Tammikuu 2015 Tammikuu 2014 Tammikuu 2013 Marraskuu 2011 Tammikuu 2010 Marraskuu 2007   Kaikki Thaimaan matkat =>     Suositut runot Runo eläkkeelle Runo hääparille Rakkausruno Nimipäiväruno Ristiäisruno Runo vauvalle Lasten ikärunot Lasten syntymäpäivärunot Muistovärssyt Osanotto suruun runo Lyhyitä muistolauseita Runo ystävälle Kortti ystävälle Runo naiselle Runo valmistuneelle Kiitosruno Kiitosruno opettajalle Syntymäpäiväonnittelut Syntymäpäiväkortti Sähköiset kortit Grattis på födelsedagen

Matkakokemuksia Hua Hinistä Thaimaa - Hua Hin Joulukuu 2015 - helmikuu 2016   => HUA HIN - SIVU Bigin sivulle       1.3.2016 En sitten millään voinut aamulla pukea talvikamppeita ylle, vaan humputtelin ostoksilla ja kahvilassa lentokentällä vielä kesäkuosissa. No sen verran piti antaa periksi, että ennen koneeseen menoa kävin wc:ssä pukemassa sukkahousut. Vasta juuri ennen koneen laskeutumista vedin neulemekon kesämekkoni päälle.   Bangkokin lentokentällä on mukavaa istuskella ja katsella eripuolilta maailmaa tulevia tallaajia. Ja se thaimaalaisten kohteliaisuus ja auttavaisuus - ihan jotain omaa luokkaansa. Kun sukkahousupaketti kourassa etsiskelin naisten vessan ovea, niin johan kaksikin siivoojaa ehti pyytämättä opastamaan oikealle ovelle ja poistuessani huikkasivat vielä hymyillen "baibainsa".   Eilen hotellikuljetusta odotellessa saatiin seurata hienoa tervetuliaisseremoniaa. Tummiin pukuihin sonnustautunut miesjoukko oli odottamassa selvästikin jotain korkea-arvoista vierastaan. No tulihan sieltä "iso pamppu" palvelija kintereillään laukkuröykkiötä työntäen. Kumarrusten syvyydestä oli helppoa päätellä, kuka oli heidän vieraansa. Yksi isännistä ojensi tulijalle vielä kukkaseppeleenkin (lein).   En tiedä onko joka päivä kenttähenkilökunnalla tapana tervehtiä töihin tulevaa Finnairin henkilökuntaa oikein kädestä pitäen. No tänään sellainenkin ihme nähtiin Bangkokin kentällä.   Nyt on vaan sitten taas totuttava palvelemaan itse itseään täällä itsepalvelun luvatussa maassa monen kuukauden passattavana olon jälkeen.   Naisellista hömppää - viimehetken ostos Bangkokin kentältä 29.2.2016 Vielä ehdittiin nauttimaan jokivarren leppoisasta iltapäivätunnelmasta Hotelli Arantassa, vaikka matka Hua Hinistä Bangkokiin kestikin liki neljä tuntia moottoritien ruuhkaisuuden vuoksi. Kuvia katsomalla pääset Arantan tunnelmiin.   Päivänkuvat   28.2.2016 Ihan uskomatonta - miten tuulikin voi olla näin lämmin? Kun makaa aurinkotuolissa silmät kiinni, voisi kuvitella pötköttelevänsä suuren hiustenkuivaajan alla. Kotimaan karummissa olosuhteissa tällaisen thaimaalaisen helmikuun loppupuolen tunnelman onnistuu unohtamaan ja aina se tuntuu yhtä suurelta ihmeeltä, kun täällä lomansa viimeisiä hetkiä kuluttaa.   Kaipaamaan jään myös lintujen konserttia, joka on meitä parvekeaamiaisilla viihdyttänyt ja kukkien vahvaa lemua, kun illalla astuu ulos kotiovesta. No pakko täältä on poistua, kun sää vielä tästäkin alkaa maaliskuussa lämpenemään - se on jo ihan liikaa valkoisen miehen hommille! Kyllä huomaa, että eurooppalaiset ovat sankoin joukoin täältä nyt viikonloppuna poistuneet takaisin kotikonnuilleen - rannallakin oli tänään todella rauhallista.   Huomenna siirrytään yhdeksi yöksi lähelle Bangkokin (Suvarnabumin) lentokenttää ja aloitetaan kotiutumisvalmistelut.   Viimeistä Hua Hin -iltaa vietettiin illallisella Joe´lla Lean ja Ekin seurassa.   Päivänkuvat 27.2.2016 Vielähän meidän piti näin loman lopussa käydä kiertoajelulla. Sellaista ei kuitenkaan oltu mitenkään suunniteltu, vaan se lankesi meille ihan luonnostaan vahingossa. Kun päätettiin käydä keskustan vanhassa tavaratalossa ostoksilla, niin hypättiinpä yhteen kaupunkibussiin, kun kyydissä oli vain pari ihmistä ja bussillahan matka taittuisi yhdessä hujauksessa.   Hetken päästä havahduttiin siihen, että bussi ei ollutkaan meidän kuvittelemalla reitillä. No kyllähän se vielä palaisi takaisin, jolloin voitaisiin hypätä kyydistä oikeassa paikassa. Bussi kierteli meille vierailla kaduilla, mutta onneksi oltiin sen verran kartalla, että tiedettiin suunnilleen missä mennään. Noin puolen tunnin ajelun jälkeen bussi kaarsi varikolle ja meidän piti vaihtaa ajopeliä. Siinäpä odoteltiin 15 minuuttia, ennen kuin jatkettiin matkaa. No mikäs kiire meillä joutavilla turisteilla?   Viimein päästiin perille rautatieasemalle, josta oli lyhyt kävelymatka tavarataloon. Viiden minuutin sijasta matkaan tuhertui 50 minuuttia, mutta kivaa oli katsella kaupungin vilskettä!   Päivänkuvat   26.2.2016 Käteisvarat alkavat olla vähissä, joten pankkiautomaatille tuli asiaa. Täällähän tuota käteistä tarvitaan, kun thai-ravintoloissa, putiikeissa, toreilla ja rannoilla kauppaa käydään käteisbateilla. Tottahan suuremmissa ravintoloissa ja tavarataloissa voi maksaa kortillakin, mutta enpä ole nähnyt kenenkään tyrkyttävän luottokorttia paikallisissa pienissä ravintoloissa tai rantakuppiloissa. Aika hassua olisi ostosten maksaminen kortilla rannan kaupustelijoille, jotka päivän ensimmäisen kaupan saatuaan tupsuttelevat saamallaan setelillä kaupattavat tavaransa, jotta onni olisi myötä ja päivästä tulisi hyvä myyntipäivä. Olisihan se aika koomista, kun kauppias huiskuttelisi rojunsa asiakkaan luottokortilla.   Käteistä kannatta ottaa mukaan euroina, joiden vaihtokurssi on paljon parempi täällä, kuin kotimaassa. Mieluummin käteistä rahaa saisi olla mukana koko reissun tarpeisiin. Kun rahaa nostaa automaatista, on kurssi huonompi kuin käteisen valuutan vaihdossa ja nostosta menee (automaatista riippuen) 1-3% palkkio. Sen lisäksi suomalainen pankki perii nostopalkkiota 3% + 2€. Niinpä 500 euron edestä nostetuista bateista joudun pulittamaan n. 32 € nosto- /vaihtopalkkioina.     25.2.2016 Helppo on maata päivätyön tehneen, rauha on palkka raatajan parhain.  - Miten lieneekään tuo Eino Leinon runonpätkä päässä kummitellut?   Eipä tule päivän leipä tai pikemminkin riisiannos kovin helpolla näille rannan kaupustelijoille, paahtavassa helteessä kun pitkän päivän hiekkaa tallaavat painavine kantamuksineen.   No ihan yhtä rankkaa ei meillä ole, mutta kyllä tämä työstä käy tämä aurinkopunkan rannalle raahaaminen. Vielä rankemmalta tuntuu, kun rannalta lähtiessä hikisinä ja janoisina joudutaan harjaamaan hienoa hiekkaa tuolien jaloista ja raahaamaan ne takaisin asuntoon. Olisihan se paljon helpompaa jäädä oman huushollin uima-altaalle, kuin kuljetella painavaa punkkaa mukanaan. Toisaalta uima-altaalla ei noita paikkoja ole enää vapaana, kun me sinne iltapäivän puolella laittaudutaan. Huomattavasti on oman punkan kantelijat rannalla lisääntyneet. Tänä vuonna näyttää myös omat päivänvarjot olevan muodissa. Ehkä mekin sellaisen sitten ensi vuonna hankimme.     24.2.2016 Huono omatunto heti aamusta! Kun aamuvarhaisella (kello seitsemän tietämillä) vedän pimennysverhoja olohuoneen ikkunoiden edestä, niin mitä siellä näenkään? Vastapäisen talon parvekkeella joku kiinalainen (ulkonäöstä päätellen) suorittaa aamuvoimisteluaan. Aamiaisen aikaan kaksi sorjaa aasialaisneitoa taivuttelee puolisen tuntia notkeita vartaloitaan viereisellä parvekkeella. Voi voi, mies sattuu istumaan heihin selin. Pitäisikö meidän vaihtaa paikkoja, jotta hänelläkin olisi aamiaisella silmänruokaa?   - Niin siitä huonosta omastatunnosta..... kyllähän se vähän kolkuttaa, kun aamuinen liikunta koostuu köpöttelystä reitillä työpöytä - parveke - vessa! Kotona vielä tuli taivuteltua ja venyteltyä aamulenkin jälkeen, täällä sellaiset metkut on unohtuneet. Eikä mikään ihme, että omatunto ilkkuu, kun keskivartalo laajenemistaan laajenee. No pianpa koittaa kurinpalautuksen aika!   Illalla syömässä Joe´lla, jonne saatiin jälkkäriseuraksi myös Annukka ja Markku.     23.2.2016 "Kun kyyhkyset katosivat" Sofi Oksasen romaani sopii erinomaisesti luettavaksi rannalle, jossa kirkas aurinko liennyttää hiukan lukijalle piirtyvää synkkää sota-ajan tunnelmaa.   Sen sijaan omalla parvekkeella vierailevat kyyhkyset eivät ole kadonneet minnekään. Kun tähän asuntoon muutettiin tammikuun alussa, oli kyyhkyspariskunta asustamassa meidän parvekkeen nurkkaa. Sydänkohtaus oli lähellä, kun aamuisin astuin unenpöpperöisenä parvekkeelle ja linnut minua säikähtäneinä pyrähtivät taivaalle ilmastointilaitteen takana olevalta pesältään. Muutaman päivän yrittivät kestää rinnakkaiseloa meidän kanssamme, kunnes keksivät aloittaa muuttopuuhat viereiselle parvekkeelle. Sitä näytelmää saatiin seurata monta päivää, kun pesätarpeet oli lennätettävä  risu risulta uuteen osoitteeseen. Viimein, kun viimeiset korret oli muutettu, lakaisi mies roskat pois parvekkeelta.   Nyt viereiselläkin parvekkeella pyörii paljon porukkaa. Linnut taitavat kaivata aikaisemman kortteerin paikkaansa, kun tulevat tepastelemaan meidän parvekkeellemme. Mies kyllä epäili, että niitä vaivaa dementia, eivätkä enää muista, että oman pesän postiosoite on muuttunut. * Illallisella "kotikadulla" Lean ja Ekin kanssa Hua Hin DER´issä. Matkalla  kuppilaan hiukan säikähdin,  kun joku pöriläinen tunki korvakäytävääni. Jostain olin lukenut ruotsalaisesta tytöstä, jonka korvaan oli muninut joku loinen ja (hui, enpä voi sitä edes kuvailla). Siellä se räpisteli jonkun aikaa, mutta ilmeisesti poistui hetken päästä. Täytynee kuitenkin seurata tilannetta.   Päivänkuvat   22.2.2016 Lähtipä mies ostamaan muutaman oluen meidän "kyläkauppa - 7elevenistä", kun palattiin iltapäivällä rannasta. Voi voi, nyt hänen on tyytyminen pelkkään veteen - kaupasta ei myytykään mitään alkomahooli-pitoisia juomia jonkun buddhalaisen juhlapäivän vuoksi. Olihan meilläkin joskus kuusikymmenluvulla vastaavia päiviä, kun rukouslauantaina kaikenlainen riekkuminen ja jumalaton meno oli kiellettyä.   Illalla hurautettiin cityyn iltatorille illalliselle. Kovin oli hiljaista ravintolassa. Kun tilattiin ruokajuomia, sain itse punaviinini ja vesipulloni ihan normaalisti, mutta kun mies tilasi Shang-oluensa, tuli tarjoilija kaatamaan sitä lasinsuojuksessa olevaan lasiin ja jätti vajaan pullon piiloon pöydänjalan juureen ja pahoitteli poikkeavaa käytäntöä. Mitäpä tuosta, molemmin puolin naureskeltiin, kun henkilökunta kävi sitten sieltä salapullosta täyttämässä vajunutta lasia.   