä lähteä
seuraamaan meitä
kadulla, kun oli päässyt
irti lieastaan. Onneksi
ei sentään tullut meidän
perässä ihan kaupungin
humuun.
Lauantai-iltaa
vietettiin cityssä. Oli
sovittu Astan, Markun,
Caron ja Ekin kanssa
tapaamisesta
pikkuruisessa
katubaarissa lähellä
yömarkkinoita. Syömässä
oltiin saksalaisessa
"All in Hua
Hin"-ravintolassa ja
jälkkärijuomat käytiin
nauttimassa entisessä
"Danin baarissa".
9.2.2019
Kun heräsin aamulla jo
viiden aikaan, niin
ajattelinpa pompata
sängystä ja suorittaa
aamuaskareeni netissä
muiden vedellessä vielä
makoisia uniaan.
Älykellokin vaatisi
päivittämistä ja sekin
tarvitsee siten hyvän
nettiyhteyden. Eipä
löytynyt yhteyksiä
mistään tuutista. Voi
voi - taas alkaa vääntö
kunnollisen yhteyden
saamiseksi, kunhan
puhelinyhtiöt avaavat
luukkunsa
puoliyhdentoista aikaan!
Kotikulmilla on pysytty
illallisaikaan. Eilen
vietettiin
pizza-perjantaita ja
käytiin syömässä ne
kaupungin parhaat
"U2"-pizzat
saksalaisessa Bier
Garten-ravintolassa.
Edellisiltana haluttiin
vietnamilaista evästä,
jota syötiin Lean ja
Ekin seurassa Ga
Hanoi-ravintolassa.
7.2.2019
"Uusi vuosi" toi
mukanaan meille yhden
uuden haasteen. Nyt
meillä näkyy telkkarista
vain neljä kanavaa ja se
Deutsche Quelle-kanava,
jota koko tammikuu
katseltiin hävisi
kokonaan jonnekin.
Mielenkiintoisia kanavia
katseltavaksi:
ranskankielinen Monde,
Voice of America,
Russian tv ja paras
kaikista - online kuvaa
hotellin respasta! Mies
kävi respassa kertomassa
ongelmasta ja myös
asunnonvälittäjälle
asiasta kerrottiin. Hän
lupasi puhua respan
kanssa, mutta mitään
korjausta ei
kanavapakettiin ole
tullut.
Eilen löydettiin cityn
sydämestä ihan uusi
ruokapaikka "Together",
joka on avattu viime
viikolla. Viihtyisä
paikka, mukava
henkilökunta,
hinta-laatusuhde
kohdallaan.
5.2.2019
Kiinalainen uudenvuoden
aatto onnellisesti
takana. Sanon
"onnellisesti" siksi,
että selviydyttiin
täkäläisestä
liikennekaaoksesta
odotettua paremmin.
Astan ja Markun kanssa
oli sovittu, että
mennään syömään
"saksalaiseen" ja sen
jälkeen Ray'n jazzeihin.
Onnistuttiin saamaan
lavataksi läheltä
asuntoa, mutta
normaaliin 5 minuutin
matkaan cityyn menikin
nyt 35 minuuttia. Kun
palailtiin illan
menoiltansa vähän ennen
puoltayötä, oli liikenne
jo rauhoittunut, eikä
taksin saannissa ollut
ongelmia.
Seuraavan talven
asumusta on hikipäässä
mietitty, kun tähän
kämppään ei haluta enää
palata. Lupauksista
huolimatta, mitään
remonttia ei ole tehty
ja paikat alkaa
repsottaa siellä sun
täällä. Samoin tökkii
tuo maksusysteemi,
vuokra on maksettava
etukäteen käteisenä.
Miehen ahkera surffailu
netissä tuotti viimein
tulosta ja nyt uusi
kämppä on vuokrattu ensi
tammi-helmikuuksi
Mykonoksesta. Tässä
samoilla nurkilla
pysytään, kun uusi
asumus on vain yhden
talon päässä kaupunkiin
päin ja sen piha näkyy
nykyiselle
parvekkeellemme.
4.2.2019
Lauantaina oltiin vielä
yhteisellä lounaalla
perheen kesken ja sitten
jouduttiin hyvästelemään
heidät, kun kuljetus
kohti Bangkokia ja
kotimaata oli tulossa
noutamaan. Jo illalla
oli ikävä heitä ja olo
tuntui suoranaisen
orvolta.
Eilisiltana testattiin
"The Ship94"-ravintola
Soi94:n varrella.
Norjalaistyyppinen
ravintola, jossa
asiakkaatkin pääosin
norjalaisia. Ihan siisti
paikka, mutta voih.... ,
alkupaloja saatiin
odottaa yli puoli
tuntia. Tarjoilija
töppäsi jo tilausta
ottaessaan, kun poistui
paikalta kesken
tilauksen - mies sentään
ehti tehdä oman
ruokatilauksensa. Itse
sain pysäytettyä toisen
tarjoilijan, jolta
tilasin oman annokseni.
No tietysti mies sai
ruokansa paljon
aikaisemmin kuin minä ja
oli jo sen syönyt, ennen
kuin minulle
kiidätettiin kalafileeni
pahoittelujen kera yli
tunnin odottelujen
jälkeen. Ruoka oli
hyvää, mutta tuo
odottelu oli kyllä
liikaa! Miestarjoilija
tervehti meitä suomeksi
- muisti meidät, kun oli
aiemmin Joe'n baarissa
töissä ja palveli meitä
siellä kahtena vuotena.
