26.2.2020
Ihan tavatonta, mitä
maailmalla jylläävä
coronavirus aiheuttaa
matkailuun. Koskaan
aiemmin ei olla selvitty
niin pikaisesti
Bangkokin lentokentän
rutiineista kuin eilen.
Kun oli etukäteen tehty
lähtöselvitys netissä,
päästiin palvelutiskille
jättämään laukut ilman
mitään jonotusta. Samoin
kävi myös
turvatarkastuksessa.
Käsittämätöntä - aina
niin ruuhkaisella
kentällä oli vain
harvakseltaan
matkalaisia. Ainakin
kiinalaisten turistien
määrä on romahtanut, kun
heiltä vaaditaan
viruksen takia
lääkärintodistus maahan
saapuessa.
Kun kone lähti vasta
yhdentoista aikaan
illalla, oltiin
toiveikkaita, että
osattaisiin nukkua monen
tunnin yöunet. Turha
toivo! Parin tunnin
torkkujen jälkeen
heräsin siihen, että
turbulenssi ravisteli
konetta, eikä siinä
viuhomisessa uni tullut
silmään. Välillä oli
pienen hetken
rauhallisempaa, mutta
sitten voimakas
ravistelu alkoi aina
uudelleen ja sitä jatkui
varmaan parin tunnin
ajan. Eipä olla koskaan
aiemmin oltu
samanlaisessa rodeossa.
Nyt ollaan tyytyväisinä
omassa pesässämme, kun
päästiin maailman
turuilta kotiin ennen
kuin coronavirus pistää
Aasian vielä pahemmin
sekaisin.
25.2.2020
Se oli sitten siinä -
tämän vuoden Thaimaan
loma! Tänään yritetään
vielä viettää päivää
leppoisasti täällä Hua
Hinissä kello 16 asti,
jolloin taksi tulee
noutamaan meitä ja
kiidättää Bangkokkiin
Suvarnabumin
lentokentälle. Yön
aikana siirrytään sitten
ihan toisenlaisiin
tunnelmiin.
Eilen käytiin
rantabaarissa
hyvästelemässä Naa ja
Too. Illalla
hurautettiin
lavataksilla syömään
vielä kerran Arjan, Arin
ja Nathalakin kanssa.
Päivänkuvat
24.2.2020
Monta aamua on vesi
ollut rannassa niin
korkealla, ettei
aamulenkille ole sinne
voinut mennä. Eilen
käväistiin rannassa
toteamassa tilanne ja
käveltiin sitten
pääkatua niin pitkälle,
että voitiin käydä
kurkkaamassa "takapihan"
puolelta Na'an kuppilaa,
jossa apupoika Too oli
jo työntouhussa.
Iltapäivällä vietettiin
rannalla pari tuntia ja
käveltiin vielä
viimeistä kertaa
"heinähattuun"
lasilliselle, kun meri
oli armollisesti
vetäytynyt kauemmas ja
jättänyt tilaa
lenkkeilijöille.
Viimeisellä yhteisellä
illallisella istuttiin
Arjan ja Arin kanssa
"Hua Hin Kitchenissä"
riisiannosten ääressä.
Päivänkuvat
22.2.2020
Kotimaa alkaa siintää jo
mielessä, kun lomaa on
enää muutama päivä
jäljellä. "Loma" lienee
hiukan liioiteltu
ilmaus, kun en malta
pysyä pois fläppäriltä
ja teen töitä päivittäin
useita tunteja. Loma
lienee tehnyt nyt
tehtävänsä ja tätä
eksoottista elämää on
saatu nauttia
kyllikseen. Jotain siitä
kertoo se, että
illallispaikkakin
valitaan mieluummin
kodin läheltä, eikä
erikoisia elämyksiä
viitsitä lähteä
hakemaan. Eilen päivällä
suunnittelin, että
hurautetaan illalla
tuktukilla kaupunkiin ja
mennään syömään
yötorille. Kun sitten
ilta koitti, ei
haluttukaan poistua
"kotinurkilta", vaan
käppäiltiin Sipille
(Happy pig) syömään.
Hyvä valinta -
BBQ-vartaat oli ihan
erinomaiset.
Lean ja Ekin kanssa on
sovittu, että mennään
tänä iltana meidän
läksiäisillalliselle
tanskalaiseen "Pikku
merenneitoon".
Päivänkuvat
20.2.2020
Helteinen helmikuu -
iltapäivisin ei tee
mieli tuonne kuumille
kaduille kuin pakosta.
Ja pakkohan sinne on
muutaman kerran viikossa
mennä, kun
aamiaistarvikkeita on
hankittava. Iltapäivisin
onkin mukavaa kävellä
merenrannassa, kun
laskuvesi on tehnyt
rannasta melkein
lentokentän kiitoradan
levyisen.
Toissailtana oltiin
syömässä Arjan ja Arin
kanssa Hua Hin
Kitchenissä, jonka
äyriäispizza on
mielestäni ihan parhaita
näillä kulmilla.
Eilisiltana oltiin
syömässä Annukan ja
Markun kanssa Grand
Hotellin
ulkoilmaravintolassa,
jossa istuttiin myös
pari vuotta sitten
samalla porukalla -
rauhallinen ja mukava
paikka viettää iltaa.
Illan päätteeksi
käppäiltiin vielä San
Paulon iltatorilla.
Päivänkuvat
18.2.2020
Mitä ihmettä? Olipa outo
näky, kun aamulla avasin
verhot.Taivas meren yllä
oli tummien pilvien
peitossa. Eipä ole
moista sattunut vielä
koko loman aikana. Siitä
huolimatta aamulenkille
lähdettiin, mutta ei
rannalle, kun nousuvesi
ja tuuli ovat kuitenkin
kaventaneet rannan
miltei olemattomiin.
Tunnin käppäilyn aikana
taivaalta tipahteli vain
muutama harva pisara,
joten kastumatta
ehdittiin lenkki heittää
ja mielyttävämpääkin oli
kulkea, kun lämpötila
oli vain 28 astetta.
Pilvisenä pysyi päivä,
joten ensimmäistä kertaa
voitiin pitää huoneiton
verhot auki. Paksujen
verhojen merkityksen
oivaltaa täällä, kun
päivällä aurinko
kuumentaa
ikkunalasitkin, vaikkei
niihin ihan kohtisuoraan
paistakaan.
16.2.2020
Ystävänpäivä näyttäytyy
täälläkin kauppojen
rekvisiitassa - kovin on
vaaleanpunaista ja
hempeää, nalleja ja
ruusuja. Kukkakauppa
Soi94-kadun varrella
pursusi ihania
kukkakimppuja, kun siitä
ohi kuljettiin
illalliselle Patin
kuppilaan, jonne Lea ja
Eki tupsahtivat meille
seuraa pitämään.
Nyt on iltapäivisin
tilaa rannalla
mahtavasti, kun
laskuveden aikaan ranta
repeää "kiitoradaksi".
