|
|
28.2.2018
Kun tupsahtaa taivaalta paikkaan, jossa
lämpötila on reilut viisikymmentä astetta alhaisempi, kuin
lähtöpisteessä, niin kyllä sen kropassaan havaitsee! No eipä nyt
tarvita hyttysmyrkkyjä, eikä hikiliinoja - nenäliinoja saatan alkaa
tarvitsemaan, sen merkkejä on jo havaittavissa aivastelusta
päätellen. Kahteen kuukauteen ei villasukat edes vilahtaneet mielen
sopukoihin - eilisiltana sellaiset oli kaivettava kaapista
unikaveriksi.
Ei se kelloajan viiden tunnin siirto oman
nupin sisällä mitään helppoa ole. Taitaa elimistö elää yhä Thaimaan
aikataulussa, kun kumpikin kömmittiin aamukolmelta sängystä, vaikka
hirsiä oli ehditty vedellä vasta neljä tuntia.
27.2.2018
ARANTA-hotel, lentokenttähotelli lähellä
Bangkokin Suvarnabumin lentokenttää. Me ollaan vaan niin tykästytty
tähän loman viimeiseen etappiin. Eipä tuottanut pettymystä tälläkään
kertaa - kuvat puhukoon puolestaan. (Lisään videon myöhemmin, kun
saan tehokkaamman nettiyhteyden).
Päivän kuvat
26.2.2018
Nyt saa tää jo riittää ...... Helteiseksi
heittäytyi kelit - tuulikin on kuin lehmän henkäys! Toisaalta
tykkään kyllä huomattavasti enemmän tällaisista ilmoista, kuin
tulipalopakkasesta, jonne ollaan nyt siirtymässä. Kunhan nyt koettaa
tässä jotain kehnoa tästä paikasta keksiä, että olisi helpompaa
jättää hyvästit tälle lomalle.
Eilen käytiin vielä Bluportissa tekemässä
viimeiset tuliaisostokset ja muutoin yritettiin elää vielä
normaalissa päiväjärjestyksessä. Naa:n baarissa rannalla käytiin
sanomassa heipat ja illallisella halattiin Joe'n baarin tytöt.
Lähemmäksi kotia siirrytään tänään, kun taksi
tulee hakemaan meitä ennen puoltapäivää ja vie meidät lentokentälle,
josta kotiudutaan meille tuttuun Aranta-hotelliin yhdeksi yöksi.
Onhan se mukavaa vaihtelua tälle päivälle!
Päivän kuvat
25.2.2018
Jos joku kuvittelee, että kaikki nuoret naiset
täällä toimivat seuraneiteinä (saattohoitajina), niin on täysin
väärässä. Täälläkin nuoret avioituvat ja saavat lapsia. Eilen
katselin patiolla yhden parin hääkuvausta rantahietikolla. Tarkkaa
touhua oli, kun neljä miestä hääri parin ympärillä asetellen parin
asentoja ja rouvan tulipunaista laahusta oikeaan asentoon.
Illalla käytiin herkuttelemassa paisetuilla
kalafileillä ja pottumuusilla Joe'n kuppilassa. Jälkkärit juotiin
Lean ja Ekin seurassa, jotka tupsahtivat sattumalta paikalle. Kotiin
palaillessa saatiin vielä seurata mahtavaa ilotulitusta (n. 15 min)
jostain lähistön ravintolasta, jossa ilmeisesti vietettiin sen
rannalla kuvatun parin häitä.
Hiukan haikein mielin aloin jo eilen pistämään
muutamia rantamekkoja ja bikinejä matkalaukkuun, että sain
vaatekaappiin villavaatteet oikenemaan. Ja kätköstä löytyivät mustat
sukkahousutkin - voi kammotuksen kammotus; pakkohan nekin on sitten
ennen koneeseen nousemista päällensä pukea.
Päivän kuvat
24.2.2018
Kun torstai-iltana palattiin illalliselta,
huomasin että olin saanut s-postiini viestin asunnonvälittäjältä,
että hän tulee seuraavana aamuna klo 8:00 tekemään lähtöselvityksen,
vaikka aiemmin oli sovittu tapaaminen maanantaiaamuksi. Vastasin
hänelle, että sopii tulla, jos hän hyväksyy seuraavan vuoden
varausmaksun (puolet tammikuun
vuokrasta)
euroina, muutoin meidän täytyy käydä vaihtamassa rahaa aamulla ja
tapaaminen onnistuu vasta myöhemmin. Ihmeteltiin, kun mitään
vastausta ei kuulunut ja varauduttiin aamukahdeksaksi tapaamiseen.
Niinpä hän tulikin vasta hiukan ennen kello kymmentä - ei saanut
lähetettyä viestiä meille, kun hänellä oli nettiyhteys poikki. No
nyt on sitten paperit kunnossa ja tämä sama huoneisto varattu
seuraavan vuoden tammi-helmikuuksi.
Eilinen päivä meni sitten sisätiloissa, kun
puolilta päivin taivas oli pilvessä ja kovin tuuliselta rantakin
näytti parvekkeelta merelle tähyillessä. Lounasta syötiin omalla
parvekkeella ja vasta illalla köpöteltiin Market Villageen
ostoksille. Samalla reissulla käytiin syömässä pizzat U2-Bier
Garttenissa.
Päivän kuvat
22.2.2018
Voihan ryökäle minkä siivooja oli eilen mennyt
tekemään! Aamulla parvekkeella aamiaista aloittaessani huomasin,
että meidän alivuokralaisten pesä oli poissa. Suurella vaivalla
kyhätty risukasa, jossa jo oli yksi muna, oli huuhdottu vesiletkulla
taivaan tuuliin. - Ja niin kuin me oltaisiin haluttu seurata niiden
pesimispuuhia rauhallisesti rinnakkain eläen. Saa nähdä aloittaako
ne pesän rakentamisen alusta. Uusia tulokkaitahan ne ei ehdi meille
enää esitellä, kun nämä tiput lentää pohjoiseen muutaman päivän
päästä.
On se kiireistä tämä eläkeläisen elämä; liki
kaksi kuukautta on jo näillä rannoilla kuljettu ja vasta eilen
saatiin soviteltua yhteistä aikaa Annukan ja Markun kanssa. Iltaa
vietettiin sipulikeiton ja ankanrinnan ääressä Grand-hotellin
beer-gardenissa. Illan päätteeksi käppäiltiin vielä uudistuneella
San Paulon iltatorilla.
Päivän kuvat
21.2.2018
Liikunta on lääkettä - ja kattia kanssa, jos
minulta nyt tällä hetkellä kysytään! Aamulla kantapää äreili
eilispäivän katurodeosta niin, etten ollut tolpillani pysyä.
Järkevänä ihmisenä jätin aamulenkkeilyn väliin ja keskityin hommiini
fläppärin ääressä, kun onnistuin viimein saamaan nettiyhteyden
muiden vielä nukkuessa. Talo tuntuu olevan täynnä väkeä, niinpä en
päässyt nettiin eilisen aamupäivän jälkeen. Sama toistui tänäänkin.
Sähkötkin katkesi illansuussa 15 minuutiksi, joten ongelmia riittää!
Naapuriinkin on muuttanut uudet asukkaat -
kaksi kiinalaispariskuntaa, jotka tulivat yhtä aikaa hissiin
illalliselle mennessämme. Toinen rouvista puhui melko hyvin
englantia ja kyseli hyviä ruokapaikkoja, kun olivat tänne juuri
kotiutuneita. No Soi94-kadulle heidät opastettiin. Itse hypättiin
lavataksiin ja otettiin kyytiin siitä tolpalta myös
hollantilaismies, joka vietiin hienoon Centara-hotelliin.
Illallisella oltiin tutussa "Moon Shine"-ravintolassa.
20.2.2018
Kylläpä frouva nyt taisi horista ihan
omituisia, kun ihmetteli edellisessä kirjoituksessaan kotikadun
hiljaisuutta. Mistä lieneekin eilisiltana kaikki väki sinne
ilmestynyt - ihan käsittämätön vilinä ja vilske! Meillä oli aikomus
mennä "Moomin"-paikkaan syömään nuudelit, mutta paikka oli ihan
täynnä. Siitä sitten jatkettiin "Sipille - Happy Pig"-ravintolaan,
sielläkin sama juttu. Vietnamilaisessa Mekong-ravintolassa sattui
olemaan vielä muutama jakkara vapaana, joten siihen sitten
tyydyttiin.
Ajatuksena oli, että mennään loppuillaksi
Ray'lle jazzia kuuntelemaan, mutta jotenkin ei sitten huvittanutkaan
mennä kaksistaan istua nököttämään sinne. Siispä tultiinkin kotiin
ja vietettiin TV-iPad-iltaa vanhojen ukkojen, Antti Litjan ja
Rolf Lassanderin seurassa. Olipa piristävät aiheetkin, toinen
kipuili elämäntapamuutoksen kourissa ja toinen teki kuolemaa
kieltämällä hoitotapatestamentissaan kaikki hoitotoimenpiteet.