Nyt meillä on täällä
taas uudenvuoden aatto,
kun kiinalaisessa
kalenterissa koiran
vuosi vaihtuu sian
vuodeksi.
Mielenkiintoista
aamulenkkiä kuljettiin
varhain aamulla
Soi94:llä ja Soi88:lla,
kun uudenvuoden pöytiä
katettiin (jumalille??)
joka puolella. Jopa
7eleven-kaupan eteen oli
tuotu pöydälle ruokaa,
juomaa ja hedelmiä ja
pöydässä paloivat
tuohukset. Auton keulat
oli koristettu
kukkakimpuilla ja jopa
niiden edessä oli
katettuja ruokapöytiä.
Onhan se hyvä, että
kerran vuodessa nuo
ajopelitkin saavat
oikeaa evästä!
Pappattien räiske kuului
jo heti aamusta -
mikähän meteli sitten
illalla lieneekään?
KUVIA
2.2.2019
Kävellen ehtii nähdä
ympäristöään enemmän.
Aamulenkin varrelta
bongattiin kivannäköinen
vietnamilainen
ravintola, jonne
suunnattiin
torstai-iltana
maistelemaan jotain
uusia herkkuja. Sinne Ga
Hanoi-ravintolaan
mennään vielä
uudelleenkin syömään,
niin hyvä mielikuva
siitä mieleen jäi.
Eilen oltiin koko
porukka päivää
viettämässä Takiabin
rannalla. 4 kilometrin
lenkki rantaviivalla
taittui ihan itsestään.
Tyttären porukan
viimeisen lomapäivän
illallista syötiin
kaupungissa Astan ja
Markun seurassa.
KUVIA
31.1.2019
Eilen Teemu vietti
merkkipäiväänsä golfin
merkeissä ja illalla
synttäreitä juhlittiin
Hua Hinin keskustassa
Hot Pan-ravintolassa.
Joskus vaan sattuu,
ettei kaikki mene ihan
putkeen. Ehkä ison
porukan tilauksen kanssa
tulee joissakin
paikoissa ongelmia, kun
tilataan monenlaista
alkuruokaa ja jokaiselle
vielä erilaista
pääruokaa. Itse tilasin
paistettua riisiä kanan
kanssa ananaksen
puolikkaassa - ei ollut
kanaa, vaan äyriäisiä.
Astan ja Markun
alkupaloina tilaamat
kevätkääryleet ei
vastanneet
lukumäärältään tilausta.
Teemu halusi
liharuokansa extra
tulisena, se
jymytulisuus olikin
yllättäen Mian ruoassa,
jonka piti olla
normaalin ärjyä.
Pauluksen pizaa saatiin
odotella ikuisuus,
kunnes selvisi, että
keittiö oli kokonaan
unohtanut tilauksen.
Eipä taideta eksyä enää
uudelleen samaan
ravintolaan!
30
.1.2019
Mia, Teemu ja kaksoset
hujauttivat eilen
taksilla ostoksille Cha
Amiin "Premium
Outletiin". Me
vietettiin päivää
uima-altaalla. Illalla
oltiin yhdessä syömässä
Pung Plui-ravintolassa.
Päivän kuvat
29.1.2019
Pitäisikö nyt tuntea
olonsa vanhaksi? No ei
ainakaan vielä
eilen olo tuntunut
miltään vanhukselta! Kun
Teemu lähti golffaamaan
Astan ja Markun kanssa,
vietettiin me aamupäivää
tyttären ja kaksosten
kanssa rannalla, jossa
pojat saivat polskia
aallokossa. Lounaalla
käytiin
rantaravintolassa.
Pöytävaraus oli käyty
tekemässä ravintola
Sailomiin jo viikkoa
aikaisemmin. Mukana
illallisella olivat oman
perheen lisäksi ystävät
Asta ja Markku, joiden
kanssa yhteistä matkaa
on taitettu yli
neljäkymmentä vuotta.
Paikan valinta osui ihan
nappiin - todella
mukavaa oli illastaa
avoimen taivaan alla,
meren aaltojen
pauhatessa vieressä.
Pirssillä päräytettiin
illan päätteeksi vielä
cityyn
Maitai-ravintolaan.
Päivän kuvat
28.1.2019
Sunnuntain aamupäivää
vietettiin vielä Ban
Krutissa. Paluumatkalla
ajeltiin Khao Sam Roi
Yod- kansallispuiston
kautta.
Kaew-tippukiviluolaan
oltiin menossa koko
porukka, mutta luolaan
johtavan vaikeakulkuisen
polun alussa todettiin,
ettei miehellä, minulla
ja tyttärellä jaloissa
olevat jalkineet
sopineet alkuunkaan
moiseen extreme-retkeen.
Niinpä katsottiin
parhaaksi jäädä
ulkopuolelle
odottelemaan. Se olikin
sitten oikea ratkaisu -
millään ei olisi
pärjätty niissä
varusteissa pimeässä ja
todella
vaikeakulkuisessa
luolassa. HUI - luolan
isot hämähäkit ja
lepakot olisivat
säikytelleet minut
henkihieveriin.
Sovittiin päivällä Astan
ja Markun kanssa, että
mennään yhdessä koko
porukan kanssa syömään
illalla. Pirssillä
ajettiin cityyn "All In
Hua Hin"-ravintolaan,
jonka gordon-plööt ovat
mielestäni kaupungin
parhaita. Ihme -
onnistuttiin saamaan
pitkä pöytä suosittuun
ravintolaan niin
lyhyellä varoitusajalla.