Ystävänpäivänä rannalla
tuuli niin navakasti,
että iltapäivän lenkki
jätettiin väliin, mutta
eilen siellä olikin
mukavaa taivaltaa leveää
rantakaistaa.
Astan ja Markun kanssa
oli sovittu eilisillaksi
lähtöillallinen Moon
Smile ravintolaan, he
kun ovat poistumassa
kotimaahan ja jättävät
meidät tänne vielä
pyörimään. Lähtömaljoja
juotiin Maitai-baarissa.
Päivänkuvat
14.2.2020
Jos on
tukahduttavan kuumaa
kaduilla, niin rannalla
helpottaa. Eipä tullut
hiki otsalle eilen, kun
kirjaa siellä lueskelin
- kova tuuli piti siitä
huolen.
Ystävät
oli kutsuneet meidät
"Sulon päivän"
kekkereihin (Arin
synttärit) ja tarkoitus
oli, että niitä
vietetään
uima-allasalueella, joka
on heidän asumuksensa
"katolla". Eihän sinne
altaalle voinut
tarjoomuksia viedä, kun
tuuli niin kovaa
puhalteli. Mukavasti
saatiin ilta kulumaan
sisätiloissakin, kun
nautittiin Arjan
loihtimia tarjoomuksia
ja Natalakin mainioita
katkarapuja. Kiitos
hauskasta illasta Arja,
Ari ja Natalak.
Päivänkuvat
13.2.2020
No nyt ne
helteet rantautuivat
tänne Hua Hiniin. Eilen
sääennuste kertoi, että
lämpötila on +32
astetta, mutta tuntuu
kuin olisi 40 astetta.
Kyllä, kyllä - siltä se
todella tuntui, kun
iltapäivällä oli mentävä
Soi94-kadulle pyykkejä
noutamaan. Samalla
reissulla mies pistäytyi
parturissa, jossa
sentään tuuletin
helpotti tukalaa oloa.
Eikä
iltakaan tuonut
helpotusta tilanteeseen,
kun lämpötila pysytteli
30 asteen tuntumassa.
Hiusten juuret ja
vaatteet märkinä
istuttiin illallisella
Astan ja Markun kanssa
Father Teo's Irish
Pubissa, jossa illan
viihteestä piti huolen
paikallinen
Beatles-bändi. Kuumaa
oli, kun paikka oli
täpötäynnä väkeä.
12.2.2020
Vedenpaisumus - no ei
ihan nyt sentään.
Toissapäivänä katosta
alkoi tippumaan vettä,
jonka huoltomies sai
loppumaan. Asunnon
omistaja ilmoitti, että
teknikko tulee
seuraavana päivänä vielä
tekemään jotain
ilmastoinnille. No eihän
sitä sitten eilen
näkynyt, vaan tänä
aamuna hän sitten
touhusi
ilmastointilaitteen
kimpussa pari tuntia.
Tunnin päästä hänen
lähdettyään
katonnurkasta alkoi taas
vuotaa vettä, joka
kiihtymistään kiihtyi ja
tiputteli iloisesti
sankoon, joka
vuotokohtaan laitettiin.
Saa
nähdä, mitä tästä
tuleekaan - ilman
ilmastointia ei täällä
voi elää, kun lämpötila
huitelee 30 asteen
paremmalla puolella!
Yöstä tuleekin sitten
hauska, jos vikaa ei
saada korjattua.
Joutuuko kesken unien
nousemaan ylös ja
kippaamaan veden
täyttämän sankon
viemäriin?
Eilen
illalla ajateltiin
pistäytyä ihan
pikaisesti syömässä
Patin paikassa, kun
sinne ei ole niin kovin
pitkä kävelymatka.
Sielläpä onkin
tiistaisin joku
musiikkiesitys ja paikka
viimeistä tuolia myöten
varattu, vaikka pöytiä
ja tuoleja oli runsaasti
lisätty. Siitä käveltiin
pienen matkan päähän
"Pikku merenneitoon",
jossa sattumalta
törmättiin Leaan ja
Ekiin. Eipähän tarvinnut
nauttia pelkästään
toistensa seurasta ja
kahdestaan illastaa.
11.2.2020
OHO -
aamulenkki merenrannassa
jäi eilen haaveeksi -
aallot huuhtoivat niin
korkealle
rantapenkereeseen, ettei
sinne rantaan
ollut menemistä.
Umpisuolileikkauksesta
toipuva Lea viestitteli,
että on nyt niin hyvässä
kunnossa, että
yhteiselle illalliselle
voitaisiin mennä.
Paikaksi valittiin
vietnamilainen Ga
Hanoi-ravintola, jonne
mentiin nyt ajoissa,
ettei jäädä rannalle
ruikuttamaan, niin kuin
edellisellä kerralla.
Siitäpä
me sitten lähdettiin
tallustamaan kohti
kotia, mutta voi -
päästiin Ray's Placen
kohdalle ja jotenkin
kummasti se portti
meidät sisään tempaisi.
Hienosti saatiin vielä
paikatkin, vaikkei niitä
oltu etukäteen varattu -
Ray sieltä syöksähti
meitä tervehtimään ja
järkkäsi pöydän ihan
esiintymislavan eteen.
Mahtava ilta - mahtava
musa!
Päivänkuvat
10.2.2020
Helteisiä
ovat nämä tropiikin
päivät.
Aamulenkkeilytkin on
viimepäivinä tehty
merenrannalla, kun
siellä edes hiukan tuuli
henkäilee. Tuonne
kuumille kaduille
mennään päiväsaikaan
vaan ihan pakosta, kun
aamiaistarvikkeita on
käytävä hankkimassa.
Onneksi lämpötila laskee
iltaisin vähän alle 30
asteen, jolloin on
lähdettävä
illallispaikkaa
etsimään.
Perjantai-iltana oltiin
niin reippaita, että
jaksettiin kävellä Ga
Hanoi-ravintolaan
illallista
tavoittelemaan. Turha
luulo - paikka oli niin
täynnä, ettei me enää
sinne mahduttu vaan
jouduttiin siirtymään
viereiseen Pung
Plui-ravintolaan.
Lauantai-iltaa
vietettiin kotoisasti
ihan vaan omassa
pesässään, jossa mies
loihti meille
herkkuaterian riisistä,
jauhelihasta, sipulista
ja kesäkurpitsasta -
päälle vielä Cambellsin
herkkusienikastike ja
suussasulava herkku oli
valmis. Tätä herkkua
voisi valmistaa jatkossa
myös kotona.
Eilisiltana matkattiin
pirssillä cityyn, jossa
oltiin syömässä
ruotsalaisessa
ravintolassa Astan ja
Markun kanssa. Jälkkärit
juotiin perinteisesti
Maitai-terassilla.
