Omat reissut

Automatkalla Euroopassa

25.5. - 19.6.2014

Bigin sivulle

Ruotsi

Luultiin, että kotimatkan viimeinen osuus Tukholmaan Siljan terminaaliin Värtanille olisi niitä reissun tutuimpia ja helpoimpia hommia. Taas arvattiin väärin! Ihan helppoa - navigaattoriin laitettiin komento Silja terminaaliin ja siitä vaan seuraamaan koneen antamia ohjeita. Ja pentele, sepä lähtikin viemään meitä kohti vanhaa kaupunkia. Eihän se Värttahamnen ole täällä päinkään!

Ja kaiken kukkuraksi katuja oli tietenkin suljettu tietöiden takia! Siinäpä sitten pyörit ja otat uusiksi kaikki pirun piruetit! Onneksi oltiin tarpeeksi ajoissa satama-alueella etsiskelemässä oikeaa reittiä laivalle!

Loman päätteeksi tietysti kaikki normaalikuviot Tukholman saariston tuijotteluineen viinilasin ääressä, illallis-buffet runsaine kalapöytineen ja nukkumaan ajoissa, että aamulla kotisatamaan saavutaan freeseinä ja levänneinä.

Ruotsi

Nyt ollaan jo lähellä kotia, kun tultiin aamulautalla Puttgardenista Tanskaan ja siitä edelleen pitkää siltaa pitkin Malmööseen. Ruotsissa yövyttiin ystävien Annan (84v) ja Henryn (80v) hoivissa. Ja voi miten hyvältä maistuivatkaan Annan valmistamat aidot karjalanpiirakat ja karjalanpaisti. Voi kunpa itsekin pysyttäisiin yhtä virkeinä, iloisina ja elämänmyönteisinä, kuin nämä "ikinuoret" ystävämme! Rattoisasti hurahti ilta, kun seuraan liittyi vielä tytär Marja-Leena. Kiitokset teille ystävät mukavasta seurasta ja vieraanvaraisuudesta!

SAKSA

Saksa

Viimeinen päivä Saksassa vietettiin Heiligenhafenin pienessä, viihtyisässä kaupungissa, josta meillä on kokemusta jo kahden vuoden takaa. Ehdittiin kaivaa laukusta jo lämmintä päälle pantavaa, mutta kerrankin luontoäiti oli suosiollinen ja kalasataman pienissä kuppiloissa iltapäivää saatiin viettää ihanan lämpimässä auringon paisteessa.

Nyt aamulla matkaa jatketaan lautalla Tanskaan ja siitä pitkää siltaa pitkin Ruotsiin, jossa meitä on odottamassa vanhoja ystäviä, joiden huostaan jäämme yhdeksi yöksi ennen kotimaahan palaamista.

Saksa

Eilistä sunnuntaiaamun rauhaa pauhasivat kirkonkellot ja liikenteen melu ikkunoiden takana oli tauonnut, kun liikkeet pitivät ovensa kiinni. Nytpä oli hyvä hetki tehdä retki Hampuriin pyhäpäivän ratoksi! Niinpä ajeltiin Altonan satamaan pyörimään ja etsimään parkkipaikkaa, kun muutkin olivat liikkeellä hienon, aurinkoisen vapaapäivänsä ratoksi. Työllä ja vaivalla se sitten viimein löydettiin ja käytiin kävelemässä kierros satamassa muiden turistien joukossa.

Lounastamaan ei tänne jääty, vaan ajeltiin rantaa pitkin ökyrikkaiden mahtavia palatseja ihmetellen Wedeliin, jossa oli tarkoitus syödä lounasta Welcome Pointissa. Ai ja voi - olivat pahus järjestäneet meripäivät juuri tänne ja autoja pyöri massoittain taas sitä parkkipaikkaa etsimässä. Ei, tänne en halunnut missään nimessä jäädä!