Päivän kuvat
27.1.2019
Aamulla yhdeksän jälkeen
vuokrabiilin nokka kohti
etelää ja Ban Krutia.
Kerran pysähdyttiin
huoltoasemalle ostamaan
juotavaa ja purtavaa.
150 kilometrin matkaan
tuhertui yllättävän
paljon aikaa - perillä
oltiin vasta
puolenpäivän jälkeen.
Onhan tämä Hua Hinin
jälkeen ihan paratiisi.
Lounaan jälkeen päivää
vietettiin rauhallisella
rannalla. Aalloista
nautti ainakin kaksi
iloista vesseliä, joilta
ei virta lopu
tuntikausienkaan
riekkumisen jälkeen -
jaksoivat jatkaa
vesileikkejään illalla
vielä omalla
uima-altaalla.
Illansuussa käveltiin
miehen kanssa rantakatua
illallispaikkaa
bongaamassa. Eipä
löydetty enää sitä
ravintolaa, jossa kolme
vuotta sitten syötiin
illallista Sinikan ja
Hannun kanssa.
Parinsadan metrin päästä
löytyi aasialaisen
oloinen kuppila
"Platon", johon sitten
illalla suunnattiin koko
porukalla. Ruokaa oli
enemmän kuin runsaasti,
mutta lasku oli
juomineen kaikkineen
koko porukalta vain
vähän päälle tonnin (n.
30 €).
Hotellista oli meille
varattu 3 huonetta ja
sattuipa mukavasti, kun
meidän huoneesta on ovi
poikien huoneeseen - ei
tarvinnut jättää
veijareita ihan
yksikseen asustelemaan.
Mukavaa - tänä aamuna
hipsivät meidän
sänkyihin, kumankin
kainaloon yksi
lapsenlapsi.
Päivän kuvat
26.1.2019
Uskomatonta miten pienen
ötökän pisto voikaan
häiritä elämää!
Pikkurilli paisuu
paisumistaan ja
pistokohdassa on laaja
punoittava alue. Varmaan
osa ötökän tuikkaamaa
piikkiä on jäänyt
sisään, jota elimistö
nyt tarmolla yrittää
karkottaa.
Tänään hypätään
vuokrabiilliin ja
lähdetään pienelle
viikonloppuretkelle
Baan Groodiin, n.
150 km etelään Hua
Hinistä. Eikä ole
vaikeaa arvata, kuka
meistä on ratissa. No en
ainakaan minä!
Vasemmanpuoleinen
liikenne asettaa
ajamiselle omat
haasteensa ja liikenteen
rytmi täällä on ihan oma
luku sinänsä -
Helsingissä ajaminen
tuntuu ihan lasten
leikiltä tämän rinnalla!
Eilen Teemu hikoili
golfkentällä Astan ja
Markun kanssa, meillä
muilla löhöilypäivä.
Illalla vietettiin
pitsaperjantaita
italialaisessa
ravintolassa ja kaksoset
pääsivät pelaamaan
bilistä illan päätteeksi
biljardisalilla.
25.1.2019
Eilen aamulenkillä
matalan puun alta
kulkiessani tunsin, että
hiuksissani oli jotain
ylimääräistä. Tietysti
silloin hipaisee ihan
vaistomaisesti
kuontaloaan. Ja kuinka
ollakkaan, joku tökkäsi
piikin pikkurilliini.
Taisi olla vaan ihan
tavallinen ampiainen.
Kun sain sormesta tikun
pois, tuntui kirvelyä
sormessa vielä puolen
tunnin ajan. Nyt tänä
aamun sormi on vielä
hiukan turvoksissa ja
kutisee. Eipä liene
kovinkaan vaarallista!
Kun vesi tuossa meidän
rannassa oli eilisaamuna
niin korkealla, ettei
rantaviivaa jäänyt
nimeksikään, suunnattiin
päiväretkelle Takiabin
rannalle. Ihan mukavasti
vierähti siellä
palmurannalla yli neljä
tuntia.
Illalliselle
piipahdettiin pääkadun
varrella olevaan
Kruathong-ravintolaan.
Eipä ruoan hinta
ravintolassa päätä
huimaa, jos syö
tahai-ruokaa. Iso annos
herkullista nuudelia ja
kanaa maksoi vain 60
batia eli 1,70 €. No ei
se länsimainen ruokakaan
kallista ole, kun
annosten hinnat
liikkuvat 5-10 euron
lukemissa.
Päivän kuvat
24.1.2019
Olipa "kevytkenkäistä"
pyyhkäistä tänään
aamulenkillä, kun
jalassa oli uudet Eccot,
jotka käytiin eilen
hankkimassa
loppuunkuluneiden
tilalle. Eilisaamuna,
kun Teemu läksi
pelaamaan golfia Astan
ja Markun kanssa, me
loppuporukka vietettiin
ostospäivää Market
Villagessa. Kaksoset
tosin viihtyivät
paremmin ylimmän
kerroksen pelipaikalla.
Noiden Ecco-sandalien
lisäksi ostoskassiin
sujahti pari
pikkumekkoa, miehen
paita ja kännykäni sai
uuden ilmeen, kun kuoret
vaihtuivat
vaaleanpunaiseen
kuosiin. Miallekin
löytyi pari pikkupuseroa
ja ilmava mekko.
Hampurilaisia syötiin
lounaaksi Mix & Matchin
ilmastoidussa
sisätilassa.