Päivänkuvat
7.2.2020
Kun
leivät oli loppu
huushollista
keskiviikkona, eikä
tuonne helteisille
kaduille tehnyt mieli
lähteä niitä
pyydystämään,
tallusteltiin leveää
rantakaistaa pitkin
lounaalle "Heinähattuun"
(rantaravintola
Chansawang). Kun ei
haluta syödä valkeita
vehnäsämpylöitä, on
kunnollisen leivän
löytäminen hiukan
haasteellisempaa. Eilen
löydettiin Market
Villagen leipomosta
tummaa leipää, mutta
olipa leivän hinta tähän
astisista huikein - 190
bathia eli hiukan alle 6
euroa.
Samalla
reissulla pyörittiin
Arjan ja Natalakin
kanssa pohjakerroksen
mekkokaupassa, josta
mukaan tarttui sininen
pikkumekko, jota en ole
vielä edes sovittanut.
Kaikista kätevin on
rannalle mennessä
bikinien päälle
kietaistava pieni, ohut
huivi tai pareo - niillä
pärjää päivisin.
Päivänkuvat
5.2.2020
Kyllä on
erilaisia nämä Thaimaan
hyttyset, kuin meillä
siellä pohjolassa - ei
kuulu, eikä näy, mutta
jättävät iholle
sellaiset paukamat,
joita saa paranella
ainakin viikon.
Toissailtana en
muistanut töhriä sääriä
hyttysmyrkyllä, kun
lähdettiin syömään Hua
Hin Kitcheniin ja eikös
heti pöytään istahdettua
alkanut jalat
kutisemaan. Taisi
tarjoilija nähdä kun
siinä kutisevana
venkoilin ja kiikutti
heti karkotepullon oloa
helpottamaan.
Eipä
vaivanneet hyttyset
eilisiltanakaan, kun
oltiin Pasaja-aukiolla
syömässä Shangin
torilla. Väkeä oli
kokoontunut sankoin
joukoin kuntelemaan ja
katselemaan Thaimaan
Elvistä. Musiikki
pauhasi liiankin kovaa,
niin että pitkässä
pöydässä ystävien kanssa
istuen joutui
seurustelemaan
huutamalla. Verrattoman
hyvää oli pottumuusi ja
ribsit, joita syötiin
muovihanskat kädessä -
eipä sotkeutuneet sormet
sianrasvasta.
Päivänkuvat
3.2.2020
Onkohan
se tämä helle, kun tekee
olon niin veteläksi.
Pienikin homma vaatii
ponnistelua, että sihen
jaksaa ryhtyä. Jopa
bikinien ostaminen
rannalta on ollut
eiliseen saakka niin
vaikeaa. Eilen
bikinikauppias sai
kuitenkin huomioni
kiinnitettyä, kun
reunimmaisena
kaupusteltavissa keikkui
aniliininpunainen
ihanuus. Ensin aioin
kieltäytyä, mutta
jostain ihmeestä sain
sen verran kipinää, että
kauppias pääsi
esittelemään
tuotteitaan. Ja kun
kerran kauppoihin oli
ryhdytty, ostinpa toiset
samanlaiset tuurkoosina.
Nyt sekin homma on pois
päiväjärjestyksestä.
Illalla
oltiin syömässä Arjan ja Arin kanssa "pikku merenneidossa"
(Mamma Toy's) Soi 94-kadulla. Aiemmin on paikassa käyty pari
vuotta sitten ja ihme - henkilökunta selitti, että he
muistavat meidät! Sinne mennään vielä uudelleenkin
syömään haudutettua kalaa remulaadikastikkeella ja
katkaravuilla. Todella herkullista!
2.2.2020
Auts!
Kovin on rankkaa
jaloille tuo kaduilla
kulkeminen. Viime yönä
heräsin siihen, että
vasen kantapää alkoi
oireilemaan. Niinpä ei
lähdettykään tänä aamuna
aamulenkille tuonne
kaduille, vaan
suunnistettiin
merenrantaan, jossa
käveltiin paljainjaloin
joustavaa hiekkarantaa.
Eilen mittariin karttui
yli kymmenen kilometriä,
kun aamulenkin lisäksi
oli lähdettävä vielä
Market Villageen
nettikorttia uusimaan.
Jokunen askel tuli lisää
myös illalla, kun oltiin
cityssä illallisella
Astan ja Markun kanssa.
"Gordon blööt"
vetäistiin Heidillä -
todella herkullisia
olivat, juuston määrässä
ei ollut säästelty.
Lauantai-illan ratoksi
istuttiin vielä
Maitaissa, jossa meitä
viihdytti
puheenpulputuksellaan
tuttu tarjoilija Bow.
Päivänkuvat
31.1.2020
Siinä ne nyt sitten ovat
- uudet Ecco-sandaalit,
jotka löysin Bluportin
myymälästä. Olivatkin
ainoat, jotka kokonsa
puolesta frouvalle
sopivat - juu, on siinä
valinnan varaa; ota tai
jätä!
Keskiviikkona
rantatuolissa ajanviete
oli minimissään, kun
Loirin elämänkerta tuli
kahlattua loppuun, eikä
mukaan tullut otettua
muuta luettavaa. Niinpä
illalla suunnistettiin
syömään Finn Cafehen,
jonka kirjastosta mukaan
tarttui pari kirjaa.
Ruokakin oli
erinomaista, isännän
suosittelemaa 6 tuntia
uunissa haudutettua
ankkaa. Pisteenä ii:n
päälle elävää musiikkia.
Eilen oli sovittu Astan
ja Markun kanssa Raylle
jazzeihin menosta.
Illallisen alkupaloja
nautitiin meillä ennen
varsinaista illallista
italialaisessa ravintola
White Crownissa, joka on
uusi kuppila vastapäätä
Ray's Placea. Siitä
ohikulkiessa on
ihmetelty, kun paikka on
miltei aina tyhjänä. Nyt
syykin valkeni meille -
hintataso ihan liian
korkea näille kulmille.
No pizzat siellä nyt
kuitenkin vetäistiin.
Ray's Placessa meno oli
edellisten vuosien
mukainen - hyvät
solistit ja hauska
norjalainen DJ. Ray
esiintyi taas
entisenlaisenaan
velikultana.
Päivänkuvat
29.1.2020
Kiitokset kaikille
syntymäpäivääni eilen
muistaneille.
Rauhallisesti juhli tämä
vanhus vuosittaista
merkkipäiväänsä.
Poikkesihan päivä
sentään jonkin verran
normaalista
päiväjärjestyksestä -
aamulla käytiin
aamiaisella Soi-94:n
varrella leipomon
kuppilassa, josta
käveltiin Market
Villageen ostoksille.
Ei tullut lahjaksi
timantteja! Paljon
arkisempaa lahjaa oli
tarkoitus mennä
hankkimaan. Viime vuonna
ostin täältä Eccon
myymälästä sandaalit,
joihin olen ollut
erittäin tyytyväinen.
Nykyisillä Eccoillani on
taitettu nyt matkaa sen
verran, että uusille
vastaaville olisi
tilausta. Eipä löytynyt
myymälää enää tutuilta
käytäviltä. Lahja on
vielä siten hankkimatta,
mutta ehkä Bluportista
löydetään myymälä - eri
asia on löytyykö sopivat
sandaalit.