19.2.2018
Kiinalainen Uusivuosi vihdoin takana ja
arkirutiineihin palaillaan, kun aasialaiset ovat poistuneet omiin
askareihinsa. Kovin hiljaiselta vaikutti kotikatukin eilisiltana,
kun käytiin pikaisesti syömässä Joe'lla.
Meilläkin alkoi
viimeinen lomaviikko
näillä kulmilla, viikon
kuluttua lähdetään
Bangkokiin ja yövytään
tutussa
Aranta-hotellissa ennen
kotiin lennähtämistä.
Kuten aina aiemminkin,
mieli on toisaalta
hieman haikea näiltä
rannoilta poistumisesta,
toisaalta iloitsee jo
kotiinpaluusta. Hyvä
niin - kotiin on aina
mukava palata
reissuiltansa!
Päivän kuvat
18.2.2018
Edellisen illan
tunnelmaa olen tässä
purkamassa. Kyllä nyt
kypärässä kihisi ja
kiehui!!! Nettiyhteyttä
en saanut eilisen
aamupäivän jälkeen. Varmasti tämä talo
pullistelee kiinalaisen
uuden vuoden viettoon
tulleita kiinalaisia,
joilla on tietysti
kaikilla älypuhelin.
Vasta varhain tänä
aamuna yhteys palasi,
kun muut vielä
katselivat unia eikä
kännyköitään.
Sama juttu joka ikinen
vuosi!
Jotain aivan ihmeellistä
tapahtui kuitenkin
eilisiltana - seitsemän
viikon odottelun jälkeen
tulivat pojat korjaamaan
Bangkok Hospitalin
liikennevaloa. Kyllä
meidän nyt kelpaa, kun
ei tarvitse ihan niin
hirveästi jännittää
kadun ylitystä ja
henkiin jäämistä!
Lauantaiaamuna jätettiin
lenkkeily väliin ja
hurautettiin "cityyn"
tuk-tukilla iltistä
ostamaan. Huh-huh,
paluumatka tallusteltiin
paahtavassa helteessä
radanvarren katua pitkin
Soi94-kadun päähän
suomalaiseen
leipomokahvilaan, jossa
syötiin lohileivät.
Karjalanpiirakoita ei
sentään onnistuttu
saamaan, vaikka nekin
olisivat maistuneet näin
monen viikon paaston
jälkeen!
Pisteenä i: n
päälle käytiin illalla
syömässä
kotikadulla
tanskalaisessa "merenneito"-ravintolassa
suussa sulava
kala-ateria. Niinpä
matkamittari näyttääkin
helteisen päivän
saldoksi 9 km. Hyvä me!
Päivän kuvat
17.2.2018
Eipä näy ihmeemmin
kiinalainen uusivuosi
täällä meidän nurkilla!
Rannalla näkee tietysti
vapaa-aikaa viettäviä
idänihmisiä runsaammin
kuin muulloin. Hississä
on parina iltana tultu
tähän meidän kerrokseen
(3 krs) taivanilaisten
naapuriemme kanssa,
jotka jopa vaihtoivat
muutaman sanan meidän
kanssamme. Käytävässähän
erottaa heti, missä
huoneistossa asuu
itämaisia naapureita,
kun heidän
varvastossunsa on
jätetty oven eteen
käytävään.
Edellisvuosista
viisastuneina
pysytellään kaukana
"citystä" näinä neljänä
kiinalaisen uudenvuoden
viettoon hurahtaneina
iltoina. Tungos siellä
oli ihan käsittämätön -
ei sinne tee mieli mennä
sekoilemaan. Kun
kuppilat ovat muutenkin
kansoitettuja meidänkin
nurkilla tänä
viikonloppuna,
päätettiin jäädä
eilisiltana kotiin ja
kaivaa pakastimesta
jauhelihapihvit
ateriaksi. Ihan
tervetullutta vaihtelua
tämä koti-ilta "telkkari
- iPadin" katseluineen.
Päivän kuvat
16.2.2018
Jokohan tätä vanhusta
alkaa helle kypsyttää?
Millään en halunnut
lähteä aamulenkille,
vaikka älykelloni niin
yritti sinne houkutella
kehumalla aiempia
saavutuksiani. No olihan
sille laiskuudelle ihan
perusteltu syykin, enkä
nyt tässä kohtaa yritä
keksiä mitään
huu-haa-perustelua.
Aamulla sängystä
noustessa oli kantapää
niin pahuksen kipeä
edellisen päivän kadulla
liikkumisesta. Melkoista
rodeota on tuo pääkadun
jalkakäytävillä
kulkeminen ja mielessäni
annan siitä itselleni
ylimääräisiä pisteitä
(kun ranteessa oleva
mittari ei niitä tajua
jaella).
Illansuussa käveltiin
rantahietikossa, kun
käytiin Naa'lla
katsomassa, olisiko
ketään tuttuja paikalla.
Eipä ollut enää
"pikaparlamentista"
jäljellä ketään -
melkein kaikki ovat jo
lentäneet pois pohjoisen
hangille. Eipä ihmekään,
että Eurooppalaiset
alkaa tehdä lähtöä, kun
päivälämpötilat
huitelevat yli 30
asteen. Ei siinä voi
kuvitellakaan kulkevansa
muualla kuin rannalla
tai istuvansa
ilmastoidussa
huoneistossaan!
15.2.2018
Maailmassa vietetään jos
jonkinmoisia
kissanristiäisiä, joilla
yritetään edistää
kaupankäyntiä. Ehkä
ystävänpäiväkin on
alunperin syntynyt
niissä puitteissa.
Romanttisella Valentinin
päivällä lienee
maailmalla hiukan eri
merkitys, kuin meidän
ystävänpäivällä. Kun
joulun jälkeistä arkea
on eletty jo monta
viikkoa, niin onhan se
mukavaa tehdä pieni
irtiotto ja muistaa
tärkeitä ystäviään
jonkinmoisella
huomionosoituksella.
Täällä Thaimaassakin
vietetään Valentinin
päivää, joka näkyy
kauppojen sydänaiheisena
makeistarjontana, kadun
varsille ilmestyneinä
ruusunmyyjinä ja
kukkakaupan suurina
kukkapuskina. Mekin
aloitettiin ystävänpäivä
aamulenkille
lähtiessämme jakelemalla
edellisiltana hankittuja
suklaalevyjä meidän
talon henkilökunnalle.
Sen he ovat todella
ansainneet, niin mukavia ja ystävällisiä
kun ovat!
Hiukan (???!!!!)
synkisti olomuotoa, kun
iltapäivällä altaalta
palattua nettiyhteys oli
poikki. No sehän nyt ei
ole mitään uutta,
niinhän täällä käy aina,
kun miljoonat ihmiset
päivittävät
naamakirjaansa ja
roikkuvat netissä.
Yhteys palasi vasta
muutamaa tuntia
myöhemmin.
Päivän kuvat
14.2.2018
Eilen aamulenkillä
koettiin kummallinen
ilmiö, kun koko kadun
pituudelta tuprusi
viemärikansista paksua
savua. Savun hajusta
pääteltiin, että
hyttysille siinä
annettiin lähtöpassit.
Hyvä niin, koska
kyllähän niitä pieniä
pistiäisiä tällaisessa
ilmastossa sikiää.
Kotona on onnistuttu
melko hyvin pitämään
tilanne hallinnassa
parin "spiiran" avulla,
joihin täältä saa vielä
niitä vanhanaikaisia
kapseleita. Niitä olen
kahminut mukaani
Tescossa
ostoksilla käydessäni
kotiin vietäväksi, ne
kun tehoavat meidän
kotimaisiin
inisköihinkin.
Ehkä pahin hyttyskausi
ei ole vielä
alkanutkaan, kun illalla
ravintoloissa on
saatu ruokailla ilman
kummempaa huitomista.
Edellisistä vuosista
muistan, että
kuppiloiden pöydissä oli
tarjolla iholle
sumutettavia
hyttyskarkotteita - tänä
vuonna niitä ei ole
pöydässä näkynyt.
Eilenkin unohdin laittaa
kotona iholle tuota
kitkerän hajuista
"parfyymiä", mutta ihan
rauhassa sain istua
illastamassa Joe'lla,
jossa meidän seuraksi
tupsahtivat sattumalta
Lea ja Eki.
13.2.2018
Kun aurinkoa ja hellettä
pitää ihan
itsestäänselvyytenä, on
sadekuuro jo melkoinen
yllätys. Eilisaamu
valkeni oudon pilvisenä;
paksut pilvet roikkuivat
synkkinä meren yllä.
Aamulenkki jätettiin
väliin, mutta
puolenpäivän aikaan
lähdettiin tallustamaan
Market Villageen - ilman
sontikoita. Juuri kun
päästiin kauppakeskuksen
räystään alle, kaatoi
taivas vesisaavinsa
turistien niskaan.