Illallista syötiin
porukalla Soi94:lla,
Eat@Hua
Hin-ravintolassa ja
kaksoset pääsivät
viimein pelaamaan
biljardia illan
päätteeksi.
Päivän kuvat
23.1.2019
IHME - tänä aamuna
saatiin netti toimimaan
talon verkossa. Eihän
siihen odottelluun
mennytkään kuin 25
päivää! No hiljaa hyvä
tulee, sanotaan. Aika
näyttää, miten hyvä
verkko meillä nyt on
sitten käytössä.
Siitä on nyt tasan
vuosi, kun täällä
Thaimaassa
tuiskahdin turvalleni ja
rikoin etuhampaani.
Päivän kunniaksi sain
s-postia Finestä, jonne
olen valittanut
IF-vakuutusyhtiön
päätöksestä olla
korvaamatta muuta kuin
uuden hammaskruunun
osuus. No myös heidän
päätöksensä oli
arvattavissa - vaikka
implanttijuuren
asentaminen oli
välttämätön, että
tilalle voidaan
kiinnittää uusi hammas,
ei juuren murtuminen
heidän mukaansa johtunut
kaatumisesta, vaan
juuren ennuste oli
huono, kun kyseessä oli
juurihoidettu hammas,
joten sitä ei korvata.
Niinpä alan valmistella
vakuutusyhtiön vaihtoa,
kun koen tulleeni väärin
kohdelluksi. Mitä virkaa
on sellaisella
vakuutuksella, jonka
korvausvastuuseen ei voi
luottaa.
Eilen oltiin porukalla
syömässä entisessä Joe's
Baarissa, joka on nyt
vaihtanut omistajaa ja
vaihtanut nimen Pat's
Placeksi. Uusi
omistajanainen on pannut
tuulemaan ja saanut
paikan viihtyisämmäksi.
Myös asiakkaat ovat sen
huomanneet - paikka oli
eilenkin melkein täynnä.
Kaksoset halusivat vielä
illan päätteeksi mennä
biljardia pelaamaan,
joten tallusteltiin
Lanla-baariin.
Valitettavasti
bilis-pöytä oli kokoajan
varattu. Lea ja Eki
liittyivät seuraan
myöhemmin ja Lea tiesi
paikan, jossa on enemmän
bilis-pöytiä, joten
jatkossa täytynee
siirtyä sinne pelaamaan.
22.1.2019
Eilen vietettiin
kaksosten syntymäpäivää
Vananavan vesipuistossa.
Ihmeen paljon jaksaa
nuoret ihmiset riekkua -
kuusi tuntia täyttä
menoa! Hyvä, että
malttoivat tulla syömään
lounasta. Todella vähän
siellä oli
länsimaalaisen näköisiä
ihmisiä, aasialaisia
sitäkin enemmän -
vaaleasta ihonväristä
päätellen suurin osa
kiinalaisia. Me
vanhemmat otettiin vähän
rauhallisemmin ja
lekoteltiin aaltoaltaan
aurinkotuoleilla.
Illalla hurautettiin
koko porukka
lavataksilla kaupunkiin
ja syötiin illallista
Moon Smile-ravintolassa
Astan ja Markun kanssa.
Jälkkärille siirryttiin
MaiTaihin.
Päivän kuvat
20.1.2019
Eilinen oli ilon ja
riemun päivä, kun tytär,
vävy ja kaksoset tulivat
lomalle Hua Hiniin.
Alunperin heillä oli
huoneiston varaus tähän
samaan taloon, missä me
asutaan, mutta viime
hetkillä tulikin
ilmoitus, että asunto on
remontissa. Uusi
huoneistovarauskin
osoittautui "sudeksi",
kun se ei sijainnutkaan
siellä, missä se
esitteen mukaan olisi
pitänyt olla, vaan 10 km
sisämaahan päin. Niinpä
sekin piti peruuttaa ja
alkaa etsimään uutta
asumusta. Onneksi
kolmannella yrittämällä
tärppäsi! Nyt he
asustavat kymmenen
minuutin kävelymatkan
päässä meiltä Flame Tree
nimisessä kondossa.
Kävipä tuuri kaiken
sekoilun jälkeen -
asunto on kerrassaan
mainio; tilava
keittiö-oleskelutila,
kaksi makuuhuonetta,
kaksi kylppäriä ja kaksi
parveketta. Komeat
maisemat kaupungin ylle
kuudennesta kerroksesta.
Eilen heidän
tulopäivänään syötiin
lounasta Bluportin
alakerran kahvilassa ja
kierreltiin porukalla
myymälöitä ilmastoidussa
kauppakeskuksessa.
Illallispaikaksi
valittiin lähellä oleva
"Hua Hin Kitchen and
cafe"-ravintola. Jos on
rankka meille
vanhuksille tuo
lentomatka pohjolasta
tänne kahdeksantuhannen
kilometrin päähän
etelään, niin näyttääpä
koville ottavan
nuoremmillekin - Petrus
melkein nukkui
illallispöytään. Illan
päätteeksi me jaksettiin
vielä tallustella heidän
uutta majaansa
katsomaan.
Päivän
liikuntatavoitekin tuli
ylitettyä reippaasti,
kun askeleita kertyi
päivän aikana yli 12
kilometrin verran.
Päivän kuvat
18.1.2019
Ompa pitkä hautomisaika
tuolla meidän parvekkeen
alivuokralaisella
(kesykyyhky). Siellä se
on nyt kököttänyt munien
päällä kolme viikkoa.