Illanvietto aloitettiin
jo klo 18, kun
kiivettiin hissillä
Hiltonin 17. kerrokseen
Sky Baariin
perinteiselle
synttäridrinkille.
Kreikkafanina halusin
synttäriateriaksi fetaa,
tzatzikia ja
kanavartaita. Maitaissa
hörpättiin vielä illan
päätteeksi jälkkärit.
Päivänkuvat
28.1.2020
Vaihtelua normaalin
päivän rutiineihin -
pirssillä päräytettiin
Takiabin rannalle päivää
viettämään tutun
suomalaisporukan
seuraan. Mukavaa oli
pulputtaa
äidinkielellään isossa
seurueessa ja päivä
kului ihan yhdessä
hujauksessa.
Nyt näyttää siltä, että
aamupäivisin rannalla on
siedettävää, mutta
iltapäivällä tuulen
noustua melkoisiin
lukemiin, ei olo tunnu
kovinkaan mukavalta, kun
hiekka pöllyää pistellen
ihoa ja ratisee
hampaissa. Nyt sen
ymmärtää, miksi
arabeilla (miehillä) on
kasvot peittävä,
turbaania muistuttava
litham-päähine.
26.1.2020
Monta päivää on
toivottu, että edes
jonkinmoinen tuulenvire
tulisi rannalle oloa
helpottamaan - no nyt se
tilauksessa ollut tuuli
sitten eilen tuli. Eihän
sitä ihan tuollaiseksi
ollut toivottu. Tuuli
puhalsi sellaisella
voimalla, että siellä
tuulenriepotuksessa
tunsi itsensä ihan
hiekkapuhalletulta
möykyltä. Eipä tarvinnut
pyyhkiä hikeä otsalta,
kun siinä tuulessa
rannalla istuttiin.
Illalla hypättiin Arjan
ja Ollin kanssa pirssiin
ja hurautettiin
"rottabaariin"
pippuripihville.
Mistähän tuokin kuppilan
haukkumanimi tullee, kun
sen oikea nimi on
Oy-restaurant, joka oli
aiemmin tuossa meidän
ravintolakadulla, mutta
muutti muutama vuosi
sitten Soi88-kadulle.
Ollin kotiinläksiäisiä
jäätiin vielä viettämään
"Lanla-baariin", jossa
viihdyttiin ohi
vanhusten
nukkumaanmenoajan.
Päivänkuvat
25.1.2020
Mistä ihmeestä tänne on
nyt hyönteiset
ilmestyneet? Ei niitä
oikein silmin ja korvin
havaitse, mutta niiden
olemassaolosta kertoo
kehossa kukkivat
paukamat, joita kutittaa
niin maan pirusti. Eikä
paukaman ilmestyminen
ole mikään pikku juttu -
siinä se oireilee iholla
monta päivää. Pakarassa
punoittava ampparin
pistoskaan ei ole vielä
kovinkaan paljon
parantunut, vaikka
pistosta on kulunut jo
neljä päivää.
Hydrokortinoonivoide tai
tiikeribalsamikaan ei
näihin paukamiin tehoa.
Eilen hankittiin
sumutettavaa
hyttysmyrkkyä tilannetta
helpottamaan.
Kiinalaista uuden vuoden
aattoa vietettiin
cityssä ja käytiin
syömässä "gordon blööt"
Jasminesissa Astan ja
Markun kanssa. Jotenkin
vaisu oli tunnelma
siellä Hiltonin
nurkilla, vaikka
etukäteen luultiin, että
melu ja melske tulee
olemaan valtava.
Päivänkuvat
24.1.2020
Nyt se kiinalaisten
invaasio on alkanut. Kun
oltiin eilisiltana
syömässä Hua Hin
Kitchenissä, meitä
länsimaalaisia oli vain
muutama koko
ravintolassa. Siinä
meidän ympärillä
kiinalaisperheet söivät
puikoilla nuudeleita,
joita porisi padoissa
heidän pöydissään.
Tänään on kiinalaisen
uuden vuoden aatto, jota
juhlimaan tänne saapuu
massoittain kiinalaisia.
Mielenkiinnolla
lähdettiin tänä aamuna
aamulenkille katselemaan
thaimaalaisten
valmistautumista uuteen
vuoteen. Edellisten
vuosien perusteella
tiedettiin odottaa
värikkäitä ruokapöytiä,
joita jumalille katetaan
joka puolella. Autot ja
mopot koristellaan
kirkasvärisillä
kukkasilla. Papatit
paukkuivat jo
aamuvarhaisella
Soi94-kadulla, kun
siellä kuljettiin
tutuilta kauppiailta
hankintoja tekemässä -
mangoja
hedelmäkauppiaalta,
grillattuja kanankoipia
aamiaiselle ja haettiin
puhtaat pyykit
pesulasta.
"Kotikulmilla" on nyt
pysytty uskollisesti,
kun edellisenä iltanakin
käytiin syömässä
Patilla, jonne seuraksi
tupsahtivat Lea ja Eki.
Hyvissä ajoin iltaa on
laittauduttu punkkaan,
jossa on katsottu
fläppärillä "puoli
seiskoja", jotka on
syystä tai toisesta
jääneet aiemmin
katsomatta.
Uutisaamujakin pääsee
katselemaan ja
Yle-Areenasta yritetään
löytää iltaan viihdettä.
Päivänkuvat
21.1.2020
Sai eilen rannalla
sitkeän ihailijan, joka
pörräsi siinä
ympärilläni, vaikka
kuinka yritin sitä
hätistää pois. Vaikeaa
oli keskittyä Vesa-Matti
Loirin seuraan, jota
rantatuolissa lueskelin.
Pakko oli ponnahtaa
tuolista seisomaan ja
tämä häirikköpä katsoi
silloin hetkensä
koittaneen ja tinttasi
minua takamukseen.
Lieneekö ollut ampiainen
vai mikä? Kovin paljon
se meillä esiintyvää
ampiaista muistutti,
ehkä oli hiukan pienempi
kokoinen. No kyllähän se
heti alkoi kirvelemään,
mutta hellitti sitten
muutamassa kymmenessä
minuutissa. Yöllä
heräsin kolme kertaa
siihen, että pistokohtaa
kirveli ja kutitti.
Pakko oli nousta sitä
voitelemaan
hydrokortisonilla.
Aamulla koko kankkua
kuumotti, kun sinne oli
ilmestynyt kämmenen
kokoinen punertava
kohouma. Saa nähdä
montako päivää
paraneminen kestää?
Miten ihmeessä nämä
eksoottiset pöriläiset
meikäläiseen ihastuvat -
joka reissulla niiden
pistoksia joudun
parantelemaan.
Astan ja Markun kanssa
oli sovittu, että
mennään syömään illalla
kreikkalaiseen
ravintolaan. Mukavaa
vaihtelua ruokavalioon
toi tuo kreikkalainen
mousaka-herkku.