Ihmismeri vaelteli
kauppakeskuksen
käytävillä ja
kuppiloissa, kun
rantaelämä ei tuntunut
houkuttelevan.
"Kalliiksi" käy nämä
sadepäivät, kun
joutessaan pläräilee
mekkokauppojen
vaatetankoja - no vain
yksi pitkä mekko pujahti
ostoskassiin tällä
kertaa.
Kastuneella Mix &
Matchin terassilla oli
taas tungosta. Siitä
huolimatta jäätiin
istumaan vapaaseen
pöytään. Olisi pitänyt
muistaa edelliskerrasta,
että tällaisena päivänä
joutuu lounastaan
odottelemaan kauan.
Sadekuuro puhdisti jo
raskaaksi käynyttä ilmaa
ja meni menojaan -
iltapäivällä paisteli
aurinko niin, että
päästiin lenkkeilemään
meren rantaan. Se täällä
onkin parasta, että
sateen jälkeenkin
tarkenee lähteä illalla
syömään pikkumekossaan.
Reippaina käveltiin
Soi88 varrella olevaan
"Skandinaavien"
kuppilaan, kun ei olla
siellä vielä koskaan
oltu. Eipä tarvitse
mennä enää uudelleen,
vaikka ruoka sinänsä oli
ihan hyvää. Joskus
pitkän loman aikana on
houkuttelevaa syödä
kodikasta evästä -
miehellä pyttipannua ja
minulla lihapullia ja
perunamuusia!
Päivän kuvat
12.2.2018
Kun bikineillä on tässä
auringon paahteessa
taipumus haalistua, olen
hankkinut aina tilalle
muutamat uudet kotiin
vietäväksi. Helpointa
bikinien hankinta on
Takiabin rannalla, jossa
kauppiaat tulevat
esittelemään niitä
siihen sinun
aurinkopunkallesi. Ehkä
homma ei sovi kaikkein
ujoimmille, kun niitä
bikinejä joutuu
sovittamaan kaiken
kansan keskellä siinä
rannalla. No ei siinä
tarvitse sentään
ilkosilleen riisuuntua,
vaan uudet puetaan
entisten päälle.
Tinkiminen kuuluu
tietysti asiaan. En
taida olla kovinkaan
hyvä siinä hommassa, kun
ostin kolmet bikinit
1.500 batilla (n.39 €).
Varmasti maksoin
ylihintaa, mutta
mielestäni pulitin ihan
kohtuullisen hinnan niin
hyvistä kamppeista, kun
sitä vertaa kotimaan
hintoihin.
Mukavasti kului
rantapäivä Takiabissa
Caron ja Ekin seurassa.
Päivän kuvat
11.2.2018
Älykelloni on ihan
älytön! Eilen se väitti,
että 4,7 kilometrin
matkaan kulutettiin vain
28 minuuttia. Ei tässä
helteessä keskellä
päivää millään jaksa
tuollaista vauhtia! Oman
laskuni mukaan aikaa
kului lähes tunti, kun
käytiin "cityssä"
ostamassa viikonlopun
Iltis. Siinä mekkokaupan
ohi viipottaessani
innostuin vielä
sovittamaan yhtä kaapua
- kaupat tehtiin.
Illalla oltiin taas
kaupungilla, kun Astan
ja Markun kotiin
lähtiäisiä vietettiin.
Aloitettiin ilta
Hiltonin 17. kerroksessa
Sky baarissa, josta on
ihan huikeat näkymät yli
kaupungin. Illallista
syötiin kreikkalaisessa
tavernassa ja
jälkkäreille siirryttiin
MaiTai-ravintolaan,
jossa törmättiin
sattumalta Liisaan ja
PG:hen. No eipä oltu
kovin varhain kotona
nytkään.
Päivän kuvat
10.2.2018
Todella vähän on tänä "talvena" poistuttu
näiltä kotikulmilta "cityyn" humputtelemaan. Eilisiltana
onnistuttiin saamaan ajopeliksi vanha kunnon kolmipyöräinen tuk-tuk,
jolla hurautettiin ALL IN HUA HIN-ravintolaan,
josta oli varattu illallispaikka etukäteen. Ravintola on niin
suosittu, että vaikeaa on sieltä saada neljänhengen pöytää etukäteen
tilaamatta. Paikasta saa ehdottomasti Hua Hinin parhaat "cordon
bleut" ja paistetut perunat. Alkupaloja ei kannata tilata, kun annos
on niin kookas ja siihen kuuluu vielä salaattikin.
Mies halusi esitellä Astalle ja Markulle illan
päätteeksi pikkuruisen katukuppilan, jossa on vain kolme pientä
pöytää keskellä jalkakäytävää. Ihan sattumalta paikalle osuivat myös
Caro ja Eki. Niinpä ilta kului rattoisasti mukavassa seurassa Hua
Hinin iltataivaan alla.
Päivän kuvat
9.2.2018
Ehdottomasti vilkkaimman tuntuinen ilta näillä
meidän nurkilla on torstaina. Johtuneeko sitten Ray's Placen
torstaijameista, vaikka kyllä muihinkin kuppiloihin riittää väkeä
ihan kiitettävästi. Mekin käytiin ensin syömässä Joe'lla ja vasta
sitten suunnistettiin Raylle. Vähän olin epäileväinen, että
mahdutaanko joukkoon ollenkaan, kun en ollut tehnyt pöytävarausta ja
muutenkin ilta oli jo pitkällä.
No sisään päästiin, kun Ray järjesteli meille
jakkarat Annukan ja Markun pöytään ja kun he tekivät kotiinlähtöä,
niin siirryttiin loppuillaksi Liisan ja PG:n seuraan. Menohan siellä
aina vaan paranee illan vanhetessa. Frouvakin jammaili
tanssilattialla muiden "tyttöjen" houkuttelemana. Viihdyttiin
mukavassa seurassa ihan ohjelman loppuun saakka.
Päivän kuvat
8.2.2018
Kyllä asioiden hoitaminen verkossa onnistuu
mukavasti, olitpa sitten missä päin maailmaa tahansa. Niinpä päätin tehdä
vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen jo täällä Thaimaassa. Parin
päivän päästä sieltä tulikin vastaus, jossa kyseltiin hammashoidon
jatkotoimenpiteitä ja niiden kustannusarviota. Lisäksi he pyysivät skannaamaan jo kertyneiden kustannusten kuitit ja toimittamaan ne
vastaukseni liitteenä, niin että voisivat käsitellä ne jo tässä
vaiheessa. Kun skanneria ei meillä ole mukana, otin tositteista
kännykällä kuvat ja liitin ne vastaukseeni.
Pyysin oman kylän hammaslääkäriasemalta
s-postilla konsultointiaikaa, jotta pääsen jatkohoitoon
mahdollisimman pian kotiin palattua.
Hämmästyin, kun tytär oli skannannut
s-postiini verottajan lähettämän selvityspyynnön mystisestä
ennakkoveronmaksusta. Olin ollut siinä uskossa, että verottajakin
käyttää net-postia, eikä lähettele enää paperisia kirjeitä.
Mieluimmin olisin hoitanut asian sähköpostilla, mutta kun tiedossa
oli vain puhelinnumero, pakko oli tarttua kännykkään palmun
katveessa, meren aaltojen pauhatessa taustalla. No asia tuli
hoidetuksi - olin maksulappua kirjatessani sössinyt viitenumeron
pieleen. Sattuu sitä näköjään pilkunviilaajallekin!
7.2.2018
Kyllä suomityttö nyt nauttii näistä keleistä!
Lauantainen sade puhdisti ilmaa ja sen jälkeen lämpötilat ovat
pysyneet siedettävissä 27 - 28 asteen lukemissa. Rannalla käy vielä
lisäksi kova tuuli, joka helpottaa oloa entisestään. Mukavinta on,
ettei aamulenkilläkään hikiliinoja tarvita ja illalliselle lähtiessä
olen voinut jättää tuuletteluviuhkani kotiin. Kun lämpötilat
jäävät alle kolmenkympin, jaksaa paremmin liikkuakin. Toissailtana
käveltiin 1,3 kilometrin päässä olevaan "Pung Plui"-ravintolaan
syömään lasagnea, joka olikin todella hyvää - pieni eksoottinen
säväys saatu aikaan chilillä, jota oli ruoassa juuri sopivasti.
Eilen tulivat Asta ja Markku visiitille ja
heidän kanssaan oltiin syömässä Soi-94:n varrella olevassa
saksalaisessa U2-ravintolassa. Muu porukka söi jägersnitzeliä, minä
halusin pottusalaattia ja lihapullia. Että sellaisia thaimaalaisia
herkkuja!