Eilen luultiin, että se
on kyllästynyt koko
hommaan, kun oli
poistunut paikalta ja
toinen munista oli
vierinyt pois pesästä.
Mies sen munan sitten
keinotteli takaisin
pesään ja niinpä
hautominen nyt jatkuu.
On
se hyvä, että
tällaisessa isossa
kaupungissa löytyy
ruokapaikkaa jokaisen
makuun. Eilen illalla
käytiin syömässä
mousakaa ja tsatsikia
kreikkalaisessa
tavernassa Astan ja
Markun kanssa. Jälkkärit
juotiin MaiTaissa.
Päivän kuvat
17.1.2019
Huomenna siitä on jo kolme viikkoa, kun tänne
Hua Hiniin maastouduttiin. Muuten elämä on sujahtanut uomiinsa,
mutta talon nettiyhteys ei toimi vieläkään. Tuskin edes
yrittävätkään saada sitä kuntoon. Asunnonvälittäjä kirjoittaa
aika-ajoin sähköpostiin, että yrittää tehdä asialle jotain. Epäilen,
ettei mitään tapahdu sielläkään suunnalla.
Näyttää, että varsinainen lomasesonki on vasta
alkamassa. Nämä viikot on oltu ainoat asukkaat tässä meidän
kolmannen kerroksen käytävässä, mutta nyt eilen saatiin uudet
naapurit. Myös vastapäinen talo on ollut miltei tyhjillään eiliseen
saakka.
Oltiin eilen päiväkävelyllä ystäviemme Astan
ja Markun kanssa. Kuivaa kurkkua istahdettiin kostuttamaan Joe'lle.
Siihenpä sitten tupsahtivat Lea ja Eki ohikulkumatkallaan. Hauskaa
oli, kun esittelin nämä meidän ystävät toisilleen, niin sanoivat,
että olisivat hyvin tunnistaneet toisensa tämän minun blogini kuvien
perusteella. Kyllä somella on ihmeellisiä kykyjä!
14.1.2019
No
nyt onnistuttiin
löytämään se
vihonviimeinen
ruokapaikka! Varmaa on,
ettei sinne enää
vahingossakaan eksytä.
Aiempina vuosina se
toimi hyvänä
buffetravintolana, joten
sinne suurin toivein
suunnistettiin.
Ravintolan pöydät ovat
ulkotilassa ja sisältä
haetaan syötävät. Olihan
siellä pitkät pöydät
täynnä evästä - raakoja
kaloja ja mereneläviä,
monen sorttista raakaa
lihaa munuaisista pässin
kiveksiin. Tarkoitus
oli, että ruoka
valmistetaan itse omassa
pöydässä, jossa oli
hehkuvilla hiilillä
täytetty pytty ja sen
päällä porisi
keitinvedellä täytetty
vati. Voit vaan
kuvitella, miten kuumaa
sellaisen tulipätsin
kyljessä on ruokailla -
hiukset ja vaatteet
litimärkinä! Ei varmaan
hikoilla edes saunassa
niin paljon.
Thaimaalaisilla ei
näyttänyt olevan hiki
edes hitusen verran.
Ruokajuomat tilattiin
tarjoilijapojalta,
miehelle olut, itselle
vettä ja punkkua. Haalea
olut, vesi ja muovimukit
pilleineen saatiin
pöytään, punaviinistä ei
kukaan hiiskunut
sanaakaan. Ympäristön
pöydissä näyttivät
nauttivan ruokajuomana
kokista.
Pikkuruisille lautasille
koottiin
salaattipöydästä tuttuja
vihanneksia. Onneksi
salaattikastike oli
hyvää. Astian virkaa
toimittivat teräskulhot,
joihin yritettiin löytää
sopivaa syötävää.
Bongasin
tarjoiluastiasta kylmää,
keitettyä spagettia ja
jotain vaaleaa
kastiketta, jossa
uiskenteli lihan paloja.
Nakkejakin löydettiin ja
pari lihapullaa sekä
pari orpoa
kevätkäärylettä.
Sisätiloissa oli pieni
sähkögrilli, jossa mies
kävi grillaamassa pari
satay-tikkua.
Jälkiruokapöytää ei edes
katsastettu, kun
pakokauhulla
hankkiuduttiin ulos
"helvetintulesta".
Helppoa oli tallustaa
kotiin, kun vatsaa ei
ollut tullut ahmittua
täyteen!
Päivän
kuvat
13.1.2019
Paras hetki tutustua
kaupunkiin jalkaisin on
varhain sunnuntai
aamuna, kun liikenne on
vielä verkkaista. Tänään
suunnattiin aamulenkki
kaupungin keskustaan,
käytiin merenrannassa,
koukkastiin aseman
kautta radanvarsitielle
ja tultiin kanavan
vartta Soi94:lle.
Tuntuu, että nämä meidän
aamulenkit pitenemistään
pitenee - niin paljon
tykkään liikkua ulkona,
kun aamu on vielä viileä
(26 astetta). Muutenkin
askeleita kertyy
mittariin päivän aikana
runsaasti ihan kuin
itsestään, yli 10 km on
ihan normaali saavutus.
Päivän
kuvat
11.1.2019
Kun joskus tuntuu, ettei
mikään pelaa, niin
hiipii mieleen ajatus
"oliko ihan pakko tulla
tänne saakka
tuskailemaan".