Jälkiruokaa nautittiin
perinteisesti Mai
Tai-ravintolassa, jossa
vuosia meitä
viihdyttänyt tarjoilija
eilenkin meille
höpötteli.
Päivänkuvat
20.1.2020
Tänään pilvinen päivä -
ihan kivaa vaihtelua,
kun saa pitää välipäivän
poissa rannalta.
Kuumahan tuolla ulkona
siitä huolimatta on.
Lounasta nautittiin
omalla parvekkeella,
mutta viimeiset
kahvitilkat piti mennä
nauttimaan
ilmastoituihin
sisätiloihin. Vasta
illansuussa
tallusteltiin Market
Villageen
ruokaostoksille.
Eilisiltana oltiin Arjan
ja Ollin kanssa syömässä
Finn Cafessa. Tarjoilija
selitti meille, ettei
heillä ole enää
ruokatarjoilua. Me sitä
kyselemään paikan
isännältä, joka
selvensi, että
suomalainen ruoka oli
päässyt loppumaan. Kyllä
meille taikkuruokakin
maistui, kun ei
varsinaisesti ollut
lähdettykään kotimaista
evästä pyydystämään.
Nyt vietetään koti-iltaa
ja kohta omalla
parvekkeella on tarjolla
jauhelihapihvejä ja
pasta carbonaaraa.
Päivänkuvat
19.1.2020
Sunnuntai on meillä
siivouspäivä. Onneksi
siivooja tulee vasta
kello kolmentoista
aikoihin, joten
aamupäivää voidaan
viettää omassa
ilmastoidussa
huoneistossa.
Iltapäiväksi meidän on
paettava rannalle, jossa
tänään oli melkein
pläkätyyntä ja aurinko
porotti kirkkaalta
taivaalta.
Rannan hiekka on niin
hienojakoista, että sen
harjaaminen pois
jaloista on työn takana.
Kun myöhäisiltapäivällä
poistutaan rannalta,
istahdetaan kujan
muurille hiekkoja pois
harjaamaan sellaisella
hyvin kovalla harjalla,
joka ostettiin vuosia
sitten lasten
lelusettinä. Siinä kulki
ohi kiinalaisia, joista
yksi mies totesi "good"
(hyvä), eikä taatusti
tarkoittanut frouvan
sääriä - palasipa vielä
hetken päästä takaisin,
kun mieheni oli
harjaamishommissa ja
otti kännykällään
valokuvan harjasta ja
jaloista. Täällä
rannallahan kulkee
harjakauppiaita, mutta
yhtään tuollaista meidän
harjaa en ole heillä
nähnyt. Aikoisikohan se
kiinalainen alkaa
valmistamaan tuota
mallia ja myymään niitä
täällä rannoilla?
Eihän tuo harjaaminen
tietenkään riitä - jalat
on vielä pestävä
hotellin portilla
olevalla jalkasuihkulla.
18.1.2020
Kyllä joskus menee
pieleen illallisevään
valinta. Toissailtana
sain päähäni haluta
jotain kalaruokaa.
Hua Hin Kitchenin
listalta valitsin
meriahvenen (seabass) ja
unohdin tietysti pyytää
länkkäriversion (not
spicy). Mies pysäytti
sitten ohikiitävän
tarjoilijan ja kertoi,
että frouvan tilaama
kala tulisi olla "not
spicy". Siitä paikasta
tarjoilija pyyhälsi
keittiöön asiaa
toimittamaan. Näyttävä
(ja hintava) oli kala,
kun se pöytään tuotiin
ja astian alaosaan
sytytettiin tuli.
Sitä saa mitä tilaa! Kun
frouva kerran oli
esittänyt toivomuksen,
ettei ruoka saa olla
vahvasti maustettua, oli
keittiö noudattanut
toivetta. Lähes
mauttomalta lopputulos
maistui - miedosti
suolattu, pinnalla
pieneksi pilkottua
valkosipulia. Kyllä
paistettu kalafile
perunamuusilla päihittää
tuhannesti tällaisen
virityksen.
Eilisiltana hurautettiin
tuk-tukilla kaupunkiin
illastamaan Astan ja
Markun kanssa. Moon
Smile ravintolassa
vietettiin paikallisia
häitä, mutta puolet
ravintolasta oli jätetty
illalliskäyttöön.
Saatiinpa siinä samalla
katsella juhlapukuisia
juhlijoita.
Jälkiruokajuomat käytiin
juomassa perinteisesti
Mai Tai-baarissa.
Lieneekö tuk-tuk-kyydin
hinta noussut
huomattavasti viime
vuodesta, kun eilinen
kyyti Pasaja-aukiolta
Hiltoniin maksoi 150
bathia. Edellisvuonna
samalta matkalta joutui
pulittamaan vain 100
bathia, tuon 150 bathin
hinnan joutui maksamaan
iltamyöhään, mutta klo
18-aikaan taksa oli
halvempi. No hinnasta ei
jääty kiistelemään, kun
kaupunkiin oli päästävä
ajoissa.
Päivänkuvat
16.1.2020
No johan oli
liikunnallinen päivä
eilen - mittariin kertyi
päivän mittaan kymmenen
kilometriä. Kyllähän sen
illalla koivissaan
tunsi, että liikkeellä
on oltu! Jotenkin se
kuuden kilsan aamulenkki
ihan luonnostaan
lipsahti, kun uteliaina
kuljettiin edellistalven
lenkkimaisemia
tutkimassa. Päivällä oli
mentävä ruokaostoksille
Market Villageen, joka
sekin on melkoinen
ponnistus paahtavassa
helteessä.
Kun täällä
keskiviikkoisin on
rantojen siivouspäivä,
ei rantayrittäjät saa
levittää
aurinkotuolejaan ja
kuppiloitaan rannalle.
Kummallisinta on, että
minkäänlaista
siivouspartiota en ole
vielä koskaan nähnyt.
Kun meillä on
rantatuolit omasta
takaa, ei meitä
mitenkään tuo
keskiviikon siivouspäivä
häiritse, päinvastoin -
silloin rannalla on
rauhallisempaa ja
enemmän tilaa liikkua.
Hauska tapa täällä on
tulla rannalle tekemään
hääkuvaukset. Eilen
saatiin taas seurata
valokuvaajien
työskentelyä valkoisiin
pukeutuneen hääparin
ympärillä. Oman hassun
tunnelmansa tapahtumaan
antaa puolialastomat
rannan turistit, jotka
uteliaina seuraavat
touhua.
Jaksettiinpa illalla
vielä kävellä suosittuun
intialaiseen
ravintolaan, jonka
herkulliseen "tikka
masala ganaan" ihastuin
muutama päivä sitten.
Tuohon paikkaan
kannattaa mennä hyvissä
ajoin iltaa - nyt kun
paikkaan mentiin klo 19
jälkeen, jouduttiin
ruokaa odottamaan yli
tunti. No hyvää
kannattaa aina odottaa!