Päivän kuvat
5.2.2018
En voi olla yhä päivittelemättä tätä
täkäläisten liikennekulttuuria. Kyllä jalankulkija on niin heikossa
asemassa, että ihan hirvittää! Suojatien liikennevalo Bangkok
Hospitalin kohdalla on yhä rikki, eikä valonvaihtajanuppi toimi -
sellaisena se on ollut jo yli kuukauden. Eikä siitä ole kyse,
etteikö tieto rikkoontumisesta olisi mennyt perille, kun
liikennevalon tolppaan on tuotu A4-kokoinen vaaleanpunainen lappu,
jossa asiasta tiedotetaan. Meidän puolelta katua saa jalankulkuvalon
vaihtumaan vihreäksi nappia painamalla, mutta ei siihen vihreäänkään
voi yhtään luottaa. On enemmän sääntö, kuin poikkeus, että jo
kahdelle kaistalle pysähtyneiden autojen takaa pyyhkäisee
kolmannelta kaistalta muutama mopo valoihin pysähtymättä. Mikä ihme
tekee näistä kohteliaista kumartelijoista niin agressiivisia, kun
saavat jonkun ajopelin alleen? Eipä ole siis ihme, että
liikennekuolemien määrä täällä on maailman huippulukemia.
Eilisaamuna aamulenkillä päätietä ylittämään
lähtiessämme koettiin melkein shokki. Vaikka ei oltu edes suojatien
kohdalla, pysähtyi auto meitä lähimmälle kaistalle ja näytti
valoilla, että voidaan ylittää katu. Myös viereiselle kaistalle
ehtinyt auto pysähtyi ja antoi meille tietä. Jo on aikoihin eletty!
Kovin pienestä, mitättömältä tuntuvasta asiasta se hyvä mieli joskus
syntyy!
Päivän kuvat
4.2.2018
Eipä suonut eilinenkään meille
päivänpaistettaan - koko päivän taivas paksun pilviverhon peitossa.
No sehän tietää sitä, että kaupungilla on vilskettä ja vilinää, kun
muulloin rannoilla viihtyvä kansa täyttää kuppilat ja
ostoskeskukset. Iltapäivällä mekin tallusteltiin "cityyn"
viikonlopun iltasanomaa ostamaan. Olikin ihan mukava lenkkeily keli,
ei tullut edes hiki pintaan. Täpötäydestä kulmakuppilasta löytyi
pari vapaata jakkaraa, joissa sitten nökötettiin ja syötiin
juustohampurilaiset.
Kyllä on helppoa täällä tuo pyykin käsittely.
Illalliselle mennessä haettiin pestäväksi jätetty pyykki pesulasta.
Edullista on - kolme pikeepaitaa ja yhdet shortsit pestyinä ja
silitettyinä maksoivat 65 batia = 1,70 €. Jos meillä kotimaassa
pesulapalvelu olisi yhtä halpaa, niin en varmasti pyykkien kanssa
tuskailisi.
3.2.2018
Voi aamujen aamu - netti ei toimi, kun yöllä
on ollut sähköt poikki. Muutenkin ankean näköinen aamu, taivas
paksussa pilvessä. Parvekkeella kosteaa öisen sateen jäljiltä,
lämpömittari näyttää vain 23 asteen lukemia. Toissapäivänä keksin
ruveta pesemään pikkupyykkiä, joka nyt roikkuu märkänä tuolla
parvekkeella, kun eilinen sadepäivä ei sitä päästänyt kuivumaan.
Onneksi vietiin miehen pikeepaitoja ja shortsit pesulaan, niitä kun
olisi vaikeampi saada kuiviksi.
Eilisaamuna lähdettiin aamulenkille ja
iloittiin sopivan viileästä aamusta, kun yöllinen sade oli
raikastanut ilman. No kovin pitkälle ei päästy, kun tihkusateen
takia oli käännyttävä takaisin. Sateista iltapäivää vietettiinkin
sitten Market Villagessa. Maijaan, Liisaan, PG:hen ja Villeen
törmättiin sattumalta Mix&Matchin terassilla, kun lounasevästä
oltiin haeskelemassa. Siinä se iltapäivä mukavasti hurahti seurassa
istuessa. Maijan kanssa pyörähdettiin siitä vielä
huulipuna-ostoksille. Neljä puikkoa ostin ensi alkuun testattavaksi
ja jos ovat sellaista kestävää sorttia, käyn ostamassa lisää
(tuliaisiksi Pepelle ja Sirkalle).
Illalla sade sen kun kiihtyi ja kadut Hiltonin
seudulla solisivat todella puroina, kun Astan ja Markun kanssa
kahlattiin illalliselle kreikkalaiseen ravintolaan. Erinomainen
valinta, kodikas kreikkalainen sisustus ja mousaka sopi hyvin
ruoaksi tällaiselle syömään opettelevalle hammasvammaiselle.
Eipä pala nahka tänäkään päivänä, mutta
kosteushan tekee hyvää hipiälle!
Päivän kuvat
2.2.2018
No nyt loppui nauruhampaiden piilottelu, kun
sain eilen uuden proteesihampaan puuttuvan purukalun tilalle.
Ulospäin se näyttää ihan hyvältä, mutta eihän sen käyttö ole
läheskään samanlaista, kuin omalla hampaallani oli. Hiukan vaatii
opettelua syöminen ja puhuminen. Tähän on vaan nyt pakko tottua,
ennen kuin saan kotimaassa implantin sen tilalle - ja sehän vie
aikaa ainakin puoli vuotta.
Kovasti yrittivät vakuuttaa "pikku
parlamentin" jäsenet Ari, Liisa, PG, Maija, Ville, Terhi ja Mikko,
ettei naamastani enää huomaa moisen pärställeen sukeltamisen
merkkejä ollenkaan. No pikkuisen on vielä sinerrystä silmien alla,
mutta senhän pystyy melko hyvin puuterilla peittämään. Niinpä on nyt
palattu normaaliin päiväjärjestykseen!
1.2.2018
"Helteinen helmikuu" oli nimenä ruotsalaisten
Thaimaassa tekemällä filmillä. Todella, helteiseltä on tuntunut jo
tammikuun lopussakin, kun lämpötila kapuaa heti aamuvarhaisella yli
hellerajan. Päivällä sitten hikoillaankin jo yli kolmenkympin
saunassa! Eikä iltakaan tuo paljon helpotusta - päivän aikana
kuumenneet kadut hohkaavat kuumaa auringon laskettuakin.
Sinne kuumille kaduille lähdettiin
eilisiltanakin evästä etsimään. Market Villagen aukiolla oli
väliaikainen Changin ruokatori (nyt auki vain kahtena iltana),
esiintymislavalla Thaimaan Elvis. Siellä tavattiin sattumalta Caro
ja Eki, joiden seurassa iltaa istuttiin ja haettiin sopivaa purtavaa
ruokakojuista. Musiikillinen anti ei oikein kolahtanut!
31.1.2018
Pitkän pitkä piinaviikko takana ja vielä
tänäänkin pitää jaksaa pitää lippua korkealla harvahampaisena
suhisijana. Melkein ihmettelen itsekin, miten olen antanut piut-paut
asialle ja ollut täysillä mukana riennoissa ja kekkereissä hassua
hammasrivistöäni peittelemättä. Ja mitäpä sitä peittelemäänkään -
kaikki tässäkin talossa tietää tapaturmastani. Isojen uutisten
puutteessa tällainenkin tapahtuma kelpaa jutun juureksi
uima-altaalla ja kun olen kertonut asian yhdelle, leviää sana
hetkessä muidenkin tietoon.
Kyllä päivät mennä vilahtavat todella nopeasti
ja tuntuu, ettei kaikkea aikomaansa saa millään tehdyksi ajoissa.
Mukavasti meni kaksi ja puoli viikkoa, kun ystävämme Sinikka kulki
seuranamme näillä kulmilla. Vielä eilen illalla istuttiin yhdessä
illallisella Joe'lla ja saateltiin hänet sitten taksiin kohti
Bangkokia. Kiitos Sinikka mukavasta seurasta!
29.1.2018
Vuodet vierii ja ikää karttuu, toivottavasti
myös rutosti älyä ja elämänkokemusta. Talven lapsena olen
onnistuneesti pakoillut merkkipäivänäni kotimaan kaamosta jo
kymmenen kertaa täällä Thaimaassa, joista kuusi synttäripäivää
täällä Hua Hinissä.
Eilinen synttäripäivä tuli juhlittua
hillitysti, kuten tällaisen ikääntyneen frouvan kuuluukin
käyttäytyä. Kuvat puhukoot puolestaan:
27.1.2018
"Liian paksu perhoseksi" - se tuli taas kerran
todettua, kun eilen hikisenä sovittelin ihanaa perhosmekkoa Hua
Hinin päärannalle johtavalla kujalla. Niin.... tuli siinä koeteltua
muutamaa muutakin hepenettä. Kovan työn jälkeen löysin sentään yhden
kelvollisen kevyen pikkumekon. Lieneekö mitään hölmömpää hommaa
tässä helteessä, kuin vaatteiden sovittelu katumyymälöissä, mutta
kun nyt satuttiin olemaan niillä kulmilla, niin halusin tsekata,
mitä heillä oli tarjolla.