Eilisaamuna yritin
kirjautua Nordean
nettipankkiin
tunnuslukutaulukolla. Ei
onnistunut, oli
"tilapäinen häiriö -
yritä hetken päästä
uudelleen". Uusi yritys
- sama vastaus. Tuli
mieleen, että nyt ne on
toteuttaneet sen
uhkauksensa, ettei
tunnuslukulapulla voi
enää kirjautua, vaan on
käytettävä
mobiilisovellusta. No
onhan minulla
mobiilipankki
kännykässäni, mutta kun
en saa siihen
nettiyhteyttä, kun tämä
talon nettiverkko ei
toimi, enkä onnistu
saamaan nettiä
kännykkääni myöskään
truemove-yhteydellä, kun
väittää, että salasana
on väärin (toimii muissa
laitteissamme). Onneksi
pääsin tällä kertaa
pelkällä säikähdyksellä,
kun vika oli Nordean
omissa systeemeissä. On
kyllä vihonviimeistä,
jos joudun
juoksentelemaan pitkin
kyliä näidenkin
pankkiasioiden
hoitamiseksi. Eihän
niitä laskujen
vahvistamisia voi
kahdeksi kuukaudeksi
jättää väliin!
Ollaankohan me niin
sokeita vai eikö äly
enää pelaa, kun ei
eilisiltana löydetty
millään Ray's Placeen,
joka on muuttanut
keskikaupunkiin.
Ajateltiin mennä
torstain jazzeihin ja
kartasta katsottiin,
että se paikka on ihan
siinä "All in Hua
Hin"-ravintolan
vastapäätä. No eipä
näkynyt mitään sellaista
paikkaa. Yötorilla
käytiin syömässä samalla
reissulla. Hyvältä
maistui rapukakut ja
tunnelma oli aasialainen
- valtavasti ihmisiä
tungeksimassa
kauppakojuissa ja
ravintoloissa.
9.1.2019
Eihän nämä ole vieläkään
saaneet talon nettiä
kuntoon, joten nää
sivujen päivitykset on
hiukan
haastellista toteuttaa.
Ei jaksa kuljettaa
fläppäriä aina mukanaan,
että voisi viedä
tuotoksensa nettiin
kuppilaan istahtaessaan.
Arki on sujahtanut
uomiinsa ja päivät
sujuvat totutulla
rutiinilla - tunnin
aamulenkki, aamiainen
omalla parvekkeella,
aamupäivän ostosreissu,
pari tuntia
aurinkotuolissa rompsuun
syventyneenä,
iltapäivälenkki meren
rannassa, pari tuntia
fläppärin ääressä ja
illallinen jossain
lähistön ravintolassa.
Tosin muutamaan päivään
ei iltapäivän kävely
meren rannalla ole
onnistunut, kun aallot
ylettyvät ihan
rantamuuriin saakka.
Aamuhetki on
ehdottomasti mukavin,
kun lähdetään ulos
maailmaa tutkailemaan.
Aamulenkillä yritetään
löytää aina uusia
reittejä, joita
uteliaina katsellaan.
Tänä aamuna ostettiin
aamiaiselle ruokakojusta
pari kanankoipea (1,10
€) ja toisesta kojusta
1,5 kilon banaaniterttu
(0,80 €). Eipä tule
eväät kalliiksi!
Eilen illalla jaksettiin
vielä tallustaa "Pung
Plui"-ravintolaan. Ruoka
oli todella hyvää ja
palvelu ensiluokkaista -
iäkäs papparainen piti
meistä todella hyvää
huolta.
Päivän kuvat
6.1.2019
Hieno juttu - meidän
parvekkeen
alivuokralaisia ei
sittenkään siivoojat
olleet karkottaneet ja
niinpä naaraskyyhky yhä
kököttää pesässä ja
hautoo muniaan. Kun nämä
budhalaiset
kunnioittavat kaikkea
luontoa, niin mekin
tahdomme niin tehdä!
Hauskaa seurata, milloin
iloinen perhetapahtuma
tuo näkyviin
pienokaiset.
Yöllinen sade oli
piiskannut puista ja
pensaista roskaa
jalkakäytäville, joita
puutarhurit ja siivoojat
olivat lakaisemassa jo
aamuvarhaisella, kun
aamulenkille lähdettiin.
Parvekkeelle asti kuului
aamulla merenpauhu, jota
koukattiin ihmettelemään
rantapatiolle
lenkille mennessämme.
Eipä olla vielä aiemmin
nähty meren hyökyvän
ihan rappusille saakka.
Iltapäivällä
merenrannassa
lenkkeillessä ilma oli
todella kosteaa, vaikka
aurinko paistoikin
täydeltä terältä.
Virtaava vesi oli
kaivanut syvän ja leveän
ojan Naa´an kuppilan
kohdalle, joten
iltapäivän juomat
jouduttiin nauttimaan
siinä naapurikuppilassa,
kun Naa`an paikkaa ei
ollut voinut avata.
Yli viikon on ehditty jo
opetella tätä uutta
elämänmenoa täällä
lämpimässä, eikä vielä
kertaakaan olla kaivattu
keskikaupungille. Nyt
loppiaisen kunniaksi
pyyhällettiin pirssillä
keskustaan ja käytiin
syömässä "gordon plööt"
All in Hua Hin
ravintolassa.
Päivän kuvat
5.1.2019
No
jopas olikin myrsky -
tuskin sitä edes huomasi
täällä Hua Hinissä!
Onneksi hirmumyrsky
suuntasi kulkunsa ohi
meidän kotikulmien ja
päästiin pelkällä
säikähdyksellä. Kun
eilisiltana palailtiin
illalliselta, muutama
tihkupisara oli
havaittavissa iholla,
eikä yölläkään mitään
tuulen ulinaa tai sateen
ropinaa kuulunut
sisälle. Aamulla
parvekkeen reuna oli
hiukan märkä, se nyt ei
ainakaan mistään
kaatosateesta kielinyt.
