|
|
Ruotsi
Reftele,
VikingLine |
|
17.9.2017
Kirkas syysaamu
Helsingborgissa. Rauhallinen, uinuva kaupunki
ajella, kun suunnattiin kohti pohjoista.
Todellinen paluu arkeen ja syksyisiin tunnelmiin
- paksussa maitorokkasumussa saatiin suunnistaa
puolitoistatuntia, ennen kuin aurinko tuli
esiin.
Matkanvarrella
kiepattiin Refteleen tapaamaan Marja-Leenaa,
Annaa ja Henryä muutamaksi tunniksi ja
Marja-Leenan valmistamalle lounaalle. Anna (87
v.) oli paistanut aamuvarhaisella
karjalanpiirakat, joita tunki meille
matkaevääksi. Hyvältä maistuivat aidot
karjalaiset piirakat Ruotsin teitä
huristellessa.
Eipä voi muuten
matkantekoa nautinnolliseksi väittää - vettä
tuli taivaalta kaatamalla, kun ruuhkaisia
moottoriteitä suunnistettiin kohti Tukholmaa.
Navigaatttori oli tällä kertaa armollinen ja
opasti meidät lauttasatamaan venkoilematta, vai
olisiko niin, että tällä kertaa oltiin
äärimmäisen hereillä isolle kirkolle tultaessa
ja toteltiin opastusta ihan kiltisti. |
|
Päivän kuvat
|
|
Ruotsi
Helsingborg |
|
16.9.2017
Jaksaa, jaksaa,
jaksaa..... Neljän viikon reissun
viimeisiä hetkiä tässä eletään. Vielä piti
pinnistää, että Tanskan läpiajosta jaksoi
nauttia. No mikä ettei - aurinko paisteli
mukavasti ja päätettiin ajella nostalgisesti
Köpiksestä vanhaa rantatietä pitkin
Helsingöriin. Siitä onkin kulunut yli pari
vuosikymmentä, kun siellä viimeksi ajeltiin.
Todella komeita pytinkejä ovat pygänneet koko
rannan pituudelta.
Komeita siltojakin ovat
rakentaneet saarien välille. Lautalla tultiin
Ruotsin puolelle, niin kuin silloin joskus
historian hämärissä. Erona entiseen oli, ettei
nyt tarvinnut jonottaa lautalle tuntikausia -
melkein suoraan päästiin lautalle.
Päivän matkasta
kyllikseen saaneina asetuttiin vielä yhdeksi
yöksi Helsingborgiin hotellimajoitukseen. Siihen
sitten päättyykin laukkujen raahaaminen ja aina
uudet lakanat uudessa paikassa! |
|
Päivän kuvat
|
|
Saksa
Handewit
(lähellä Flensburgia) |
|
15.9.2017
Taivaallisen kirkas,
kaunis aamu. Nyt baanalle kohti Flensburgia,
viimeistä yöpymiskohdetta Saksan puolella. No
löytyihän niitä sadekuurojakin matkan varrelle.
Kun majoituspaikka oli noin 10 kilometrin päässä
kaupungista, ajeltiin Flensburgin kaupunkiin
ostoksille ja kaupunkia ihailemaan. "C&A"-han
oli ihan pakko päästä jotain lämmintä päälle
pantavaa ostamaan. Tummansininen villatakki
sujahti ostoskassiin - sillä varmaan pärjää
kotiin saakka.
Majapaikka maaseudun
rauhassa - todella rauhallinen paikka, ei
ravintolaa eikä muutakaan riekkumispaikkaa.
IHANAA - tänään sitten syödäänkin paikallisesta
Lidelistä ostettuja eväitä. Varmaan ollaan
ainoat asiakkaat tässä majatalossa. |
|
Päivän kuvat
|
|
Saksa
Göttingen |
|
14.9.2017
Syksy se hiipi
väkisinkin tähänkin huusholliin! Tässä vaiheessa
oli aika heittää kesämekko perimmäiseen laukun
nurkkaan ja kaivaa esille lämpimät kuteet, kun
lämpötila kieppui kymmenen asteen tuntumassa.
Tänään sitten
aloitettiin pitkäpiimäinen kotiinpaluu. Googlen
karttaohjelma kertoi toiveikkaasti, että 600
kilometrin ajomatkaan Göttingeniin menisi alle 6
tuntia, kun Saksan moottoriteillä voi päästellä
periaatteessa ilman nopeusrajoituksia niin
paljon kuin sielu sietää. Niinpä - välillä
viipotetaan sataakuuttakymppiä, mutta välillä
istutaan ruuhkassa liikkumatta mihinkään. Tänään
tuohon 600 kilometrin matkaan saatiin kulumaan 9
tuntia. Kivaa oli - vettä satoi paikoitellen
kaatamalla ja näkyvyys tiellä oli sen myötä
suoranaisen heikko.
Kyllä kotimaa
kangastelee mielessä tällaisena päivänä todella
taivaallisena paikkana. No sinne on vielä
muutaman päivän ajomatka! |
|
Päivän kuvat
|
|
Saksa
Grainau |
|
13.9.2017
Nautinnollinen
päivä!!!! Eihän siihen muuta tarvita, kuin
silmien eteen jumalaisen kaunista Alppien
maisemaa. Italian Trentosta Brenneron solan
kautta Insbrukkiin ja siitä
Garmish-Partenkirchenin jylhiin maisemiin.