Kun nälkä jo alkoi kurnia vatsaa, sai lohisämpylä ja kahvi kelvata lounaaksi huoltoaseman Delissä. No yksi kupillinen ehdittiin koneesta saada, ennen kuin se hajosi! Siinä sitten ryystettiin sitä yhtä kahvia sulassa sovussa. Nyt tämä lysti sai riittää, äkkiä pois takaisin Lübeckiin - mieluummin pikkuteitä ajellen! Helpommin sanottu, kuin tehty! Taas oli tie poikki ja pakko oli lähteä kiertotielle. Mistä hitosta asti tässä joudutaankaan kiertämään ja ihan kummia kotikatuja? Nyt haluttiin jo nopealle moottoritielle, mutta voi, tietysti sinne oli ajettava läpi Hampurin keskustan.

Muutama kymmenen kilometriä ehdittiin huristella onnellisina, kun sieltä ruuhkista päästiin ja sitten olikin edessä STAU! Jonkun hurjapää motoristin kiireet olivat päättyneet tien kaiteeseen ja sitä nyt poliisit ja ambulanssi ruuhkassa pois korjasivat.

Eikä nämä hortoilut vielä tähänkään loppuneet - illallispaikkaa etsittiin hartaasti ja viimein istahdettiin raatihuoneen torin terassille. Istuttiin ja istuttiin ja odoteltiin tarjoilijaa. Istuttiin ja odoteltiin ja ihmeteltiin. Nälkään tässä ehtii kuolla, ennen kuin mitään tapahtuu! Siispä äänestettiin jaloillaan ja poistuttiin kuppilasta niine hyvineen. Löytyihän sitä ruokaa sitten kuitenkin - vastapäätä kotiovea olevasta mukavan kodikkaasta ravintolasta!

Saksa

On se vaan hienoo, kun "kodissa" on kunnollinen nettiverkko - aamupalalla kyynelöin katsellessani "Hengen asein"-dokumenttia iPadista. Todella hyvä dokumentti. Vaikka telkkarista voi katsella BBC:n uutisia, ei se ihan korvaa kotimaan uutislähetystä, semminkään kun halutaan matkallakin seurata silmä kovana, mitä Putin omalle kotimaalle on järjestämässä.

Eilen jatkettiin lähiympäristöön tutustumista ja kohteeksi valittiin Wismarin kaupunki. Onneksi vanha itäsaksalainen kaupunki on kauniisti restauroitu ja vanha "itäinen" leima on saatu päivitettyä läntisempään malliin! Jotenkin se itäblokin leima tahtoo vaan kummasti sieltä nousta mieliin - ehkä syy on matkailijan omassa piintyneessä mielikuvassa!

Illalla kotona oman keittiön tuoretta parsaa hollandaiskastikkeella (a la Erkki) -  nam!

Saksa

Hui! Kun eilis aamuna vetäisin ikkunaverhot auki nähdäkseni upean maiseman kirkontorneineen, kulkivat ihmiset sontikat väärällään alhaalla kadulla. Onneksi sade laantui ja saatiin pilvipoutainen päivä. Mies halusi nähdä Kielin kanavan, siispä autoon ja sinne - pitkin maaseututeitä huristellen. No nähtiinhän se kanavan sulkuportin toimitakin, kun tarpeeksi kauan kanavalla seisoskeltiin.

Onneksi aurinkokin tuli esiin illansuussa, että voitiin pistää vielä nokkamme ulos ja suunnistaa Lübeckin sydämeen, ihan kiven heiton päässä olevalle kävelykadulle. On aika kummallista, että katukuppilat alkavat pistää tuolejaan kasaan jo ilta-seitsemän aikoihin ja kaupunki hiljenee illaksi. Ehdittiin sentään ottaa terassilla yhdet onnistuneen ostoskierroksen kunniaksi ja katsella kadun ihmisvilinää. Ja voi miten tykkäänkään olla ostoksilla Saksassa!!!!  Täältä löytää ihmismäisen kokoisia vaatteita ja kenkiä. Ostoksia tekevät kanssasisaretkin ovat useimmiten ihan jotain muuta kuin langanlaihoja mannekiineja, joista näkee, että elämä maistuu!!!