Päivänkuvat
14.1.2020
Kun Hua Hinin
Suomiseuran varikko on
tuossa ihan kivenheiton
päässä meiltä,
lähdettiin eilisaamuna
ennen aamiaista sinne
maanantaikahveille. Jopa
oltiinkin ensimmäiset
vierailijat paikalla,
kun oltiin kuultu
jostain väärää infoa
aamukahvien
ajankohdasta. No
mukavastihan siinä
saatiin tunti kulumaan,
kun liityttiin tuttuun
talkooporukkaan
sämpylöitä väsäämään.
Samalla saatiin vaihtaa
kuulumisisa Annukan ja
Markun kanssa, jotka
olivat tulleet häärimään
keittiöön puolta tuntia
aikaisemmin.
12.1.2020
Sunnuntaiaamu -
maltoinpa pysyä
vuoteessa siihen saakka,
että aurinko jo valaisi
hennosti huonetta. Mutta
voi pahuksen pahuus -
netti oli yön aikana
pyllähtänyt nurin, enkä
saanut yhteyttä
muodostettua kuin vasta
yhdeksän aikoihin.
Älykellon kellotaulukin
oli yöllä seonnut, eikä
ajannäyttö toimi
kunnolla, kun
suurentuneiden
viisareiden numeroista
joutuu arvailemaan millä
tunnin lukemalla nyt
ollaan seikkailemassa.
Miehen iPadikin sanoi
sopimuksen irti
totaalisesti, jota mies
lähti respaan
selvittämään. Vaikemapi
juttu, joten huoltomies
tuli meille ja istahti
lattialle konetta
tutkimaan. Olisi siinä
meidän olkkarin sohvalla
ja nojatuolissakin ollut
tilaa istahtaa, mutta
luonnollisemmin hänelle
näytti käyvän lattialle
istuminen. Löytyihän se
verkkoyhteys viimein
iPadiinkin, mutta se on
niin surkean hidas, että
surffaajan käämit siinä
kärähtää. Niinpä
päätettiin hankkia
tehokkaampi verkko
hetimmiten, kun
ostoksille oli muutenkin
tänään lähdetävä.
Ei se netin hankkiminen
täällä ihan hetkessä käy
- Aisin myymälässä
viivyttiin liki
puolituntinen. Onneksi
miehellä oli passi
mukana, ei sitä hommaa
olisi muuoin saanut
hoidettua. Myyjä otti
kuvan siitä passista ja
myös miehen naamasta.
Mihinkähän ne täällä
arkistoi kaiken sen
valtavan
kuvamateriaalin, jota
joka käänteessä
kerätään?
Onneksi
kauppakeskuksesta
palatessa kohdalle osui
"vihreä bussi", jonka
takariksillä roikkuen
päästiin helposti
palaamaan kotinurkille.
Keskipäivän helteessä
tuolla kadulla jalkaisin
taivaltaminen on
suoranaista helvettiä -
nestehukka vaanii joka
askeleella.
11.1.2020
Varmaan on nyt sitten
kotiuduttu tänne
"talvilaitumelle"
kunnolla, kun aamuisin
herään jo kuuden aikaan,
jolloin ulkona on vielä
pimeää. Se onkin paras
ajankohta aloittaa
työpäivää netissä. Tähän
saakka netti on toiminut
ihan kelvollisesti,
mutta lienee väki
lisääntynyt talossa
eilen, kun yhteys alkoi
takkuilla.
Aamuvarhaisella muiden
vielä nukkuessa ongelmia
ei esiinny.
Helteisiä ovat päivät
olleet, kun rannallakaan
ei tuuloe juuri
ollenkaan. Rantatuolista
on pakko nousta välillä
jaloittelemaan, että
onnistuisi tavoittamaan
edes hiukan
tuulenvireestä. Nyhry
(kankainen iso
nenäliina) on likomärkä
ihan hetkessä, kun sillä
yrittää pitää kasvonsa
jotenkuten kuivana.
Kiukkuisen
refluksivatsani takia
olen syönyt enimmäkseen
länsiruokaa. Eilisiltana
kuitenkin istahdettiin
intialaiseen ravintolaan
ruokalistaa tavaamaan.
Löytyihän sieltä muutama
rivi, jossa ei lukenut
"tulista" ja kun muistin
vielä tilatessani sanoa
"not spicy", niin
sainpa erittäin
herkullisen aterian. Ei
varmaan jäänyt
viimeiseksi kerraksi -
niin hyvä mielikuva
siitä ruokapaikasta
mieleen jäi.
10.1.2020
Lienee kovasti muotia
täällä, että heti
aamusta tukka on
märkänä, samoin pienen
pieni mekko,
alusvaatteista
puhumattakaan. Tunnin
aamulenkki heittää
nesteet pellolle,
vaikkei mitään
maratoonarin vauhtia
yritäkkään viipottaa.
Eilisaamuna lenkkeiltiin
pitkän kaavan mukaan ja
matkamittariin ilmestyi
viisi rankkaa
kilometriä. Tänä aamuna
lampsittiin kilometriä
pienempi lenkki ja
haettiin
hedelmäkauppiaalta
pomeloa ja mangoa
jääkaappiin iltapäivän
herkutteluhetkeä
odottamaan. Näitä
ostetaan aina samalta
kauppiaalta, kun on
todettu, että ovat
parempia, kuin
ruokakaupasta hankitut.
Varsinkin mango, jonka
kauppias kuorii ja
viipaloi valmiiksi, on
meidän tämän talven
suosikkihedelmä. Pieniä,
makeita banaaneja
ostetaan "meidän
rantakauppiaalta"
lounaan jälkkäriksi.
Kun kotoa tuodut
ruisleivät alkaa olla
nakerrettu, käytiin
eilen illallisella
Finn Cafe & Bakeryssa
syömässä thai-ruokaa
ja sieltä hankittiin
samalla pussillinen
tuota suomalaista
superruokaa, jota me
syödään täällä rannalla
lounaaksi. Illan
päätteeksi poikettiin
vielä Lanla-baariin,
jossa saatiin mukavaa
seuraa
britti-thai-pariskunnasta.
Päivänkuvat
8.1.2020
Jihuu - aamulenkillä
tänä aamuna vihdoinkin!
Tuonne kaduille on
ängettävä lenkkeilemään
mieluimmin ennen kello
kahdeksaa, jolloin
siellä on vielä
siedettävä lämpötila
kävelyyn. Muutama yö on
mennyt siihen, että
herään keskellä yötä
kolmen aikoihin, enkä
sitten pysty nukahtamaan
uudelleen pariin
tuntiin. Sen seurauksena
vetelen makoisia unia
vielä silloin, kun
pitäisi viipottaa jo
aamulenkillä. No tästä
hommasta en aio ottaa
minkäänlaista stressiä!
"Päiväkaffeella" eilen
Na´a:n kuppilassa istui
iso suomalaisporukka,
jonka joukkoon mekin
istahdettiin. Mukavassa
seurassa vietettiin
helteisiä
iltapäivänhetkiä.
Illalla syömässä
Soi-94-kadulla "Eat at
Hua Hin"-ravintolassa,
jonne seuraksi
tupsahtivat myös Lea ja
Eki.