Garmish-Partenkirchenissä on oltu aiemminkin ja
kaupunki tuntui heti tutulta. Lähellä oleva
Grainaun kylä on todella viehättävä. Aurinko
paistoi, lämmintä 20 astetta ja vettä
pirskahteli taivaalta aika ajoin, niin kuin
Alpeilla usein tapahtuu.
|
|
|
|
Italia
Malcesine |
|
12.9.2017
Tänäkin aamuna vettä tuli kaatamalla, kun
meidän oli poistuttava Sirmionen sokkeloisilta kaduilta. Homma sujui
kuitenkin yllättävän hyvin, kun turisteja ei ollut ehtinyt virrata
kaupunkiin vielä "miljoonittain".
Vielä yksi päivä vietettiin Gardan
rannoilla ennen "pohjoiseen" siirtymistä. Tänään
siirrettiin matkalaukkuja huikeat kuutisenkymmentä
kilometriä pohjoisen suuntaan, Malcesinen kaupunkiin. Matkalla todettiin, että onpahan
helppoa siirtyä seuraavaksi Saksan puolelle, kun kaikki saksalaiset
ovat nyt tulossa tänne Italiaan. Todella - kymmenien kilometrien
autojonot, joista ainakin 90 % näytti olevan saksalaisilla
rekkareilla.
Pienen haeskelun jälkeen löydettiin
majapaikkaankin iltapäivällä, joten meille jäi mukavasti aikaa
nauttia todella ihanasta "kodista", jonka patiolta aukeaa näkymä
järvelle ja linnan torneihin.
Aamulla jätämme tämän ihanan paikan haikein
mielin, kun on tultu siihen tulokseen, ettei tänne enää jaksa
valtavien ruuhkien vuoksi palata. Kun autojen määrä vuosi vuodelta
lisääntyy, käy täällä liikkuminen suorastaan raivostuttavan
hitaaksi. Naurettavalta tuntuu tämän jälkeen Klaukkalan kotoiset
ruuhkat, joita niitäkin manailee ihan kiitettävästi!
Tein videofilmin Gardan kauniista
rantamaisemista, mutta heikolla nettiverkolla en saanut siirrettyä
sitä tänne. Yritän seuraavassa paikassa huomenna saada sen sivulle.
Valokuvia on niin paljon edellisiltä reissuilta, etten niitäkään nyt
paljon räpsinyt. |
|
|
|
Aiemmat
reissut Italian järvialueella
|
Garda / Riva del Garda v. 2015 |
 |
Blogi |
|
Garda / Malcesine v. 2014 |
|
Blogi |
|
Lido di Jesolo, Sirmione v. 2013 |
|
Blogi |
|
Lecco v. 2012 |
|
Blogi |
|
|
Italia
Sirmione |
|
11.9.2017
No johan nyt - vettä tuli taivaan täydeltä,
kun rämmittiin autolle sateenvarjojen täyttämillä vetisillä
kaduilla. Mitäpä muuta ohjelmaa olisi tähän hätään keksinyt, kuin
lähteä katselemaan vetisiä maisemia ympäri Gardajärven. Näihin
maisemiin tuskin kyllästyy koskaan - satoi tai paistoi. Ja
paistoihan se viimein, kun päästiin järven pohjoispäähän Rivan
kaupunkiin. Mutta voi - paluumatka järven itärantaa kestikin sitten
ikuisuuden. Aivan ihania kaupunkejahan tämä ranta on vierivieressä
ja se kyllä näkyy turistien (autojen) määrässä. Auton tuulilasin
läpi niitä ehti hyvin ihailemaan kävelyvauhtia matelevissa jonoissa.
Illallispaikkoja ja jäätelömyymälöitä
täällä pikkuniemellä on riittämiin. Istahdettiin kodikkaanoloiseen
pizzeriaan, jonka henkilökunta oli normi-italialaista tummempaa.
Mukavaa oli, tunnelma kansainvälisen rentoa! Täst miä piän! |
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Italia
Sirmione |
|
10.9.2017
Yöllisen ukkosen jälkeen patio oli märkä ja
aamiainen syötiin sisätiloissa. Kun säätiedotus lupasi matkustaville
kosteita kelejä, päädyttiin ajelemaan kohti Gardajärveä pikkuteitä
pitkin. Uskomatonta, noin 400 kilometrin matka taitettiin nousematta
kertaakaan moottoritielle. Aikaahan siihen tuhertui liki kahdeksan
tuntia, mutta tulipahan nähtyä Italiaa ihan aidoimmillaan. Vettä
satoi välillä rajustikin, mutta Gardajärvelle tultua pilkisteli jo
aurinkokin pilvien raosta.
Kun luulee kokeneensa melkein kaiken
majoittumishommista, oli tämänpäiväinen vielä ihan uusi kokemus.
Ajettiin sisään Sirmionen vanhaan kaupunkiin, kun ilmoitettiin
vartiokopilla, että meillä oli lupa Hotelli Speranzalta. Ihan
hirveästi ihmisiä kapeilla kaupungin kujilla! Eihän täällä kukaan
autolla ajele - paitsi me ja muutama muu turisti! Saatiin respasta
ilmaisen parkkipaikan lappu ja mies lähti viemään autoa annetulle
paikalle. Oman haasteensa asetti festaritapahtuma, joka sotki
ennestään vaikeat parkkeerauskuviot. Monen mutkan jälkeen auto on
nyt tallessa ja meillä "oma kotikolo" ihan vanhan kaupungin
sydämessä. Ikkunaluukkujen välistä voi katsella alas vilkkaalle
turistikadulle - uusi kokemus sekin.
|
|
|
|
|
|
Kroatia
Porec |
|
9.9.2017
Aamuinen sade erehdytti
luulemaan, että päivästä tulisi pitkä ja tylsääkin tylsempi. Siinä aamiaisella
mietittiin, mitä päivän ratoksi keksittäisiin. No ainahan ympäristöön voi lähteä
tutustumaan autolla. Niinpä olivat tuumanneet muutkin alueella lomailevat
turistit. Kovin on haasteellista parkkipaikan saaminen, kun syyskuu näyttää
olevan täällä ihan normaali turistisesonki.