Saksa

Voi ihanuuden ihanuus - nyt loppui laukkujen raahaaminen hotelliin ja takaisin takakonttiin muutamaksi päiväksi. Ollaan jo vuosikymmeniä viihdytty Pohjois-Saksan reissuilla ja nyt haluttiin jäädä aloilleen Lübeckin keskustaan ostoksia tekemään ja henkeä vetämään ennen kotimatkaa.

Kun aikaa oli runsaasti ennen asuntoon kirjautumista, päätettiin käydä matkalla Winsenissä vanhoja muistoja verestämässä. Huh - olipa rankka päivä! Saatiin tehdä muutama piruetti tietöiden takia, ennen kuin perille löydettiin. Käytiinpä välillä haahuilemassa Hampurin keskustassakin, kun sopivaa reittiä etsittiin. Uhkasin heittää jo välillä navigaattorinkin ikkunasta, se pirulainen kun vokotteli kääntymään juuri siihen moottoritien ramppiin, joka oli tietöiden takia suljettu.

Appartementhaus Beckergrube

HOLLANTI

Hollanti

Ei ihme, että maalle on annettu niin kuvaava nimi - Alankomaat! Tasaista aakeeta-laakeeta riittää ajeltavaksi; ei laaksoa eikä kukkulaa missään. Sekään ei ole mikään kummastelun aihe, että kaikille täällä on kasvanut takamukseen lisälaite - polkupyörä. Kaikkihan täällä fillaroi, kun tasaiselle maalle on rakennettu hyvä fillaritieverkosto.

Aamuvirkkuina ehditään uuteen paikkaan jo aamupäivällä ja siten jää reilusti aikaa päivästä tutustua uuteen "kotiympäristöön". Majaa muutettiin taas yhdeksi yöksi ja lähdettiin liikenteeseen jo aamuvarhaisella ajellen pitkin käsittämättömiä patorakennelmia, joista pisin oli n. 30 km. Kun luvattua sadepäivää ei sitten tullutkaan, saatiin mukava, pitkä lenkkikin reippailtua uudessa ympäristössä järven rannalla, väistellen "tuhansia" fillaristeja - täällä niiden mielestä ei jalankulkijaa ole olemassakaan, kun jalkaisin liikkuville ei ainakaan liikennemerkein ole osoitettu paikkaa missä kulkea.

Hollanti

Leppoisa "paikallaanolo päivä", jolloin ajeltiin vain pieni lenkki Hollannin huikeita peltoja katsellen. Iltapäivällä pistettiin lenkkarit jalkaan aikomuksena tehdä pitkä kävelylenkki luontopolkua pitkin kylän ympäri. Melkein onnistuikin, mutta jäi vain tunnin mittaiseksi tallusteluksi, kun sadekuuro pääsi yllättämään.

Illalla aurinkokin tuli taas esiin, mutta päätettiin kuitenkin viettää iltaa kotona pasta-karbonaran, raakamakkaran ja viinin parissa. Nettikin oli armollinen ja antoi meidän katsella iPadista monta "Tartu mikkiin" ja "Estradilla Riku Niemi"-juttua, joten oikein kotoisaa iltaa vietettiin.

Hollanti

Hah, hah, haa!!!  Taas meille kävi vanhanaikaisesti! Kotomaassa ei helluntaita vietetä monta päivää, mutta täällä Keski-Euroopassa ne elää vielä vanhassa maailmassa ja pyhittää lepopäivän ja siinä sivussa muutkin kirkolliset pyhät, joten kaupat pitävät ovensa kiinni ja väki tunkee vapaapäivän viettoon rannoille ja puistoihin. Niinpä meille tuli taas täytenä yllätyksenä, että Lidliin ei tänään ole mitään asiaa - ja juuri, kun suunnitelmissa oli koti-ilta "kotona" valmistettuine aterioineen.