Päivänkuvat
6.1.2020
Ensimmäisen kerran nyt
täällä lomailun aikana
vietettiin koti-iltaa ja
syötiin parvekkeella
miehen keittelemää
ruokaa. Bluportin
hienosta ruokakaupasta
ostettiin
naudanjauhelihaa, josta
valmistui riisin kanssa
ihan herkullinen ateria.
Aikamoinen on hintaero
länsimaisilla
elintarvikkeilla
verrattuna kotimaan
hintoihin. Kun asuu
hotellissa, sisältyy
aamiainen useimmiten
huoneen hintaan, mutta
yksityisessä
majoituksessa joutuu
aamiaistarvikkeet
hankkimaan itse. Eniten
poikkeaa ehkä juuston
hinta, josta joutuu
pulittamaan 24 - 30
€/kilo. Kinkun hinta on
18 euron tuntumassa,
edullisimmillaan sitä
hankittiin "All in Hua
Hin"-ravintolasta
illallisreissulla ja
maksettiin 15 €/kilo. Ja
tuon jauhelihan
kilohinta oli 16,50 €.
Puolen litran
oluttölkistä joutuu
maksamaan 1,50 € ja
kolmen litran
valkkaripönikkä maksaa
30 €.
Ravintolaruoan hinta
vaihtelee tietysti
paikan mukaan. Thairuoka
on paljon edullisempaa
kuin länsimaiset eväät.
Maukkaan riisiaterian
saa noin kahdella
eurolla. Edellisiltana
maksettiin
pizza-annoksesta 8 euroa
kappaleelta.
Kuvia
5.1.2020
Eipä ole mikään pysyvää
täällä Hua Hinissäkään.
Eilisiltan hypättiin
lavataksiin ja
huristeltiin cityyn, kun
haluttiin herkutella All
in Hua Hin- ravintolan
"gordon bööllä". Olipa
melkoinen yllätys -
aiempina vuosina
paikkaan oli varattava
pöytä etukäteen, jos
aikoi ruokailla
parhaaseen
illallisaikaan, nyt
ravintolassa oli vain
muutama asiakas, kun
sinne asteltiin, eikä
tilanne siitä
korjaantunut
jatkossakaan. Yksi ainoa
tarjoilija pystyi hyvin
hoitamaan koko salin,
eikä kassanhoitajakaan
stressistä kärsinyt
kiireen takia. Ei
ilmestynyt
omaistajaperhekkään
kantapöytäänsä, josta
aiemmin olivat meitä
tervehtineet.
Tästä kaikesta
pääteltiin, että vanha
isäntä on varmaan
siirtynyt
pilviveikkoihin -
näyttihän hän kovin
heiveröiseltä jo viime
talvena. No illallista
siellä kuitenkin
nautittiin, eikä ruoan
tasossa ollut
valittamista. Vähän
alakuloiseksi mielen
kuitenkin veti, kun
vuosikausia suosion
huipulla porskuttanut
paikka oli hiipunut
henkitoreisiin. Itse
siinä ravintolassa on
illastettu vuodesta 2011
lähtien.
4.1.2020
Lieneekö ikä,
lorvikatari vai
trooppinen ilmasto syynä
siihen, etten aamuisin
pomppaakkaan sängystä
anivarhain. Kahdeksan -
kymmenen tunnin yöunet
ovat sellaista luksusta,
jota en millään
kotimaassa saavuta.
Lempeästi heräilen
alkavaan aamuun, kun
ensimmäiset
auringonsäteet
tunkeutuvat verhojen
välistä valaisemaan
huonetta. Taivaallista
on myös se, ettei
niveliä kolota, eikä
villasukkien pukeminen
edes käväise mielessä.
Tänä aamuna sentään
oltiin niin virkeitä,
että aamulenkille
päästiin lähtemään ennen
kuin aurinko ehti
lämmittää tienoon
tunkkaisen kuumaksi.
"Hämmästelyjen
palstalleni" voin tänään
raapustaa erikoisen näyn
aamulenkin varrelta.
Rautatien
rakennusporukka oli
kokoontunut
aamunavaukseen ja koko
miesporukka voimisteli
ja verrytteli runkojaan
ohjaajan esimerkin
mukaan. Ei sentään
liitytty joukkoon
tummaan, vaan tyydyttiin
seuraamaan harjoitusta
kauempaa. Saksalaisesta
leipomosta mukaan
napattu tuore ruisleipä
palkitsi reippaat aamun
lenkkeilijät.
Matkamittariin kertyy
lukemia päivän mittaan
ihan kuin itsestään, kun
täällä liikutaan autolla
ajamisen sijaan
jalkaisin. Eilisiltana
käveltiin puolentoista
kilometrin matka
illalliselle Ga
Hanoihin, jossa
nautittiin evästä
vietnamilaiseen tapaan.
Kuvia
2.1.2020
Pitäisikö tässä aloittaa
palsta "Bigin
päivittäiset maailman
hämmästelyt"? Ainakin
huvittuneena tänään
seurasin rannalla näkyä,
joka oli täysin uusi
kokemus minulle.
Rannalle siihen ihan
meidän viereen asteli
arabimies, jolla oli
seuranaan neljä mustiin
pukeutunutta naista ja
liuta lapsia. No hetipä
mielikuvitusmaailmani
haki järkevää selitystä
ennenkokemattomalle
näylle. Joku rikas
sheikkihän siinä oli
tuonut haareminsa rannan
riemuista nauttimaan.
Yritin siinä istuessani
syventyä "Vesa-Matti
Lorin" muistelmiin,
mutta syrjäsilmällä
uteliaana katselin
seurueen touhuja. Eihän
sitä ihan joka päivä
pääse tirkistelemään
täysin erilaista
elämäntyyliä. Vaikeaa
olisi kuvitella itsensä
vain yhdeksi rikkaan
miehen vaimoksi, jota
joutuu mielistelemään ja
kilpailemaan miehen
suosiosta muiden
vaimojen joukossa.
Todella yllätyin, kun se
herra soi yhdelle
vaimoista mahdollisuuden
ratsastaa rannalla
päivystävistä ratsuista.
Hiukan oli
vaikeannäköistä naisella
nousta kaftaanissaan
ratsun selkään. Ja miten
se hevosen omistaja
olisi voinutkaan auttaa,
kun sen miehen
omistamaan naiseen ei
voi koskettaa? Kyllä on
elämä paljon helpompaa
meillä ronskeilla
länsimaisilla naisilla!
1.1.2020
Nyt eilen viimeinkin
aloitettiin rantaelämä,
kun raahattiin
mimmituolit rannalle.
Eikä nahka ehtinyt
kärähtää siinä tunnin
aikana, joka meren
äärellä vietettiin.
Hotellin
uima-altaallakin olisi
ollut runsaasti tilaa,
mutta kun sinne
sisäpihalle ei tuulet
ylety, ei siellä jaksa
istuskella.