Kerran viikossa, lauantaisin, repäistään ja
mennään aamupäivällä kaupunkiin jalkaisin ostamaan viikonlopun
Iltasanomaa, kun siinä on paljon sanaristikoita ja muuta luettavaa
rannalle. Edellisellä viikolla ei lehteä saatu, vaikka mies oli sen
etukäteen varannut ja maksanutkin jo valmiiksi.
Market Villagen alakerrasta löysin sitten vielä yhden pikkumekon ja
pari kirkasväristä pareota (vartalon ympärille kietaistavaa liinaa).
Nyt on sitten vähäksi aikaa jotain päällepantavaa!
Paljon tuli käveltyä eilen (10 km) ihan
huomaamatta ja se kyllä tuntuu jaloissa tänä aamuna. Päätettiin
armahtaa jalkaparkoja ja jättää aamulenkki väliin tänään.
26.1.2018
Kun muut täällä etelän auringon alla asustavat
kipittävät aamuisin peilin eteen tarkistamaan edellispäivänä
hankitun rusketuksen syvyyttä, kurkistelen minä varovasti peilin
suuntaan nähdäkseni minkä värisellä naamalla tänään liikutaan. Tämän
aamun väri oli sininen, jolla olin koristellut poskipäät ja osan
yläluomesta. Eipä hätää, minun lempivärinihän onkin sininen.
Luulen, että ihan hyvin pystyin piilottamaan
eilen Rayn jazzeissa naamataulun väliaikaiset virheet (...tässä
naamassa arpikin kaunistus olisi..), ainakin pöytäseurueeni niin
minulle vakuutteli. Puuttuvaa hammasta on kovin vaikeaa peitellä,
kun nauraessa tahtoo moinen puute unohtua.
Kun aurinkoon ei tässä tilanteessa ole mitään
hinkua, käytin tämän aamun "paratiisissa" kuvattujen videoiden
kokoamiseen, joihin pääsee täältä:
25.1.2018
Suurin toivein astelin Bangkok Hospitalin
hammasklinikalle kuvitellen, että voisivat liimata irronneen
hampaani takaisin, ainakin väliaikaisesti. Eihän se ihan niin
mennyt. Uuden hampaan saan vasta viikon päästä, joten luonnetta
kasvatetaan taas! Suhina Lempinä joudun sihisemään kokonaisen
viikon!!! Miehelle tuumailin, että jospa vielä totun olemaan ilman
tuota etuhammasta ja vaihdan tyyliä loppuelämäksi.
Tänä aamuna naama oli vielä eilistäkin
komeampi, joten kylille lähtiessä keksin ottaa käyttöön yöpöydällä
lojuneet kaksiteholasit, joita en ole käyttänyt kuin telkkarin
katseluun. Olipa niillekin nyt käyttöä, kun ne piilottavat alleen
pahimmat mustelmat.
Rutosti puuteria naamaan, paksut rajaukset
silmiin - ja voilaa - frouva on valmis taas lähtemään torstain
jazzeihin. Saattaahan olla, että meikistä ei ole tietoakaan, kun
tuossa helteessä Raylle taivalletaan. Mutta mitä sitten - "mai pen
rai", kuten talon ystävällinen siivooja minulle tänään sanoi
(=väliäkö hällä).
24.1.2018
Lavataksilla ajettiin tukka hulmuten puolen
tunnin ajomatkan päähän Pramburiin, josta oli varattu kaksi
bungalovia Lawana Escape hotellista. Kovin alkoi epäilyttää minkään
paratiisin löytyminen, kun loppumatkasta tie muuttui uskomattoman
kehnoksi ja auto rytyytteli eteenpäin 30 senttien kuopissa pomppien.
Eihän tällaisen tien päässä voi mitään neljän tähden hotellia olla.
No onneksi se oli oikotie ja takaisin tultiin parempaa
asfalttikatua.
Kovasti kummastusta herätti, että minä,
mieheni Eki ja ystävämme Sinikka oltiin paikan ainoat asukkaat.
Olipahan kerrankin hieno yksityinen reservaatti uima-altaineen vain
meidän käytössämme. Majoittumisen jälkeen lähdettiin tutustumaan
ympäristöön, kun jokivarsi näytti niin houkuttelevalta. Ja siellä se
pikku piru odotteli sillan alla meille naureskellen!! Ruosteisista
rautalevyistä rakennettu silta pysäytti matkanteon, kun kompastuin
heiluvien levyjen saumaan ja lensin päistikkaa pärställeni keskelle
siltaa. Etuhammas irtosi ja haavoitti pahoin ylähuulta, nenä sai
kolhuja, otsassa hiertymä. Onneksi päässäni oli aurinkolasit, jotka
suojelivat silmävammoilta. Onneksi siinä tienvarressa oli
pieni kauppa, jonka emäntä lähti mopolla hakemaan apteekista
hoitotarvikkeita ja sain ensiavun haavojen desinfioimiseksi. Kyllä
tuli sympatiaa koko seutukunnalta, vaikka en minä ihan tämän
kaltaista huomiota olisi kaivannut! Hotellille palattua tyttö
kiidätti vielä minigrip-pussissa neljä särkypilleriä
ihan pyytämättä ja puhdisti haavat Bepanten-litkulla.
Kalliit aurinkolasit on nyt
käyttökelvottomat, kun kumpikin linssi on pahoilla naarmuilla.
Kännykän lasi meni siinä rytäkässä niin pahoille naarmuille, että se
täytyi käydä vaihtamassa. Hua Hiniin palatessa mentiin suoraan Bangkok Hospitaaliin,
ettei loppulomaa tarvitse Suhina Lempinä kuljeskella. Onneksi sain
huomisaamuksi ajan hammaslääkärille.
No - komistuneen naamataulun ei annettu pilata
tunnelmaa. Uima-altaassa pulikoitiin huuli laastaroituna. Hotellin
respasta saatiin tilattua jokiristeily pienellä veneellä. Uskomaton
määrä kalastusaluksia! Ajeltiin jokirannan mangrovemetsiä ihastellen
ja kuski esitteli meille rapuja kuhisevan rannan ja jokirannassa
lymyilevät pari varaania. Tämä tunnin iltapäiväajelu oli mukava lisä
tälle ikimuistoiselle paratiisiretkelle.
Päivän kuvat
23.1.2018
Nyt poistutaan yhdeksi yöksi paratiisiin,
rentoutumaan ja lillumaan uima-altaaseen. Majassa ei ole
nettiyhteyttä, joten meikäläiselle tekee oikein hyvää irrottautua
koneen äärestä hetkeksi. Toivottavasti kamerassani on runsaasti
kuvia työstettäviksi, kun palataan kotiin Hua Hiniin!
Pranburi
22.1.2018
Löysinpä ankean väristen (mustien) vaatteideni
joukkoon väriläiskän! Kirkkaan turkoosi mekko luiskahti eilen
kassiini heräteostoksena Market Villagen käytävältä. Tässä helteessä
mahdollisimman kevyt pikkumekko on katukäyttöön paras valinta.
Ei sitä kotona osaa edes kuvitella, millaisia
tempauksia täällä helteessä saa aikaan! Eilen oltiin visiitillä
sveitsiläisen pariskunnan, Gisellan ja Georgen kodissa, jotka olivat
Sinikan tuttuja jo aiemmilta vuosilta. Hassua siinä oli se, että
Gisela puhuu ranskaa ja saksaa, vain muutaman sanan englantia,
George osaa englantia. Kielten sekamelska oli melkoinen, kun
pulputettiin neljää kieltä sekaisin. Gisela oli laittanut tarjoilun
ihan viimeisen päälle, jota patiolla illan hämärtyessä nautittiin.
Päivän kuvat
21.1.2018
Perjantai-ilta oli pakko vetää henkeä ja
viettää koti-iltaa kaiken riekkumisen lomassa. Kotoa oli kuljetettu
hätävararuoaksi pari pussikeittoa, jotka saivat kelvata
illalliseksi, kun ei jaksettu enää yhtään rasittaa päivän aikana
raskaaksi käyneitä jalkojamme.
Eilen, lauantai-iltana hypättiin taksiin ja
ajettiin "cityyn" tapaamaan ystäviä ja yhteiselle illalliselle "Moon
Smile"-ravintolaan. Seitsemän hengen ryhmänä jouduttiin hetken
odottelemaan, että meille saatiin järjestettyä pöytä. Illan lopuksi
hupailtiin vielä MaiTai-ravintolassa. Kello tikittelikin jo puolta
yötä, kun sieltä kotia kömmittiin.
Päivän kuvat
19.1.2018
Ja vanhakin nyt nuortuu... Ihan totta!
Innostuttiinpa eilisiltana Ray'n paikassa jäämään jazzin lumoihin
ihan illan loppuun saakka. Menohan siellä vaan paranee illan tuntien
soljuessa yötä kohti. Enkä yhtään muistanutkaan kantapääni kipuilua,
kun tanssilattia kutsui hytkymään. Rayn itsensä esittämä Frank
Sinatran kappale "My way", taivaallisiin joukkoihin muuttaneen
ystävämme Hannun muistoksi, sai ainakin meidän naisten silmät
kostumaan. On se vaan ihan ehdoton torstai-illan viettopaikka hyvine
ruokineen ja tasokkaine esiintyjineen.