Porecin kaupungissa
pyörähdettiin rantakadulla. Samoin kaunista Rovinjin vanhaa kaupunkia ihailtiin
vain matkan päästä, kun parkkipaikkaa oli mahdoton saada. Pulan kaupunki on
tuttu muutaman vuoden takaa, joten entisiin tuttuihin maisemiin Verudeelaan oli
helppo palata. Niin ja siitä sateesta ei ollut enää tietoakaan, aurinko porotti
kirkkaalta taivaalta koko iltapäivän.
Edellisiltana ei jaksettu kaiken
kieppumisen jälkeen lähteä illalliselle vastapäiseen trattoriaan, vaikka sen
pihassa näytti olevan vilskettä, kun pihagrillin vartaassa pyöri kokonainen
sika. Olisi pitänyt mennä. Tänään ei sitten saatukaan maistaa tuota grillissä
pyörinyttä possua, vaan jouduttiin tyytymään pizzaan. Jo päiväajelullamme
saatiin hämmästellä ravintoloiden pihoissa olevia grillirakennelmia, joissa
avotulen yllä pyöritettiin kokonaisia possuja.
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Kroatia
Vabriga |
|
8.9.2017
Vaikka aamuvarhaisella
ukkosherra murisikin koko voimallaan ja kasteli parvekkeen, sitkeästi päätettiin
nauttia aamiaista ulkotiloissa. Kovin näytti surkealta sää, kun ajeltiin
korkealla vuoristossa ja pilviverho kietoutui miltei pään ympärille ja kosteus
oli ihan käsin kosketeltavaa.
Onneksi Porecin lähellä pilvet
katosivat ja päästiin nauttimaan kesäkeleistä uudelleen. Hmmmm - nauttimaan
todella! Mielestäni mies näytti todella hermostuneelta, kun navigaattori ei
tunnistanutkaan varauksessa annettua osoitetta. Itse olin jo kaiken kokemuksen
perusteella varautunut etukäteen tilanteeseen ja suhtauduin asiaan rauhallisella
huumorilla.
Kun meillä on matkassa
hämmästyttävä määrä kaikenlaisia apuvälineitä eksymisen välttämiseksi, pitää
pottumaisessa tilanteessa vetää henkeä ja lähteä selvittämään tilannetta. Miten
ihmeessä nämä voivatkaan ilmoittaa Bookin-Comin-sivuilla osoitteen, joka ei vie
minnekään (tai pikemminkin jouduttiin jonkin omakotitalon pihaan)? Googlen
karttaohjelman ja ystävällisien paikallisten avulla löydettiin viimein perille.
No nyt meillä on kuitenkin
mahtava kämppä käytössämme - tilaa on sadan neliön verran. En vaan keksi mitään
käyttöä toiselle yläkerran makuuhuoneelle, ellei nyt välirikko satu yllättämään
ja sille toiselle makuuhuoneellekin löytyy järkevä käyttötarkoitus.
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Kroatia
Trogir |
|
7.9.2017
Tänään taas todettiin, että on
ihanaa asua siellä pohjolan perukoilla, jossa kansaa on vain kourallinen, kun
vertaa vilskettä täällä etelämpänä. Lähdettiin puolenpäivän aikoihin autolla
läpi Trogirin kaupungin ja suunnattiin merenrantaa kulkevalle tielle
aurinkorantaa etsimään. Voih - kaupunkiin päin oli ainakin viiden kilometrin
ruuhka. Alkoi jo heti kaduttamaan, että sinne tulikin itsemme tungettua. Mitään
kiertotietä ei ollut olemassa, joten sitä samaa tietä olisi illansuussa
palattava takaisin kaupunkiin. No onneksi ruuhka paluumatkalla oli vain noin
puolen kilometrin pituinen, eikä siinä tuhertunut aikaa kuin 45 minuuttia. Pieni
kaupunki on vaan niin täynnä autoja, ettei autolla liikkumisessa ole mitään
mieltä.
Tuntuu jotenkin turhalta ottaa
valokuvia kaupungista, jota on kuvannut vain kaksi vuotta sitten. Niinpä laitoin
ne silloin otetut kuvat tänne uudelleen.
|
|
|
|
Trogirin kuvia
(v.2015)
|
|
Kroatia
Trogir |
|
6.9.2017
Kun päivän ajomatka Trogiriin
oli vain kaksi ja puoli sataa kilometriä, ei mentykään moottoritielle, vaan
ajeltiin pitkin Kroatian kaunista rannikkoa. Mielestäni tuo rannikko on kyllä
Euroopan kaunein. Oheinen räpeltämäni video ei ihan anna oikeaa kuvaa, kun auton
tuulilasin läpi sitä joutuu kuvaamaan.