Tästä lauantaipäivästä
on kuitenkin tulossa
pilvinen, joka on vaan
hyvä meidän kannalta,
kun joudutaan
tallustelemaan
Bluportiin pois
siivoojien jaloista.
Edellisvuosien tapaan
asustaa meidän
parvekkeella
alivuokralaisia.
Ilmastointilaitteen
lauhduttimen alle on
kesykyyhkypariskunta
rakentanut pesän, jossa
oli jo meidän tänne
tullessa kaksi munaa.
Niitä on nyt haudottu
ainakin viikon verran.
Miten mahtaakaan pesälle
käydä, kun siivoojat sen
tuolla huomaavat? Vähän
harmittaa noiden tipujen
puolesta hukkaan mennyt
perheenperustamisyritys!
4.1.2019
Huh huh - arkeen
palaillaan pikkuhiljaa
uuden vuoden juhlahumun
jälkeen.
Jalankulkijavalotkin
pelaa taas tuossa meidän
kodin edessä. Uutiset
kertovat jotain tästä
Thaimaan
liikennehelvetistä :
7 vaarallista päivää
Thaimaan teillä
juhlakauden aikana:
viikon saldo 3791
onnetttomuutta, 463
kuollutta ja 3892
loukkaantunutta. Yli
40,4 prosenttissa
tapauksista oli
osasyyllisenä
liikennejuopumus.
Viikonlopuksi
trooppisen myrskyn
Pabuk’in odotetaan
saapuvan
Etelä-Thaimaahan
ensimmäistä kertaa 56
vuoteen. Tästä
johtuen Hua Hinissäkin
on odotettavissa
voimakasta tuulta ja sadetta.
Mekin varauduttiin
myrskyyn ja paineltiin
heti aamiaisen jälkeen hankkimaan
hätävarararuokaa
pariksi päiväksi, ettei
sitten kaatosateessa
tarvitse lähteä
ruokapaikkaa etsimään.
Nyt varastossa on
nakkeja, purkkilihaa,
purkkikeittoja,
lihalientä, munia,
vihanneksia, juustoja ja
makaroneja.
Samalla hankittiin
nettiyhteys Truemovesta
kuukaudeksi. Tarkoitus
oli saada sellainen
yhteys,
jolla voi päivittää myös
näitä nettisivuja. No
jopas olisikin ollut
suuri ihme, jos homma
olisi ensi yrittämällä
onnistunut. Kovasti
selitin englanniksi,
että tarvitsen
verkkoyhteyden
datasiirto-ominaisuudella,
ja varmuudeksi olin
kirjoittanut sen myös
paperille - toivotonta,
olivat ymmärtävinään,
mutta eivät sittenkään
ymmärtäneet. Niinpä
juoksentelu
nettikahviloissa jatkuu.
Kauhealta
tuntuu ajatuskin, ettei
netti toimisi rajuilman
aikana, eikä voitaisi
olla yhteydessä
maailmaan mitenkään.
2.1.2019
Aamulla kello
puoliyhdeksältä tunnin
aamulenkki suoritettu.
Todella miellyttävä keli
ulkona liikkumiseen - ei
tullut edes hiki, kun
sopivan leuto tuuli
puhalteli kanavan
rannassa kulkiessa. Ja
niin kuin arveltiin, ei
uuden vuoden vietto ole
vielä ohi -
jalankulkijoiden
liikennevalot yhä
vilkulla tuossa meidän
kohdalla.
Nettiyhteyttäkään ei ole
vielä korjattu.Tämän
väliaikaisen
nettiyhteyden käyttöaika
loppuu ensilauantaina ja
pakkohan se on uusia,
jos talon oma netti ei
tule kuntoon siihen
mennessä.
Se
nettiyhteyden
ostaminenkin on täällä
tarkkaa touhua. Kun
Bluportissa olevasta
"Truemove"-myymälästä
hankittiin tämä
nettiyhteys, ottivat ne
ensin kuvan passista ja
sitten vielä
passinomistajan
naamasta. Onpahan
meikäläisen kuvia nyt
siellä ja täällä
Thaimaan rekistereissä.
Päivän kuvat
1.1.2019
Hienosti vaihtui vuosi
höyhensaarilla
Nukkumatin seurassa! Kun
edellisenä yönä olin
nukkunut vain neljä
tuntia, en jaksanut
millään odotella puoleen
yöhön vuoden vaihtumista
ja miksi olisi
pitänytkään? Lähdettiin
illalliselle Joe'lle
kahdeksan aikoihin, eikä
sen jälkeen jaksettu
enää lähteä mihinkään
riekkumaan. Kyllä minä
ilotulituksenkin
havaitsin, niin valtava
oli jytinä, kun merellä
lotjasta raketteja
ammutiin. Siihen
paukkeeseen heräsin,
mutta päätin jatkaa
makoisia uniani, enkä
noussut niitä
katselemaan.
Jos minulta kysytään,
saisi tämä uuden vuoden
juhlinta jo loppua,
mutta pahaa pelkään,
että tätä riemua riittää
vielä seuraavaan
viikonloppuun saakka.
Ainakaan nettiyhteyden
korjaantumista on turhaa
ennen sitä odotella!