Aamuksi sovittiin treffit Sinikan kanssa ja
päräytettiin pirssillä "cityyn" Hotelli Wannaraan aamiaiselle.
Kylläpä ehtivät mekko ja kalsarit kastua, kun sieltä aamupäivän
helteessä tallusteltiin "varikolle" hoitamaan
kansalaisvelvollisuutemme ja piirtämään kahdeksikkoa
äänestyslippuun.
Päivän kuvat
18.1.2018
Voi voi - päivät livahtavat ihan varkain omiin
rutiineihinsa solahtaneina. Tänään ei ehditty edes rannalle, kun
tunnin aamulenkin jälkeen piti lepuuttaa jalkojaan puoleen päivään.
Pakko oli lähteä vielä ruokaostoksille Market Villageen ja käydä
samalla reissulla noutamassa kultaliikkeestä tilattu koru. Vanha
reppukin näytti jo niin räjähtäneeltä, että napattiin yhden liikkeen
tiskiltä sopivan näköinen "rinkka" siitä ohi kulkiessaan. Eipä
tullut edes kalliiksi repunvaihto - vähän yli parinkympin hinta on
mielestäni todella kohtuullinen.
Eilinen aiottu illallispaikkakin oli
vapaapäivällä, joten syötiin Sinikan seurassa "asemaravintolassa"
todella hyvää ruokaa. Paikka oli täynnä asiakkaita ja ruokaa joutui
odottamaan puoli tuntia. Edullinen illallispaikka vetää tietysti
ruokailijoita. Edellisten vuosien nostalgiaa hamutessa poikettiin "We-baariin"
jälkkäridrinkeille.
Päivän kuvat
17.1.2018
Onkohan muuttolinnuillakin (tarkoitan tässä
nyt ihan aitoja lintuja) yhtä mukavaa kuin meillä, asettua pitkän
lentomatkan jälkeen tutuille talvehtimispaikoilleen? Tunnistavatko
nekin monen vuoden ajalta tutuiksi tulleita naamoja, jotka
huikkaavat tervehdyksensä, kun kuljet omalla "kotikadullasi" ohi
hieromoiden tyttöjen, hedelmäkauppiaiden, tuk-tuk- ja
taksiyrittäjien, leipomoiden, pesuloiden, parturien, kahviloiden ja
kuppiloiden. Kaikki niin tuttua ja kodikasta.
Hienosti pääsi tänne perille ystävämme
Sinikka, joka asustaa nyt 400 metrin päässä meistä, juuri tuolla
äsken kuvailemallani mukavalla Soi94-kadulla. Tuliaiskupposet
käytiin juomassa aamupäivällä Mix & Matchin terassilla. Illallista
syötiin yhdessä Joe'n baarissa ja jälkiruokajuomalla istuttiin vielä
hetkinen Lanla-baarissa.
Päivän kuvat
16.1.2018
No nyt, kun tultiin tammikuun puoleen väliin,
tuntuu kuin kaupunki olisi herännyt uuteen elämään. Selvästi näkyy
rannoillakin, että talven sesonki on alkanut. Ehkä tilannetta korjaa
sekin, että tuuletkin muuttuivat tänään lempeämmiksi ja rannoilla on
miellyttävää vaeltaa. Mekin istahdettiin virvokkeelle rannan
vakiokuppilaamme lepuuttamaan jalkojamme päivälenkin lomassa. Heti
oli paikan emäntä taputtelemassa selkään ja kyselemässä, missä
kateissa olemme olleet niin monta päivää. Kyllä ne
vakioasiakkaistaan yrittää todella pitää kiinni.
Muutenkin täällä tulee vaalea ihminen
hypistellyksi, kun täkäläisillä on vanhan uskomuksen mukaan käsitys,
että vaaleaa ihoa koskettamalla voi saada itsellensä "onnen-pläjäyksen".
Kävipä rannalla huivinmyyjätyttö tänään taputtelemassa olkavarteen;
toivottavasti toin hänelle hyvää myyntionnea! On todella hassua,
miten nämä ihmiset haluaisivat olla valkonaamoja. Yhä lisääntyvässä
määrin näkee "vaaleita naamiokasvoja", kun naamataulua on yritetty
valkaista valkaisevalla ihovoiteella ja saippualla. Tarkkana saa
olla voidepurkkia tai saippuaa ostaessaan, ettei vahingossa
ostoskoriin sujahda purkki, jonka kyljessä lukee "whitening cream"!
15.1.2018
Kaikkeen sitä ihminen tottuu niin nopeasti.
Kun meillä kotomaan suvessa aamun lämpötila kapuaa 18 asteen
lukemiin, niin ollaan iloisia hyvästä kesäsäästä. Tänä aamuna
parvekkeelle astuessani , tuntui ilma viileältä ja lämpömittariin
katsahtaessani totesin, että "pakkasaamuhan" se siinä oli
valkenemassa - lämmintä vaivaiset 20 astetta. No olihan se sentään
hyvä juttu - eipähän hiki noussut pintaan aamulenkillä. Kovan tuulen
vuoksi ei olla oltu kolmeen päivään rannalla. Tänään siellä
lueskeltiin muutama tunti tuulesta huolimatta.
Vaikka parvekkeemme kaiteelle on viritetty
"piikkimatto" ja osa parvekkeesta on varustettu suojaverkolla, ei se
ole estänyt "alivuokralaisten" muuttoa meidän parvekkeellemme.
Kyyhkyspariskunta kantaa ahkerasti risuja parvekkeella olevan
ilmastointilaitteen kompressorin alle. Veikkaan, että pian on
iloinen perhetapahtuma tulossa ja naaras alkaa viimevuotiseen tapaan
viihtymään hautomispuuhissa. Miten ihmeessä ne on valinneet juuri
meidän parvekkeen pesäpaikakseen, kun muilla parvekkeilla en ole
nähnyt liikkuvan ketään, joten ne olisivat kaiken järjen mukaan
rauhallisempia kotikoloja. Kun en aina muista parvekkeelle
astuessani varoa, saan melkein slaagin, jonka aiheuttaa iso lintu
lentoon pyrähtäessään siivet olemustani hipoen.
Päivänkuvat
14.1.2018
Onneksi viikonloppu vetelee viimeisiään!
Eipä luulisi
viikonpäivällä olevan merkitystä meille täällä asustaville,
kun kaikki palvelut pelaavat, oli sitten arki tai pyhä! No ainakin
melkein - se viikonlopun ainainen riesa on tässä meidän nurkilla
olevat liikennevalot, jotka ovat viikonloppuisin "vilkulla".
Muutenkin liikenteen pysäytysnappi toimii vaan kadun yhdellä
puolella ja se toisella puolella oleva nappi on ollut nyt yli viikon
rikki. Autojen ja mopojen jatkuva virta pistää liikettä kinttuihin,
kun kuuden kaistan yli on juostava tukka putkena. On onni, että
meidän kondon vartiokopilla päivystää poika, joka syöksähtää
pysäytyskeppeineen pelastamaan tilanteen, kun huomaa meidän
onnettomina odottavan kadunylitystä. Ehkä asiaa on auttanut muuan
pieni tippinä annettu seteli.
IIIIKK! Nyt iski ikävä lapsenlapsia! Käytiin
kauppareissulla kahvilla ja omeletilla saksalaisessa
leipomokahvilassa, jossa thaimaalaisen näköinen pikkujässikkä toimi
apupoikana ja toi meille (mummunsa pyynnöstä) laskun. Välttämättä
hän halusi kertoa laskun loppusumman englannin kielellä. Olipa
suloinen, vilkas pikkupoika. Kiitteli englanniksi
wai-tervehdyksineen. Oli varmaan meidän kaksos-lapsenlasten ikäinen.
Ikävähän siinä iski heti pintaan!
13.1.2018
"Pakkasaamu" - - kello kahdeksan aikaan lämpömittari parvekkeella
näyttää vain 20 astetta! No onneksi sentään on plussan
puolella. Tuulesta huolimatta aamiaista nautitaan parvekkeella,
tosin pareon sijasta puin päälleni pikkumekon. Eipä tullut tästäkään
päivästä rantapäivää!
Nyt sitten viimein keksittiin, että "cityssä" olevasta tavaratalosta
löytyy varmasti ne edulliset tyynyliinat. Eipä hypättykään mihinkään
ajopeliin, vaan kävellä lampsuteltiin kaupunkiin, kun älykelloni
motkotti, etten ole vielä hoitanut liikuntaleiviskääni (että pitikin
hankkia itselleen moinen riesa, joka muistuttaa ahkerasti, jos
vähänkin yritän löysäillä - selitäpä sille nyt, että tänään on
pottumainen päivä ja koipi kipeänä).