Täällä Trogirin kaupungissa
vietettiin neljä päivää juhannuksen tienoossa kaksi vuotta sitten. Tämä
viehättävä pikkukaupunki jäi tuolloin niin mukavana muistona kummittelemaan,
että haluttiin nyt tänne palata uudelleen. Majapaikkakin, Villa Maslina, löytyi
pienen haeskelun jälkeen helposti, vaikkei navigaattori löytänytkään annettua
talon numeroa - yhden kaupan parkkipaikalle poikettiin asiaa ihmettelemään, ja
kas, siinäpä silmiini osui majapaikan kyltti. Vähällä hiellä selvittiin tänään
majoitustouhuista!
|
|
|
|
|
|
Kroatia
Duprovnik |
|
5.9.2017
Tänään oli tarkoitus mennä
Duprovnikin vanhaan kaupunkiin. Voi voi - aivan hillittömän ruuhkainen kaupunki,
mieli halajaa ihan toisaalle! Bussillakin sinne pääsisi, mutta tästä majasta
pitäisi laskeutua rappuja pitkin "triljoona askelta" tuonne alas ja kävellä
bussiasemalle - ei kuulosta ihan meidän hommilta. No kukas meitä sinne pakottaa
menemään? Mukavamminkin voi päivän viettää. Niinpä ajeltiin vanhaan tuttuun
paikkaan - Mali Ston pikku kaupungin rannalle. Käydään sitten siellä vanhassa
kaupungissa seuraavalla matkallamme.
Yllätys - illalliselle
laskeuduimme sieltä omalta salaiselta pikkukadultamme ravintolakadulle. Eihän
siinä ollut kuin 90 askelmaa. Tietysti täyden vatsan hinaaminen takaisin
kämpälle asettaa omat haasteensa. Ehkä kuntosalitreenit syksyllä ovat taas ihan
paikallaan! Reissu kannatti kuitenkin ihan ehdottomasti - viimeinkin löysin
ravintolan, jolla oli ruokalistalla grillattuja sardiineja. Ainakin puoli vuotta
olen niitä turhaan eri paikoista pyydystänyt - ja nyt täällä tärppäsi!
Parhaan illallisen olisi varmaan
saanut naapureiltamme - kiinalaisseurue kokkaili ilmoille mahtavan tuoksuisen
aterian, no ihan niin pitkälle ei tutustumisessa ehditty, että olisi päästy
noita kokkauksia maistamaan.
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Kroatia
Duprovnik |
|
4.9.2017
Oli aika vaihtaa maata ja
valuuttaa. Todellakin hassunkurista - Montenegro ei kuulu EU:hun, mutta käyttää
valuuttana euroja. Kroatia kuuluu EU:hun, mutta valuutta on kuna. No joka
tapauksessa tuntui todella hyvältä päästä EU:n puolelle. Kännykkäänkin voi taas
laittaa data-siirron päälle, kun EU:ssa ei tarvitse pelätä kalliita
puhelinkuluja. Vaikka Montenegron puolella tullissa ei ollutkaan ruuhkaa, sai ne
jostain ihmeen syystä kulumaan tullimuodollisuuksiin liki yhden tunnin.
Kummallista on se, että syynäävät maasta poistuvia! Kroatian tulli toimi
suhteellisen ripeästi.
Kroatian puolella koukattiin
edellisen syksyn paikkoja katselemassa Molunatissa. Tähän aikaan vuodesta
viikunat alkaa olla kypsiä ja viikunapuita on tuolla alueella ihan pieninä
metsiköinä. Tienvarresta poimin noita makeita herkkuja pieneen koriin autossa
nautittaviksi.
Kun päivän ajomatka oli vain
viitisenkymmentä kilometriä, piti keksiä ohjelmaa ennen majapaikkaan
majoittumista. Päivä meni mukavasti Kavtatin rannalla Lidlistä ostettujen
eväiden kanssa.
Illansuussa se painajainen,
majapaikan etsiminen, oli sitten edessä. Kun maasto on jyrkkärinteinen ja talot
"roikkuu" siellä rinteillä, ei navigaattori useinkaan osaa opastaa ihan perille
saakka. Niinpä nytkin se käski ihan siinä "kotikolon" lähellä kääntyä tiukasti
oikealle - eihän siinä ollut edes katua, vaan kapeat jyrkät kiviportaat
laskeutuivat alemmalle kadulle, jossa ei saanut edes ajaa autolla. Taas
kysyttiin tietä paikallisasukkaalta, joka opasti menemään jalkaisin sinne
alakadulle. "Villa Maren" kylttikin löytyi yhden köynnöstä kasvavan
puutarhaportin päältä, mutta se oli lukossa, eikä ovikelloa näkynyt missään.
Onneksi viereisen talon parvekkeella oli mies, joka kyseli, minne ollaan menossa
ja opasti meitä pistämään käsi portin läpi, josta voi sitten vääntää avainta.
Kyllä on melkoista extreemiä tämä kämppien hakeminen - hiki siinä otsalle
kihoaa!
|
|
|
|
|
|
Montenegro
Herceg-Novi |
|
3.9.2017
Kun sunnuntaiaamu valkeni epävakaisena
sadekuuroineen, päätettiin lähteä tutustumaan
Montenegron sisämaahan, vuoristoon ja Niksicin
kaupungin lähellä olevalle järvelle. Itse
kaupungissa ei ollut mitään mielenkiintoista,
mutta matkan varrella katseltiin ikävännäköisiä
ränsistyneitä kivitaloja, jotka olivat ihan
ilmeisesti joutuneet 90-luvun alussa pommituksen
kohteiksi sisällissodan pyörteissä. Ajatella -
siitäkin kauheuksien ajasta on kulunut jo yli
kaksikymmentä vuotta!