Samalla reissulla käytiin hakemassa juustoa ja kinkkua "Allin baarista" (All in Hua Hin). Sama näytti olevan meno sielläkin - olutpulloja ja kolpakoita ei näkynyt pöydissä, mutta ihmeen paljon ihmiset nauttivat salaista juomaa valkoisista mukeista. Sieltäpä mies löysi myös pari kaljapulloa kotiin vietäväksi - kassalla poika alkoi kääriä pulloa sanomalehtipaperiin, ettei se näkyisi kassin läpi. Hän luopui kuitenkin touhusta, kun mies näytti, että laittaa "piilopullot" reppuunsa. Tällainen kieltolain tunnelma osui kohdalle tänään!   Päivänkuvat   21.2.2016 Eipä uskoisi, että tarinaa voisi vääntää niinkin arkisesta asiasta, kuin kananmuna. Kyllä voi! Enpä muista, että olisin edellisenä vuonna mitenkään ihmetellyt mitään outoa ilmiötä munien suhteen. Nyt tämä meidän mestarikokki Eki on yrittänyt pistää parastaan ja tehnyt munien keitosta suoranaista taidejuhtta. Mikään ei auta - keitettyjen munien kuoriminen on hermoja raastavaa. Kuori lähtee pikku siruina ja pintaan jää osittain kalvo - niinpä teoksesta tulee röpelöpintainen. Valkuaisen rakennekaan ei ole samanlainen kuin meillä kotona - ei pysy niin napakasti kasassa ja on jotenkin rakeisempaa. Eikä auta ostopaikan vaihtaminenkaan, joka paikasta saa samanlaisia nahkamunia.   Täällähän noita erilaisia munia on kaupan hyllyllä runsaampi valikoima, kuin meillä kotona - on vaaleanpunaisia, viiriäisen- ja ankanmunia, suolattuja munia, keitettyjä munia.... Jopa rannoilla kulkee kauppiaita keitettyjä munia kauppaamassa.     20.2.2016 Nousuveden aiheuttama aallokko on kovettanut leveän rantakaistaleen niin kovaksi, että jotkut sitä pitkin jopa pyöräilevät. Helppoa ja mukavaa siinä on avojaloin ja uimavarusteissaan patikoidakin. No meidän perheen patikoinnit on kuitenkin jääneet vähemmälle - aamupäivän kauppareissu ja illalliselle köpöttely ovat saaneet paikata liikunnan tarpeen.   No mukavaapa on rantatuolissakin seura rannan elämää. Ihmisiä joka puolelta maailmaa vaeltaa pitkin rantaviivaa - ruskeiksi paahtuneita ja kalmankalpeita lomaansa juuri aloittelevia. Mielenkiintoisinta on kuitenkin seurata sitä, mitä hiekalla tapahtuu. Aurinkopunkalla lueskellessani olin huomaavani jonkun pienen liikahduksen silmäkulmassani. Kun jäin katsomaan tarkemmin hiekkaa, oli punkkani vieressä hietikossa n. 3 cm:n levyinen reikä. Sieltä se hiekan pieni liikahdus tuli. Kun jäin tuijottamaan aukkoa, ilmestyi sieltä ainakin 5 cm pitkä rapu, joka ilmeisesti kaivoi maahan tunnelia ja joutui kuljettamaan kaivamansa hiekan aukon suulle. Arasti se pysähtyi vilkaisemaan ympärilleen ja sysäsi sitten hiekkajyväset kauemmaksi aukon suulta ja pujahti takaisin hommiinsa. Miten pitkä tunneli lienee jo ollutkaan, kun se ilmestyi näkyviin uudelleen vasta parin minuutin päästä.   Illallisella Annukan ja Markun kanssa Saulilla (Chao Lay-ravintolassa).   Päivänkuvat   19.2.2016 No nyt on jo mitä raapia! Ovatko kaikki herkullisemmat tapaukset poistuneet maasta, vai miten on selitettävissä se, että nuo pahuksen hyönteiset vasta nyt suuremmalla joukolla huomasivat minut? Onhan niitä hajatapauksia muutamia ollut, mutta ei mitään tällaista kuin tänä aamuna. Miten hitossa ne pääsikään pahaa aavistamattoman yllättämään, kun aamulla istuin sisällä työpöytäni ääressä? Mitään liikettä en ympärilläni havainnut, eikä korvani tavoittaneet pienintäkään olemattomien siipien suhinaa. Silti eri puolilla kehoani on kymmenkunta syyhyävää paukamaa, joita siellä ei vielä eilen illalla, eikä yölläkään ollut.   Olkavarressani on ollut yksi paukama, jota olen viikon verran yrittänyt hoitaa tuloksetta. Iho on paukaman kohdalta rikki ja vuotaa kirkasta nestettä, joka sitten kovettuu kellertäväksi tapiksi iholle. Nyt on siis loman viimeiseksi viikoksi tiedossa mukavaa puuhaa, kun näitä lahjaksi saamiani paukamia yritän hoivailla vuoroin kolinalla, vuoroin hydrokortisonilla ja tiikeribalsamilla - ihan turhaa vaivaa. Pitäisikö ottaa avuksi partakoneenterä, jolla poistaa ihoon ilmeisesti jäänyt piikki? Auttaisiko antihistamiini, vai pitäisikö ruveta syömään niin tulisesti maustettua ruokaa, että ihosta huokuva ominaishaju karkottaisi kaikki heinäsirkkaa pienemmät otukset kilometrin säteeltä.   Nyt otankin uuden tavan, kun aamuisin kömmin työpöydällä odottelevan fläppärin ääreen - ensitöikseni suihkuttelen murhanhimoisena pöydän aluksen ja kämpän nurkat hyttystappajalla. - Ja spiira (sähköinen hyttyskarkotin) on päällä tästä lähtien yötä päivää!     18.2.2016 Kyllä voi olla joskus vaikeaa löytää kaupan hyllystä oikea tuote, kun purkin kyljessä on teksti thai-kielellä ja lisätekstinä muutama sana englantia. Kun tämä ilmankosteus on alkanut lätistää hulmuavat kutrini pitkin päätä (please, luepa huumorilla), ajattelin turvautua hiuslakkaan asian korjaamiseksi. Keskustan "Anttilasta" (Shopping Malista) löydettiin ystäväni Sinikan kanssa muutama viikko sitten oikean näköinen pullo, joten sieltäpä sitten kävin ostamassa pullon, jonka kyljessä oli teksti "Hair spray". Olenhan minä ennenkin tuolla nimellä hiuslakkaa ostanut ja kyllä tuon tekstin voi sanakirjankin mukaan tulkita hiuslakaksi.   Siitä vaan eilen illalliselle lähtiessä lakkaa ruiskuttelemaan puhtaisiin, ilmaviin hiuksiin - ja voih! - nyt taisi tulla ruiskuteltua ihan väärää ainetta kutreihin! Taisipa olla sittenkin jotain kosteisiin hiuksiin ruiskuteltavaa kampausnestettä, joka lätisti hiuksia entisestään, eikä tahtonut kuivua millään (huushollissa ei ole fööniä). Siinä sitä sitten lähdettiin liimapäänä ystäviä tapaamaan illalliselle.   Tänään mies löysi Tescosta yhden ainokaisen purkin, jonka kyljessä komeili teksti saksaksi "Haarlack". Tämä tuntuu olevan juuri sitä, mitä oli tarkoitus ostaa. Tiesinhän, että saksalaiseen voi luottaa!   Vähän ihmettelin, mitä hankkimani kasvovesi saattaisi kasvoille tehdä, kun olin lukevinani pullon kyljen englanninkielisestä tekstistä, että aine kirkastaa ja antaa iholle vaalean punertavan sävyn! Hyvä tavaton - possunpunainen naama tästä enää puuttuu!!!!!     17.2.2016 Keskiviikkoinen aamu valkeni pilvisenä - parempi niin, kun tallusteltiin Market Villageen siivoojan jaloista ja tapaamaan huomenna kotiin lähteviä Caroa ja Ekiä.   Nettiyhteyttä ei vielä aamullakaan ollut tarjolla ja frouva kiristeli hampaitaan jo kovin kiukkuisesti. Eikä sitä yhteyttä ulkomaailmaan ilmaantunut minun fläppäriini Mix&Matcin terassillakaan. Voi voi frouvan sieluparkaa - kyllä elämä nyt kovin kourin koittelee! Mitähän me silloin ennen muinoin nuorempana matkoillaan puuhailtiin, kun netistä ei ollut tietoakaan?   Edellisenä iltana ehdin jo luonnostella valituskirjelmää asunnonvälittäjälle,  josko hän voisi jotenkin saada ripeyttä näihin netinkorjausasioihin. Eipä sitä mihinkään voinut lähettää, kun nettiyhteys puuttui. Nyt ajattelin vielä odotella, kun pahimmat höyryt tuli asian tiimoilta puhkuttua tänne blogiini.   Illalla syömässä saksalaisessa ravintolassa "Eat @ Hua Hinissä" Railin ja Penan kanssa.   Päivänkuvat   16.2.2016 Kotiinpaluu siintelee väkisinkin mielessä, kun ystävät tekevät toisensa perään paluuta kotimaahan! Meilläkin on jo huonevaraus tehtynä yhdeksi yöksi ennen kotiin lentoa Hotelli Arantaan, lähelle lentokenttää. Hotelli on hyväksi yöpymispaikaksi havaittu - siellä on usein kotiinpaluumatkalla yövytty. Bussiliputkin varattiin jo hyvissä ajoin lentokenttäbussiin. Ja kuten aina, mieli on toisaalta haikea päättyvän loman vuoksi, toisaalta ilo kuplii mielessä kotiinpaluusta omien rakkaidensa luokse.   Ehkäpä tämä täkäläisten digitaivas helpottaa kotiinlähdöntuskaa. Nettiyhteys katkesi klo 17 tienoolla, eikä postejaan päässyt lukemaan vielä illallakaan. Kovin on vaikeaa keksiä itselleen viihdettä illaksi, kun verkkoon ei pääse lueskelemaan lehtiä ja facebook-kavereiden postauksia.   Tänään syötiin illallista Joe'lla  huomenna kotiin lähtevien Sivin ja Maken kanssa. Seuraan liittyivät myös Annukka ja Markku.     15.2.2016 No nyt alkaa tuntua jo tosi thaimaalaiselta elolta. Niskatukka on hiestä märkänä aamusta iltaan. Kun lämpötila ja ilmankosteus tästä vielä nousee, on päiväjärjestys suunniteltava uusiksi.   Myös pieniä lentäväisiä olentoja on ilmaantunut iltaa sulostuttamaan. Ei - ei ne inise, niin kuin  kotimaan hyttyset, vaan salakavalasti käyvät herkullisen verevän frouvan kimppuun. Jostain syystä tämä meidän huushollissa asustava koiras on niiden verenhimolta säästynyt. Itse suihkuttelen hyönteismyrkkyä nurkkiin ja hoitelen paukamia Hydrokortisonilla. Illalla syömään lähtiessä kuluu paikallista "Offia", kun sitä runsaalla kädellä nahkaani suihkuttelen. Eipä tarvitse parfyymiä suihkutella, siitä pitää huolen tämä "Thaimaan Chanel-5".   Lähdettiin puolen päivän jälkeen kävellen "Eat @ Hua Hin"-ravintolaan varaamaan illallispaikkaa ystävien keskiviikkoillan tapaamista varten. Eipä muistettu viime vuodesta, että ravintola on kiinni näin maanantaisin. Sieltä talsittiin sitten vielä ostoksille Market Villageen. Hyvä tavaton, miten polttavan kuuma voikaan keskipäivän helle olla! Naama oli märkänä vielä pitkään ilmastoidussa kauppakeskuksessakin. Ainoa paikka missä näillä keleillä voi jotenkin olostaan nauttia, on merenranta tai oma ilmastoitu asunto. Pitäisiköhän ostosten tekoa siirtää aamuksi tai auringon laskun jälkeen? Kuumille kaduille ei meikäläinen päivällä halua enää pienessä hädässä lähteä keikoilemaan.     14.2.2016 Ystävänpäivä. Onneksi olen aamuvirkku, niin että ehdin väsäämään nettiin tervehdyksiä, ennen kuin puolet maapallon väestä ruuhkauttaa digitaivaan. Ja kuten odottaa sopi, ei netti tietenkään kestänyt iltapäivällä ystävänpäiväruuhkaa,  joten oltiin vailla yhteyksiä juuri silloin, kun niitä olisi niin kipeästi tarvittu.   Kaikki vihannekset tuli popsittua aamiaisella, joten pakko oli vääntäytyä aamupäivällä hikiselle taipaleelle niitä Market Villagesta hankkimaan. Väkeä oli liikkeellä ruuhkaksi asti. Erikoisinta oli hartaustilaisuus keskellä kauppakeskuksen ala-aulaa, josta myyntikojut oli häädetty tuolirivistöjen tieltä. Aula oli tupaten täynnä kansaa, joka kuunteli hartaana munkkien mikrofoniin suoltamaa puhetta.  Vastaavanlainen melu kävi myös Tescossa, jossa mikrofoniin mölisi markkinamies, aihe vaan lienee ollut erilainen kuin munkeilla.   Illalliselle hipsittiin "kotiravintolakadulle" Joe´n kuppilaan, josta on tullut näinä kuluneina viikkoina oma kantakuppilamme. Sielläpä tapaa kulmakunnan tuttuja - tänä iltana illallisseurana oli jo aiemmin tapaamamme vilkas sakasalaispariskunta, joiden kanssa oli ihan mukavaa istua iltaa.     