Ihan mukava päivä siitä sitten kuitenkin kehitettiin. Käytiin
tutussa kuppilassa nauttimassa lounaaksi pientä purtavaa.
Paluumatkalla käveltiin rautatieaseman kautta ja sieltä paikallisten
kansoittamaa katua Market Villageen.
Illalla jalat niin väsyneet, että päätettiin jäädä kotiin ja kaivaa
pakastimesta jauhelihapihvit illalliseksi. Herkkusienikastike ja
pasta parmesana kruunaavat kokonaisuuden.
Päivän kuvat
12.1.2018
Päräytettiinpä tukka hulmuten illalliselle cityyn - oikein yötorille
haluttiin hirvittävään ihmisvilinään. Suussa maistui jo mennessä
herkulliset rapukakut, joita on vuosien mittaan käyty syömässä ihan
siellä kadun loppupäässä olevassa kuppilassa. Turha luulo -
ravintolan paikan kansoittivat nyt hierojatytöt ja meidän oli
keksittävä uusi illallispaikka.
No nyt se sitten tapahtui - runsaan liikunnan ansiosta vasen
kantapää oireilee todella pirullisesti vanhaa vaivaansa, kantapään
limapussin tulehdusta. Tänä aamuna katsoin parhaaksi jättää
aamulenkin väliin. Rannallekaan ei haluttu lähteä, kun voimakas
tuuli puhalteli niin, ettei lueskelusta siellä olisi tullut
mitään.
Kun ei haluttu alkaa vääntämään välittäjän kanssa puuttuvista
tyynyliinoista, lähdettiin hankkimaan vaihtotyynyliinoja Market
Villageen. Ei ihan helppo homma! Viimein "Home Prosta" sellaiset
löydettiin. Huh - olivatpa kalliita täkäläisittäin, parikymppiä (€)
kahdesta tyynyliinasta on mielestäni melkoinen hinta. No olivathan
ne sellaiset satiiniset. Niitä ei kyllä yhteiseen pesulapussiin
pistetä! Irtirempsuneen WC-istuinrenkaan tilalle ostettiin uusi, kun
huomattiin kaupassa, että sen saa alle kympillä. Asiasta on
huomautettu jo useaan kertaan, mutta korjausta asiaan ei näytä
tulevan, joten kätevä mieheni hoiteli asian itse.
Ja siinähän se komeili entisellä paikallaan Market Villagen
käytävällä se vaateputiikki, jonka ohi on niiiin vaikeaa pujahtaa
edes vähän hypistelemättä jonkun hamosen helmaa. Mallinukella oli
päällään just se haalari, jonka halusin saada. On minulla mies! -
patisti minut kauppoja tekemään - sanoi, että "huomenna kuitenkin
kadut, jos se on ehditty myydä jollekin toiselle".
11.1.2018
Hupsista! Niin se vaan mennä hurahti eilinen sadepäivä, niin
ettei tänne mitään postauksia ehtinyt kirjoittelemaan. Ahkerasti
tein töitä aamupäivän noiden "ystävänpäivän sivujeni" kimpussa. Ja
se sadekin kesti vain muutaman tunnin aamupäivällä, turhaan
raahattiin iltapäivällä sontikoita mukanamme, kun tallusteltiin
Bluporttiin ostoksille.
Ensimmäistä kertaa tänä "talvena" kuljettiin aamulenkki meren
rannassa. Jo silloin taivas näytti tummalta ja sateen tiedettiin
olevan tulossa. Eipä tuo sade täällä paljon haittaa - ihanan
virkistävää vaihtelua paahtavan helteen lomassa!
Se oli sitten keskiviikko ja siivouspäivä. Täällä
rantatuoli-yrittäjät eivät saa levitellä keskiviikkoisin tuolejaan
rannalle, kun se on siivouspäivä. Mitään rannan siivousta en ole
vielä koskaan nähnyt tuolloin tapahtuvan. Meillekin siivoojat tulee
keskiviikkoisin. Edellisestä vuodesta poiketen, otettiin
siivousajaksi iltapäivä, kun koettiin aamusiivouksen olevan niin
hankala. Täällä siivoojilla ei ole huoneiston avaimia, joten
jätetään omat avaimet respaan, josta ne käydään sitten myös
hakemassa. Eilen avaimet olivat sitten hukassa, kun niitä mentiin
noutamaan. Pitkään saivat niitä etsiä - ehdin jo ajatella, että
seuraava yö vietetäänkin palmun alla. Hyvin oli siivous hoidettu,
pyyhkeet ja lakanat vaihdettu, mutta tyynyliinat jäivät vaihtamatta,
kun vaihtokappaleita ei huushollista ollut löytynyt. En tiedä,
pitäisikö asiasta valittaa respaan vai välittäjälle. No eihän nuo
tietysti paljoa maksakaan, jos käyn kipaisemassa halpahallissa!
Päivän kuvat
9.1.2018
Päätettiin eilen, että illalla hurautetaan tuk-tukilla cityyn ja
mennään syömään thai-ruokaa suositulle ravintolakadulle. HITTO -
siinäpä seisottiin H-moilasina kadunpäässä ja ihmeteltiin pelkkiä
lattialaattoja, jotka olivat jääneet muistoksi kukoistaneesta
ravintolabisneksestä. Surku, sehän oli niin mukava thai-tyylinen
kansojen kohtaamispaikka, jota eivät mitenkään korvaa kadun toisella
reunalla kilpailevat "fiinimmät" ravintolat. Onneksi sitä
thai-ruokaa saatiin vähän matkan päässä olevasta "Moon
Smile"-ravintolasta. Glass-nuudeli oli tosi maukasta ja
palvelu erinomaista. Sinnepä palataan vielä uudelleen!
Torilla kävin tinkimässä itselleni uuden pareon ja kun satuttiin
löytämään ohuita puuvillapaitoja, osti mies kerralla kolme paitaa -
riittänee koko loman ajaksi. Eikä lompakkoon tullut noista
ostoksista kuin noin kahdenkympin lovi.
MaiTaissa piti tietysti käydä tervehtimässä tuttua tarjoilijatyttöä
jo monien vuosien takaa. Eipä tarjoile meille enää siinä
ravintolassa; toinen tarjoilijakaveri tuli moikkaamaan ja kertoi,
että hän on lähtenyt pois. Mikäänhän ei ole pysyvää, vaikka
joidenkin asioiden toivoisi pysyvän muuttumattomina hamaan maailman
tappiin saakka!
Päivän kuvat
8.1.2018
Huh hellettä! Kuuma päivä heti aamusta, kun aurinko helottaa täysin
kirkkaalta taivaalta. Jos on meillä pohjolassa kovat olosuhteet
talvella ulkotyöläisillä, niin helppoa ei ole työskennellä paahtavan
auringon alla täällä etelän helteessäkään. Katseltiin parvekkeella
aamiaisella istuessa, kun työmiehet puhdistivat viereisen hotellin
remontissa olevaa uima-allasta (eri allas, kuin viime talvena
remontoitu). Varmaan on rankkaa touhua huhkia siellä montussa
täyskirkkaassa auringossa, kun lämpötila huitelee kolmessakympissä.
Outoa minusta on se, että heillä on päällänsä musta suojavarustus,
itse pukeutuisin mieluummin valkoiseen, jonka luulisi olevan edes
hiukan parempi väri näissä olosuhteissa.
7.1.2018
Kyllä ottaa voimille ostoksilla käynti tässä helteessä! Vaikka matka
Market Villageen ei olekaan kuin alle puoli kilometriä, ehtii siinä
muuankin hikipisara kihahtaa otsalle. Pakko sinne on kuitenkin
silloin tällöin lähteä aamiaistarvikkeita hankkimaan. Viikko on oltu
jo maassa, eikä yhtään uutta vaatekappaletta ole vielä ilmestynyt
vaatekaappiin! Jotenkin ei ole huvittanut ruokaostoksilla käydessä
jäädä "tavarataivaaseen" pyörimään.
Tänään tehtiin poikkeus, kun käytiin etsimässä uutta ranneketta
älykellooni. Taitaapa olla vielä aika uusi asia näillä main, kun
tarjolla ei ollut sitä mallia, mitä olin hakemassa. Pienen kaulassa
kannettavan kännykkäpussukan löysin aulan kojumyymälästä. Jotain
täällä on sentään todella hienosti - menin koruliikkeeseen, josta
ostin edellisvuonna sormuksen ja kysyin, voisivatko he tehdä
tilaustyönä minulle kaulaketjuuni "kultaisen B:n". Sellaista olen
turhaan etsiskellyt pitkin maailmaa. HELPPO NAKKI! Myyjä
räpelsi hetken kännykkäänsä ja näytti juuri sopivan näköisen mallin,
jota olen käyttänyt sivustoni logona. Tilaus tehtiin ja saan
haluamani korun 18. päivänä tätä kuuta.