30.12.2018
Raivostuttavan hankalaa
voi joskus tämä
kotiutuminen uuteen
ympäristöön olla, jos on
syntynyt
kontrollifriikisi, jolle
kaikki asiat pitää olla
helposti
järjestettävissä!
Yöllä valveilla
kukkuessani päätin, että
aamulla pistän kaiken
järjestykseen.
Asunnonvälittäjän piti
tulla meitä tapaamaan
kello yhdeltätoista -
eipä tullut vielä
kahteentoista mennessä,
jolloin päätettiin
lähteä ostoksille.
Tietysti hän oli
lähettänyt
myöhästymisestään
viestin sähköpostiin,
mutta meillähän ei toimi
nettiyhteydet! Kun
tultiin ostoksilta, niin
hänpä olikin meitä
odottelemassa.
Vuosia käytössä olleet
aurinkopunkat olivat nyt
niin ruosteessa, ettei
niitä kehdannut enää
ottaa käyttöön. Onneksi
onnistuttiin saamaan
kaupasta viimeiset kaksi
tuolia. Kyllä nyt kelpaa
niissä kirjaansa
lueskella.
Kun aavistellaan, ettei
nettiyhteyttä saada
kuntoon lähipäivinä,
tallusteltiin
Bluport-kauppakeskukseen
ja käytiin paikallisesta
puhelinyhtiöstä
ostamassa nettiyhteys
viikoksi. No eipä
silläkään pysty näitä
päivityksiä verkkoon
viemään. Onneksi nyt
kuitenkin pystytään
postiansa ja uutisia
lukemaan. Tätäkin
sepustusta kirjoittelen
nyt saksalaisleipomon
kahviossa, jonne tultiin
aamiaiselle.
29.12.2018
Yli kahdeksantuhatta
kilometriä tuli
hurautettua ihan tuosta
vaan! No ei se nyt ihan
niin helposti käynyt,
vaikka olin nukkuvinani
lentokoneessa melkein
koko matkan. Vielä
taksissa matkalla Hua
Hiniin huomasi
torkahdelleensa tuon
tuostakin. Onneksi
aikaeron vuoksi päästiin
nukkumaan illalla jo
yhdeksän aikaan (kello
16 kotimaan aikaan).
Neljän tunnin päästä
sitten heräsinkin, eikä
uni ollut tullakseen
millään, joten rankkaa
on päästä tasapainoon ja
päiväjärjestykseen!
Heti lentokoneeseen
noustessa oli meitä
vastassa tuttu
thaimaalainen purseri,
joka silminnähden
ilahtui, kun tunnisti
meidät - "Hey, I
remember you" - "hei,
muistan teidät". Tämä
mukava tyyppi järjesti
meille vielä yllätylsen
juuri ennen Bangkokiin
tuloa, kun toi meille
kylmät valkkarit
Ulthimatuule-laseissa.
Hieno tervetulotoivotus
loman alkajaisiksi!
Tuttuun paikkaan
majoituttaessa oli
vastaanotto myös
sydämellinen, kun
edellisvuosina tutuksi
tullut henkilökunta kävi
tulijoita tervehtimässä.
Huoneistossa sen sijaan
ei ollut tehty
minkäänlaisia
korjaustöitä, vaikka
varausta tehdessä niin
oli luvattu. Nettikään
ei toiminut - oli
kuulemma mennyt mykäksi
jo edellispäivänä, eikä
korjauksesta ole
tietoakaan. Uuden vuoden
kekkerit on juuri
alkamassa, joten turha
on odottaa sen kuntoon
saamista ainakaan
viikkoon. Eilen käytiin
lukemassa postinsa
Bluportin
kauppakeskuksessa, jossa
juotiin kakkukahvit
WorldCafessa ja saatiin
käyttää siellä nettiä.
Vaikeeksi menee elämä
tällä menolla!
Illalla oltiin jo
todella väsyneitä, kun
tallusteltiin Soi94:lle
Joe's baariin
haukkaamaan iltapalaa.
Samat kuviot sielläkin,
kun henkilökunta meidät
tunnisti. Tutuksi tullut
tarjoilija kävi
juttelemassa ja kertoi,
että nyt hän onkin
paikan omistaja. Muihin
tuttuihin ei sitten
vielä törmätty kuin
brittipariskuntaan, joka
kävi meidät halaamassa,
kun bongasi meidät
ruokapaikan ohi
kulkiessaan. Mukavan
kotoiselta alkaa tuntua,
kun nuo nettiongelmat
nyt saataisiin vielä
kuntoon.
27.12.2018
Voi mikä päivä - onneksi
heräsin touhuamaan jo
neljältä aamulla! Eilen
illalla vielä
kuvittelin, että tästä
matkalle lähdöstä tulee
ihan helppo ja leppoisa.
Jotenkin ihmeesti siinä
sitten kertyi
kaikenlaista
hoidettavaa, joten en
ehtinytkään levähtämään,
vaan painoin hommia
niska limassa kello 15
saakka, jolloin kaiken
oli oltava valmiina ja
matkalaukkujen auton
peräluukussa.
Nyt istun lentoaseman
"Tammitynnyrissä"
valkkarilasi edessäni ja
hoitelen vielä viimeisiä
virallisia hommiani.
Harvoin se näin tiukille
ottaa - enkä mitenkään
suostu uskomaan, että se
tuo ikä tuottaisi mitään
ongelmia. Tuleepa loma
todella tarpeeseen -
aion nukkua ainakin
viisi tuntia yössä ja
pysyä kaukana kaikesta
stressaavasta! Kuulostaa
luxukselta!