Kun me niin tykätään tullissa jonottamisesta,
niin pitihän meidän keksiä, että ajetaan kotiin
Bosnia-Herzegovinan puolelta. Tullimiehelle
lykättiin rajalla passit ja auton paperit
kouraan - no hemmetti, sehän alkoi mussuttamaan,
että meillä pitäisi olla Bosnian puolelle oma
green-card. No jo on pirua! Ei me sellaista nyt
aleta käydä hankkimaan, vaan käännytään rajalta
takaisin. Jotain hän kävi sisällä tullikopilla
raapustamassa ja palautti sitten passit ja
ohjasi meidät ystävällisesti takaisin
tulosuuntaan. Samapa tuo - ei ne maisemat olisi
siitä kuitenkaan sen vaihtelevammaksi muuttuneet
- jyhkeää vuoristoa kaikki tyynni!
Hurjia rallikuskeja tuntuvat olevan nämä etelän
pojat! Kun me ajellaan ihan rajoitusten mukaan,
hönkii joku aina takapuskurissa kiinni. Hieno,
musta Audi pyyhälsi siellä jossain
vuoristotiellä meidän ohitse. No eihän siinä
mitään - jos on kiire, niin mennä täytyy! Mutta
voi - sen samaisen Audin kiireet olivat
loppuneet nokkakolariin lähellä Kotorin
rantatietä. Pahalta näytti koheltamisen jälki,
toivottavasti oli vain pelkkää peltiä mennyt
pahasti ruttuun!
Päivän kuvat
|
|
|
|
|
|
Montenegro
Herceg-Novi |
|
2.9.2017
Takuuvarma aurinko ei ollutkaan
ihan niin takuuvarma, kuin olin kuvitellut. Illansuussa taivas pilvistyi
ja heittelipä taivas muutaman pisarankin, joten hyvin joudettiin pois rannalta.
Nytpä oli sitten aikaa käydä vanhassa kaupungissa. Olisihan se ollut
outoa, jos ei sinne olisi tullut mentyä ollenkaan, kun se tuossa ihan muutaman
sadan metrin päässä luokseen houkuttelee. Paluumatkalla sitten ehdittiinkin
saada virkistävä suihku taivaalta kaupanpäällisenä.
Kun sateista iltaa tiedettiin
odottaa, haettiin kaupan pakastealtaasta pussillinen pelmenejä, jotka mies
keitteli lihaliemessä meille illalliseksi. Parvekkeella illastettiin
miellyttävän lämpimässä hämyssä sadetta ja salamointia katsellen.
Päivän kuvat
|
|
|
|
|
|
Montenegro
Herceg-Novi |
|
1.9.2017
Kyllä taitaa tuo epäilemäni
metsäpalo olla voimakkaasti liioiteltu kuvitelma. Kun päivällä ajeltiin
ympäristössä, ei siellä tuota savunhajua tuntunutkaan. Kuitenkin tähän meidän
omalle parvekkeelle savunhaju leijuu ihan selvästi, eikä se tule mistään
tupakoinnista.
Ystävämme Sinikka tuli
joogamatkalle tuohon puolentoista kiloterin päässä olevaan hotelliin. Napattiin
hänet takapenkille ja ajeltiin Kotorin lahden rantaa yhdelle beach-klubille
virvokkeita nauttimaan. Pieni on tämä meidän maailmamme, kun ystäviin voi
törmätä näinkin kaukana kotoa!
Päivän kuvat
|
|
|
|
|
|
Montenegro
Herceg-Novi |
|
31.8.2017
Eipä paistele kirkkaasti -
jotenkin kummallisen sumuinen ilma. Luultavasti jossain on metsäpalo, kun lievä
savunhajukin nenään leijailee.
Eilen tavattiin rannalla
veneeltään palaileva mukava "alkuasukas". Ukkeli kertoi käyneensä v.1958
Turussa. Luuli ensin, että me ajellaan täällä vuokra-autolla ja hämmästeli
suuresti, kun kerrottiin, että on tultu omalla autolla Suomesta saakka.
Lähtiessään sanoi vielä, että asuu tuossa tien toisella puolella, jos satutaan
jotain tarvitsemaan, niin voidaan tulla sieltä pyytämään.
|
|
|
|
|
|
Montenegro
Herceg-Novi |
|
30.8.2017
Kova tuuli helpotti
rantapäivänviettoa, kun yli 30 asteen helteessä ei yhtään hikipisaraakaan
tarvinnut otsalta pyyhkiä. Saattoi se silti tehdä tepposet elimistölle, kun
yöllä heräsin jalkojen kramppaamiseen. Kyllä jalkoihin ottaa myös jyrkkä mäki,
jota ylös kiivetään täydellä vatsalla illalliselta palatessa. Lienee viisainta
turvautua merisuolarakeisiin, joita matkoilla pienestä purkista napsitaan.
|
Patiolla on mukavaa istuskella, kun aurinko on laskemassa
|
|
|
|
|
|
|
|
Montenegro
Herceg-Novi |
|
29.8.2017
Milloin oppii ihminen, että
edellisenä vuonna koettu näytelmä voi jatkua tänäkin vuonna ihan samanlaisena?