Majapaikkaan tulokin oli melko eksoottinen kokemus - ulko-oveen oli kiinnitetty kirjelappunen meidän nimellä, jossa oli kerrottu avainten sijoituspaikka ja huoneeseen löytämisohjeet. Isännän tapasimme vasta myöhemmin, kun mies soitteli lappuseen jätettyyn numeroon, tiedustellen nettikoodia.

Aamiaiseksi hankittiin täytetyt sämpylät huoltoasemalta ja kun ei millään haluttanut lähteä etsimään illallista ravintolasta, hankittiin syötävää Mäkkäristä. On se ihme, miten tuohon ravintolaruokaankin alkaa pitkällä reissulla kyllästyä!

SAKSA

Saksa

Kun Reinin paahtavaan helteeseen (eilen iltapäivällä 35,5 astetta) alkaa kyllästyä, kannattaa suunnata Atlantin rannalle, jossa harvoin tarvitsee hikirättiä heiluttaa! Uudeksi parin yön majapaikaksi haettiin netistä Oostkapellen kylä Hollannissa, jonne on luvassa himpun yli 20 asteen ihanan viileitä kelejä - ei paha!

Eilinen sunnuntaipäivä käytettiin Reinin rantoja ajellen, viinitarhoja ja mahtavia linnoja ihaillen, välillä pysähdellen ihaniin pikkukaupunkeihin. Meno oli kuin Etelä-Euroopan pikkuteillä. Valtavan paljon avoautoja näillä saksalaisilla - sellaisen pelin minäkin tahtoisin, jos näillä kulmilla vakinaista majaa pitäisin.

Saksa

Kyllä joskus ihminen voi tuntea itsensä avuttomaksi! Kun eilen iltapäivällä ravintolan terassilla viereisessä pöydässä vanha nainen sai sairauskohtauksen, vastapäätä istunut miehensä alkoi möykätä suureen ääneen. Selin istuvana en sitten kääntynyt kuitenkaan katsomaan, vaan luulin, että mies karjuu jollekin puhelimessa. Kun tarjoilija kiikutti vesilasillista pika vauhtia, tajusin tilanteen ja pomppasin katsomaan, voisinko olla avuksi. Muut asiakkaat eivät tehneet elettäkään.

Ilmeisesti eukko oli vaan pyörtynyt, kun avasi silmänsä häntä poskille läiskiessäni. Tässä 32,5 asteen helteessä olisi juotava riittävästi, että pysyy tajuissaan (kokemusta on itselläkin). Huonolla saksallani siinä sitten mongersin ja käskin häntä juomaan tarjoilijan tuomasta vesilasista. Eukko vaan mökötteli, kunnes sairaankuljettajat tulivat ja veivät hänet mukanaan lisätutkimuksiin.

Eipä tee mieli kovin usein huvikseen laskeutua neljännen kerroksen huoneesta alas maan pinnalle, kun hissittömässä talossa on sitten kiivettävä ne portaat takaisin yläkertaan. Kyllä siinä hiki lentää. Eikä siellä "piippuhyllyllä" asustaessa toimi nettikään ja hotellin aulassakin vain satunnaisesti - nytkin istutaan Mainzin kaupungissa lounaalla kebab-kuppilassa, jossa pääsin kaupungin yleiseen verkkoon puoleksi tunniksi.

Hotel Singender Wirt , Kamp-Bornhofen

Saksa

No johan myrkyn lykkäsi! Enpä tajunnut pistää edellisenä päivänä  kertoimia nenän päähän ja aamulla olikin sitten kluuvarin päässä kunnollinen vesikello, jota sitten pitkin päivää jouduin hoitamaan.