Hyvää ystävänpäivää täältä palmun alta!   13.2.2016 Sään lämpenemisen myötä tuli myös kosteus. Eipä täällä mitään kosteusvoiteita tule mieleenkään iholle levittää - ilma on niin kosteaa, että ihon pinta on miltei koko ajan märkänä. Ilmankosteus lienee siellä 90 prosentin yläpuolella. Sen huomaa sisälläkin, kun kaikki paperitarvikkeet tuntuvat ihan lötköiltä, eikä pöydällä kulhossa olevia suolatikkuja voi ainakaan rapeiksi luonnehtia. Parvekkeelle ripustettu pikkupyykki vaatii vuorokauden kuivuakseen, kun aurinko armainen ei koskaan paistele meidän puolelle taloa. Eipä tuo kosteus täällä mitään kipuja ja kolotuksia aiheuta, niin kuin kotimaassa. Olisiko tuolla yli 30 asteen lämpötilalla jotain vaikutusta asiaan?   Laittauduttiinpa iltapäivää viettämään uima-allasalueelle - virhe! - ei siinä paahteessa vanha Erkkikään jaksa, kun pieninkään tuulenvire ei päässyt oloa vilvoittamaan. Pakko oli laskeutua portaat alas rannalle, jossa tuuli puhalteli juuri sopivan lempeästi rannalla kulkijoiden iloksi.   Iltaa vietettiin rattoisasti Caron  ja Ekin seurassa iltatorilla meren herkkuja maistellen. Sattuipa niinkin kummallisesti, että pois lähtiessä ei minkäänmoista pirssiä ollut saatavilla. Siinä sitten kadulla päivystettiin kulkuneuvoja syynäten, kun viereisen kaupan omistaja tuli kyselemään, minne ollaan menossa. Kun hinnasta sovittiin, haki hän oman autonsa tallista ja toi meidät ihan perille meidän talon autotalliin. No jouduttiinhan kyydistä maksamaan ylihintaa, mutta oltiin tyytyväisiä, ettei tarvinnut kauemmin kaupungilla hengailla.   Päivänkuvat   12.2.2016 Heräsin edellisenä yönä hientunteeseen ja ihmettelin, että olimmeko sammuttaneet ilmastoinnin nukkumaan mennessämme, kun kovin oli hiljaista huoneistossa. Kiipesin siitä pystyyn ja olohuoneen puolelle ilmastointikapulaa etsimään. Eipä tullut valkeus, kun valokatkaisijaa napsautin. Siinäpä syy hikoilulle - sähkökatkos. Eipä siinä osannut muuta tehdä, kuin kipittää takaisin punkkaan unta houkuttelemaan. Vaikeaa oli, mutta olin kuitenkin sitten nukahtanut ennen aamun valkenemista.   Aamulla sähköt olivat palautuneet, mutta netti takkuili, eikä sitä saanut viroiteltua vikkelämmäksi millään konstilla. Mies kipaisi respaan ongelmasta urputtamaan - eipä siitä mitään apua herunut. Paikallisen tavan mukaan hitaita ovat täkäläisten kiireet ja lieneekö tuo nettikään nyt niin hiton tärkeä? Vasta illansuussa homma saatiin toimimaan, kun siitä toistamiseen käytiin huomauttamassa.   Päivänkuvat 11.2.2016 Voi miten omituisia mielleyhtymiä voikaan päähän pälkähtää! Väittäisin, että on melkoisen kaukaa haettu mielikuva suomalaisesta kesäisestä lauantaiehtoosta, kun makoilee magnooliapuiden katveessa, meren äärellä kaukana helteisessä Thaimaassa. No sellainen tunne nyt kuitenkin jostain syystä tänään mielessä kummitteli, vaikka uima-altaalla ei vettä vahvempia juomia ollut nautittukaan.  Ja kyllähän se tavallaan suomalaisesta saunasta käy, kun hikoilee ensin aurinkolavitsalla ja menee sen jälkeen vielä lämpimään suihkuun. Olo on melkein yhtä autereinen, kuin saunomisen jälkeen.   Rauhallista tössöttelyä on muutoinkin tänään harrastettu - aamupäivällä pyörähdettiin ruokaostoksilla ruuhkattomassa, rauhallisessa Tescossa. Iltaakin vietettiin poikkeuksellisesti kahdestaan kotona miehen laittamasta illallisesta nauttien.     10.2.2016 Voihan rähmä! - taas keskiviikko! Miten ihmeessä yhtä viikonpäivää voikaan ruveta inhoamaan? Tuntuu, kuin sinä nimenomaisena päivänä mikään ei menisi putkeen. Tänä aamuna valmistauduttiin taas siivoojan tuloon, syötiin aamiaista heti kahdeksan jälkeen ja puettiin ylle katuasut, että oltaisiin valmiina poistumaan asunnosta siivoojan tieltä. - - Ei, mitään siivouskeijun näköistä ei ilmestynyt yhdeksän aikaan ovesta. Puoli tuntia siinä odoteltiin ihmeen tapahtumista ja kun ketään ei ilmestynyt paikalle, mentiin asiaa kyselemään reseptiooniin.  No joku oli harrastanut jonkinmoista oma-aloitteellisuutta ja muuttanut siivousajan kello kymmeneksi. Siitäpä sitten asioita hoitelemaan, kun nyt tässä joutilasta aikaa ilmaantui.   Ruuhkaa oli linja-autoaseman lippuluukulla, mutta meillähän ei ollut kiire mihinkään. Nyt on lompakossa bussiliput Bangkokiin kotimatkaa varten, vaikka lähdetäänkin täältä vasta helmikuun lopussa.  Samalla reissulla haettiin saksalaisesta leipomosta pari rukiista vuokaleipää.   Turistiin siinä parikymmentä minuuttia tuttavien kanssa, kun heihin hotellin edessä törmättiin ja istuskeltiin aikaa tappamassa hotellin puutarhassa ja rantaan vievillä rappusilla. Siirryttiin siitä sitten respaan odottelemaan siivoojan palauttamia huoneiston avaimia. Respan tytölle mies kertoi, että odotellaan siinä siivouksen päättymistä. Aikaa kului, mutta mitään ei tapahtunut. Niinpä siirryttiin oman rakennuksen alaovelle kyttäämään, että joku tulisi ovesta ja päästäisiin livahtamaan sisään. Taas siinä kului tovi, ennen kuin meitä onnisti. No eihän se siivooja siellä huoneistossa enää ollut ja huoneen ovi oli visusti lukossa. Siispä takaisin respaan asiaa ihmettelemään. Ja kas kummaa ... sieltähän se avain löytyi! Ihan oma syy, kun me tyhmät turistit ei heti oivallettu täsmällisesti pyytää niitä avaimia, vaan oletettiin respan tytön tajuavan, että me ollaan noutamassa niitä avaimia, jotka hänelle annettiin muutamaa tuntia aikaisemmin siivojalle luovutettavaksi.   No nyt on huoneisto todella siisti, liinavaatteet vaihdettu ja koti tuoksuu raikkaalta. Turha siinä on frouvan niuhottaa, kun joutui aikaa kuluttamaan normaalia pidempään sillä aikaa, kun joku ahersi imurin ja luutun kimpussa. Mikähän siinä ensi keskiviikossa mättääkään - siivousaika on ainakin varmistettu kello kymmeneksi?!   Illalla aperitiivit Annukalla ja Markulla Marrakeshissa ja illallisella Ravintola Silomissa porukalla Annukka, Markku, Siv, Make ja me.   Päivänkuvat 9.2.2016 Ja näillähän juhlat sen kun jatkuu....  Saattaapa mennä jopa viikko tätä Uutta Apinanvuotta juhliessa. Liikennevalot tänäänkin pois käytöstä meidän nurkilla. Haluttiin jäädä syömään omalle "ravintolakadulle", joka on rauhallisempi, kuin keskustan hulinakadut. Liekö ollut jonkinlaista kotimaan kaipuuta, kun istahdettiin Pizza94-ravintolaan ja tilattiin "Four seasons"-pizzat. Olisi ollut kuitenkin viisaampaa pysytellä thai-ruoassa - pizza ei ihan vastannut meidän käsitystämme kunnollisesta länsimaisesta herkusta. Pohja on mielestäni valmistettu riisijauhosta ja oli  kuin söisi murotaikinaan leivottua paistosta. Eikä täytteitäkään ollut kovin paljoa tuhlattu. Pitänee mennä keskikaupungille Roberton pizzeriaan, jos aikoo syödä aitoa italialaista pizzaa, vaikka edellisen kerran mies sai sieltä jonkun vatsapöpön. Ehkä se ei vaani lautasella ihan joka kertaa - kannattaneeko ottaa riski?     8.2.2016 Kiinalainen Uusi Vuosi - puuvuohen vuosi vaihtui tänään tuliapinan vuodeksi. Pitihän meidän sen kunniaksi päräyttää illalliselle "cityyn" isolle iltatorille. Ihan uskomatonta! Oliko kaikki kiinalaiset ja muutkin aasialaiset päättäneet tulla samalle torille juhlimaan vuoden vaihtumista? Väentungos oli ihan käsittämätön. Jo kotoa lähtiessä oli aavisteltavissa, että kaupungilla juhlitaan, kun liikennevalot oli katkaistu ja poliisi ohjasi liikennettä. Siinä aasialaisen tiiviin tunnelman keskellä tuntui, että meitä farangeja on täällä vain hippunen. No jotenkin sieltä torilta raivattiin tiemme MaiTai-ravintolaan, jossa tarjoilijat oli puettu juhlan kunniaksi punaisiin kiinalaisiin vaatteisiin.   Päivänkuvat 7.2.2016 Kylläpä se nyt somasti nilkassa kilisee - rannalta ostamani nilkkakoru. Eipä pääse frouva mihinkään katoamaan, kun nilkassa on kilisevä kahle!   Aamuvarhaisella parvekkeen lämpömittari näytti vain 21 astetta ja kova myrskytuuli riepotteli palmuja ja pensaita. Kyllä me asetuttiin aamiaiselle parvekkeelle, mutta muutettiinkin sitten heti mieltä, kun pelkäsin, että tuuli vie mennessään lautaselta juustosiivut, ennen kuin ehdin ne suuhuni hotkaista. Fiksuinta on hakeutua tällaisella kelillä tuulelta suojaiselle rannalle. Niinpä hurautettiin lavataksilla Takiabin rannalle, jossa tiedettiin muidenkin suomalaisten ystävien viettävän pyhäpäivää. Rattoisasti kului muutama tunti ja olo oli todella miellyttävä, kun tuuli leyhytteli juuri sopivasti, niin ettei rannalla ollut liian kuuma.   On se Takiabin ranta ihmeellinen paikka - harvoinpa tulen ostaneeksi muualta bikineitä kuin täältä. Rantakaupustelijalta ostin nytkin yhdet turkoosinvihreät, eikä siinä mitään sovituskoppeja tarvittu - päälläni olevien bikinien päälle tälläsin sovitettavan mallin. Ja niin kuin kauppatapaan täällä kuuluu, harrastin tinkimistä ihan vain pikkuisen, että myyjä voisi tuntea onnistumisen riemua hyvistä kaupoistaan.   Päivänkuvat   6.2.2016 Tuulee, tuulee.... merenrannassa valkoiset vaahtopäät lyövät rantaviivaan ja varjoliitelijöillä (kitesurfing) on nyt todella mahtavat kelit. Paljon näitä taitavia temppuilijoita rannalle ilmestyykin temppujaan esittelemään näin mahtavalla tuulella. Eipähän tullut hiki, kun pari tuntia vietettiin aurinkotuoleissa uima-allasalueella.   Illalla Annukka, Markku, Siv ja Make tulivat meille visiittiin ja yhdessä oltiin syömässä illallista Soi 94:lla, ravintola Hua Hin DER:issä. Muutama ilotulitusrakettikin ilmestyi taivaalle, vaikka kiinalaisen uuden vuoden aatto on vasta huomenna.   Päivänkuvat   5.2.2016 Aiempina vuosina on käytetty kaupungilla liikkumiseen julkista liikennettä - niitä vihreitä pieniä lavabusseja, jotka ovat aina tupaten täynnä. Tänä vuonna on turvauduttu taksiin tai tuk-tukiin, kun en halua, että mies jää  keikkumaan huonojen polviensa varassa bussin takalaudalle tai täyteen sullotulle keskikäytävälle. Tänään tehtiin poikkeus, kun haluttiin mennä Grand Plazan iltatorille, eikä puolentoista kilometrin patikointi helteisenä alkuiltana houkuttanut. Kohdalle sattui miltei tyhjä valkoinen bussi, joten hypättiin kyytiin. Halpaa on - kyyti maksoi 20 batia meiltä kahdelta (0,50€).   Samalla reissulla käytiin kylän parhaassa kaupassa, Villa Marketissa, josta löytää varmasti tarvitsemansa. Onhan se hinnoiltaan hiukan kalliimpi paikka, mutta laatutavarasta voi pulittaakin vähän ekstraa. Kun ei Tescosta ole vielä löydetty sellaista jauhelihaa, joka houkuttelisi valmistamaan kotiruokaa, niin täältäpä ostettiin pakastimeen hyvän näköistä lihaa odottamaan sitä hetkeä, kun ei viitsitä lähteä hakemaan ruokapaikkaa kaupungilta.     