Kun aamulla taivas näyttäytyi
yllättävän pilvisenä, keksittiin lähteä Kotorin ikivanhaan kaupunkiin aikaa
viettämään. VIRHE! Ihan yhtä ruuhkainen paikka, kuin edellisenäkin vuonna. Siinä
istua nökötettiin ruuhkassa 40 minuuttia ja matkaa oli taitettu tuossa ajassa
hätäisesti vähän päälle kilometri. Niinpä jäi tälläkin kertaa kaupunki
katselematta. Vanhan kaupungin reunaa katseltiin vain auton tuulilasin läpi. Ikinä en tänne edes yritä kuvitella koskaan
tulevani!
Matkaa jatkettiin Kotorin lahden
kapeaa rantatietä ihastellen. Maisemat oli kyllä huikaisevat, mutta tie
hirvittävän kapea ja mutkainen. Oli todella hiuskarvan varassa, että
onnistuttiin välttämään kolarointi u-käännöstä yrittävän hurjapään kanssa.
Pari tuntia vietettiin jossain
matkan varrella, kauniilla Kotorin lahden rannalla.
|
|
|
|
|
|
Montenegro
Herceg-Novi |
|
28.8.2017
Voi kiesus mikä päivä!!!
Joskus se ottaa vaan niin koville........
Päivän iloinen yllätys oli, että
rajanylitys Bosnia Hertzegovinan rajalla sujui pelkällä hetkisen pysähtymisellä.
Montenegron rajalla roikkumiseen tiedettiin varautua, eikä puolentoista tunnin
jonottaminen ollut mitään sen rinnalla, että kuviteltiin rajanylitykseen kuluvan
jopa neljä tuntia. Kylmäboksissa odotti aamulla tehdyt eväät ja termarissa kuuma
kahvi. Fläppäriä räpeltäessä ajan sai kulumaan jotenkin siedettävästi. - -
Mutta, mutta - kun vihdoin päästiin tullin kopille, meille valkeni jonon hitaan
matelun syy. Virkailija kysyi "green cardia", kun ojensin hänelle auton paperit.
Ei ole! - eikä ollut monella muullakaan turistilla. Siitä vaan mies kipittämään
läheiseen pankkiin sitä hankkimaan. Huh - no 15 eurolla siitä sitten
selvittiin.
Yllätys oli, että kännykkä
ilmoitti heti rajalla datasiirron 62 €:n saldorajan tulleen täyteen.
Niinpä tietysti - oma yhteyspiste oli kännykässä päällä, kun tultiin rajalle ja
heti lasku alkoi raksuttamaan. Pahaa
pelkään, että eteen tulee vielä kosolti vaikeuksia nettiyhteyksien kanssa!
Majoituspaikan löytäminen oli
miltei katastrofi. Navigaattori väitti meidän olevan perillä sille annetun
osoitteen mukaan. Eipä siinä kohtaa ollut tietoakaan
meidän majatalosta. Useaan kertaan yritettiin ajaa annettua reittiä - turha
vaiva! Tultiin siihen tulokseen, ettei ikinä löydetä perille omin voimin.
Taksiasemalta otettiin taksi ajamaan meidän edellä "omaan kotikoloon". Olihan me
siitä jo ohi ajettu, mutta ei oivallettu, että se meidän huusholli ei ollutkaan
kadun varrella, vaan sinne oli KÄVELTÄVÄ toisen rakennuksen läpi! Reseptionissa
ei ollut tietenkään ristinsielua - mies siitä soittelemaan ovessa olleeseen
puhelinnumeroon. Saatiin todella epämääräinen ohje soittaa ovikelloa ovella 13.
Kukaan ei tullut avaamaan. Onneksi ohi kulki englantia puhuva talon asukas, joka
ystävällisesti soitti johonkin ja saatiin ohje odottaa kymmenisen minuuttia,
kunnes joku tulisi ohjaamaan meidät omaan luukuumme.
Kaiken koheltamisen jälkeen
meillä on nyt tilava huoneisto ja paikka autotallissa, josta päästään suoraan
hissillä "kotiovelle". MATKAILU AVARTAA!!!!
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Kroatia
Zadar |
|
27.8.2017
Rento sunnuntaipäivä. Zadarin
vanha kaupunki oli ehdottomasti käytävä katsomassa. Vähän oli ongelmia, kun
ajettiin auto maksulliselle parkkipaikalle. Automaatti ei millään huolinut kunan
kolikoita, eikä portti antanut mitään lappua, kun sisään ajettiin. Siinä sitten
ihmeteltiin, mitä nyt pitäisi tehdä. Onneksi paikalle osui paikallisia, jotka
meille tulkkasivat, ettei sunnuntaina peritä mitään maksua. Automaatin teksti
oli pelkästään kroatian kielinen, joten ymmärrys ei ihan yltänyt sitä itse
tulkitsemaan.
Uskomattoman paljon täällä
riittää kaunista rantaviivaa katseltavaksi. Ja kyllähän sen huomaa, että
eurooppalaiset ovat nämä kirkasvetiset rannat löytäneet - hirvittävät määrät
kämping-alueita ja apartamentos-huoneistoja. Tänään tupsahdettiin Sukasanin
rannalle, josta poistuessa ajeltiin rantaa pitkin ihmettelemässä noiden
majoituspaikkojen määrää. Ei liene suurikaan ihme, että ruuhkaa pukkaa
moottoriteillekin moinen kansanpaljous.
Huomenna jatketaan taas matkaa -
ja luultavasti kiristellään hampaita ruuhkassa autossa istuessa.