6.1.2018
Aika aikaansa kutakin - jokohan joulu nyt sitten loppuu tähän
loppiaiseen näilläkin selkosilla? Vielä muutama päivä sitten soi
meidänkin ruokakaupassa "singel bells kulkuslaulu" ja joulukrääsää
on yhä esillä. Mielestäni tämän yli kahden kuukauden jouluajan voisi
jättää jo tältä vuodelta. Eihän näiden paikallisten buddhalaisina
edes kuuluisi viettää joulua. No olihan joulukoristelu viime vuonna
esillä Bangkokissa Krabangin ostarissa vielä helmikuun lopussa!
Toivottavasti joulu loppuu viimeistään kiinalaiseen uuteen vuoteen,
jota vietetään 16. helmikuuta.
Joulun jälkeen ei possun syöminen ole houkutellut; kinkkusiivuja on
kyllä aamiaispöydässä ollut, mutta muutoin illan ruokalistalla on
ollut broileria ja kalaa. Niillä mennään varmaan myös koko loppuaika
(miehelle annan erivapauden possun syömiseen).
Päivän kuvat
5.1.2018
Mistäpä lienee mies saanut eilen vatsapöpön? Illallisaikaan olo oli
jo kummallisen tuntuinen. Siitä huolimatta päräytettiin pirssillä
cityyn "All in Hua Hin"-ravintolaan nauttimaan kunnollinen
illallinen. Mies siirteli haarukalla lautasellaan "pasta
carbonaaraansa", eikä näyttänyt ollenkaan nälkäiseltä. Minulle
paistettu kalafilee ja saksalainen perunasalaatti maistuivat
erinomaisesti. Syömästä palattiin kotiin tuk-tukilla samantien, eikä
jääty kaupungin riemuista nauttimaan. Sitten se alkoi - täydellinen
vatsantyhjennys! Mies ravasi vessassa yökkimässä puoleen yöhön.
Onneksi tauti oli aamuun mennessä tiessään, mutta heikon olon vuoksi
aamulenkki jäi tekemättä.
4.1.2018
Aiemmista kokemuksista viisastuneina olemme yrittäneet käyttää
ilmastointilaitetta mahdollisimman vähän. Räkätautiin sairastuminen
on taattu, jos istuu hiestä litimärkänä kylmää ilmaa puhaltavan
rakkineen edessä. Nytpä sitten keksittiin hankkia tuuletin, jolla
leyhytellä ilmaa huoneistossa. Tuulettimen hintakin oli lompakolle
ystävällinen (319 batia eli n. 8€). Olin kuvitellut sen maksavan
ainakin nelinkertaisen määrän.
Kyllä tuo Facebookin chatti on sitten mainio yhteydenpitoväline.
Ystävämme Sinikan kanssa chattailtiin eilen ahkerasti kun
järjesteltiin hänelle asumusta pariksi viikoksi tänne meidän
kulmille. Illalla syöntireissulla käytiin sitten Soi94-kadulla
sijaitsevassa hotellissa katsastamassa huone ja tekemässä varaus.
Kovin oli ystävällinen henkilökunta, eikä mitään varausmaksuakaan
vaatineet. Nyt vaan jäädään odottamaan tuloasi Sinikka!
3.1.2018
Kun nukuttiin tänä aamuna puoli yhdeksään saakka (MINÄKIN!!!!!!),
meni aamupäivän ohjelma uusiksi. Ihan rauhassa, aamiaisen jälkeen,
lueskeltiin netistä uutiset ja postit, vähän tein töitäkin siinä
samalla. Kun aamulenkki jäi tekemättä, käveltiin puolilta päivin
kauppakeskukseen pitempää reittiä. Helpompaa olisi hoitaa
liikuntasuorituksensa aamun koitteessa, kuin keskipäivän helteessä,
mutta kun nukkuminen on muodostunut minulle suorastaan pyhäksi
asiaksi, en aio siitä tehdä minkään liikunnan kustannuksella
itselleni stressiä. Tosin älykelloni yrittää muistuttaa, etten ole
vielä hoitanut päivän liikuntaleiviskääni, joten HOPI-HOPI....
jaloille siitä ja tossua toisen eteen!
2.1.2018
Välittäjä kävi aamulla hakemassa vuokrarahat ja kyseli, miten netti
on nyt toiminut. Eipä ollut valittamista, vaikka uuden vuoden aika
tavallisesti rasittaa nettiyhteyksiä kestämättömyyksiin saakka. Ovat
kuulemma uusineet vuoden aikana koko talon nettisysteemit - hyvä
niin, säästyypähän hermoja ainakin sen osalta!
USKOMATONTA - täällähän osaa nukkua kuin pikkuvauva! Täällä minäkin
vetelen kymmenen tunnin yöunia, kun kotona pääsen hätäisesti neljään
tuntiin. Tänään yritin syventyä lukemaan rantapatiolla ihan
mielenkiintoista kirjaa, mutta jostain ihan ihmeellisestä syystä oli
pakko ottaa pienet (tunnin) tirsat. Ehkä se onkin niin, että nyt
olen antanut itselleni luvan hellittää, eikä mikään ole ihan
metrilleen. Tekee todella hyvää tällaiselle pilkunviilaajalle jättää
aivot joskus narikkaan!
1.1.2018
Jahas - se onkin sitten se aika vuodesta, kun kadun yli on
selvittävä mitenkuten ilman liikennevaloja. Fiksusti ajateltiin,
että päästään helposti Bluport-kauppakeskukseen, kun siinä on
tavallisesti liikenteenohjaaja, joka pysäyttää liikenteen ja päästää
jalankulkijat kadun yli. Juu - olihan se siellä paikallaan, mutta
ohjasi meidät kulkemaan ylikulkusillan kautta! No tätä riemua jatkuu
ainakin vielä pari päivää ja kadunylitys stressaa illalliselle
lähdettäessä.
Vuosi vaihtui tyynen tyylikkäästi, niin kuin tällaiselta vanhalta,
vakavamieliseltä pariskunnalta sopii odottaakin. Aikaisempien
vuosien kokemuksen perusteella ei cityyn tehnyt mieli lähteä,
siellähän on varsinainen kansainvaellus käynnissä Uuden Vuoden
aattona. Illalliselle lähdettiin kotikulmille, Joe´n baariin, jossa
törmättiin Leaan ja Ekiin, jotka tekivät meille illallisseuraa.
Vielä jaksettiin istahtaa lasilliselle tuttuun kuppilaan, jossa
höpöteltiin samassa pöydässä istuvan pariskunnan kanssa (norjalainen
mies, thainainen). Oltiinpa valveilla vielä puolenyön aikaan ja
käytiin rannalla katsomassa komea ilotulitus.
Päivän kuvat
31.12.2017
Eipä paljon mikään ole muuttunut edellisestä vuodesta, ei ainakaan
asumuksen suhteen. Luvattua uutta sohvaa ja omaa nettiyhteyttä ei
asunnosta löytynyt. Niinpä mies kävi ostamassa ensitöikseen respasta
nettikortit, joilla homma on pelannut toistaiseksi siedettävästi.
Pahaa pelkään, että riemu verkon toimivuudesta on suorastaan
liioiteltua, kun edessä on Uuden Vuoden juhlakausi ja thaimaalaiset
juhlivat sitä monta monta päivää. Edellisvuonna oltiin samasta
syystä melkein viikko ilman nettiyhteyttä.
Kymmenessä kuukaudessa ehtii aina unohtaa nämä thaimaan kuviot ja
elämän aloittaminen näissä oloissa tökkii joidenkin juttujen osalta
pahemman kerran. Ehdinkin olla tyytyväinen siihen, ettei yöksi
tarvinnut laittaa ilmastointia päälle, kun säätila ei ollut
helteinen. MUTTA sittenpä olin unohtanut laittaa hyttyskarkottimen
makkariin, sillä seurauksella, että heräsin aamuyöllä siihen, että
poskessa ja käsivarressa tuntui ikävää kirvelyä. Nyt sitten
lähdetään ostoksille ja hankitaan kaiken maailman karkottimet - ensi
yönä jäävät nuo verenimijät ilman ateriaa - ainakin meidän
huushollissa!
30.12.2017
Taas ollaan muuttamassa majoitusta vähemmän liukkaille kaduille.
Finnairin kyydillä hurautettiin alle kymmenessä tunnissa Bangkokiin
ja sieltä taksilla liki neljän tunnin matka Hua Hiniin. Kyllä
yhdeksäntoista tunnin matkanteko kotiovelta "kesämökin" ovelle ottaa
jo voimille, kun lentokoneessa nukkuminen ei oikein tahdo onnistua.
Todella ihmeellistä on, että minut valitaan satunnaisotannalla
Helsinki-Vantaan lentokentällä johonkin huumetestiin. Jo edellisen
kerran Teneriffalle mennessä arpa suosi minua ja jouduin noihin
testeihin. Ja eiköhän vaan taas kohdallani kello kilahtanut, kun
turvatarkastuksen portista astuin. Kyllähän tällainen mummu on ihan
ehdottomasti potentiaalinen huumetestin kohde!
Thaimaa-sivut |