4.2.2016 Arjen keskellä pienilläkin asioilla voi olla iloa tuottava vaikutus. Meille on jo muutamana päivänä tuota iloa tuonut suomalainen ruisleipä, jonka ystävät toivat meille Ao Nangiin. Niinhän se on, että kun ihmislapsi totutetaan pienestä pitäen tiettyyn makumaailmaan, niin se jää aivonystyröihin makumuistiksi loppuelämän ajaksi. Meille suomalaisille yksi näistä herkuista on varmasti ruisleipä. Eipä taitaisi maistua näille thaimaalaisille tuo meidän herkku, ei ainakaan ilman chilikastiketta!   Toinen pieni arjen ilo saadaan silloin, kun pystytään katsomaan iPadilla joku tv-ohjelma ilman nettiverkon pätkimistä. Joskus homma pelaa ihan moitteetta ja joskus siitä katselusta ei tule kerrassaan mitään, kun "filmi" menee poikki parin minuutin välein. Onni suosi meitä tänä iltana ja voitiin katsella "Helteistä helmikuuta" ilman katkoksia. Tuntuipa ihan kodikkaalta katsella Thaimaasta kuvattua filmiä, kun nyt itse asutaan sen saman elämänmenon keskellä.   Iltaa viettämässä ja syömässä "Joe´lla" uusien ystävien Lean ja Ekin kanssa (siitä päivänkuvat).   Päivänkuvat 3.2.2016 Tuntuupa suorastaan miellyttävältä tämä Hua Hinin ilmasto Ao Nangin tropiikkiin verrattuna. Ero on melkoinen, vaikka välimatkaa ei ole kuin kuutisensataa kilometriä. Lämpötila on täällä muutaman asteen alhaisempi, mutta suurin ero on ilmankosteudessa - Ao Nangissa jopa vaatekaapissa roikkuvat vaatteet tuntuivat suorastaan märiltä, eikä niitä tahtonut saada kuiviksi mitenkään koko reissun aikana. Ja mikä parasta - sääennuste lupaa tulevalle viikolle tänne Hua Hiniin vain 25 - 29 asteen päivälämpötiloja; kyllä meidän nyt kelpaa!!!   Johan on meillä joutavilla lomailijoilla isot huolet keskiviikkoisin, kun siivoojaa aamuisin odotellaan. Onhan siinä jännitystä elämään, kun ei koskaan tiedä tuleeko siivouskeiju sovittuun aikaan vai tuleeko ylipäätään ollenkaan. Tänä aamuna odoteltiin liki tunnin ajan, jolloin luovutettiin, kun miehellä oli varattu aika hammaslääkäriin. Ohi kulkiessaan käytiin tiedustelemassa asiaa respasta, josta siivoojat patistettiin hoitamaan hommansa sillä aikaa, kun oltiin Bangkok Hospitalin hammasklinikalla.   Illansuussa hurautettiin pirssillä keskustaan illalliselle ja hankkimaan kinkut, makkarat ja juustot "saksalaiselta". Caron ja Ekin kanssa oli sovittu tapaaminen heidän hotellilleen, jonka lähellä olevassa hauskassa katubaarissa juotiin aperitiivit ja kuunneltiin Juisea, jonka baarinpitäjä meidän suomalaisten kunniaksi pisti soimaan.   Päivänkuvat 2.2.2016 Olipa päivä!  Huonosti nukutun yön jälkeen oli tavattava asunnonvälittäjä, jolle piti pulittaa helmikuun vuokrarahat. Kaikki ei mennyt ihan putkeen väärinkäsitysten takia ja rahanvaihtopisteelle tuli asiaa. Siitä sitten lähdettiin hoitamaan viisumiasioita immigrationiin. Onneksi oli sentään sen verran älyä päässä, että tajuttiin pyytää taksia odottamaan ulkopuolelle, muutoin olisi ollut hankalaa löytää paluukyytiä syrjäkaupungilta. Hiki virtasi otsalla ja paperit tarttui hiestä märkään  kämmensyrjään, kun hakemusproopuskoja täyttelin. Valokuvakin siinä jouduttiin otattamaan palvelutiskin päädyssä viisumin liitteeksi - tulipa todella soma kuva! No kaikki meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, eikä aikaakaan tuhertunut kuin hiukan yli tunti.   ***********************************************************   Ei ei - ei me olla jouduttu mihinkään alligaattorin kitaan, eikä eksytty viidakkoon. Mutta eipä onnistunutkaan sivun päivittäminen Ao Nangissa hotellin heikkotehoisella verkolla. Tässä koko tarina edellisen päivityksen 27.1. jälkeen. 29.1. - 1.2.2016 = Ao Nangin retkellä Kymmenen tunnin bussimatkan jälkeen jouduttiin odottamaan vielä puoli tuntia linja-autoasemalla jatkokuljetusta Krabista Ao Nangiin, kun mitään taksia ei ollut lähistöllä saatavana. Joku matkanjärjestäjä oli ominut itselleen yksinoikeudet pikkubussikuljetuksiin. Viimein päästiin puoli kymmeneltä suoraan aamiaiselle ystävien kanssa hotelli Ao Nagn Buri Resortin ravintolaan.   Ensimmäinen päivä vietettiin leppoisasti seurustellen hotellin omalla uima-altaalla. Auringonlaskua ihailtiin keskustassa jonkun ravintolan kattoterassilla huurteisten lasillisten ääressä ja nautittiin samalla reissulla illallinen elävän musiikin tahdittamana. Jaksettiinpa vielä taapertaa illan päätteeksi jalkaisin omalle hotellille, jossa jäätiin vielä istumaan hetkeksi alkukantaiseen merenrantabaariin ja katselemaan, kun ihmiset "kalastivat" merestä jotain taskulamppujen valossa.   Seuraavana aamuna vuokrattiin rannasta oma pitkähäntävene kuljettajineen koko päiväksi ja suunnattiin sen kyydillä Poda Islandille, paistattelemaan puuterihiekkaiselle rannalle ja kellimään kristallinkirkkaisiin vesiin. Paluumatkalla poikettiin vielä lounaalle Railay Beachin rannalle. Eikä ollut kallista - veneen vuokra n. 9 € hengeltä + Poda Islandilla luonnonsuojelumaksu n. 10 € per henki. Itsellä oli kuitenkin vielä kuvottava olo, joten lounaaksi maistui vain "Banana Split"-jätskiannos ja iso pullo vettä.   Illallista nautittiin lähistön aidossa isossa thaimaalaisravintolassa meren äärellä, jonka asiakkaat olivat pääasiassa aasialaisia. Kun en juomalistalta löytänyt mitään sopivaa illallisjuomaa, tilasinpa vatsatautini paranteluun pienen pullon Regency-brändyä ja ison pullon vettä. Niitäpä ystävällinen tarjoilijapoika kävi minulle illan mittaan ahkerasti kaatelemassa. Kun pöydässä ei ollut tarjolla suolaa, pyydettiin sitä tarjoilijoilta. Niinpä he kiidättivät meille avonaisen kupillisen tuota valkoista mannaa, jota sitten ripoteltiin eväiden päälle sormin. Kovasti se meidän tarjoiluhenkilökuntaa nauratti.   31.1.= Leenan suuri juhlapäivä. Edellisenä iltana Esko tilasi kukkakimpun aamuksi respaan ja kuohuviinit olivat jäähtymässä yön yli meidän jääkaapissamme. Aamiaisravintolassa oltiin valmiina odottamassa päivänsankarin saapumista. Totta kai herätettiin koko ravintolan huomio onnitteluseremonioillamme. Iltapäivää vietettiin omalla uima-altaalla koko porukan voimin. Pääjuhlan viettoon ajettiin kaupungin toiselle laidalle ilmastoidulla pikkubussilla. Vähän tuotti vaikeuksia löytää se "saksalainen" ravintola, jossa oli käyty edellisen kerran kuusi vuotta sitten, kun ei muistettu edes ravintolan oikeaa nimeä. No pitkän hortoilun jälkeen silmä keksi tutun näköisen kuppilan, jonka nimi on "Diver´s Inn" (ei siis mitään saksalaiseen viittaavaa nimeä). Todella hyvä ruoka runsaine salaattipöytineen. Henkilökunta kyseli, oliko meillä meneillään joku juhla, kun kaikki olimme pukeutuneet valkoisiin vähän fiinimpiin vaatteisiin. Kun kerrottiin, että vietetään Leenan syntymäpäiviä, tulivat laulamaan onnittelulaulun. Kokki oli räätälöinyt hienon jälkkärin mudkakesta ja räpeltänyt lautasen reunalle omat onnittelunsa jollain sokeriliemellä.   Ao Nangista palattiin maanantai-iltapäivänä tukka hulmuten avotaksilla Krabin bussiterminaaliin, josta jatkettiin matkaa hienolla VIP-bussilla Hua Hiniin. Tykkään näiden bussiasemien kansainvälisestä ilmapiiristä ja ihmisvilinästä, nytkin yksi hauska ja puhelias israelilainen ukkeli tarjoutui ottamaan meistä valokuvia, eikä siinä pelkästään yhtä kuvaa otettu! Bussin levähdystauolla oli taas matkan hintaan sisältyvänä tarjolla ruokaa erillisessä VIP-ravintolassa. Olipahan tuhtia tavaraa - höyrytetyn riisin joukkoon lisäsin todella varovasti vain paria tarjolla ollutta lisäkettä ja sekin sai jo huulet puutumaan pitkäksi aikaa. Kotona Hua Hinissä oltiin yöllä kello kahden aikaan.   Ao Nang -kuvat 28.1.2016 Olipahan syntymäpäivä! Aamupäivällä jaksettiin kävellä jopa keskustan tavarataloon. Iltapäivällä alkoi pahoinvointi ja vatsa oli todella juhlatuulella. Yritin syödä lounaaksi puoli väkisin leipäpalan, mutta eihän se siellä halunnut pysyä. Yäk - mikään ei maistunut. Jotenkin siinä sain kokoiltua kasaan matkatavarat, kun illalla piti lähteä bussimatkalle Ao Nangiin. Törmättiin sattumalta laukkua raahatessa Sinikkaan ja Hannuun ja heidän kanssaan mentiin bussiaseman viereen kuppilaan illalliselle. Muut söi ja minä katselin. Todella kivaa lähteä pitkälle bussimatkalle tässä kunnossa!   Onneksi kaikki meni hyvin, pientä närästystä ja etomista lukuun ottamatta. Mukavaa oli katsella bussin toisen kerroksen pehmeän etupenkin sylistä ohi kiitäviä valaistuja kyliä ja kaupunkeja. Levähdysasemalta ostettiin banaaneja, joita sentään uskalsin varovasti vatsaani ujuttaa. Lieneekö tauti edesauttanut siihen, että onnistuin nukkumaan melkein koko matkan, huolimatta bussin kolinasta ja heittelehtimisestä kuoppaisella ja rosoisella tiellä.   Päivänkuvat   27.1.2016 Taidanpa ottaa täältä pestin hierojaksi - ihan totta! Niin hyvin onnistuin kotoisissa hierojan hommissa, kun jonkun linimentin kanssa sain miehen selän siedettävään kuntoon! No ehkä vielä patistan hänet kuitenkin tuonne hieromoihin - saattaa olla, että osaavat homman vielä minua paremmin.   Kovin on tullut frouvasta käytännöllinen, kun synttärilahjaa tänään oltiin Market Villagesta valitsemassa. Viime päivien viileähköt kelit saivat ihmettelemään, josko näitä tuulisia iltoja on luvassa enemmänkin, joten iso lämmin pareo ei olisi ollenkaan hassumpi lahja. No kyllähän siellä korukaupassakin tuli käytyä, mutta maltillisesti valitsin itselleni edulliset korvakorut - eikä niissä mitään timantteja ollut.   Yritettiin etsiä sateenvarjoja, kun säätiedotus lupaa vesisateita ja ukkoskuuroja Ao Nangiin. Eipä löytynyt kuin jotain "Aku Ankka"-mallisia pieniä sontikoita, joilla ei todella ole mitään käyttöä kunnon kaatosateessa. Huomenna jatketaan etsintöjä.     26.1.2016 Elämä voittaa - flunssa melkein selätetty! Kun olin luvannut kampaajalle tulla käsittelyyn tällä viikolla, niin nytpä oli sopiva aamu lunastaa lupaus. Hiuksen vaalennukseen ja kevyeen siistimisleikkaukseen hupeni kaksi tuntia. Todella hienoa työtä kampaaja teki, voinpa mennä käsittelyyn uudelleenkin, vaikka pieni ennakkoluulo oli jäänyt edellisestä kerrasta, kun kampaaja lipsutteli hiukset liian lyhyiksi.   Miehen polvisärky ei tunnu enää missään, kun sai riesakseen vielä pahemman selkäkivun, joka on palannut aina aika-ajoin ja vaatinut kiropraktikon käsittelyä. Mistähän täältä löytäisi taitavan kiropraktikon? Ehkä noista hierojistakin voisi olla jotain apua. Katsotaan nyt seuraavaan aamuun, millaista apua siihen tarvitaan.   