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Kroatia
Zadar |
|
26.8.2017
Lauantaihan on ollut
perinteisesti suomalaisille saunapäivä. Vahvasti kuvitellen, voitaisiin nytkin
kuvitella, että täälläkin saunotaan lauantain kunniaksi. Ainakin lämpötila
omalla parvekkeella hipoo 40-asteen lukemia keskipäivällä. Siinäpä hiki kirpoaa,
ihan kuin kotoisilla saunan lauteilla. No eihän me tietenkään vietetä päivää
omalla parvekkeella, veden äärellä on vähän viileämpää ja mukavampaa nauttia
auringosta ja lämmöstä.
Karttaa tutkimalla onnistuin
löytämään taas ihan uudenlaisen maailman - turkoosi meri ja beesin väriset,
paljaan karut rantakalliot. Dinjskan kylästä löytyi mukava rantakin rantapäivän
viettämiseen.
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Kroatia
Zadar |
|
25.8.2017
Pientä on ruuhkat kotimaan
teillä - vai miltä tuntuisi istua autossa 45 minuuttia ruuhkassa, joka liikahtaa
tuossa ajassa suunnilleen yhden kilometrin, jos sitäkään. No sellainen
ruuhka koettiin tänään, kun juututtiin Slovenian moottoritiellä tuhansien
eteenpäin pyrkivien autojen joukkoon. Muutenkin matkasuunnitelma tuntui menneen
heti aamusta persiilleen, kun oltiin navigaattorin kanssa erimieltä
reittivalinnasta.
Hauska mielleyhtymä tuli, kun
navigaattori kesken matkan lakkasi näyttämästä auton kuvaa, missä oltiin
tuolloin menossa. Sanoin miehelle, että nyt se suuttui, kun ei toteltu sitä,
vaikka se kuinka yritti piipittää, että meidän on välittömästi käännyttävä
takaisin. No tosiasiassa luulen, että mies räpelsi siellä jotain, joka sai
navigaattorin "pimeään tilaan". No vaimollahan on aina varasuunnitelma
vaikeiden tilanteiden varalta. Niinpä kaivoin esiin vara-navigaattorin, joka
ihan kiltisti suunnisti meidät oikealle reitille. Ja tietysti minulla on myös
ihan vanhanaikainen karttakirja, joka on mielestäni ehdoton navigaattorin
rinnalla - eihän siitä navigaattorista pysty hahmottamaan mitään kokonaiskuvaa.
Yhdeksän ajotunnin jälkeen
päästiin vihdoin perille Kroatian Zadarin kaupunkiin ja
Toni
Apartments
-"kotikoloon". Vaikuttaa todella lupaavalta. Isäntä Hans oli todella mukava ja
näytti kartalta, minne meidän kannattaa suunnistaa itseään viihdyttämään. Täällä
lepäillään koko viikonloppu ja nautitaan joutilaisuudesta ja lämmöstä (tänään
auton mittarin mukaan 34 astetta).
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Itävalta
Leoben |
|
24.8.2017
Viisi päivää on ajettu kesää
etsimässä - nyt löytyi! Kun päästiin Itävallan puolelle, teki mieli vaihtaa
vaatetusta kevyempään. Auton lämpömittari kertoi, että ulkona porottaa 29 asteen
voimalla. Eihän tällaisia lukemia enää muistanut olevan olemassakaan!
Maisematkin vaihtuivat ja
saatiin nauttia vihreiden laaksojen ja vuorten tutuista näkymistä. Majapaikka
Pension Jahrbacher
löytyi vaivatta ja saatiin huoneen avaimet jo oven
ulkopuolella, kun omistajan sisko oli meitä vastaanottamassa. Hienoa - ketään
muita ei sitten koko majatalossa majailekaan ja saadaan pitää koko talo
itsellään.
Mukavan pieni itävaltalaiskaupunki Leoben
kävelykatuineen oli onnistunut valinta. Tarkkana oli oltava katukuppiloissa,
ettei saanut juoman ja evään mukana ampiaista kurkkuunsa - uskomaton määrä niitä
hyöri kuppiloissa istuvien kimpussa.
Löytyipä sieltä kelvollinen ostosparatiisikin - pakko
oli poiketa C&A:n ovesta sisään katsomaan, mitä kivaa olisi tarjolla.
Snoopy-paita lökärihousuineen sujahti ostoskassiin. Loppumatka matkustetaankin
ne päällä - no ainakin huominen päivä!
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Tsekki
Ostrava |
|
23.8.2017
Mikä maa, mikä valuutta? Puolan slotit vaihtuivat
tänään Tsekkien koruunoiksi. Ei tosin fyysisesti koruunoja vaihdettu, kun
luottokortilla pystytään yhden yön ostokset maksamaan.
Puolan puolelta ostettiin moottoriteiden maksutarrat
Tsekin, Itävallan ja Slovenian teillä ajelua varten. Ihan pakollinen menoerä (62
€), jos aikoo sakoilta moottoritiellä välttyä.
Best Western Hotel Vista-hotelli
Ostravassa on keskellä asutuskeskusta, eikä lähistöllä ole mitään
mielenkiintoista - siis sopiva paikka levätä neljän päivän matkaamisen jälkeen.
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Puola
Gdansk |
|
22.8.2017
Todella runsaan aamiaisen jälkeen oli hyvä
lähteä taas ajelemaan Puolan pikkuteille ja ihailemaan
maalaismaisemia. Kun laittaa lähtiessä navigaattoriin osoitteeksi
hotellin (Kobza Haus)
Gdanskissa, niin eiköhän tämä ryökäle lähde
opastamaan meitä kohti Venäjää, kun eihän se voi tietää, ettei
meillä mitään Venäjän viisumeita ole! No asia valkeni minulle vasta
kotvan kuluttua ja pieni mutka tuli matkareittiin. Ihan mukava
erehdys loppujen lopuksi - nähtiinpä aitoa Puolan maaseutua ja
talosta karannut pieni musta possukin oli keskellä tietä meitä
hauskuuttamassa.
Hotellin etsiminen Gdanskissa oli taas
kerran hiukan haasteellista, kun navigaattori väitti, että ollaan
perillä, vaikkei hotellin nimeä näkynyt missään. Kaiken kukkuraksi
ruuhkaisesta kaupungista oli tosi vaikeaa löytää parkkipaikkaa edes
hetkeksi. No tuikattiin auto yhteen sopivaan rakoseen ja mies läksi
jalkaisin hotellia metsästämään, minä jäin autolle lappuliisoja
kyttäämään. Onneksi oli varattu etukäteen hotellin kellarista
autolle paikka, joten yhdeltä murheelta säästyttiin, kun vihdoin
löydettiin hotelliin perille.
Gdansk - mahtavan hieno vanha kaupunki!!
Istahdettiinpa yhden kuppilan terassille aurinkoisena iltapäivänä
virvokkeita nauttimaan. Kaupanpäälle saatiin makeat naurut, kun
laskunmaksunaika tuli. Tarjoilijatyttö palasi hetimmiten pöytään ja
kertoi, ettei vanha 50-slotin seteli enää kelpaa - kertoi, että
tuollainen seteli on ollut käytössä joskus 80-luvulla. Voi pyhä
jysäys!!! Kyllä meillä nyt nauru piisasi. Mistä tuo seteli on meidän
lompakkoon sitten päässyt pujahtamaan. Asiaa pohdittua selvisi, että
mies oli löytänyt laatikostani kirjanmerkkinä käyttämäni vanhan
setelin ja sujauttanut sen jemmassa olleiden slotien joukkoon.
Ollaan me jo melkoisia fossiileja - oltu reissussa Puolassa jo
ammoisina itäblokin aikoina!
|
|
|
|
Päivän kuvat
|
|
Puola
Suvalki |
|
21.8.2017
Etelää kohti ollaan menossa.
Helteet eivät ole vielä päässeet meitä hellimään. Aamulla Pärnussa vilu
värisytti niin, että vetäisin jalkaani legginsit ja päälleni pari villatakkia.
No puolenpäivän aikaan jouduin ne päältäni repimään, kun aurinko porotti
tuulilasin läpi suoraan syliini. Monenlaista keliä ehti päivän pitkälle
ajomatkalle siunaantua - ukkoskuuroja ja paistetta, pilvistä ja paistetta.
Kun perustaa ympärilleen autoon
pienen toimiston, ei matkantekoon ehdi pitkästyä. Tietysti silloin, kun tie on
kuoppainen, on fläppäri ja kirjoitusvälineet parasta pistää syrjään. Yllättävän
hyvässä kunnossa olevilla teillä saatiin tänään ajella.
Ainatsissa, Eestin ja Latvian
rajalla, käytiin alko-puodissa hintoja ihmettelemässä. Eipä ole ihme, jos
eestiläisten viinastenostosreissut alkaa suuntautua Latvian puolelle, niin
paljon edullisempaa lientä siellä on tarjolla. No jotain pientä sieltä meidänkin
takakonttiin siirtyi. Heti etuovella oli pyydys, joka sujahti ostoskärryihin -
pari pakettia, joihin oli pakattu kolme pulloa olutta ja kaunis
olutlasi, hinta
4,49 € / paketti.
Puolaan tullessa päästiinkin taas samaan
tuttuun rekkarulettiin, jota en lakkaa päivittelemästä ikinä. Ihan
uskomaton määrä noita teiden isoja mörököllejä sulloutuu juuri tälle
Puolan pohjoiselle rajaseudulle. Oltiin onnistuttu varaamaan mukava
majapaikka
Hotel Akvilonista,
muutaman kymmenen kilsan päässä rajasta, Suvalkin kaupungista. Kivan
näköinen, vehreä kaupunki, mutta voih - kauniin järven
rannalta ei löytynytkään mitään ruokapaikkaa, eikä niitä muuten
löytynyt lähistön joenrantakaduiltakaan! MITÄ TUHLAUSTA! |
|
|
|
Eesti
Pärnu |
|
20.8.2017
Vähän ihmeteltiin
vastaan tulevien autojen paljoutta, kun ajeltiin
kohti Pärnua. Tuntui kuin koko kansa olisi
kiivennyt autoihin ja olisi nyt palaamassa
viikonlopun vietosta. Jotenkin muistelin, että
heillä vietetään itsenäisyyspäivää elokuussa,
siitä kertoivat myös joka puolella
liehuvat Eestin liput. No Pärnussa asia
vahvistui, kun kadun varressa oli myyntikojuja
ja kansaa kuljeskeli letkeästi ympäriinsä
- no itsenäisyyspäiväähän he viettävät 20.
elokuuta.
Varattu majoitus vähän
oudoksutti ulkopuoleltaan, kun sitä
navigaattorin kanssa etsittiin. Olihan se
Green Villa
vihreä talo, mutta oli kuviteltu sitä vähän
uudemmaksi. No olihan se sentään isokokoinen
huone ja isot ikkunat avautuivat kadun puolelle.
Kyllä kelpasi yhden yön majataloksi. |
|
Päivän kuvat
|
| |
|
|
| |
|
|
| |
Matkakertomuksia, blogeja, matkakuvia.... |
|
|
