Malcesine

12.9.2017

Tänäkin aamuna vettä tuli kaatamalla, kun meidän oli poistuttava Sirmionen sokkeloisilta kaduilta. Homma sujui kuitenkin yllättävän hyvin, kun turisteja ei ollut ehtinyt virrata kaupunkiin vielä "miljoonittain".

Vielä yksi päivä vietettiin Gardan rannoilla ennen "pohjoiseen" siirtymistä. Tänään siirrettiin matkalaukkuja huikeat kuutisenkymmentä kilometriä pohjoisen suuntaan, Malcesinen kaupunkiin. Matkalla todettiin, että onpahan helppoa siirtyä seuraavaksi Saksan puolelle, kun kaikki saksalaiset ovat nyt tulossa tänne Italiaan. Todella - kymmenien kilometrien autojonot, joista ainakin 90 % näytti olevan saksalaisilla rekkareilla.

Pienen haeskelun jälkeen löydettiin majapaikkaankin iltapäivällä, joten meille jäi mukavasti aikaa nauttia todella ihanasta "kodista", jonka patiolta aukeaa näkymä järvelle ja linnan torneihin.

Aamulla jätämme tämän ihanan paikan haikein mielin, kun on tultu siihen tulokseen, ettei tänne enää jaksa valtavien ruuhkien vuoksi palata. Kun autojen määrä vuosi vuodelta lisääntyy, käy täällä liikkuminen suorastaan raivostuttavan hitaaksi. Naurettavalta tuntuu tämän jälkeen Klaukkalan kotoiset ruuhkat, joita niitäkin manailee ihan kiitettävästi!

Tein videofilmin Gardan kauniista rantamaisemista, mutta heikolla nettiverkolla en saanut siirrettyä sitä tänne. Yritän seuraavassa paikassa huomenna saada sen sivulle. Valokuvia on niin paljon edellisiltä reissuilta, etten niitäkään nyt paljon räpsinyt.

Sirmione

11.9.2017

No johan nyt - vettä tuli taivaan täydeltä, kun rämmittiin autolle sateenvarjojen täyttämillä vetisillä kaduilla. Mitäpä muuta ohjelmaa olisi tähän hätään keksinyt, kuin lähteä katselemaan vetisiä maisemia ympäri Gardajärven. Näihin maisemiin tuskin kyllästyy koskaan - satoi tai paistoi. Ja paistoihan se viimein, kun päästiin järven pohjoispäähän Rivan kaupunkiin. Mutta voi - paluumatka järven itärantaa kestikin sitten ikuisuuden. Aivan ihania kaupunkejahan tämä ranta on vierivieressä ja se kyllä näkyy turistien (autojen) määrässä. Auton tuulilasin läpi niitä ehti hyvin ihailemaan kävelyvauhtia matelevissa jonoissa.

Illallispaikkoja ja jäätelömyymälöitä täällä pikkuniemellä on riittämiin. Istahdettiin kodikkaanoloiseen pizzeriaan, jonka henkilökunta oli normi-italialaista tummempaa. Mukavaa oli, tunnelma kansainvälisen rentoa! Täst miä piän!

Sirmione

10.9.2017

Yöllisen ukkosen jälkeen patio oli märkä ja aamiainen syötiin sisätiloissa. Kun säätiedotus lupasi matkustaville kosteita kelejä, päädyttiin ajelemaan kohti Gardajärveä pikkuteitä pitkin. Uskomatonta, noin 400 kilometrin matka taitettiin nousematta kertaakaan moottoritielle. Aikaahan siihen tuhertui liki kahdeksan tuntia, mutta tulipahan nähtyä Italiaa ihan aidoimmillaan. Vettä satoi välillä rajustikin, mutta Gardajärvelle tultua pilkisteli jo aurinkokin pilvien raosta.

Kun luulee kokeneensa melkein kaiken majoittumishommista, oli tämänpäiväinen vielä ihan uusi kokemus. Ajettiin sisään Sirmionen vanhaan kaupunkiin, kun ilmoitettiin vartiokopilla, että meillä oli lupa Hotelli Speranzalta. Ihan hirveästi ihmisiä kapeilla kaupungin kujilla! Eihän täällä kukaan autolla ajele - paitsi me ja muutama muu turisti! Saatiin respasta ilmaisen parkkipaikan lappu ja mies lähti viemään autoa annetulle paikalle. Oman haasteensa asetti festaritapahtuma, joka sotki ennestään vaikeat parkkeerauskuviot. Monen mutkan jälkeen auto on nyt tallessa ja meillä "oma kotikolo" ihan vanhan kaupungin sydämessä. Ikkunaluukkujen välistä voi katsella alas vilkkaalle turistikadulle - uusi kokemus sekin.