Pohjoismaissa meistä on täysin itsestään selvää, että
naisten ja miesten tasa-arvoon pyritään kaikin keinoin.
Venäläisten - niin miesten kuin naistenkin - mielestä olisi
ikävää, jos nainen ja mies olisivat tasa-arvoisia. Heidän
mielestään on mielenkiintoisempaa pitää yllä pientä
näytelmää, jossa mies on perheenpäänä, vaikka kaikki
tietävät kuka perheen asioista viime kädessä päättää. Miehen
on saatava tuntea liitossa, että hänellä on yliote. Naisen
on hyvä esiintyä heikompana ja avuttomampana, vaikka naiset
eivät ole sen heikompia eikä tyhmempiä kuin miehetkään.
Harmi, ettei kukaan ole vielä kertonut sitä miehelle.
Sketsiohjelma venäläisellä tv-kanavalla kertoo hauskasti
miehen ja naisen rooleista:
Naisen asiat ovat tosiaankin hyvin. Työpäivän jälkeen
hänen täytyy kiiruhtaa päiväkotiin, hakea lapset, käydä
kaupassa, laittaa ruokaa, auttaa lapsia läksyjen teossa,
panna heidät nukkumaan, pestä, silittää ja siivota. Sen
jälkeen hän on vapaa ja voi tehdä mitä halua. Mies tulee
kotiin töistä ja katsoo televisiota. Täydellisen uupuneena
hän menee sen jälkeen nukkumaan. Sellaista hänen elämänsä
on. Voi miesraukkaa!
Että silleen! Eipä siis ihme, että meitä pohjoismaisia
naisia suorastaan naurattaa venäläismiehen näkemys meistä
hiukan erilaista naiskuvaa edustavista naisista. He
suorastaan säälivät meitä, kun meidän omat miehet eivät enää
huomioi meitä tarpeeksi, eivätkä lausu meille
kohteliaisuuksia. Pohjoismaiset miehet eivät ole heidän
mielestään enää miehiä, vaan surkeita, nujerrettuja
tohvelisankareita, jotka pakotetaan kotona miehille
sopimattomiin töihin ja jotka jopa työntelevät
lastenrattaita. Pohjoismaiset uranaiset näyttävätkin
miehiltä lyhyine tukkineen, silmälaseineen ja
matalakantaisine kenkineen. Venäläistä miestä suorastaan
puistattaa suomalaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten
naisten vetelemät lenkkarit. Täytyyhän naisen näyttää
naiselta ja sukupuolten välillä täytyy olla jotain eroa!
Siispä siitä vaan kenkäkauppaan piikkikorkoja ostamaan!
Parisuhde
Kun kauan aviossa ollut pari eroaa, eron syyksi
usein kerrotaan, että kasvoimme eri suuntiin. Entä
jos sitä yhteistä juonta ei ole ollutkaan koko
liiton aikana? Sitä ei ole vaan huomannut kaiken
arjen rutistuksen keskellä. Kun yhteistä aikaa
sitten yht´äkkiä eläköitymisen myötä onkin
runsaasti, voi omien intressien yhteensovittaminen
puolison kanssa olla haastavaa. Voit alkaa
ihmettelemään, miten on mahdollista, ettet ole
kuluneiden vuosien saatossa huomannut, miten
erilainen maku teillä on kirjallisuuden ja
tv-ohjelmien suhteen. Toinen voi olla kodin lämmössä
viihtyvä kotikissa, kun toisen tossunpohjat savuaa
halusta rynnätä kokemaan maailmaa. Kompromisseja
tarvitaan jok´ikinen päivä ja niiden avulla päästään
eteenpäin. Enää ei päde nämä toistasataa vuotta
sitten hyviksi havaitut käytösohjeet vaimoille:
Vaimon velvollisuus on aina, kun miehensä tulee
kotiin, ottaa häntä vastaan iloisilla kasvoilla,
ystävällisellä hymyllä. Hän tulee silloin heti
hyvälle tuulelle ja kärsii suuremmalla
suvaitsevuudella niitä pieniä hankaluuksia, joita ei
huolta pitävinkään perheenemäntä voi edeltä käsin
arvata tahi poistaa. Kun miesi palajaa monta kertaa
väsyneenä ja pahalla päällä, on hän halukas
löytämään vikoja kaikessa ja on usein juonikas sekä
kohtuuton vaimollensa, sen tähden, ett' ei hän ole
saanut purkaa ulos oikeutettua mielenkarvauttansa.
Parasta on siis heti lohduttaa häntä, että on yksi
paikka, jossa hän on ylimmäinen, parhain ja rakkain.
Täydellinen käsikirja perheenemännille vuodelta 1885
On helvetin vaikeaa olla nainen. Pitää tehdä työtä
kui hevonen, syödä kuin varpunen ja ajatella kuin
mies.