Leppoisasti alkoi
uudenvuodenaaton
juhliminen. Market
Villagessa käytiin
haukkaamassa
hampurilaiset
ostosreissulla. Kotona
viihdyttiin
iltayhdeksään netissä
surfaillen, kun yhteys
yllättäen toimikin.
Edellisvuosien
kokemuksella olin
varautunut siihen, ettei
nettiyhteyttä olisi
saatavana moneen päivään
uudenvuoden juhlinnan
aikaan.
Eksoottinen kokemus oli
kulkea iltapimeällä
merenrannan hietikkoa.
No eihän siellä ihan
pilkkopimeää ollut, kun
hotellit ja kuppilat
olivat levittäytyneet
rannan tuntumaan
iltavalaistuksessaan.
Tätä juhlailtaa
kokoonnuttiin viettämään
rannalle Na´an baariin
suomalaisseurueessa.
Aasialaiseen tapaan
meteli ja melske kuuluu
tällaisen juhlan
viettoon - raketit
paukkuivat pitkin iltaa
ja varsinainen merellä
olevasta proomusta
ammuttu ilotulitus oli
tosinäyttävä ja äänekäs.
Kotimaassa rakettien
paukuttelu yleisön
keskellä ei olisi
sallittua, mutta täällä
niitä paukuteltiin
hirvittävän
huolimattomasti.
Näyttävästi alkoi uusi
vuosikymmen mukavassa
seurassa.
Päivän kuvat
31.12.2019
Uudenvuodenvietto on
alkanut täällä Hua
Hinissä jo edellisenä
viikonloppuna, joka
näyttäytyy meille
valtavana
liikenneruuhkana tuolla
asuntomme viereisellä
pääkadulla. Myös
ostoskeskukset kuhisevat
thaimaalaisia ja
kiinalaisia
lomanviettäjiä - sinne
joukkoon tummaan piti
meidänkin eilen
sukeltaa, kun todettiin,
että muoviset
rantaläpsyt pitää
hankkia rantakäyttöön.
No paljain jaloinhan
siellä hienon hienossa
rantahiekassa
viipotetaan, mutta
kulkeutuu sitä hiekkaa
muutoinkin sandaaleissa
hotellille. Muoviset
läpsyt on helppo
huuhdella puhtaaksi
portin vieressä olevalla
pesupaikalla.
Eipä jaksanut eilenkään
vielä tuonne rannalle
majoittua. Sen verran
siellä liikuttiin, että
käytiin rantakuppilassa
tapaamassa Aria, joka
istuskeli
Villen kanssa varjon
alla. Siihen tupsahti
myös meitä halaamaan
Gisele, joka oli
sattumalta osunut samaan
paikkaan aurinkoa
ottamaan.
Illalla ei jaksettu
lähteä kovin pitkälle
ruokapaikkaa hakemaan,
vaan jäätiin pääkadun
varrella olevaan Hua Hin
Kitcheniin. Sieltä
katseltiin pääkadulla
matelevaa autojen
ruuhkaa.
Paljon en ole ottanut
kuvia ympäristöstämme,
kun niitä on kertynyt jo
melkoisesti edellisinä
vuosina näiltä samoilta
seuduilta. Ohessa vain
muutama kuva
joulutunnelmasta täällä
etelän lämmössä.
Kuvakollaasi
30
.12.2019
Ensimmäinen aamulenkki
saatu jotenkuten
laahustettua.
Neljänkymmenen minuutin
ponnistus otti koville,
kun flunssa ei ole
vieläkään hellittänyt
kokonaan otettaan.
Täytyy nyt kuitenkin
yrittää lähteä
liikkeelle aamuisin,
ettei kunto ihan
kokonaan rapistu.
Eilisen liikuntaosuus
hoidettiin patikoimalla
Bluport-ostariin
keskipäivän helteessä.
Lisäliikuntaa saatiin,
kun tallusteltiin
rannalla Na´a:n
kuppilaan.
Vaikka pääkadun
ylittäminen iltaisin
ruuhkaisessa
liikenteessä
raivostuttaakin, on
sinne vaan pieni pakko
mennä, kun ruokapaikat
sattuvat olemaan siellä
kadun toisella puolen.
Eilisiltana käveltiin
pitkälle Soi94-katua ja
katseltiin mitä uutta on
ehtinyt tapahtua
kymmenen kuukauden
aikana. Anakin meidän
suosima saksalainen
ravintola "U2" on
lopettanut toimintansa.
Illallista syötiin Ga
Hanoi ravintolassa,
josta on näköjään tullut
suosittu edullisten
hinojensa siivittämänä.
29.12.2019
Ihmeellinen ilmiö eilen
Hua Hinissä -
aurinkoisen aamun
jälkeen taivaalle
ilmestyi tummia pilviä
ja vettäkin pilvestä
roiskasi ihan kuin
malliksi. No ei se sade
kauan kestänyt ja kuivin
jaloin päästiin Market
Villageen ostoksille.
Joskus ammoisina aikoina
olisi pilvinen päivä
aiheuttanut pientä
mielipahaa, mutta nyt
"viisastuneena" ei
pilvisyys tunnu
ollenkaan pahalta.
Ostoksilta palatessa
istahdettiin Mix &
Matchin terassille,
jossa tavattiin Maija ja
Ville
ohikulkumatkallaan.
Lounasta
syötiin omalla
parvekkeella, johon ei
aurinko paista enää
iltapäivällä.
Aamiaistakin pystyy
parvekkeella nauttimaan,
kun siivouskomerosta
löydettiin jonkun sinne
jättämä päivänvarjo,
jonka mies viritteli
parvekkeen kaiteeseen
auringon suojaksi.
Rannalla käytiin vain
kääntymässä myöhään
iltapäivällä.
Valkonaamat olivat
vähemmistönä, kun rannan
olivat valloittaneet
viikonloppua viettävät
thaimaalaiset.
Samanlaiset olivat
iltakuviot kuin
edellisinä vuosina.
Pääkadun toiselle
puolelle pääseminen on
edelleen yhtä hankalaa
vilkkaan liikenteen
vuoksi. Tuntuu kuin
Soi94-kadun alkupään
hieromoiden määrä olisi
yhä lisääntynyt. No
paljon tuttuja iloisia
kasvoja siellä oli meitä
tervehtimässä. Pesulasta
syöksähti tuttu
"pyykkäri" meitä oikein
halaamaan.
Patin
paikkaan istahdettiin
illalliselle. Melkein
arvasin, että pian
tavataan tuttu
brittipariskunta, joka
on täällä vuosia
talvehtinut. Niinpä pian
kadun toisella puolen
huomasin iloisesti
vilkuttelevan parin,
joka tuli meitä
halaamaan ja vaihtamaan
kuulumisia.
Illallisseuraksi
ilmestyivät myös Lea ja
Eki, jotka olivat
arvanneet löytävänsä
meidät tutusta
ravintolasta.
Helposti
on nyt siis päästy
normaaliin elämänrytmiin
täällä toisessa
kotikaupungissamme.