Eilen alkoi sitten todellinen kesä! Ihanan kirkas taivas, lämmintä +26 ja ylikin, maisemat vaihtuivat itävaltalaisiksi vuoristoniityiksi ja kauniiksi kukkaparveketaloiksi - mikäpä siinä oli ajellessa ja maisemista nauttiessa. Kuskin oli kuitenkin oltava täysin skarppina, kun välillä jopa neljää kaistaa porhaltava liikenne poukkoili ajoittain hermostuneesti ylämäkeen matelevia rekkoja väistellen.

Vielä aamulla kuviteltiin, että päivän etapissa, Ingolstadtissa, oltaisiin jo viimeistään klo 14 - turha luulo!  Saksassa voi osalla autobaanaa huristaa ilman nopeusrajoitusta, mutta vilkas liikenne ja tien korjaustyöt pitävät siitä huolen, ettei meno pääse täysin villiintymään. Mekin madeltiin Munchenin ulosmenotiellä etanan vauhtia ja kun kyllästyttiin ruuhkassa seisomiseen, vaihdettiin kulkeminen pienemmälle tielle. Kyllä kannatti - hermoja säästyi ja saatiin katsella kauniita vihreitä viinitarhoja ja lainehtivia viljapeltoja.

Hotel-Restaurant Pius Hof, Ingolstadt

ITALIA - GARDAJÄRVI

Italia

Italia

Italia

Italia

Italia

Italia

Italia

PARATIISI - jonne oli pitkä ja kivinen tie. Onneksi Gardajärvelle, Malcesinen kaupunkiin, tultiin jo aamupäivällä hyvin levänneinä, muutoin olisi saattanut pinna kärähtää! Miten ihmeessä näillä Etelä-Euroopan mailla voikin olla tuo osoitteiden hallinta niin hakusessa! Navigaattorikaan ei tuntenut tämän huoneiston katuosoitetta (talon numeroa). Siinä sitten ajeltiin katua edestakaisin tihrustellen taloja, joissa ei ollut edes numeroa. Pelkän kyltin perusteella vilkkaassa liikenteessä oikean osoitteen löytäminen on lähes mahdotonta. Niinpä sattumalta löydettiin taksi, jolta tietä kyseltiin. No voi - taksimies osoitti vastapäistä keltaista taloa, nyt kun vaan löydettäisiin vielä vapaana oleva parkkiruutu.

No ei sekään talo nyt ihan kohdalleen osunut, kun sattui vain olemaan samanniminen kahvila, mutta sieltä saatiin onneksi pätevää apua. Kahvilan ystävällinen omistaja soitti sisarelleen, joka omistaa nämä huoneistot ja hän tuli viemään meidät oikeaan paikkaan. Ikinä ei varauksen osoitteen perusteella olisi tänne löydetty.

Itävalta

Voi ihanuus - Itävaltaan päästiin ihan tyylikkäästi! Rajalla oli isot kyltit mottoritiemaksuista ja heti rajalla oli paikka, mistä tarran sai ostettua - poliisi ei kärkkynyt puskissa turisteja kyttäämässä. Kyllä on vielä iso ero idän ja lännen kulttuureissa.

Majapaikaksi varattu huoneisto oli riittävän iso meille kahdelle ja 100 neliön huushollissa melkein eksyilee toistansa hakiessa. Keittiössä täydellinen varustus koneineen. Yksi pieni seikka jäi meiltä kuitenkin huomioimatta - helatorstain vuoksi olivat kaupat kiinni, joten aamiaistarvikkeiksi piti käydä hakemassa kolmioleipiä huoltoasemalta. Onneksi kahvi oli pakattu laukkuun jo kotoa lähtiessä.