Kivuista huolimatta lähdettiin tuk-tukilla Hiltoniin tapaamaan ystäviä Hiltoniin, kun heitä ei sitten Krabilta palattua enää näissä maisemissa tavatakaan. Hiltonin Sky-baarissa käytiin "perinteisesti" juomassa synttäridrinkit - mukavaa aloittaa synttäreiden vietto jo paria päivää aikaisemmin! Illallisella oltiin "Old Germanyssä" ja läksiäismaljoja kilistettiin Mai Taissa.   Päivänkuvat   25.1.2016 Ei voi olla totta! Eilinen sade vei lämmön mennessään ja jätti meille vaivaiset parinkymmenen asteen kelit pohjoistuulineen. Aamulla mittari näytti vain 17 asteen lukemaa - ei puhettakaan mistään parvekeaamiaisesta. Ihmiset kulkee pitkähihaisissa vaatteissa ja kun rannalle ei ole menemistä, kansoittavat kadut, kuppilat ja ostoskeskukset. Makkarat jäi meiltäkin ostamatta, kun ei jaksettu jonottaa vuoroaan lihatiskillä väenpaljouden joukossa.   Koskaan aiemmin ei olla näin kylmää keliä täällä Thaimaassa koettu. Kovaa puhaltavan viileän tuulen takia oli illalla puettava kudottu poncho päälle, kun lähdettiin syömään Sinikan ja Hannun kanssa. Sinikan kanssa naureskeltiin, että pitääpä ottaa kuva toppavaatteissa kököttävistä naisista ja laittaa se facebookiin otsikolla "Arvatkaapa missä päin maailmaa ollaan?"   Päivänkuvat   24.1.2016 KÖH-KÖH-KÖH!  Kuivana kihisevän yskän lisäksi pamahti päälle vielä nuhakin. Päätä särkee ja luita kolottaa - kuumetta 37,4. Tässä helteessä sairastaminen tuntuu vieläkin tukalammalta. Käytiin hakemassa apteekista yskänlääkettä. Toivottavasti tehoaa, ettei tarvitse mennä tien toiselle puolelle Bangkok Hospitaaliin!   Taivas puolipilvinen heti aamusta alkaen. Ei tehnyt mieli mennä paistattelemaan mihinkään uima-altaalle tai rannalle. Niinpä syötiin lounasta omalla parvekkeella ja katseltiin thaimaalaislasten riemukasta menoa viereisen hotellin uima-altaassa.   Kun tuli aika valmistautua illalliselle, taivas repesi ja vettä tuli kaatamalla. Vitsit oli vähissä, kun sadetakit ja sontikat lojuvat kahdeksantuhannen kilometrin päässä kotikomerossa. Onneksi kaapeista löytyi jotain raaka-aineita, ettei tarvinnut lähteä itseään kastelemaan rankkasateeseen. Kananmunista, purkkilihasta ja oliiveista mies väänsi maukkaan munakkaan, joka sitten nautittiin sisätiloissa. Täytyypä hankkia kaappiin vararavintoa vastaisen tilanteen varalle.     23.1.2016 Tänään oltiinkin reippaita, kun flunssasta ja polvien kolotuksesta huolimatta käveltiin merenrantaa pitkin meiltä Hiltonille saakka ystävien Astan ja Markun kanssa. Rantakadulle tullessa käytettiin paikallisen yrittäjän palveluja ja pesetettiin jaloista pois rannan hiekat. Aika hyvä bisnes - 5 batia (n. 13 senttiä) per persoona!   Illalla testattiin Hiltonia vastapäätä sijaitseva vähän fiinimpi (ja kalliimpi) ruokapaikka "Prime Steakhouse".   Päivänkuvat 22.1.2016 Miehen huoltopäivä. Bangkok Hospitalissa käytiin varaamassa aika hammashuoltoon - lohjenneen paikan tilalle pitäisi saada uusi entistä ehompi täyte. Hiuksetkin ovat ehtineet venähtää tämän kuuden viikon aikana jo niin, että siistimistä tarvitaan. Niinpä mies laitettiin koekaniiniksi lähiparturin käsittelyyn, itse lupasin palata asiaan ensi viikolla. Hyvää työtä teki parturimestari - siinä siistittiin samalla kulmakarvat ja korvatkin. Eikä hintakaan ollut huimaava - 200 batia eli n. 5 euroa.   Usein syödään iltaisin lähibaarissa, kun mies ei jaksa kulkea pitkiä matkoja kipeiden polviensa takia. Ilmeisesti Joe pitää meitä jo vakioasiakkainaan, kun halusi ilahduttaa frouvaa ja kertoi, että ei tällä kertaa veloita punaviinistäni mitään. Ihan kiva juttu!   21.1.2016 Flunssaa pukkaa! Eipä kotimaassa hankittu flunssarokote mitenkään pysty torjumaan ilmastointilaitteen aiheuttamaa tautia. Kun lämpötila on yölläkin hellelukemissa, sortuu helposti pitämään ilmastoinnin päällä makkarissakin, vaikka hyvin on tiedossa, että sänkyyn puhaltava viileä ilmavirta ei tee hyvää keuhkoille. No tämä tauti taltutetaan apteekin Strepsilseillä ja Regency-brändyllä.   Käytiin syömässä Astan ja Markun kanssa "Old Germany"-ravintolassa, josta siirryttiin lasilliselle samaan paikkaan, kuin toissailtana, jossa meitä viihdytti puolitoistametrinen hauska "pyryharakka". Tyttö on kuin tuli ja leimaus ja puhuu hauskasti suomea. "En ymmarra!" hän kommentoi, kun tilasin kuuman rommin flunssaani rauhoittamaan ja oli aivan ihmeissään tästä eksoottisesta tavasta juoda rommia kuumana. No kyllä hän sen juoman siinä sekoitteli ja kovasti ihmetteli meidän outoja juomatapojamme. On ehdottomasti paikan vetonaula hauskalla rennolla esiintymisellään! Päivänkuvat 20.1.2016 Olisikohan meidänkin aika jo oppia täkäläisille tavoille ja unohtaa tiukkapipoisuus aikataulujen suhteen. Aamulla odoteltiin siivoojaa, jonka piti tulla klo 9. Kun ketään ei kuulunut 40 minuuttiin, luultiin, että ovat unohtaneet koko touhun ja lähdettiin ostoksille. Siinäpä alaovella siivouskeiju olikin jo tulossa meidän residenssiä kohentamaan. Samoin kävi rahanvaihtopisteessä, jonka piti aueta klo 11. Tyttö tuli paikalle viisi minuuttia myöhässä ja kesti vielä viisitoista minuuttia, ennen kuin masinat oli saatu auki ja asiakaspalvelu voitiin aloittaa.   Sinikan ja Hannun kanssa oltiin syömässä Iltatorin (Night Market) yhdessä ravintolassa. Iltaa jatkettiin ruotsalaisessa tanssipaikassa. IHAN TOTTA! Meikäläisetkin kävi pyörähtämässä parketilla kerran!   Päivänkuvat   19.1.2016 No johan on kelit! Ei tuonne uima-altaalle kannata mennä vielä puolilta päivin, kun aurinko porottaa suoraan taivaan laelta. Kun malttaa odottaa iltapäivään, on olo jo huomattavasti miellyttävämpi ja lämmin tuuli nousee vilvoittamaan auringossa loikoilevaa. Tarkkana joutuu olemaan silti noiden kertoimien kanssa. Itse laitan viisikymppistä nenänpäähän ja siltikin jo iho tuli araksi ja nenä punottaa kuin Petterillä. Sitä samaa viisikymppistä joutuu näköjään laittamaan myös huuliin, nyt niitä joutuu hoitamaan tiikeribalsamilla.   "Ihmeellinen" ilmiö sattui kohdalle illallakin, kun oltiin syömässä Astan ja Markun kanssa saksalaisessa "All in Hua Hin"-ravintolassa. Yhtäkkiä vettä tuli taivaalta ihan kaatamalla. Ihmiset tungeksivat kadunvarsipöydistä sisäpuolelle ja henkilökunta repi alas ikkunaluukkuja, kun puhaltava tuuli roiski vettä reunapöydissä istuvien niskaan. Välillä sade hieman taukosi, mutta salamointi ja rankkasade palasivat pariin otteeseen takaisin. Sielläpä oltiin sitten sisällä sateen vankeina. Onneksi ei tarvinnut odotella kadun varrella kovinkaan pitkään, kun saatiin lennosta kiinni muoviseinillä suojattu tuk-tuk, jolla ajettiin Montri-baariin. Eipä sinne voinut jäädä istuskelemaan, kun joka paikka oli sateen kastelema - baaripöydistä suurin osa sijaitsee taivasalla. Viereisestä kuppilasta löytyi sentään vielä kuivaa istuinta pepun alle.     18.1.2016 Jokohan meidän "alivuokralaisemme" viimein poistuivat parvekkeeltamme pesimästä? Ehkä parvekkeen ilmastointikompuran takana pesää pitänyt kyyhkyspariskunta häiriintyi, kun muutimme tähän asuntoon. Ensimmäisinä aamuina olin saada sydänkohtauksen, kun aamutuimaan astuin ihastelemaan parvekkeelta aukeavaa maisemaa ja pelästynyt pariskunta pyrähti kovaäänisesti karkuun outoa ilmestystä sieltä piilostansa. Heti sen jälkeen alkoivat muuttopuuhat, kun vanha pesä oli siirrettävä uuteen rauhallisempaan osoitteeseen. Nyt niitä puuhia on seurattu liki kolme viikkoa. Ahkerasti ovat linnut kantaneet pesätarvikkeitaan risu risulta uuteen paikkaan. Tänä aamuna mies lakaisi viimeiset pienet risut parvekkeelta, kun kuviteltiin homman olevan viimein valmis. Sieltä ne kuitenkin ilmestyivät vielä ihmettelemään, minne nuo röyhkeät turistit olivat vieneet heidän kallista omaisuuttaan.   Leipä huushollista loppu - pakko lähteä aamupäivällä tallustamaan puolen kilometrin päähän saksalaiseen leipomoon, jossa tuota lähes kotimaisen oloista ruisleipää on saatavilla. Samalla pistäydyttiin matkan varrelle osuneelle linja-autoasemalle ja ostettiin edestakaiset bussiliput Krabin kaupunkiin, jonne ollaan menossa kuukauden vaihteessa. Yllättäen sekin homma hoitui kohtalaisen hyvin pienistä kielivaikeuksista huolimatta.   Illalla syömässä "Marialla" kuuden hengen suomalaisporukan kanssa.   17.1.2016 Taas selvittiin viikonlopun liikennekaaoksesta ehjin nahoin, vai sanoisiko nopsin jaloin. Kun liikennevalot eivät toimi tuossa asumuksen ulkopuolella perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, on todella haastavaa lähteä kadun toiselle puolelle ostoksille ja illalliselle. No ne liikennevalotkin tuntuu olevan joillekin kulkijoille ihan hebreaa - katua ei uskalla katsomatta ylittää, kun joku kamikatze-mopoilija painaa sieltä tuhatta ja sataa pysähtyneiden autojen välistä. Taas tänään illalliselta palatessa joku mopo syöksyi punaisista valoista välittämättä suojatien yli. Näihin hurjapäihin kyllästynyt katua ylittävä turisti heitti sitä täydellä vesipullolla - kuului vain kova rämähdys, kun pullo osui mopoilijaan. Kyllä on toisenlainen meno siellä kotimaassa!   Sunnuntai-ilta näyttää olevan paras ostosten tekohetki Market Villagessa. Väkeä oli harvakseltaan liikkeellä. Miestä kirveli vielä edellisen päivän rahanvaihtohäslinki, jonka käytäntöjä hän meni kyselemään rahanvaihtopisteestä. Niinpä hänelle ojennettiin puhelimen luuri, johon hän sai purkaa turhautumistaan jollekin asiakaspalvelupäällikölle. Onhan se hyvä, että joku vaivautuu raportoimaan johdolle asiattomasta kohtelusta.   Täytyy olla todella reipas, jos tässä helteessä on valmis menemään neliömetrin kokoiseen sovitussoppeen - vartalon ympärille viritettävällä verholla erotettuun pikkuruiseen tilaan. No niinpä vaan änkesin siellä verhon sisällä ylleni pientä ranta-asua. Voi hyvä tavaton mikä kokemus! - - - Kaupat kuitenkin syntyivät ystävällisen myyjän avustuksella - ja voit vaan kuvitella, että tukan juuret olivat likomärkänä moisen urakan jälkeen!     16.1.2016 Kannattaa olla tarkkana rahaa vaihtaessaan. Koskaan aikaisemmin ei meille ole sattunut mitään hämminkiä vaihtotilanteessa. Aamupäivällä oltiin ostoksilla Market Villagessa ja mies käväisi samalla reissulla vaihtopisteessä minun jäädessä istuskelemaan vähän matkan päähän altaille. Sinne palattuaan hän laski saamansa rahat ja totesi, että 600 bathia  (n. 15 €) puuttuu. Siitäpä sitten heti reklamaatiota tekemään. Otaksumme, että teko oli tahallinen, kun vaihtopisteen nainen heti rahat (muka)laskettuaan antoi puuttuvan summan sen kummempia kassaansa tarkastamatta. Vähän ihmeelliseltä tuntui sekin, että mies oli joutunut pyytämään vaihtokuittia, kun se normaalisti annetaan vaihdettujen rahojen mukana. Tuo rahasumma on kuitenkin thaimaalaiselle niin suuri, että olisi hänen luullut tutkivan tarkemmin, oliko valituksemme aiheellinen - nyt hän ilmeisesti "kokeili kepillä jäätä".   Kun ruokakuppa Tesco on sijoitetu pääovesta sisään tultaessa rakennuksen perälle, jää siihen matkan varrelle paljon kaikenlaista houkutuspaikkaa. Olinpahan tänään shoppailutuulella ja ostin itselleni pienenpieneen laukkuuni kyllästyneenä hieman isomman version, johon mahtuu kaikki naiselle tuiki tarpeellinen mukana raahattava. Ja kun edellisenä iltana hipelöimäni valkoinen mekko jäi mielen pohajlle kummittelemaan, tiesin mistä sellaisen löytäisin ihan sovittamatta. Kun olen ollut hankkimaani siniseen röyhelömekkoon tyytyväinen, kävin ostamassa samanlaisen valkoisena versiona.     15.1.2016 Siivouspäivä - onneksi vain kerran viikossa! Normaalisti siivouskeiju tulee keskiviikkoaamuisin klo 9, mutta Ban Krutin reissun vuoksi siivous siirrettiin tällä viikolla perjantaiaamuksi.  Helppoahan tällaisen siivouspäivän luulisi meille olevan, mutta kun meidän on lähdettävä siivouksen ajaksi evakkoon jonnekin, on paikan keksiminen hiukan haastavaa näin aamuvarhaisella. Market Villagessakin putiikit aukeaa vasta puoli yhdeltätoista. Onneksi sinne Tesco-Lotuksen "Sittariin" pääsee takakautta jo aikaisemmin - sieltä käytiin nyt ostamassa vihanneksia, hedelmiä ja kinkkua.   Hyvä minä! Vaikka jo hypistelin yhtä valkoista mekkoa  kaupungissa pikkutorilla, en sitten sortunutkaan sitä kassiini sujauttamaan - myyjä kyllä yritti sitä kärppänä minulle tyrkyttää. Tälle torille tultiin vartavasten ostamaan miehelle ohutta valkoista puuvillapaitaa, joka on paras vaate tällaiseen ilmastoon. Samalla reissulla jäätiin kaupungille illastamaan ystävien Astan ja Markun kanssa. Naresdamri ravintolassa syötiin vaihteeksi länsimaiseen tapaan valmistettua kalaa ja maalaisperunoita. Ilta kului mukavassa seurassa viinilasin ääressä Montri-baarissa.     14.1.2016 Näkemiin paratiisi - ehkä tänne vielä palataan seuraavana vuonna rentoutumaan ja rauhoittumaan Hua Hinin hulinoiden keskeltä!   Aamupäivällä lähdettiin kohti Hua Hiniä ilmastoidulla kyydillä, jonka Hannu  onnistui järjestämään paikalliselta ruotsalaiselta asukkaalta. Ihan mukavaa oli istua nuoren, seurallisen ruotsalaismiehen kyydissä, vaikka tie oli paikka paikoin pomppuileva. Lienee ollut sen verran rankka reissu, että perillä Hua Hinissä oli ihan pakko käydä tunnin nokosille, että jaksoi taas jatkaa normaalia arkielämää.       13.1.2016 Juuri tällaiselta voisi kuvitella paratiisissakin kuulostavan varhain aamulla, kun linnut heräävät aamutoimiinsa. Konsertti oli melkoinen ja virittelipä kukkokin siellä seassa ääntään kuuluville. Mukavalta tuntui taas vaihteeksi kipittää runsaalle aamiaiselle ravintolan valmiiden patojen äärelle.   Muuttopuuhien jälkeen otettiin hotellin taksi, jolla ajettiin temppelikukkulalle. Mies jäi istuskelemaan varjoon buddhan patsaalle, kun me naiset kiivettiin paahtavassa helteessä ylös temppeliin. Korkeat portaatkin selvitettiin ihan hetkessä, kun paljaat varpaat olivat paistua kuumilla rappukivillä. Eteisaulassa pukeuduttiin lainahepeniin, pitkään sääret peittävään essuun ja hartialiinaan, kun itse oltiin tietysti pukeuduttu kuumana päivänä kevyeen hellemekkoon.   Mielenkiintoinen paikka, kyllä kannatti käydä! Kuvat puhukoot puolestaan.   Kuuntele video Päivänkuvat   12.1.2016 Juna myöhässä puoli tuntia - siinäpä sitten seurattiin asemalaiturilla (liekö ollut kiinalainen vai japanilainen kuvausryhmä) filmaustouhuja. Edullista on tämä junalla matkustaminen, alle 20 eurolla / henkilö ajeltiin tuo 160 kilometrin matka. Matkan hintaan sisältyi myös lounastarjotin - kupillinen riisiä, kuivattua kanaa, kalakeitto ja vesi. Lievästi oli pikanttia!   Pieni  yllätys koettiin perille päästyä, että asemalla ei ollutkaan odottamassa ilmastoitua taksia, vaan me neljä kookasta farangia jouduttiin kiipeämään sivuvaunullisen moottoripyörän kyytiin. Kyllä tuntui meno hurjalta!   Sinikka ja Hannu saivat huoneen hotellin ensimmäisestä kerroksesta, mutta meille oli arpa osunut neljännen kerroksen huoneen kohdalle. Kauniit on näkymät parvekkeelta vehreään luontoon, mutta pahus!!!! - kun talossa ei ole hissiä, on sinne ylös kiipeäminen yhtä tuskaa polvivammaiselle miehelle. Niinpä muutetaankin huomenna ensimmäiseen kerrokseen, josta löytyi onneksi vapaa huone.   Ensimmäisen päivän kokemuksen mukaan tämä on todella lähes paratiisi - ilmakin paljon raikkaampaa kuin Hua Hinissä. Hotellin uima-altaassa vesi kuin linnunmaitoa, ehkä vähän liiankin lämmintä. Illallista nautittiin rannan kuppilassa, jalat rantahiekassa ja aaltojen kohinan ympäröimänä.   Päivänkuvat 11.1.2016 Johan tässä on yli viikko näitä samoja kulmia tallattu, joten on aika saada jotain uutta katseltavaa. Sinikan ja Hannun kanssa aiotaan lähteä pariksi päiväksi paratiisiin nimeltä "Ban Krut Khiri Khan". Parissa tunnissa puksutellaan junalla 162 km Hua Hinistä etelään ja päästään (esitteen mukaan) valkoisille puuterihiekkarannoille. Hotellihuoneet on jo varattu, junalippuja mennään jonottamaan aamulla hyvissä ajoin.   Baan Grood Arcadia Resort   10.1.2016 Kun tätä alkuvuoden lomailua on vielä runsaasti jäljellä ja kotiin paluukin häämöttää kaukana keväässä, ei seuraavan talven lomailuja osaisi oikein vielä mitenkään suunnitella. Nyt näistä meidän asunnonvälittäjän välittämistä kämpistä on oltu niin kiinnostuneita, että jouduttiin päättämään seuraavana talvena  tänne tulosta. Kirjoitin Rungille s-postia ja varasin huoneiston ensi vuoden tammi-helmikuuksi.   Illalla ystävät Annukka ja Markku kävivät katsastamassa meidän lukaalin - yhdessä illastettiin thai-ruokaa Joen-baarissa.   9.1.2016 Ruisleipää alkaa suomalainen kaipaamaan, kun kotimaasta on oltu poissa muutamia viikkoja. Saksalaisesta leipomosta saatiin viime talvena jotain tummaa leipää, joka vähän helpotti rukiin puutteen tuskaa, mutta nyt ei vielä olla onnistuttu sitä pyydystämään. Pakko on ollut tyytyä johonkin vaaleaan rouheleipään, joista rakentaa lounasleivät.   Kovin paljon ei länsimaista ruokaa ole tehnyt mieli, kun thai-ruokaan on jo totuttu. Tässä ympäristössä on paljon kuppiloita, joista saa hyvää thai-ruokaa, joka on myös paljon edullisempaa kuin länsimaiset keitokset. Maukkaan "rapurisoton" tai kana-nuudeli-annoksen saa  n. 3 eurolla.   Edullisimmin syövät tietysti ne, jotka hakevat eväänsä paikalliseen tapaan ruokakärrystä. Eikä ole mikään ihme, että nämä paikalliset ostavat ruokansa noista kärryistä, kun koko maan keskipalkka on n. 300 € ja minimipalkka virallisesti 300 batia, eli n. 8 € päivässä.   klikkaa   8.1.2016 Kaikille ei markkinahumu, väenpaljous ja hälinä ole sitä parhainta viihdettä, mitä mukavalta illanvietolta odottaa. Suurin odotuksin (lue - me naiset) hurautettiin tuk-tukilla Cicadan iltatorille. Kaikki ei mennyt ihan suunniteltujen nuottien mukaan. Pieni lyhyt tihkusade ei toki saanut meitä ryntäämään pois, mutta miehille (kalliiden) juomien jonottaminen ja ateriapalojen kokoaminen kojuista oli liikaa. Kyllähän me naiset sieltä kojuista sentään jotain syötävää napattiin, joita sitten patistettiin miehetkin maistamaan. Niinpä olikin parempi siirtyä helpommalle iltapalalle Maria Restaurantiin, jossa miehet halusivat ehdottomasti vain jotain kevyttä purtavaa.   Päivänkuvat 7.1.2016 Täydellinen lepopäivä - koko päivä vietettiin kotinurkissa ja uima-altaalla. Syömään sentään lähdettiin illalla lähikadulle. Edellisen päivän kävelyt eivät tehneet hyvää miehen polville, joten yhden päivän huilaus oli ihan paikallaan.     6.1.2016 On nämä thaimaalaiset vaan mukavaa porukkaa. Jäin aamupäivällä odottelemaan kotiovelle, kun mies lähti hakemaan huoneistosta unohtunutta "nyhryään". Siihenpä ajeli sitten sähköautollaan talon vahtimestari ja jäi odottamaan kanssani. Niinpä pariskunta ajeli herroiksi portille saakka ilmaisella kyydillä.   Vaikka Hua Hin onkin iso kaupunki, törmää tuttuihin tämän tästä. Aamupäivällä, kun viipotettiin kohti kauppakeskusta, kuulin jonkun huutavan nimeäni. Hannuhan se siellä baarissa odotteli emäntää hierojalta - no siihenpä jäätiin mekin sitten odottelemaan Sinikan saapumista. Illaksi tehtiin treffit ja käytiin katsastamassa heidän residenssinsä, joka on "vain kivenheiton" päässä meiltä. Niille kulmille jäätiin myös syömään illallista mainiossa thaimaalaisessa ravintolassa.   Päivänkuvat 5.1.2016 Miehen älypuhelin on todella älykkäällä päällä täällä Hua Hinin helteessä - ei sitä voi käyttää minkäänlaiseen viestintään, mutta oikein hyvänä herätyskellona ja taskulamppuna se toimii. Kirjoitin Elisalle viestin, jossa ihmettelin asiaa. IHME - sain vastauksen muutamassa tunnissa ja vikakin selvisi; data-eston saldoraja oli tullut täyteen (62 €), jolloin laite lakkaa toimimasta. Parasta olisi ottaa tänne mukaan vanhanajan puhelin, joka ei koko ajan hae taivaalta päivityksiä. Helposti näillä vehkeillä menettää runsaasti rahaa, jos ei mitkään estot ole päällä!   Onneksi netti on toiminut mallikkaasti, no yksi aamullinen sähkökatkos aiheutti yhteyksiin muutaman tunnin katkoksen. Näin pitkällä reissulla alkaa kaipaamaan kotimaisia uutislähetyksiä ja muutakin tv-viihdettä. Yle-Areenasta ei paljon ohjelmia ulkomaille heru, mutta Booksin kautta on saatu katsella joitakin saksalaissarjoja ja kotimaista tv-draamaa. Kyllähän se yhteys välillä katkeaa, mutta hyvä näinkin!     4.1.2016 Teoriassa täällä olisi hyvä mahdollisuus saada pois ylimääräisiä kilojaan, kun luonto tarjoaa mahtavan hyviä vihanneksia ja hedelmiä. Sitkeästi olen yrittänyt sinnitellä runsaan aamiaisen jälkeen ilman lounasta juomalla vettä ja syömällä eksoottisia hedelmiä. Tänään oli pakko tehdä poikkeus! Niin nälkäinen olin jo puolen päivän jälkeen, että tallusteltiin rannan kuppilaan, jossa syötiin kevyesti salaattia. Kovin oli hienon näköinen tonnikalasalaatti tarjoiltuna ananakseen koverretusta kupista. Mutta voi - eihän siinä ollut paljon mitään syötävää, muutama musta oliivi, tomaattisiivu, vähän tonnikalaa ja paljon salaatinlehtiä. Hinta oli sitäkin raskaampi - samalla rahalla olisi saksalaisessa ravintolassa saanut kunnon pihvin!   Huomenna tämä niuhastelu saa loppua ja rakennetaan kunnolliset eväsleivät saksalaisen leipomon tummasta leivästä. Niin että kyllä näillä hedelmillä voi teoriassa elää, mutta käytännössä ei kaikki mene ihan putkeen!     3.1.2016 Mahtavaa - Ahokkaan aamiaiskeittiöstä lautaselle ilmestyy paistettuja munia, kinkkua, juustoa, vihanneksia, jogurttia ja hedelmiä. Myös kahvi maistuu erinomaiselta omalla parvekkeella nautittuna.   Kun omia aurinkotuoleja ei vielä tänään ollut käytettävissä, turvauduttiin vähän matkan päässä omasta rannasta oleviin aurinkotuoleihin. Ja olihan siellä tutun näköisiä naamoja edelliseltä talvelta, jotka tunnistivat meidät iloisesti tervehtien - jopa venäläiset osasivat käyttäytyä länsimaiseen tyyliin, kun huomasivat tuttujen kasvojen ilmestyneen maisemiin.   Uskomattomia ovat nämä hotellien henkilökunnatkin - kuka suomalaisen hotellin tarjoilija tai pihavartija pysähtyisi juttelemaan hotellista poistuneen asiakkaan kanssa, kun hänet kaupungilla tunnistaa? Vaikka tämä Hua Hinin kaupunki onkin melko suuri, tuntuu tuttuihin mukaviin ihmisiin törmäävän tämän tästä.     2.1.2016 Kuinkahan kauan nämä täkäläiset meinaavat juhlia Uutta Vuotta? Jos meillä kotimaassa hallitus niuhottaa työläisten vapaapäivistä, eivät ne ole mitään näiden paikallisten vapaiden rinnalla. Selvimmin se näkyy liikenteessä - uskomaton liikennevirta velloo kolmella kaistalla tuossa meidän residenssin edessä aamusta iltaan keskikaupungille päin. Kadun ylittäminen kuuden kaistan yli on melkoista akrobatiaa, kun siinä kohtaa liikennevalot eivät toimi tänäkään vuonna juhlapyhinä ja viikonloppuisin.   Myöskään meidän asunnonvälittäjä ei tullutkaan paikalle eilen, vaan lähetti s-postia, että tulee tapamaan meitä vasta maanantaina. Jokohan sitten huomenna päästään normaaliin päiväjärjestykseen, vai jatkuuko nämä hemmetin pyhät vielä Loppiaiseen saakka? Päivänkuvat 1.1.2016 Miten kolmessa viikossa voikaan kertyä tavaraa ja rompetta näin paljon? Tänne tullessa meillä oli vain kaksi matkalaukkua ja nyt tarvittiin vielä yksi iso laukku, että saatiin kaikki tavarat mahtumaan mukaan. Onneksi täällä ei tarvitse raahata laukkujaan itse, vaan hotellipojat hoitavat laukkujen kuljetuksen huoneesta hotellin pihaan, josta tuk-tuk-kuski nostelee ne kyytiin. Täällä "kotona" porttipalvelija kyyditsi meidät ja tavarat sähköautolla kotiovelle ja kantoi laukut sisälle asti. Mukavaa elää täällä PALVELUkulttuurissa.   Eikä siinä mennyt kuin pari tuntia, kun tavarat olivat taas löytäneet paikkansa. Ihan erilaista on muuttaa kondo-asuntoon, kuin hotellin huoneeseen. Säilytystilaa, kaappeja ja laatikoita on yli oman tarpeenkin, eikä vaatteita tarvitse sulloa pieniin tiloihin rypistymään. Kun nyt asutaan tässä kämpässä kaksi kuukautta, en malttanut olla tekemättä joitain pieniä hankintoja oman viihtyvyyden parantamiseksi. "Home Pro"-myymälästä käytiin ostamassa valaisin. Kun kaipasin tyhjälle seinälle jotain taulua, löysin tekstiilien väriin sopivan hienon suihkumaton, jonka mies kiinnitti seinälle surrilangalla. Lasipöydälle hankittiin neljä väreihin sointuvaa tablettia ja valkoisia krysanteemeja maljakkoon. Muhkeaan teakiseen maljaan vielä hedelmiä - ja kas - johan alkoi näyttää jo kodilta! Huomenna tavataan vuokraaja, jonka varastoon jätettiin viime talvena jotain omaisuuttaan. En muista ihan tarkasti, mitä siinä kuormassa on, mutta ainakin siellä oli matto, jonka saan sitten olohuoneen lattialle.   Päivänkuvat     Toivotan kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle Sinulle, joka käyt lukemassa näitä postauksiani! Tulkoon vuodestasi onnellinen ja turvaisa!   31.12.2015 Työlästä oli pysytellä hereillä vuoden vaihteen yli, mutta kyllä kannatti! Omalla parvekkeella seurattiin todella hienoa ilotulitusta - taivas oli kuin tulessa raketeista, laivojen valoshowsta ja ihmisten taivaalle lähettämistä lyhdyistä. Muutoin iltaa vietettiin hillitysti ihan kahdestaan. Huomenna onkin sitten muuttopäivä ja päästään elämään normaalia arkea rauhallisempaan ympäristöön.   Päivänkuvat 30.12.2015 Aamulenkillä silmäilin kulkiessani kadunvarren putiikkeja "sillä silmällä", mikä lienee tuiki tyypillistä meille naisille. Ja eikös vaan silmä keksinyt sieltä pikkumekon, joka oli juuri se, jota olin mielessäni kuvitellut. Siitäpä sitten mekkoa sovittamaan päällä olleen mekon päälle. No eihän noissa putiikeissa mitään peilejä ole - pakko oli luottaa ympärillä istuskelleiden eukkojen peukutukseen. Myyjä oli niin ovela, että antoi sovitettavaksi eri mekon, kuin mitä olin rekillä hipelöinyt. Niinpä hän saikin kaupatuksi kaksi mekkoa yhden sijaan, kun en osannut päättää kumpi olisi parempi.   Kun ollaan kahdestaan reissussa, on mukavaa saada tuttua illallisseuraa. Monia Hua Hinissä edellisvuonna tavattuja tuttuja onkin tulossa tänne tammikuussa. Nyt kun meillä elämä rauhoittui lasten lähdettyä kotiin, sovittiin ystävien Annukan ja Markun kanssa illallistapaamisesta. Mukava ilta suositussa "Chao Lay"- rantaravintolassa.   Päivänkuvat 29.12.2015 "Moning kaa" - siinäpä oivallinen huomenen toivotus, jonka henkilökunta on ottanut käyttöön "savadi kaan" korvikkeeksi. Pian on kolmen viikon lihotuskuuri takana aamiaispekoneineen, munakkaineen, spagetteineen ja muine hörsötyksineen ja siirrytään omiin terveellisiin eväisiin.   Päivät soljuu rauhallisesti nyt jo rutiiniksi muodostuneen aikataulun mukaan. Aamulenkillä ei kovin pitkiä matkoja taivalleta, kun miehen polvia ei olla lääkityksestä huolimatta saatu kuntoon. Useimmiten kävellään meren rantaan johtavaa pääkujaa haistellen ruokakojuista leijuvia herkullisia hiiligrillin tuoksuja. Iltapäivällä sinnitellään kattoterassin uima-altaalla paahtavassa helteessä, mies kuvaristikoita ratkoen ja minä kirjaa lueskellen. Pari tuntia siellä jaksaa juuri ja juuri hikoilla. Muutama tunti viileässä, ilmastoidussa huoneessa tekee eetvarttia ennen illalliselle lähtöä. Päivänkuvat 28.12.2015 Vielä löytyi Hua Hinistä jotain uutta katseltavaa! Kun siivooja aamulla "hätisti" meidät ulkoilemaan, pujahdettiin katselemaan melkein meidän hotellia vastapäätä olevaa hienoa vanhaa Centara hotellia ja sen kaunista, hoidettua puutarhaa. Monesti on aiottu sinne piipahtaa - no nyt sekin tuli sitten nähtyä. Päivän kuvista voi saada kalpean käsityksen hienon puutarhan hauskasti leikatuista puista ja pensaista.   Jo viime talvena etsin entiseltä paikaltaan pois muuttanutta suutariliikettä - no nyt se sitten löytyi Hua Hinin sydämestä ravintolakadulta. Haluan saada mustat sandaletit, jollaiset teetin valkoisena pari vuotta sitten. Niinpä poikettiin illalliselle mennessä siihen puotiin tilausta tekemään. Sama poika, joka jo edellisellä kerralla oli viedä hermot, tupsahti verhon takaa meitä palvelemaan. Voisin väittää, että kaikki sen liikkeen asiakkaat ovat turisteja, jotka eivät osaa ilmaista itseään thai-kielellä. Miten sitten liikkeessä on henkilökuntana vain yksi poika, joka ei osaa kuin muutaman sanan englantia?   Jos kerran tahtoo saada ne samperin sandaletit, niin pakkohan se on kestää tämäkin ruljanssi! Niinpä poika oivalsi, että haluan teettää uudet kengät ja räpelsi hetken kännykkäänsä, jonka sitten tökkäsi minun käteeni. No itse suutarimestarihan siellä toisessa päässä kyseli, kuinka kauan aikaa ollaan vielä Hua Hinissä. Kiire tuntui olevan ja paljon tilauksia tälle viikolle, joten sovittiin, että palaan liikkeeseen Uuden Vuoden jälkeen. Voi voi - siitä se rumba sitten alkaa!!   Päivänkuvat 27.12.2015 Huh hellettä!  Heti aamusta, kun aurinko on kiivennyt ylös horisontista, pomppaa lämpötila 30 asteen paremmalle (vai sanoisiko pahemmalle) puolelle. Siinä helteessä taivallettiin kuitenkin noin kilometrin matka Market Villageen, jossa saatiin istuskella ilmastoidussa tilassa muutama tovi paitaa kuivattelemassa.   Vaikka olin luvannut itselleni, että yhtään mekkoa en enää täältä ostele, sorruin kuitenkin siniseen viettelykseen. Yhden tummansinisen mekon olen jo viime viikolla hankkinut omaan kokoelmaani ja yhdet sandaalit halusivat ehdottomasti päästä ostoskassiini. Tässä helteessä paras asu olisi pelkkä pareo, jonka kietaisisi bikinien suojaksi, mutta eihän siinä asussa voi kadulle lähteä.     26.12.2015 Omituisen tuntuinen päivä. Kun muu porukka lähti aamulla Bangkokiin ja sieltä sitten huomenna kotia kohti, jäätiin me vanhukset vielä viikoksi tänne Wannara hotelliin. Kahden viikon hulinan ja melskeen jälkeen tämä hiljaisuus ja rauha on jotain ihan ihmeellistä - kukaan ei koputtele oveen ja pappakin joutuu pötköttelemään sängyllä iPadinsa kanssa ilman lapsenlasten pauhaavia pelikoneita.   Rantaelämää ei olla ehditty vielä ollenkaan harrastamaan, joten hurautettiin tuk-tukilla Tagiapiin. Tukahduttavan kuuma päivä, kun tuulikaan ei paljoa henkäillyt palmujen katveeseen. Ilmeisesti sesonki ei ole vielä alkanut, kun ranta ei ollutkaan tupaten täynnä turisteja. Kauppiaita oli sen sijaan ihan riittävästi odottelemassa ostokykyisiä asiakkaita. Pelastinpa yhden mukavan kaupustelijan päivän ostamalla kahdet bikinit, kun ne nyt siinä sattumalta olivat tyrkyllä.   Kuvia 25.12.2015 Ei ihan perinteinen jouluaatto! Eipä olla koskaan aikaisemmin vietettykään jouluaattoa vesipuistossa. Muksuille ja isommillekin neideille päivä oli tietysti se reissun paras päivä.   Aattoillan ateriaksi ei myöskään yritetty etsiä kinkkua ja laatikoita, vaan suunnattiin koko porukalla yömarkkinoiden thai-ravintolaan syömään thai-ruokaa. Aattoillan kunniaksi käytiin vielä nauttimassa jälkiruokaa - lapsille jätskiä ja pirtelöä, aikuisille vähän tujumpaa herkkua. Kuvat puhukoot puolestaan.   Päivänkuvat Video 24.12.2015 Olen vahvasti sitä mieltä, että lapset kannattaa ottaa mukaan ulkomaanreissuille - se on sitä parhainta elämänkoulua, jota ei kirjan kansien välistä löydy. Kun muksut huomaa, että kielitaitoa tarvitaan pienimpienkin asioiden hoitoon, ei kieltenopiskelu ehkä tunnukaan yhtä tylsältä.   Kivalta tuntuu, kun meidän seitsenvuotiaat hallitsevat ravintolakuviot jo ihan mallikkaasti - valitsevat ruokalistalta ateriansa ja tekevät ruoka- ja juomatilauksensa tarjoilijalle itsenäisesti. Hauskinta on ollut seurata Pauluksen reipasta esiintymistä, kun hän haluaa ostaa jotain katukaupustelijalta - siinäpä vasta käy sähellys, kun hinnasta yritetään päästä yksimielisyyteen taskulaskimen avustuksella. Ja ennen kaikkea hienointa lienee, että oppivat pitämään kaikenkarvaisten ihmisten läsnäoloa itsestäänselvyytenä, eipähän rasismin peikko pääse juurtumaan pieneen sieluun!   Kuvasalaatti Video 22.12.2015 Pauluksella oli ollut jo monta iltaa vesi kielellä, kun haaveili ihan aidosta länsimaisesta pizzasta. Aamupäivän kävelylenkillään Mia ja Teemu bongasivat sopivannäköisen italialaisen pizzaravintolan kiviuuneineen Soi 94/2:n ja pääkadun kulmassa. No sinnepä sitten hurautettiin kahdella tuk-tukilla noista herkuista nauttimaan.   Hienot oli puitteet kristallikruunuineen ja toppaustuoleineen. Ovella luki, että puhuvat englantia. Siihen se paikan glooria sitten rajoittuikin. Kahdeksan hengen seurueen tilaus taisi olla liian iso haaste tarjoilijapojalle - juomista se kaikki sitten alkoi, kun unohtuneita vesiä ja kokista saatiin pyydellä useampaan otteeseen. Viinikarahvin tilaaminen ei ollut helppoa sekään. Ruoka-annoksia tuli pöytään miten kuten, mies sai käydä muistuttamassa puuttuvasta annoksestaan ja Teemun pizza jäi kokonaan tulematta, kun ei jaksettu enää sitä menoa. Naapuripöydän tanskalainen seurue poistui paikalta, kun huomasi, ettei siitä touhusta tule yhtään mitään.   Mitähän Sukula olisi tästä touhusta sanonut? Meille ainakin jäi tästä paikasta sellainen muistikuva, ettei sen kuppilan oven saranoita enää mennä kuluttamaan. Kaiken katastrofin lisäksi illallinen oli koko reissun ylivoimaisesti kallein - niillä rahoilla meidän porukka olisi syönyt näissä ympäristön kuppiloissa kaksi illallista.   Päivänkuvat 21.12.2015 Helpotuksen huokaus! Tyttären eilen alkanut vatsatauti meni ohi ilman lääkärin apua. Illallinen jäi häneltä väliin ja me muut jakaannuttiin kahteen ryhmään illastamaan - pojat pääsivät viimeinkin Burger Kingiin isänsä kanssa ja me vietiin nuoret neidot syömään thai-kuppilaan. Tosin muut kuin minä söivät tällä kertaa ihan länsimaista ruokaa. Tietysti miehen oli testattava niinkin eksoottinen ruoka kuin pyttipannu, joka pisti menulistalla silmään - oli kirjoitettu ihan suomenkielisessä asussa muutoin englannin- ja thaikieliseen ruokalistaan.   Illalliskuvia eri illoilta 19.12.2015 Itseasiassa Hua Hinissä ei ole kovin paljon retkikohteita, ainakaan moneksi päiväksi. Jostain matkaesitteestä löydettiin vesiputous ja luonnonpuistoalue, joka oli vain 80 km:n päässä Hua Hinistä. Porukka autoon ja menoksi. Vähän kummastutti navigaattorin ilmoittama aika, jolloin oltaisiin perillä - eihän tuohon 80 km:n matkaan voi mitenkään mennä kahta tuntia. No pianpa tuo meillekin valkeni, mitä navigaattori horisi. Tie muuttui yhä pienemmäksi ja kuoppaisemmaksi. Isolla autolla rytyyteltiin jyrkkiä, sateiden syövyttämiä jyrkkiä mäkiä ylös ja alas. Välillä tie kulki purojen poikki - ei, ei siellä mitään siltoja ollut - siitä vaan autolla puron poikki. Täytyy myöntää, että aluksi vähän hirvitti.   Eipä taidettu ollakaan ihan samassa national parkissa, mitä matkailulehti mainosti. Ei siellä perillä ollut kuin pieni lirisevä puro, ei tietoakaan mistään vesiputouksesta, ravintolasta puhumattakaan. No tulipahan tehtyä ihan aito viidakkoretki omatoimisesti - onneksi meillä oli kunnollinen "veturi" autona ja autokuskina Teemu, joka hallitsi homman tosi hienosti vaativalla viidakkopolulla.   Päivänkuvat 18.12.2015 Miten sitä voikaan matkalle lähtiessään aavistaa etukäteen, että kaikki ei menekään ihan piirustusten mukaan. Vaikka kuinka huolellisesti yrittää varautua kaikkien kommellusten varalta, on varmaa, että Mr. Murphy astuu jossain vaiheessa kuvaan. No se hetki koitti myöhään eilisiltana, kun serveri, jolla Mummun kotisivut majailevat, otti ja hajosi totaalisesti. Tällaisten tilanteiden varalta otinkin tälle reissulle mukaan kaksi fläppäriä, kun olin varma, että joku paikka kuitenkin hajoaa - sitä en vaan osannut kuvitella, että palvelun tarjoajan kone hajoaa siellä Helsingin päässä. Samaan syssyyn vetää viimeisiään myös kamera. Näillä hotellin heikoilla nettiverkoilla tuo sivuston korjaaminen on tuskaa - eipä tule uni silmään, ei! Ja tietysti sen vian piti iskeä juuri nyt, kun sivustossa on päivittäin kymmeniätuhansia kävijöitä.   Muksuille lupasin kotona, että mummi ei tee täällä Hua Hinissä töitä. Toisin kävi, josta pojat nyt muistaa huomautella. No en nyt sentään koko päivää istu koneella, vaikka sielu vuotaakin verta, kun yritän ottaa rennommin. Tänään aamupäivällä käytiin yhdellä temppelialueella ja elefanttipuistossa. Nuoremmat olivat puolen tunnin elefanttisafarilla, me vanhat jäätiin kuppilaan istumaan. Ihan hienoja kokemuksia kummatkin.   Päivänkuvat 17.12.2015 PILVINEN  PÄIVÄ!!!! Aamuvarhaisella istuin parvekkeella ja katselin kaatosadetta - nyt ymmärrän, mitä sanonnalla "sataa kuin saavista kaatamalla" tarkoittaa. Vettä tuli niin rankasti, että olisi luullut jonkun jättiläisen kaatavan maan päälle vettä isosta saavistaan.   No olipa hieno päivä lähteä retkelle, kun aurinko ei heloittanut täydeltä taivaalta. Muksut, muijat ja äijät autoon ja nokka kohti Hua Hin Hill Vineyardia - viinitilalle, jossa ajeltiin oppaan mukana safari-autolla viinitilan kujilla. Tilan ravintolassa nautittiin viinitilan virvokkeita, lapset halusivat ranskalaisia ja "joku" tilasi tietysti lasillisen tilan valkkaria - enkä kerro kuka!   Päivänkuvat 16.12.2015 Jos minulta kysytään, lähtisinkö täällä Hua Hinissa auton rattiin, niin ehdoton vastaukseni olisi EI!  Onneksi noita nuorempia miehiä ei häiritse se, että kaikki on ihan väärin päin - ajetaan ihan väärällä puolella tietä ja rattikin on autossa ihan omituisesti vasemmalla puolella. No kun meitä on tällainen kahdeksan hengen seurakunta, on liikkuminen tietysti helpompaa yhteisellä ajopelillä, joten Teemu ajeluttaa meitä vuokra-autolla neljän päivän ajan ympäri Hua Hinin seutua.   Tänään oltiin liikkeellä puolesta päivästä iltahämäriin. Tagiapissakin käytiin rannalla, mutta keskiviikkoiseen tapaan ranta oli autio siivouspäivän vuoksi. Tutussa rantakuppilassa vastaanotto oli todella sydämellinen - siellä syötiin porukalla lounasta.   Illallispaikoista monet olivat tänä iltana kiinni - syykin selvisi, kun löydettiin sopiva illallispaikka; ruokajuomaksi oli hyväksyttävä pelkkä vesi, kun alkoholin tarjoilu oli kielletty. Viinit jäivät siis juomatta, mutta ruoka oli maukasta thai-ruokaa. Siivoojia paossa Päivänkuvat 15.12.2015 Hienoa, että on pienempiä ihmisiä mukana reissussa, niin saa tämä vanhus olla hyttysiltä rauhassa, kun tarjolla on niille maukkaampaa ja tuoreempaa evästä....VITSI, VITSI, VITSI - tosiasia on kuitenkin, että toisia ne moskiitot syö mieluummin kuin toisia. Tinjalla on pitkissä koivissaan useita puremia ja Petruksen otsa, niska ja korva ovat myös olleet niiden herkkua. Puremajäljet ovat erilaisia kuin meidän kotoisten hyttysten tekemät paukamat. Ensin iholle nousee punertava, kutiava paukama ja seuraavana päivänä paukaman keskelle ilmestyy reikä. Kun kotoa tuotu Hydrokortison ei auttanut kutinaan, apteekista haettiin jotain salvaa, Tinja mukana mannekiinina. Ehkä siitä on jotain apua ollut, mutta paukamia se ei ole vielä poistanut vuorokauden kuluttua hoidon aloittamisesta.   Päivänkuvat 14.12.2015 Kun trooppisella vyöhykkeellä ollaan, on helppo päästä viileästä, ilmastoidusta huoneesta lämmittelemään "saunan puolelle" - avaa vain parvekkeen oven ja pujahtaa kuuman kosteaan ilmaan. Muksut valitteli aamulla huoneiston kylmyyttä, kunnes hiffasivat tuon kätevän lämmittelypaikan. Siinäpä Petu sitten fiilisteli tuolissa aurinkolasit päässä kuin maailmandiiva konsanaan.   Aurinko on ärhäkän polttavaa - ei sitä passaa näin alkulomasta liika ahnehtia, ettei iho käryä. No ehkä me kaksi vanhusta kestettäisiin sitä jo paremmin, kun on entistä, Kanarialta hankittua pohjarusketusta. Näin aluksi oltiin eilen hotellin katolla olevalla uima-altaalla vain tunti/puolitoista. Siellä onkin miellyttävämpää, kuin pihan uima-altaalla, kun lämmin tuuli leyhyttelee enimmät hiet huokosista.   Missäpä aurinkoa pakoileva voisi viettää aikaa mukavasti ilmastoidussa tilassa? No ostiksilla Willage Marketissa tietysti! Isolla porukalla ostarissa pyöriminen vie hermot - niinpä jakaannuttiin omissa ryhmissään hankintojaan tekemään ja pojat pääsivät hinkuamalleen lasten leikkipaikalle. Groksin myymälä sai hyvän asiakkaan, kun sinne pelmahti ryhmä jalkineita valitsemaan. Kylkiäisenä muhkeista kaupoista antoivat vielä rantatuolin kuljetuslaukkuineen - ehkä sille löytyy käyttöä vielä lähipäivinä. Alkuloman kuvia   13.12.2015 Ryhmä-rämä, frouva itse ja mies, tytär Mia, vävy Teemu ja lapsenlapset Inka, Tinja, Petrus ja Paulus aloittivat loman eilen Hua Hinissä.   Rankka yölento - koko porukka nukkui koneessa vain silmällisen ja perille päästessä oltiinkin jo rättiväsyneitä - ei mitenkään hyvä lomaa aloitteleville. Bangkokin kentällä kaikki sujui odotettua paremmin - passintarkastuksessa päästiin pitkien jonojen ohi, kun seurueessa oli lapsia mukana ja matkalaukut tulivat hihnalle ennätysajassa. Kentälle etukäteen tilattu pikkubussikin oli jo odottamassa, joten matkaa päästiin jatkamaan hyvissä ajoin. Alkumatkasta jaksettiin vielä katsella maisemia bussin ikkunasta, mutta hyvin pian väsymys voitti ja maisemat jäi katselematta suljettujen luomien takaa.   Hotelli Wannarassa saatiin ensin kolme vierekkäistä kuudennen kerroksen huonetta. Mia ja Teemu halusivat isomman huoneen, jonne mahtuisi poikien varavuoteet paremmin - no ensimmäisestä kerroksesta, uima-altaan viereltä löytyikin yksi huone, jonne tavarat roijattiin. Eipä se paljon isompi ollut ja kun kuudennen kerroksen huoneet olivat paljon paremmassa kunnossa, muuttivatkin takaisin muutaman tunnin kuluttua. Siinä sitten mittailtiin, minne lasten varavuoteet sopisivat parhaiten ja todettiin, että se huone, johon me oltiin majoituttu, sopisikin parhaiten lapsiperheen käyttöön. Niinpä me muutettiin keskimmäiseen huoneeseen.   No nyt meillä on vierekkäiset huoneet väliovella, joten yhteydenpito on vaivatonta ja pojat pääsevät pujahtamaan aamuisin helposti mummin ja papan viereen.         Thaimaa-sivut   Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia, tietoa paikkakunnittain....   Mitä matkalle mukaan