Slovakia

Kun onnistuttiin välttymään ylinopeussakoilta Puolan poliisien ahkerasta yrittämisestä huolimatta, niin eiköhän Slovakian moottoritiemaksutarrasta saatu ylimääräinen sakko. Vaikka tarkoitus ei ollut jättää tiemaksuja suorittamatta, kun kuviteltiin, että heti moottoritien alussa olisi huoltoasema, jolta tarran voi ostaa. Eipä ollut, vaan saatiin ajaa liki 100 km, ennen ensimmäistäkään huoltista ja niinpä poliisit syöksyivät peräämme puskista ja saatiin maksaa ylimääräinen viisikymppinen sen tarramaksun (10 €) lisäksi. Ollaan sitä mieltä, että tämä on tahallinen ansa, jonka ne on turistille asentaneet - no onneksi ei edes harmita!

Bratislavassa asuttiin ihan vanhan kaupungin sydämessä. Hauskaa iltaa vietettiin kiinalasisseurueen kanssa slovakkiravintolassa. Aivan mainiota porukkaa! Pikku-ukkeli oli vauhdissa ja ihan ilmeisesti musiikkimiehiä, kun oli viuhtomassa muusikkojen kanssa, niin ettei tahtonut malttaa edes syödä. Tempaisipa minut tanssiparikseen ja sekös oli muusta seurueesta hauskaa. Tanssi-innoton miehenikin joutui viemään tanssiin hänen frouvansa. No kuvat puhukoot puolestaan.

Puola

Suht hyvin sujui eilinen Puolan pohjoisosan ajelu rekkahelvetissä, vaikka osin tiet olivatkin surkeassa kunnossa ja liikenne puuroutui kaupunkien kohdalla. Etenkin Varsovan läpi ajaminen on melkoinen painajainen. Tietöitä piisaa! No tämähän tiedettiin jo reissuun lähtiessä.

Piotrków Trybunalskin kaupunki oli sekin melkoisen masentava kokemus. Miten kauan sosialistisen ilmeen hävittämiseen mahtaa mennäkään? Tietysti neukkuajan jäljiltä korjattavaa on valtavasti, eikä siihen ole riittänyt resursseja edes näiden kahdenkymmenen vuoden aikana, jolloin täällä on eletty vapaassa maailmassa.

Tunnelmaa ei parantanut myöskään kaupungin yllä koko iltapäivän ja illan pyörinyt ukkoskuuro - välillä aurinkokin näyttäytyi ja lämmintä oli ihan riittämiin.

Liettua

Voi hyvänen hyssy! Eipä vielä tässä elämässä ole aiemmin luostarissa asuttu. No nyt täältä Kaunasista  löytyi tarpeeksi rauhallinen paikka (hotelliksi muutettu luostari)  - askeettinen huone, ei telkkaria tai muita maallisia huvituksia, sentään netti pelaa, joten nou hätä. Mies luki pöydällä olevasta opaskirjasta, ettei vahvojen juomien nauttiminenkaan vierastiloissa olisi suotavaa. Siis olisiko minun pitänyt pistää oma LÄÄKE-brändypulloni pitkään piiloon?

Onneksi tälle päivälle on luvassa viileämpää keliä, kun suunnataan kohti Puolaa. Eilen aurinko paistaa rökitti koko matkan auton etuikkunasta ja ilman ilmastointia ei voinut olla hetkeäkään. Melko helposti ja ilman kommelluksia matka muuten sujui - vain kerran keskusteltiin isoilla kirjaimilla uskoako navigaattoria vai tiekylttejä. Ihan vähän vaan meni arvaus pieleen.

Tallinnaaaaa! Tavarat mukamas harkiten pakattu ja aseteltu autoon järkevästi (toivon mukaan) niin, että sieltä on niitä helppo kaivella reissun aikana, kun hotellielämä yhden yön yöpymisineen alkaa. Tänään iltapäivä Tallinnassa, jossa lienee samanlaiset terassikelit, kuin täällä lahden toisella puolellakin. Yöunet Hotelli Metropolissa ja siitä nokka kohti etelää.

Täältä sitä meidän autoreissua voi seurata kuvineen, jos nettiyhteydet sattuu kulloinkin pelaamaan siellä minne sitten mennäänkään.

Reissu-sivu

Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia....