|
|
|
|
|
|
Nyt avaa ovet sydänten,
ne siitä rauhan saa.
Kas, loiste joulutähtösen,
tuo rauhan sanomaa
Lumiset oksat
vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.
Huurteinen metsä ja luminen maa
Otsaasi enkeli koskettaa.
Lävitse roudan ja paksun jään
taivas tuo lämpöään.
Ohi on kiireisen kaupungin
hälinä ja työ.
Tässä on nyt rauha ja jouluyö.
Kauniit
joulurunot
joulumaahan johdattaa
Ajatusten siivin palaan
lapsuuteeni vuotten taa
Lumienkeli
Istuu hiljaa lumessa,
kuun hohde kasvoilla.
Katsoo kohti taivasta,
lumipeitto suojana.
Pakkanen hänet kaunistaa,
timantit päälle varistaa.
Hän luonamme on,
enkeli pienoinen,
lumesta me teimme sen.
Annu Valo
Katsoo ikkunasta keltainen kuu
ja pakkanen nurkissa paukkuu.
Oksiaan ojentelee huurteinen puu
jossain kaukana Halli haukkuu.
Jouluyön aitoa tunnelmaa
hakee ihminen mielestänsä,
vai onko se pelkkää unelmaa
jonka löytää vain sielustansa?
Birgit Ahokas
Enkeli joulun viestiä kantaa,
rauhaa ja iloa lahjaksi antaa.
Taivahalta sataa lunta,
on kaunis joulun valtakunta.
Oi kun joulu rauhan tuoda vois
ja loisi sopuisuuden maailmaan.
Viha, katkeruus jo unohtuisi pois,
joulurauha laskeutuisi päälle maan.
Birgit Ahokas
Jo hiljenee vuoden
askareet
ja aherrus syksyn työn.
Ota sydämees hetket talviset
ja rauha jouluyön.
On joulussa tuoksua, lämpöä
taikaa
On joulussa hitunen mennyttä aikaa.
Jouluruno kortti
Hanki maassa, kuura
puussa.
Taivas hohtaa illan suussa.
Päällä tähti tuikkivainen,
alla oksa huojuvainen.
Immi Hellen
Joulun rauhaa, rakkautta
sylin täyden saa,
kun itse jakaa ystävyyttä,
hyvin vaeltaa.
Jouluruno kortti
Kauniita joulunkelloja
saan hartaudella kuunnella.
Kauniita valkohankia
saan hiihtää ja katsella.
Luonto nukkuu jo talven
unta,
aukesi pilvet, uutta lunta
maa nyt yllensä saa.
Oli lempeä yö juuri joulun alla,
kun satoi lunta ja sitä oli kaikkialla,
se pyrysi kaduilla, taivahalla.
Se vaimensi hämyn ja helinät sanan.
Se hidasti askeleet kiiruhtajain.
Oli tulossa valkea, lempeä joulu.
Tule joulu, tule lämpö,
tule muistojen ihana maa!
Runo sodan aikaan
Meillä on joulu suloinen,
mieli siitä on kiitollinen.
Ei kaikille suotu joulurauhaa,
sodan melske, tykit siellä pauhaa.
Ei vihollinen tunne pyhää juhlaa,
tuhoa ja kaaosta naapuriinsa tuhlaa.
Ei tärkeää olis´ lahjat, ei joulusauna,
kun vaan olisi maassa joulurauha.
Birgit Ahokas |
Jouluruno kortti
Metsän laitaan,
puuhun suureen
tyttö ruokaa kantaa.
Joulumielen lämpimäiset
oraville antaa.
Jouluruno kortti
Animaatiokorttina
On tienoon yllä valkea huntu
pakkanen paukkuu, tulee joulun tuntu.
Loistaa taivaalla kirkas tähtivyö,
maan päällä rauha ja jouluyö.
Birgit Ahokas
Lämpöä, rauhaa talven juhlaan,
sydämen tunnetta paljon tuhlaan.
Joulua rauhaisaa!
Joulutähden valoon
metsä nukahtaa.
Jokaiseen pieneen taloon
joulu tulla saa.
|
| |
Lausun toiveeni hiljaisen,
vain tähdet saavat kuulla sen:
Tule Joulu kultainen.
Talvella murheita muisteta ei,
talvella paljon on lunta,
muistoja kauniita katsellaan,
riemuja vanhoja riemuitaan,
nähdähän kesästä unta.
Eino Leino
Lumivaipan alla uinuu maa
hämy laskee ylle tienoon.
Luonto huokuu rauhan tunnelmaa
mielen johtaa Joulun viettoon.
Jouluaaton lempeä hiljaisuus
valaa iloa sieluillemme,
on lämmin yhdessäolon tilaisuus
jonka luomme rakkaillemme.
Birgit Ahokas |
|
|
| |
Katso
taivasta, tähtiä ja kuuta,
vieläkö joulu on jotain muuta.
Ystävän halaus ja aatos jalo,
tuttua on myös kynttilän valo.
Joulun maun tuntee jo kieli, mutta
tärkein on kuitenkin hyvä mieli.
|
| |
Ensilumi
Ensilumi maahan satoi;
kaunis, hento valkoinen.
Hiljaa leijui taivaasta,
kuin laulu enkelten.
Iloitsi metsä ja puut,
juhlapuku huurteinen;
peittänyt on alleen sen.
Hetki on aikaa,
olla hiljaa ja viaton.
Puhdas ja valkoinen.
Annu Valo
On valkea lumi
peittänyt maan.
Jo käymme joulua
juhlimaan.
Kynttilät taas valon tuovat
joulunajan hämärään.
Pakkastaivaan kirkkaat tähdet,
yöhön antaa loistettaan.
Jouluruno kortti
Täältä animaationa
Tulosta kortti
Sydämet sykkivät rakkauden kieltä,
koti on tulvillaan jouluista mieltä.
Lumi maan sulkee luoden taikaa,
aatos jo kulkee, kohti joulun aikaa.
Hiljaisten hankien sinistä
taikaa,
joulu on ihmeiden iloista aikaa.
Joulu!
Aika sytyttää
vieraanvaraisuuden
tuli eteiseen,
antelias hyväntekeväisyyden
liekki sydämeen.
Lumen alle peittyy maa,
kun käymme kohti juhlan aikaa.
Pian arki taakse jäädä saa,
sillä ilmassa leijuu jo joulun taikaa.
Kajossa kynttilöiden,
tehkäämme tunnelmaan retki.
Keskelle kuulaiden talviöiden,
saapuu vihdoin aattoilta –
odotettu hetki.
Ei vielä leivon
suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syöksy kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii hangen alla.
Eino Leino
Valon tulva tää niin maan yli kirmaa.
Se päihdyttää.
On kuin jokin kristallimalja
väikkyis kädess´ enkelin
- viiniä maahan läikkyis.
Uuno Kailas
Arjen pikku tähtiä,
jos antaa pitkin vuotta,
ei joulutaivaan kirkkain tähti
loista silloin suotta.
Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä,
ilmassa on ripaus taikaa,
Rauhallista Joulunaikaa!
Jouluruno kortti
Jouluinen runo
Vein joulukuusen metsään
suojaisaan,
se sieltä loistaa meille valoaan.
On ympärillä jäljet jänöjen
ja oksillansa suoja lintujen.
Alla kuusen oksain vihreiden
On helminauhajälki hiiren varpaiden.
Ja kun kissat uinuu takkavalkealla,
on Joulurauha meillä kaikkialla. |
|
Ne kaikista ihanimmatt
sähköiset joulukortit
elävällä kuvalla
|
| |
Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis Sinäkin,
nyt on juhlan aika
|
|
Kuulkaa, kuinka kellot soivat,
joulun kellot yli maan.
Halki tumman avaruuden
syttyy tulet tuikkimaan.
Ilmari Pimiä
|
|
|
|
|
|
|
Nu så kommer julen,
nu är julen här,
lite mörk och kulen
men ändå så kär.
Han i salen träder
med så hjärtligt sinn
och i högtidskläder
dansar barnen in.
Ljusen i lanternan
glimmar högt kring dem,
liksom klara stjärnan
över Betlehem.
Zacharias Topelius |
|
|
|
|
|
Runoja englanniksi joulukorteissa |
|
|
|
May your inner child come out this holiday season so you may truly enjoy and appreciate the small things in life that so often get overlooked. |
|
|
|
|
animaatioita
Jouluruno karttiin
|
Jouluruno - kortti
Ei lapsi pohjolan milloinkaan
|
|
|
|
Englannin- ja ruotsinkieliset
runo- ja kuvakortit |
|
|
|
|
|
English Christmas cards |
|
|
|
|
|
English Christmas animated cards |
|
|
|
|
|
Svenska julkort |
|
|
|
|
|
Svenska animerade julkort |
|
|
Jouluna voit nähdä sen,
kauniin hetken, sinisen.
Silloin voit kuulla laulun tuulen,
jossa on sävel rakkauden suuren!
|
|
|
|
| |
JOULUVÄRSSY
Syttyi kirkas tähtönen
taivaan tähtitarhaan.
Jouluyönä huomaat sen
saat siitä muiston parhaan.
Mieleen palaa lapsuusjoulut,
hanki valkeana kimmeltää.
Pakkasöiden joulutouhut
menneestä ajasta mieleen jää.
Birgit Ahokas
Torit, kadut aivan autioita,
talot kaikki valon hohteessa.
käyn ja katsastelen akkunoita,
hiljaisuus on suuri, juhlaisa.
Lapsiparvet silmät liekehtien,
kuusten ympärillä kaartavat,
tyynnä välkkyy katse vanhempien,
mieliin elpyy muistot armahat.
Arkiset jäi askareet ja totuset,
poissa on nyt puuha rauhaton;
tullut vuoden pyhimmät on hetket,
koteihin kun joulu tullut on.
Kuljettua kauas kaupungista,
tavattua luonnon talvisen,
hangista ma näen valkoisista,
jälleen saman juhlahohtehen.
Tähtein silmät välkkyy taivahalta,
tumma metsä hiljaa huminoi;
joulun henki huokuu kaikkialta,
sävel suuri salon halki soi.
Alpo Noponen
On Joulunaika leppoisaa,
se hyvän mielen aikaan saa.
Nyt joulun valkeat välkkyy,
kun juhlan vietto jo on.
Taas lasten lauluna helkkyy
jo riemu lausumaton.
Oi
armas auvojen ilta,
oi joulun aatto ja yö,
kun loistaa tähtien silta
ja lapset leikkiä lyö!
Tupa täynnä on tuoksua kuusen
ja tuiketta kynttiläin.
Soi riemukas juhlavirsi
läpi sydänten syttyväin.
Immi Hellen
Joulun alla enkelit ne
kutoo pitkää nauhaa
siinä lukee: Toivotamme
rauhaa, rauhaa, rauhaa!
Jouluruno kortti
Kun on kylmää ja pimeää,
tämä yksikin kynttilä lämmittää.
kun tulen tähän vierellesi,
kaksinkertainen on kirkkautesi.
Ei enää olekaan pimeää,
ja kolme kynttilää enemmän lämmittää.
Nyt soi joulun sävelet
hennon kirkkaat kulkuset
Pane kiinni silmäsi
saat joulun taian omaksi
Ihanaa Joulua!
Tahdon sydämeesi joulun tuoda
puhtaan valkoisen,
lämpöisen ja suloisen ja
ruusunpunaisen.
Tahdon helliä sua herkuilla
ja joulusaunalla.
Tahdon paijata ja halia
sua roppakaupalla.
Jouluna voit nähdä sen,
kauniin hetken, sinisen.
Silloin voit kuulla laulun tuulen,
jossa on sävel rakkauden suuren!
Joulu vanha, ikuinen
aina yhtä kultainen,
kaunis, herkkä, hempeä,
pyhä, lämmin, lempeä.
Onnellista odotusta,
hyvän joulun toivotusta!
Himmenee aattoilta
tähtien hopeasilta
kimaltaa yllä maan.
Hiljenee ihmistalot
lämpöiset jouluvalot
syttyvät ikkunaan.
Kaikuvat kirkkojen kellot
lumiset tiet ja pellot
ääneti odottaa.
Jälleen ihminen siellä
lapsuuden juhlamiellä
jouluhun vaeltaa.
|
Metsä viettää joulua,
ja joulun tähdet palaa,
kuukin jouluhopeataan
seudun yli valaa.
Kuusen oksat lumitähdin
nyt on koristettu,
koivuihin on kirkkaat jäiset
puikot ripustettu.
Karhu näkee luolassansa
joulun syvää unta,
Lumivaipan alla lepää
salon luomakunta.
Jänön jalka jätti pienet
jäljet kankahalle,
kun se juoksi joulunviettoon
kotiin, kuusen alle.
Järvellä on yksinäiset
hiihtosuksen ladut.
Hiljaa hyrrää salomailla
joulun suuret sadut!
Arvid Lydecken
Takkatulen hehkusta
Kotilieden lämmöstä
- Sieltä löydän lapsuuden Joulun
Jos on liian vähän aikaa,
kokeilehan tätä taikaa:
Kääri kiire joulusukkaan,
sano sille: Mene hukkaan!
Johan loppuu turha touhu,
saapuu rauhallinen joulu!
Joulua humisevat kaukaiset,
sinisinä siintävät salot,
kynttilöiden hehkua tuikkivat
kylien punaiset tuvat ja talot,
aattoillan rauha laskeutunut
maanpiirin ylle,
ihmiskunta antautunut
tähtitaivaan syleilylle.
Ulkona tähdet hiljaiset
luo kirkasta valoaan.
On sisällä lämmintä, kotoisaa
joululauluja lauletaan.
luo kirkasta valoaan.
On sisällä lämmintä, kotoisaa
joululauluja lauletaan.
Metsät, laaksot lumiset,
kilisevät kulkuset,
tähtitaivas kirkas tuo,
taas joulumielen meille luo.
Pieni joulun lapsi,
joulu meille tuo.
Saavu joka kotiin,
saavu lasten luo.
Saavu sinne, missä
epäsopu on,
anna koteihimme
henki sovinnon.
Saavu sinne, missä
joku yksin jää.
Anna jouluilon
hänet yllättää.
Pieni joulun lapsi,
valo maailman.
Sinä meille annat
juhlan oikean.
Jukka Salminen
Taas tultiin jouluun,
ja riemuita saa.
Kun vuosi on mennyt,
käy uusi oven taa.
Näin pääsimme jouluun,
on valkea maa.
Vaan ystävät rakkaat,
on toivottavaa,
et jouluilon jälkeen
vielä iloita vois
ja tulevat päivät
veis pelkomme pois.
Joulun rauhaa,
joulun rauhaa,
joulun rauhaa vaan.
Näin pääsimme jouluun,
on valkea maa.
Vaan meillä niin paljon
on toivottavaa.
Me pääsimme jouluun
- se takaako sen,
että maailma kerran
ois onnellinen?
Jos jouluilon jälkeen
vielä iloita vois,
ei parempaa lahjaa
nyt toivoa vois.
Joulun rauhaa,
joulun rauhaa,
joulun rauhaa vaan.
Joulutähti Itämaan,
kohta syttyy loistamaan,
tietäjät se johdattaa
joulun lasta katsomaan.
Kun ilta saapuu ylle maan,
luoden maahan sinihohdettaan.
Kuulen laulun hiljaisen,
rauha täyttää sydämen.
Jouluruno kortti
Auringo ei usein näy
Matalimmalda hän käy,
Joulun tänne tuomaan
Armon vuotta luomaan
Lymmyi seimen suojaan
Armon Auringo.
Keskellä kiireiden,
arkisten askarten,
mietin jopa murehdin.
Tuleeko jouluni jouluksi,
saanko kaiken valmiiksi,
mitä antaisin sinulle,
mitä tekisin toiselle.
Entä jos jääkin jotain tekemättä,
kyselen hymyilemättä.
Näen peilistä kasvot kovat,
pelästyn – ne ovatkin ikiomat.…
Tässä on hyvä pysähtyä
ja pieneksi hetkeksi hiljentyä.
En ikinä maailmaa valmiiksi saa,
ei huomaa se yhtä ahertajaa.
Ei tule joulu sydämeen,
jos tunteen tuhlaa kiireeseen.
Joulun tarkoitus on toinen
– sanomaltaan suurenmoinen!
Annankin lahjaksi aivan uutta
– itsestäni iloisuutta!
Rakkautta ja lämpöä jakakaamme,
niin itsekin sitä saamme.
Miten ihanaa on joulun odotus,
kun rintaa ei paina ahdistus.
Joulu tulee, lämmin on mieli
olipa perhe suuri tai pieni.
Yhdessä nautitaan tunnelmasta
piparintuoksusta huumaavasta.
Onko paketti pehmeä vai kova?
Ei väliä, kunhan lahja on
jokaisella oma.
Iloitse, nauti kun jouluna saa
taas tuoreita muistoja tallentaa.
Alkutalven pimeään aikaan
jouluvalot syttyneet on.
Joulumielikö sai sen aikaan?
Mikä se joulu oikein on?
Ihmismieli kaipaa rauhaa,
lepo arkeen tarpeen on.
Yhdessäolon tunnetta lauhaa,
sitä se joulu meille on.
Birgit Ahokas
|
Jouluilta hämärtyy,
tuuli pois jo etääntyy.
Joka kuusen latvahan,
tarttuu tähti taivahan.
Hiljaisina seisoo maat.
Metsän vakaat asukkaat,
saapuu illan juhlihin,
yksin, kaksin, kolmisin.
Laulun tahtiin joka puu,
sinne tänne kallistuu.
Kettujenkin leikki on
jouluyönä viaton.
Oiva Paloheimo |
Vaalin joulua hartaasti
sydämessäni – ja yritän
säilyttää tuon tunteen
koko vuoden.
Charles Dickens
Antaisko luonto meille tunteen sen,
jos lumivaipan tois valkoisen.
Jouluvalot toisko lohtua pimeään,
loiste kynttiläin iloa elämään?
Jos läheisiään ei tavata vois,
mielen murheet yrittää heittää pois
ja pienin askelin juhlaa rakentaa
toivoen seuraavaa joulua parempaa.
Birgit Ahokas
Ilmassa on jouluntaikaa,
Joulu on kulta-aikaa.
Joulupöydässä tavataan vanhat ja tutut,
vaihdetaan toistemme jutut.
Jouluna kauneinta on lapsenriemu.
Sydämiimme kultaamme joulunmuistot.
Lapsille kivointa on mäessä luistot.
Tulkoon tunnelma vuosien takaa
kun tonttuset kurkki nurkista salaa
Anna sydämen aistia tarkoin
ja ota sieluusi joulu nyt aidoin
Hiljaa oottaa maa
ensilumen untuvaa.
Pimeys raottaa saa verhoaan.
Hiljaa oottaa maa
joulun suurta sanomaa,
joka arjen kiireen rauhoittaa.
Laulaen kerron sen:
joulun sanoma on ikuinen.
Tähtönen johtaa lauluun lapsuuden.
Riemuita kaikki saa,
joulun sanoma on totta taas.
Kunnia ja rauha,
rakkaus päällä maan.
Hiljaa oottaa maa
lumivaippaa valkeaa.
Pohjoistuulet saavat puhaltaa.
Hiljaa oottaa maa,
vihan kaunan voittajaa,
joka maailman voi vapahtaa.
Hiljaa oottaa maa,
kuinka lumi putoaa.
Hunnun jäisen paljas maa saa.
Hiljaa oottaa maa,
kohta kellot kajahtaa
julistaen joulun sanomaa.
Marjukka Paananen
Punatulkku laudalla,
oravanjäljet hangella,
tähtikimara taivaalla,
Joulu on jo ovella.
Valkeana kimmeltää jo maa,
Pukki rekeään valjastaa saa,
Kuusipuu komeana loistaa,
Murheet joulu kasvoilta poistaa,
Lapset hymyilee jo innoin,
Nautitaan joulusta täysin rinnoin.
|
| |
Hiutalein hiljaisin,
sataa taivaat Joulun lunta,
kääriytynyt sadun huntuihin,
koko luomakunta,
lämpöä ja läheisyyttä,
on täynnä aattoilta,
sydämistä sydämiin,
kantaa rakkauden silta!
Josko vaikka joulu,
voisi ikuisesti kestää,
tuskin kukaan sitä,
koskaan tahtois estää!
|
| |
Kylmästä meidät on taottu.
Tähtikirkkaista pakkasöistä.
Hangista paukkuvan pakkasen
ja raskaiden päivien töistä.
Mutta helposti ei taitu ihminen,
jolla usko on luontoon suuri.
Pimeyttä kestää vain hetkisen
ja aurinko tuli esiin juuri!
Joulu, joulu suloinen,
joulu aina uusi!
Tummat oksat säteillen
seisoo joulukuusi.
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?
Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.
Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
Eino Leino
Kodin lämpöä, hämärän huntua
ihminen odottaa
Joulun tuoksuja, talven tuntua
tahdon toivottaa!
Tervetuloa taas,
sinä talvinen pimeä,
sinä tuttu, rauhoittava hämäryys
Juhani Aho
Kun päivän silmä
sulkeutuu
Ja syttyy tähdet, nousee kuu,
Yön lapset liikkuu valveillaan.
On unikukat kulmillaan.
Ne soittaa kelloin
hopeisin,
Ne kutsuu kuiskein viehkehin.
Taas herää kaipuu kauneuteen!
Ja sielut vaipuu kaikkeuteen.
Niin sineen kaukorantojen
Nyt kierii kaiku kellojen.
Kun sinne kuolee, kaikumaan
Saa sieluissamme uudestaan.
Nää vavahtavat haaveissaan
Ja havahtavat toimimaan
Nyt toden, kauniin etehen.
Niin vaatii soitto kellojen.
Tule Joulu, tuo
pehmeää lunta
puiden oksiin hauraisiin.
Joulun rauhaa, kuin suloista unta
tuo mieliimme kiireisiin.
|
| |
Taas on täällä talvi,
raikas valkoinen.
Peittää puhdas hanki
nurmet pihojen.
Joulunkellot jälleen
soivat kautta maan.
Arkitöiden jälkeen
juhlaan astutaan.
|
Tänä jouluna maa on iloton,
pimeys ikkunoista siintää.
Voiko joulu olla niin lohduton,
mieleen harmautensa piirtää?
Lämmön jouluun tuovat läheiset,
kaikki rakkaat, rakkaat ihmiset
ja yhdessäolonhetket nuo
ne joulumielen sieluun tuo.
Birgit Ahokas
|
|
|
|
|
Kellot jo kaikuvat kaamoksenyössä,
yhä vain hyörimme kiireessä, työssä.
Hetkeksi vaivumme odotuksen valtaan
tuttujen tuoksujen, kuusen, maltaan.
Olkoon Joulunne juhlaa, rauhoittumista;
tehty lämmöstä, herkuista, tunnelmista.
|
| |
Soi hiljaa
joulunkellot,
ne juhla julistaa.
Lumi peittää metsät, pellot,
hohtaa valkeana maa.
On joulujuhlan aika,
on aika lahjojen.
Kaiken yllä outo on taika
kaikuu laulu lapsosten.
Ja tuikkii tähdet taivaan,
kuin tarinaa kertoen taas;
niin hyvä, lämmin on mieli-
on jälleen rauha maas.
Kaikki muistot joulun herää
keritään kuin lankakerää.
Vuotta uutta odotellaan,
vanha taakse pudotellaan.
Olkoon alkava vuosi tää
täynnä iloa, elämää.
Ystävyys on ilo suuri
elämämme tukimuuri.
Ilman elo tyhjää ois,
se ei kulu koskaan pois.
Joulua nyt juhlitaan,
ystäviä muistetaan.
Kortti tämä viestin tuo
ajatukset kiirii luo.
Timantit
kauniit puissa kimmeltää.
Tonttu pieni metsää kohti askeltaa.
Hiljaa kuiskii puissa tuuli,
kauniisti sade metsää koristaa.
Alla kuusipuun tonttu pieni
taivaalle katsahtaa,
tähteä kirkasta odottaa.
Siellä loistaa valo ikuinen,
takana metsän hämyisen.
Hymyillen takaa varjojen,
tonttu pieni matkustaa.
Katsoo kohti ikkunaa,
jonka kynttilä koristaa.
Joulua hän odottaa,
polkua pitkin vielä vaeltaa.
Näkee valon ihanan:
tähden toivon ja rakkauden.
Joulu jälleen luonamme on!
|
| |
Se, joka tähtiä katselee,
sitä enkeli suojelee.
Joka taivaita tähyää,
sitä enkeli ymmärtää.
Joka tuulelta kyselee,
sille enkeli hymyilee.
Jouluruno kortti
|
| |
Kun on taivas tähtikirkkain,
syttyy jouluvalot.
Löytää tonttu piippalakki
kaikki tuvat, talot.
Elämässä vähän on pysyvää,
joka sydämeen Joulusta Jouluun jää.
Vaikka nähdä, kuulla ääntäs en voi
Joulu muistot kauniit mieleen toi.
Tässä jouluterveisen lämpimän
rakas ystävä Sulle lähetän.
Birgit Ahokas
|
| |
Jouluikkuna
Pienen pirtin ikkunassa
nyt jo kynttilä palaa.
Se sydämiimme toivoa valaa.
Ulkona nyt lunta sataa,
kohta joulurauha maahan palaa.
Omassa kodissa, sydämessä,
siellä asuu rauha ikuinen.
Annu Valo
Vielä
tahtoisin kokea ihmeen joulun
kokea mukavan, salaisen touhun
istua pöytään rakkaiden kanssa
nähdä lapset iloitsemassa.
Saisinpa vielä kynttilän sytyttää
sitten kun on jo pimeää
Enkeli taivaan jos kuulisin vielä
kaikki olisi tallella siellä.
Menneet joulut muistojen kerälle
laitan ne hiljaa sydämen perälle.
Joulun rauhaa soittaa saavat
kellot enkelten.
Joulun rauhaa julistaa
tuo ääni tiukujen.
Palaan taas mä muistoissani
aikaan lapsuuden.
Joulun sanomaa soi
kello enkelten
Metsän hiljaisuus,
puut lumesta taipuu.
Sininen hetki vie pois
kesän kaipuun.
Jostain leijailee nenään
tuoksu piparin ja kinkun,
maahan murennan kurrelle
ja pikkulinnuille limpun.
Lumihiutale hiljalleen
leijailee maahan,
rauhallista joulua
toivottaa saanhan.
Jääkiteet ruudulla kimmeltää,
kun kuu niihin hohtoa valaa.
Niitä poikanen tarkaten tähystää,
koko illaksi ikkunanpieleen jää
niin ääneti, aivan kuin salaa.
Mitä lukee se ruudusta poikanen,
mitä piirteli tähtöset hälle?
Koko maailma siellä on ihmeitten,
jäätähtöset talven ne omisti sen,
sille pienelle tähystäjälle.
Tähtitaivaan nyt mä nään
talvi-iltaan tummuneen,
täyden hiljaisuuden
kuulen alkaneen.
Tarttuu lumi asfalttiin
ja katuun autioon.
Pois jää kaikki kiireet,
pian aattoilta on.
Kädessäin mä kannan
neljää kynttilää.
Jokaisen mä tahdon
itse sytyttää.
Yllä niiden kultaisina
kimmeltää nuo enkelit,
käy kello pyörimään.
Ja hyvä, lämmin, hellä
on mieli jokaisen:
oi jospa ihmisellä
ois joulu ainainen!
Jouluruno kortti
Paista ihmissydämeen
joulun kirkas valo,
niin lämpöä ois tulvillaan
jokainen kartano ja talo
Birgit Ahokas
Jo lumiset myrskyt myllertelee
lumen, tuiskujen kentillä täällä.
Mut liedet kirkkaasti leimuilee
ja kynttilät pöytien päällä.
On tullut joulu, se rakkahin,
alas laskenut taivaastansa,
ja pirttinsä lattian köyhinkin
maja peittävi oljillansa.
Ja lapsoset nuo
käy ikkunan luo
ja tiuvut niin kirkkaan
helkkehen suo.
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!
Me istuimme varjossa pimeyden
ja käännyimme taivahan puoleen:
kosk' annat Sä kasvojes kirkkauden
maan paistaa tuskaan ja huoleen?
Ja Herra, hän antoi armonsa tään
ja toivonsa tuskaamme sääsi:
valo syntynyt yöhön on synkimpään,
elo kuoleman vallasta pääsi!
Ah kirkkahin koi,
min Betlehem loi
ja tähties paistaa
kirkkaasti soi!
Oi, joulu, oi,
pyhä pohjolan lapsuusrauha!
Nyt huurteinen pakkanen rakentaa
yli vettemme välkkyvän sillan,
ja hevosin korskuvin kiiruhtaa
voi kirkkohon jouluillan.
Punat poskille, pitkäksi pellava nyt,
kun laskemme täyttä laukkaa.
Ei haittaa, jos myrsky on yltynyt
ja pakkanen järvillä paukkaa!
Sillä loistossaan
sädekruunussaan
on kirkkomme tuttu
kummullaan!
Oi, joulu, oi.
Sakari Topelius
Kaikuvat kirkkojen kellot
lumiset tiet ja pellot
ääneti odottaa.
Jälleen ihminen siellä
lapsuuden juhlamiellä
jouluhun vaeltaa.
Jouluruno kortti
Animaatiokorttina |
| |
Nyt läheisyyden antaminen
on niin kovin vaikeaa,
tämän jouluajan alkaminen
erilleen meidät ahdistaa.
Yhteisen joulupöydän ympärille
jos voisi aattona istahtaa,
ei mitään puuttuisi maailmasta
sen hyvin tänä jouluna oivaltaa.
Birgit Ahokas |
On unhotunut raadanta ja työ,
on unhotunut kaikki murhe mainen,
niin riemullisna joka sydän lyö,
on suuri, ihmeellinen jouluyö,
ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen.
Kas, Betlehemin kirkas tähtönen
luo orren alle ikiloistettansa.
Nyt käydään kera öisten paimenten
sen vastasyntynehen seimellen,
Hän tarjoo taivaisia lahjojansa.
Immi Hellen
Tontut häärii, lahjat käärii,
urkkii, kurkkii piparipurkkiin
Koristelee joka kolkan,
laulaa hauskan tonttupolkan
Sitten ryhtyy tanssimaan
ja vie sut jouluun mukanaan!
| |
Joulu on punainen kuin
omppu punaposkinen.
Joulu on vihreä kuin
kuusenoksa metsässä.
Joulu on sininen kuin
iltataivas uninen.
Joulu on valkoinen kuin
vanupallo pehmoinen.
Joulu on kirjava ja täynnä iloa.
Joulu on ihanuutta tuhat kiloa.
Hiljaa
hiihteli enkeli kuutamolla,
säde näkyi ikkunalla.
Kauniin ajatuksen sulle suon,
joulurauhan viestiä perille tuon.
|
|
Jouluruno Pikkuinen tonttu |
|
Kortti
|
|
|
Pikkuinen tonttu hyppeli näin
jalassa tossut väärinpäin.
Pikkuinen tonttu hyppeli näin,
tästä se joulu alkaa.
Tip tap hyppeli näin,
tip tap hyppeli näin,
tip tap hyppeli näin,
tästä se joulu alkaa.
Pikkuinen tonttu taputti näin,
jalassa tossut väärinpäin,
pikkuinen tonttu taputti näin,
tästä se joulu alkaa. |
|
|
|
Lisää tontturunoja |
|
|
|
|
|
|
|
Sylvian joulutervehdys
Sisiliasta
Nyt joulu on laaksoissa pohjolan maan,
joko tullut on rintoihin tuo?
On pöydällä kynttilät loistehessaan,
käy vartoen lapset sen luo.
Ja orrella keinuvan näät häkin sen,
mi vei multa ystävän uskollisen.
Oi vangittu, laulus
jo vaikeni sun.
Missۥ on sydän hellä sen kuunteluhun?
Oon maassa, missۥ on kevät kuihtumaton,
rypäleet missä välkkyelee,
missۥ sypressien lemu rannoilla on,
siellۥ lauluni nyt helisee.
Nään Etnan ma säihkyen loimuavan
ja kuultavat ilmat ja maan vihannan.
Oranssit ne huumaa
ja puut huminoi
ja öin mandoliini vain lemmestä soi.
Ja sypressit tuoksuu, on täys hopeaa
meri rantoihin murtuessaan.
Allۥ Etnan on hauta, mi kukkasin saa
nyt kertoilla murheestaan.
Laps pohjolan nukkuvi helmassa sen,
ja joulua juhlii nyt maa isien.
Ken laulusi laulaa
kuin ennenkin taas?
Soi Sylvian laulussa syntymämaas.
Sa tähdistä kaunein,
nyt kirkkautes
yli rakkahan pohjolan luo,
ja ennen kuin sammut,
sa siunaukses
mun syntymämaalleni suo!
Vaikk’ kultainen on kevät
ympärilläin,
on armain se maa,
josta kauas ma jäin.
Mun lauluni saakoon
se heljimmän, oi,
niin kauan kuin sirkutus
Sylvian soi!
Sakari Topelius
suom. Elina Vaara
Varpunen jouluaamuna
Lumi on jo peittänyt
kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt
talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen,
syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt
talvipakkasessa.
Pienen pirtin portailla
oli tyttökulta:
– Tule, varpu, riemulla,
ota siemen multa!
Joulu on, koditon
varpuseni onneton,
tule tänne riemulla,
ota siemen multa!
Tytön luo nyt riemuiten
lensi varpukulta:
– Kiitollisna siemenen
otan kyllä sulta.
Palkita Jumala
tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen
otan kyllä sulta!
– En mä ole, lapseni,
lintu tästä maasta,
olen pieni veljesi,
tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen,
jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi
enkeleitten maasta.
Sakari Topelius |
Peikkoäiti pehmoinen
joulupuuron keitti.
Aattoaamu suloinen
lunta maahan heitti.
Pitkä päivä - peikot huokaa
kunnes ilta sarastaa,
suklaaherkut pöytään tuokaa
massut täyteen niillä saa.
Aattoillan odotuksen
lahjakääröt palkitsee,
tonttu kuullut on toivomuksen
pikkupeikot iloitsee.
Birgit Ahokas
Tähti välkkyy, kynttilät palaa
tunnelmaa pieneen taloon valaa
Siellä on vanhemmat ja lapsi
ehkä enkeleitäkin kaksi
Tässä on käsillä joulun hetki
siunattu se, joka sitä etsi.
Hei leijailkaa, hei leijailkaa
te lumihiutaleet,
ja vaipan alle verhotkaa
jo metsät, mantereet.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!
Nyt pilviemo jäädä voi;
pois maahan leijatkaa!
Näin kidejoukko karkeloi,
kun tuuli tuivertaa.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!
Pian hanki meidät peittelee,
ja käymme nukkumaan.
Mut konsa kevät koittanee,
me helmiks muututaan.
Nyt joulu saa, nyt joulu saa,
siis valkeaksi maa!
Konsta Jylhän joululaulu
Joulun aatto nyt saa,
jo ilta tummuu ja hiljenee maa
Kuka kulkee nyt yksinään kalmistoon,
kuka yksin näin kylmässä on?
Pieni lapsonen vain,
joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo
Paikka hiljainen on,
tumma, liikkumaton;
äidin haudalle valon hän suo
Liekin niin häilyvän,
tuo hauta rakkaimman hetkeksi saa
Sitä katsovi silmin niin kaipaavin,
sitä katsoo ja taas odottaa
koska joulun hän saa,
koska voi naurahtaa
kera muiden taas kuin ennenkin
Mutta niin hiljainen
koti yksinäisten,
on kuin puuttuisi siunaus sen
Äänen hiljaisen,
sointuvan nyt jostakin kuulevi hän,
joka lämpimin lausehin lohduttaa,
joka nousemaan katsehen saa
Älä huoliisi jää,
nosta pystyyn taas pää
Joka hetki sun kanssasi käyn
Lapsi joulun mä oon,
sinut vien kartanoon,
josta lähdit. Sun valonas näyn
Joulun ensimmäisen
mä olla tallissa härkien sain
Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan,
sinne saapuivat tietäjät maan
Sitä taas viettämään
sinun kanssasi jään,
sinun joulusi kauniiksi teen
Sinä huomata saat:
surun laaksot ja maat
voivat peittyä kirkkauteen
Joulupuu,
joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut tuoksumaan.
Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Lakkas alla laulut soivat,
laulat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, joulupuu,
muistos mieleen painauu.
Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kallein puu!
Kirkkaat kynttiläs kun palaa
valaisten ja lämmitellen,
kyynel nousee silmään salaa -
kenpä seisois värjötellen?
Tuotpa mieleen taivaan maat,
hyväks sydämemme saat.
Immi Hellen
Tunnetta jaloa, sydämen valoa,
tähtien loistoa, huolien poistoa,
helinää herkkää, riemua pelkkää.
Joulu tämä tuokoon, onnea suokoon!
Lapsena joulu on värejä, tuoksua,
sekä mielikuvituksen juoksua,
odotusta ja saamisen riemua,
tähtikirkkaita silmiä, sielua
Uskoen tai uskonnotta:
Lapsena joulu on totta
Arkityönsä väki
lopettaa,
kaikki aattoa odottaa.
Pirtissä jo kuusi kohoaa,
valot yöhön pilkistää.
Tuvan ovi narahti ja avautui.
Isoisän mukana huoneeseen
tupsahti tuoretta pakkaslunta.
Savun tuoksu saunasta
livahti mukana,
kietoutui raikkaaseen
talvi-ilmaan.
Isoisällä oli mukanaan kuusi
ja kuusen perässä kipitimme
me lapsenlapset innoissamme
malttamattomina.
Isoäiti touhuili hellan ääressä.
Silmissäni hänen naururyppynsä,
harteillani käsiensä lämpö ja turva.
Voiko mikään olla lämpimämpi
paikka kuin isoäidin vierellä
joulun tuoksussa.
On nostalginen hetki
alla lämpöisten vällyjen.
Tämä hauska rekiretki
vie luo aikain menneitten.
On huikea taivaan kaari
ja lunta tuiskuttaa.
Tämä talvinen satujen saari
mielen jouluiseksi saa.
Oi jospa lapsen lailla
sais kokea Joulun sen,
joka kerran lapsuuden mailla
toi onnen syömehen.
Birgit Ahokas
|
|
LUCIAN PÄIVÄ 13.12.
Lucian laulu
Taivaalla tähtivyö,
kirkkaana loistaa.
Viestiä jouluyön,
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
Kiteet luo helmivyön,
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön,
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää.
Saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia
Lucia dikter
Kuule, reki, kulkuset - hopeiset!
Mikä riemun maailma säveless'
on helskeen sen!
Kuin ne kil, kil, kilisee
säässä jäisen talviyön!
Yli taivaan vilisee,
kristalleina kiiltelee
hurmanäky tähtivyön.
Lyövät silloin tahdin, tahdin
lailla lohdun, runon mahdin,
sulosoinnun helskyilevän
kilskuntahan kulkusten,
kil, kil, kil, kulkusten,
helskeisten,
kilinällä, helinällä hopeisten.
Edgar Allan Poe
|
Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset
– tiedän että hymyilet.
Jouluruno kortti
Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
Z. Topelius
Ilmassa leijuu juhlava aika.
Nurkissa raikaa laulujen taika.
Pöydät täytetään maittavin herkuin,
kaikkia muistetaan jouluisin terkuin.
Iloa, lämpöä, tuikkujen tunnelmaa,
tätä kaikkea joulu aikaan saa.
Mistä löytyisi joulun tunnelmaa,
kun korona maailmaa kurittaa?
Mistä paloista joulua rakentaa,
mistä lohdunsanomaa ammentaa?
Toisko musiikin sointu mieleen sen,
kaiku kauniiden joululaulujen?
Tuoksu joulukukkain ja kuusien
toisko muistot lapsuusvuosien?
|
|
 |
Jouluruno ystävälle
Runo ystävälle joululahjaksi.
Olisiko se yhteisiin muistoihin liittyvä,
ystävyydestä kertova vai humoristinen jouluruno?
Tässä muutama runoehdotus:
|
|
|
|
|
|
|
Jouluruno ystävälle
Annan Sulle lahjaks villasukat,
suklaata ja kauniit kukat
iloa sulle antamaan
jouluasi juhlistamaan.
Ystävälleni
Lähetän lämpimän viestin sulle -
sä oot kuin joululahja mulle.
Muistoissa säilyy yhteinen aika.
Sun ystävyys on kuin jouluntaika!
Birgit Ahokas
Jouluruno ystävälle
Rakas ystävä sinua ajattelen,
kun lapsuuden jouluja muistelen.
Me juostiin hangessa
kuin porot konsanaan,
rakennettiin linna – se
sortui saman tien vaan.
Muistatko, kun pukin
partaa testattiin,
ja lahjasäkit salaa
pengottiin?
Joulupipareita yhdessä
leivottiin -
ja leivinuuni pilasi
ne mustiksi niin.
Joulu rakkaat muistot mieleen toi,
ei ystävyys mihinkään kadota voi!
Joulutervehdyksen lämpimän
rakas ystävä sinulle lähetän.
Birgit Ahokas
Siskot!
Tänään ei murehdita kiloja,
vaan etsitään suuria elämäniloja.
Mässätään kakkua, leivosta ihanaa,
kyytipojaksi glögiä, kuumaa ja makeaa.
Birgit Ahokas
Hyvän mielen joulu tuo,
kun ajatukset liitää
ystävän luo.
Monta muistoa ystävyys
yhteen liittää
niistä kaikista lahjoista
nyt sydän kiittää!
|
|
|
Jouluruno ystävälle
Jos voisin antaa sinulle joululahjaksi
yhden ominaisuuden, antaisin sinulle
kyvyn nähdä itsesi kuten minä
sinut näen. Silloin voisit huomata,
miten verraton oletkaan.
Hyvää joulua rakas ystävä!
Tässä lähetän hyvän joulun toivotuksen sinulle ystäväni:
Sua ystävä rakas mä tarvitsen
joka hetkenä juhlan tai arkisen.
Jaat kanssani hetket riemussani,
kuljet rinnalla surussa, murheessani.
Ota vastaan nää lämpimät kiitokset
ja joululahjana "kukkaset"
Birgit Ahokas |
| |
| |
Rakkaalle
ystävälle
Elämässä vähän on pysyvää,
joka sydämeen Joulusta Jouluun jää.
Vaikka nähdä, kuulla ääntäs en voi
Joulu muistot kauniit mieleen toi.
Tässä jouluterveisen lämpimän
rakas ystävä Sulle lähetän.
Birgit Ahokas
Rakkaalle ystävälleni
Jouluyönä, kun sinä nukut,
minä hyppään tähdelle,
katselen sinua sieltä,
puhallan suukon poskellesi
ja lähetän enkelin vierellesi.
Ystävyys on ilo suuri,
elämämme tukimuuri.
Ilman elo tyhjää ois,
se ei kulu koskaan pois.
Joulua nyt juhlitaan,
ystäviä muistetaan.
Kortti tämä viestin tuo,
ajatukset kiirii luo.
|
|
|
|
|
 |
Joulurunoja aikuisille
Joulun tunnelmaa sanojen sävelin –
runollista rauhaa aikuisille -
"Vielä tahtoisin kokea
joulun tunnelman,
unohtaa kiireen ja touhun,
nauttia joulun rauhasta"
|
|
| |
|
|
Taas kaikki kauniit muistot
mun tulee mielehen:
lumivalkeat pellot, puistot
ja juhla Jeesuksen.
Ani aikaisin puku parhain
mun ylleni puettiin.
Oli kirkossa oltu varhain,
nyt sanaa luettiin.
Nyt kuului äidin ääni
niin hartain paatoksin.
Hänen olkaansa nojasin pääni
ja hiljaa kuuntelin.
Mitä ymmärsin, sit' en tiedä,
pyhätunnelman muistan vain.
Sitä milloinkaan ei viedä,
ei ryöstetä sielustain.
Ja muistot rakkaimmat
taas elpyy uudelleen
Ja sanat siunaavimmat
taas nousee sydämeen.
Niitä lausu ei enää kukaan,
Mut niiden tunnelman
saan joka joululta mukaan
tueks vuoden vaikean.
On se Sinullekin annettu tehtävä
jouluna ja joulun jälkeen:
iloksi Sinutkin on tarkoitettu
iloa viemään,
valoa pimeään hymyä,
hyvää sanaa.
Kukaan ei niin köyhä
ettei jaettavaksi
ystävällisyyden lahjaa
kukaan ei niin rikas
ettei sitä tarvitsisi.
Ilo annettu jaettavaksi
valo vietäväksi eteenpäin.
Hyvää Joulua ihmiset
– Iloa, Valoa, Rauhaa.
Maaria Leinonen
Se on ollut aina niin, että
syksy jouluksi muuttuu,
vaik’ maisema on pelkkää vettä
ja pakkanen vielä puuttuu.
Tulkoon talvi kuten tahtoo,
meille joulu silti maittaa.
Tontut touhujamme kahtoo,
joku puuron, kinkun laittaa.
Tauko tarpeen monen työhön,
nyt on siihen paras aika.
Lisää mittaa tulee vyöhön –
siinäkö se joulun taika?
Vuosi uusi saa myös tulla,
edellisen kun jo näin.
Siitäkin on usko mulla:
jälleen mennään eteenpäin.
Matti Makkonen
|
Ympärillä jouluyön hiljaisuus,
maassa rauha, nukkuu kaikki muut.
Vain hento joulunsävel heläjää
se lapsuusmuistot mieleen herättää.
Yksin istun tuoksuista nauttien,
kuljettaa hyasintit taakse vuosien.
Kodin lämpö lapsen sieluun jää,
se joulunaikaan mielen lämmittää.
Birgit Ahokas
ENKELIKELLO
Tähtitaivaan nään mä
iltaan tummuneen,
hiljaisuuden kuulen
alkaneen.
Tarttuu lumi asfalttiin
ja katuun autioon.
Jää kiireet,
pian aattoilta on.
Kädessäin mä kannan
neljää pientä kynttilää.
Jokaisen mä tahdon
itse sytyttää.
Yllä niiden kultaisina
kimmeltää nuo enkelit,
käy kello pyörimään.
Joulun rauhaa soittaa
saavat kellot enkelten.
Joulun rauhaa julistaa
tuo ääni tiukujen.
Palaan taas mä muistoissani
aikaan lapsuuden.
Joulun sanomaa soi
kello enkelten.
Lapselleni sitten
joskus aikanaan,
kun hän kanssain
kuusta koristaa,
näyttää tahdon,
kuinka kellon
tuon voi rakentaa.
Saan lapsuuttain näin
elää uudestaan.
Kädessään hän kantaa
neljää pientä kynttilää.
Jokaisen hän tahtoo
itse sytyttää.
Yllä niiden kultaisina
kimmeltää nuo enkelit,
käy kello pyörimään.
Joulun rauhaa soittaa
saavat kellot enkelten.
Joulun rauhaa julistaa
tuo ääni tiukujen.
Palaan taas mä muistoissani
aikaan lapsuuden.
Joulun sanomaa
soi kello enkelten |
Pakkasilta ikkunaruutuun
joulutähtiä piirtää.
Metsänlaidasta saunan sauhut
kodikkaana siintää.
Pihakuusen pienet jouluvalot
talvi-iltaan tuo tunnelmaa.
Odottaa kaikki kylän talot
jouluaattoa rauhaisaa.
Tauonnut on kiire ja touhu,
ihmismielet herkistyy,
vain kerran vuodessa on joulu,
siinä iloon hyvä syy.
Birgit Ahokas
Kun posti tuo ensimmäiset joulukortit
on aika avata joulumaan portit.
Yllätystä riittää lahjoissa näissä
kuvakirjoissa lystikkäissä.
Saa mummi hauskan allakan,
sisko taulun, veli mukin mahtavan.
Jouluiloa näin jaan ja rakkaimpiini tartutan
ja joulun tunnelman valokuviin tallennan.
Yön kylmä tuuli
ruutuun kolkuttaa,
yön tumma silmä katsoo ikkunasta.
Vaan tuvassa on tyyntä, valoisaa,
ei mikään häiri juhlatunnelmaa,
mi nostaa maasta vanhusta ja lasta.
On unhotunut raadanta ja työ,
on unhotunut kaikki murhe mainen,
niin riemullisna joka sydän lyö,
on suuri, ihmeellinen jouluyö,
ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen.
Immi mHellen
Vielä tahtoisin kokea ihmeen joulun
kokea mukavan, salaisen touhun
istua pöytään rakkaiden kanssa
nähdä lapset iloitsemassa.
Saisinpa vielä kynttilän sytyttää
sitten kun on jo pimeää
Enkeli taivaan jos kuulisin vielä
kaikki olisi tallella siellä.
Menneet joulut muistojen kerälle
laitan ne hiljaa sydämen perälle.
On joulu rauhan aikaa,
se mielen hartaaks`saa.
Vaan tarkoitus sen unohtuu,
monen huolen taa.
Ei liikaa pidä pyytää,
ei liikaa vaatia.
Vaan ottaa onni vastaan,
Luojan lahjana.
|
|
|
|
 |
|
|
Lapsuuden jouluruno
Joulurunojen lumoa lapsuuden hengessä.
Tällä sivulla joulun taika herää runojen kautta!
Lapsuuden joulurunot tuovat mieleen lämpimät muistot,
kuusen tuoksun ja jännityksen pukin saapumisesta.
Täältä löydät koskettavia, iloisia ja perinteisiä runoja,
jotka tekevät joulusta entistäkin taianomaisemman.
Hyppää mukaan tunnelmaan –
joulu alkaa sanoista, jotka koskettavat.
|
|
|
TONTTU RUNOJA
|
|
Lapsuuden jouluruno
Kello löi jo viisi, lapset
herätkää!
Juhani ja Liisi, muuten matka jää!
Tässä vesimalja, silmät huuhtokaa.
Lämmin karhuntalja reessä odottaa.
Vasta ruunan reessä silmät aukeaa —
siin on silmäin eessä synkkä metsämaa.
Aisakello helkkää, loistaa tähdet, kuu.
Riemua on pelkkää, hymyyn käypi suu.
Tuossa mökin Miina kulkee kirkolle.
Taavetti ja Tiina, nouskaa kannoille!
Mäen rinteen alla talo törröttää,
joka ikkunalla kaksi kynttilää.
Ruuna, virsta vielä tepsuttele pois!
Tällä kirkkotiellä aina olla vois!
Immi Hellen
KORTTI
Lapsuuden jouluruno - Birgit-mummu
Liekki
lämmin ikkunoista
talvi-iltaan kajastaa.
Tupa pieni, puitteet joista
hyvän joulumielen saa.
Lasten silmät kilvan loistaa
Joulua ne odottaa.
Joka vuosi samaa toistaa,
juhla luoksemme kun saa.
Koti muuttuu satumaaksi
tuikut syttyy loistamaan,
lapsuusjoulun ainiaaksi
muistoihini kauniin saan.
Birgit Ahokas
Jouluruno lapsuudesta
Kynttilät
ikkunoista loistaa,
jokavuotista tarinaa toistaa.
Joulun aikaa ennustavat,
valon juhlaa odottavat.
Mieli palaa jouluun moneen,
lapsosena niin koettuun somaan.
Pieni tupa keskellä lumen,
aivan kuin olisin nähnyt unen.
Totta kaikki ollut vainen,
ei nykyaika ole samanlainen.
Kiire ja stressi mielet täyttää,
kaikki tahtovat toisilleen näyttää.
Mitä kaikkea rahalla saa,
voi sitä krääsää ja mammonaa.
Ennen ilo suuri tuli,
ja sydän siihen paikkaan suli.
Kun paketista löytyi karamelli
ja pieni nukke nimeltään Elli.
Sitä silmien loistetta ei mikään voita,
kun näkee vielä kuvista noita:
miten lapsen mieli oli riemukas silloin,
kun pukki saapui aattoilloin.
Lapset lauloivat joulupuusta,
ja pukki löi tahtia ovensuusta.
Ei riemua silloin tuvasta puuttunut,
eikä pukkikaan siitä suuttunut,
kun pikkuveli tarttui partaan somaan,
ei niinkään pukin ikiomaan.
Vaan parta lähti ,kun pukki oli hies,
ja sieltähän löytyikin naapurin mies.
Nuo ajat ovat lapsuuden kultaista aikaa,
on niissä sitä joulun suurta taikaa.
Bertta Bergroth
RUNO KORTTINA
|
Kaarlo Sarkian "Lapsuuden joulu"
Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa aikojen menneitten
yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen
sädekimpun lämpimän, himmenemättömän heittää.
Kuva kaikkein kaunein mieleeni heijastuu:
tupa hohtavan puhdas ja koreiltu joulupuu,
takan äärellä äiti valkoista puuroa keittää.
Lue lisää .....
Kaarlo Sarkia
Huurre puita huokuilee
talvitaivaan alla.
Suksen latu suhisee
hiljaa kuutamolla.
Ikkunasta katselee
pieni piltti rukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka.
Lapsi katsoo kaihoten
katsoo ikkunalla.
Hiihtää jouluenkeli
hiljaa kuutamolla.
Einari Vuorela
Katso runokortti
Nyt mielessäin
utuisen matkan teen
ja palaan muistojen lapsuuteen,
jolloin Joulu oli sadun ihmemaa
ja kaikki siinä kuin unelmaa.
Vaikka aika oli köyhä ja puutteellinen,
oli joulun tunnelma täydellinen.
Jostain äiti herkut taikoi ja loi
ne tyhjästä leipoen pöytään toi.
Tuoksui rakas kotimme kanelilta,
joulukuusen oksilta, omenilta,
joulupuuronkin aromi ihanalta,
kun se leijaili sieraimiin kannen alta.
Kunpa tunteet lapsuuden saisi takaisin
ne lapsenlapsille muistoiksi jakaisin.
Kaiken lämmön, hellyyden, rakkauden
soisin aarteeksi tulevien polvien.
Birgit Ahokas
Pyhä yö
Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
oli siellä missä me muutkin,
jäi hältä vaimo ja kotilies,
ja vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen
ja harvoin kirjeitä saikin,
mut jouluaaton kun ehtooseen
tuli säästi joukkomme harvenneen,
niin kuulla saimme me kaikin:
Lue lisää .....
Yrjö Jylhä
Lapsuusjoulu
Lapsuusjoulun muistot herää
kerin niitä kuin lankakerää.
Tunnelma oli niin aitoa,
että kuusenkin kynttilät vaati taitoa.
Tuoksut mökkiin joulun toivat,
lapsille herkut monet oivat.
Aattosaunasta juostiin hiukset jäässä,
pukin tuloa jo haudottiin pienessä päässä.
Illan hämyssä sitten pukki tuli
ja pelkokin sydämestä suli.
Ei tuonut vitsoja niin kuin oli luulo
ehkä tontuilla oli ollut huono kuulo.
Lapsuuden joulut ovat jääneet jo taa,
silti palaan sinne joka vuosi
muistoissa uudestaan.
Bertta Bergroth
RUNO KORTTINA
|
|
|
|
|
 |
|
Vanhanajan jouluruno
Joulun rauhaa ja perinteiden taikaa.
Astu vanhanajan joulun tunnelmaan, jossa rakkaat perinteet tekevät juhlan.
Hiljaisuus laskeutuu kuin lumihiutale, kuusen oksilla viipyvät muistot.
Tuvan lämpö, piparin tuoksu, ja sydämessä rauha – joulun ikuinen laulu. |
|
| |
|
| |
Hauskoja vanhanajan
joulurunoja, sepittänyt Olli Vuorinen
Runoja teoksesta
"Joulurunoja lapsille"
julkaistu 1911. |
| |
|
| |
|
| |
JOULUNVIETTO
Loistava on sali Hanna ja Heikki
Pyörivät ympäri joulupuun.
Siell' iso piiri ja hilpeä leikki,
Naurua, laulua täydeltä suun.
Rikkaus uhkuvi, puute ei haita,
Herkkuja pöytä on kukkuranaan;
Äiti on aulis, eik' isä saita,
Lahjoilla muistavat lapsosiaan.
Katsopas pirtissä Jussia, Riittaa:
Leikkivät paljailla oljilla vaan!
Hauska on heillä, he muista ei piittaa
Mutt' isä tutkivi raamattuaan.
Lamppu ja kyntteli nyt valon antaa,
Pois pärevalkea jouluna on.
Äiti jo pöydälle puuroa kantaa;
Syötyä kaikki he käy lepohon.
Aamulla varhain liike on
tiellä,
Kansa se kirkkohon kiiruhtelee.
Kas sadat kynttelit loistavi siellä,
Kellot ne kutsuen kaikuelee.
Pirtinkin perhe on matkojen takaa
Rientänyt saarnaa kuuntelemaan;
Vaan saliss' ollehet, noo, nehän makaa
Viel' unen helmassa vuotehillaan.
Olli Vuorinen
|
| |
JOULUKUUSEN LUONA
Jo on joulu jontununna,
Ilojuhla ilmestynnä,
Juhla juhlia jalompi,
Yli muita mainiompi,
Siks' on pirtti puhdistettu,
Sali siivottu somasti,
Haettu havuinen kuusi
Korven viereltä komea;
Siihen kynttelit kyhätty,
Valaistukset valmistettu,
Oksihin omenat pantu,
Namut naastisti sidottu,
Liput siinä liipottavat,
Hohtavat hopealangat.
Ympäri ylevän kuusen,
Luona loistavan närehen,
Lapset leikkiä pitävät.
Nuorukaiset notkuilevat,
Naiset kaikk' on naurusuulla,
Miehet mielellä hyvällä,
Vanhankin vakainen silmä
Ilostusta ilmaiseepi.
Syy on ihmisten iloita,
Syy on sykkiä sydänten,
Kun on ihme ilmestynnä,
Johtotähti jouluyönä
Pimeyttä "poistamahan,
Kansoja valaisemahan,
Syntisiä saattamahan
jäisen Isän kotihin.
Olli vuorinen
|
| |
|
| |
MUMMO JA PIKKU LOTTALOTTA
Mummo kertoi satusarjan:
Kuinka Kekri kaitsi karjan;
Kuinka karhu kasken kaatoi,
Miehen mieliks huhdan raatoi;
Kuinka kettu viekasteli,
Toisten toiminnasta eli;
Kuinka jänö nauruun ratkes.
Ripsis rapsis huuli katkes;
Kuinka jättiläinen loikki
Suuren, syvän järven poikki ;
Kuinka hölmö laati talon,
Säkissä vei siihen valon;
Kuinka ukko kiipes puuhun,
Hopsis kopsis hyppäs kuuhun;
Kuinka kohta itsekukin
Saapi nähdä joulupukin.
"Ompa kaiketi ne totta",
Pilpatteli pikku Lotta.
Sitten mummo sivumennen
Virkkoi: "Olin miekin ennen
Lotan laisna
Lapsukaisna!"
Tuohon Lotta huusi jo
"Älkää, mummo, narratko!"
Olli Vuorinen
|
|
Keskellä arjen
uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin jälleen valokseni
tähtien hehkun himmenneen.
Jossain tiedän tähden vielä
säteilevän pimeyteen.
Tahtoisin löytää joulun valon
voimaksi sielun väsyneen.
Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin kuulla jälleen soivan
enkelilaulun vaienneen.
Jossain tiedän laulun tuovan
taivaan tänne turhuuteen.
Tahtoisin löytää joulun rauhan
voimaksi aikaan kiireiseen.
Keskellä arjen uurastuksen
joulua etsin sydämeen.
Tahtoisin löytää lohdukseni
lapsuuden joulun kadonneen.
Jossain tiedän muistojen
vievän onneen hiljaiseen.
Tahtoisin löytää joulun lahjan
voimaksi kaikkeen mitä teen.
Pia Perkiö
On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä!
Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän tiellä!
Oi käykää, ystävät, laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu, ystävä vanhastaan,
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä.
Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!
Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
kun joulu, joulu on meillä!
Oi anna Jumala armoas,
kun joulu, joulu on meillä!
Ja kansaa suojaa sun voimallas,
meit' auta näkemään taivaitas,
kun joulu, joulu on meillä!
Vilkku Joukahainen
- runo julkaistiin ensimmäisen
kerran Joulupukki-lehessä 1901
Tulit jo meidän luoksemme,
tulitpa joulu kulta!
Saimme kuusen ja kynttilät
tuomisiksi sulta!
Koti on valmis ja herttainen,
juhla mielessä kaikkien,
silmät loistaa pienoisten,
niin kuin joulun tähdet.
Tulitpa meille kirkasna,
kiitos, joulu kulta!
Sytytä myöskin sydämiin
taivaan tähtien tulta!
Jeesus taivaan rintahan tuo,
kotiin riemun kirkkahan suo.
Saavu nyt, Jeesus, meidän luo,
silloin on oikea joulu.
Hilja Haahti
Syttyy ikkunalla joulunvalot
loistaa tähdet, tuoksuu joulupuu.
Hangen alle peittyy maat ja salot.
Kiire mainen hetkeks’ unhoittuu.
Avaa sydämesi joulun tulla
etsi todellista joulun tunnelmaa.
Huolet maalliset vaik ois sulla
joulurauha mieles valloittaa.
Tule Joulu kultainen
Juhla vanhain perinteiden
Saapuu talven hämärään
Hyvän tahdon odotuksen
Nostaa mieleen lämpimään
Sadunlailla taaskin kuvat
Mieliin nousee vanhan maan
Aasit, lampaat, härkäin tuvat
herää eloon uudestaan
Vaikka onkin kaukainen
Satain vuotten takainen
Silti aina läheinen
Tule joulu kultainen
Joulun valon sydämiimme
Tuokoon lailla tähden sen
Tarun, josta muistelmiimme
saamme joulun ikuisen
Jälleen tähden opastuksin
Tietäjät saa seimen luo
Miehet vanhat kumarruksin
Lahjat lapsoselle tuo
Joka joulu muistot palaa
Samaan vanhaan tarinaan
Uudet polvet hengen valaa
perinteeseen jatkuvaan
Seppo Mattila
Lumiset näreet kuin pienet tontut
vaeltaa valkeissa vaipoissaan
hämyssä sinisen jouluaamun
metsien kirkkoon korkeaan.
Hiljaisuus siellä urkuja soittaa
puitten humina virsinä soi
lumien kristallikynttilät loistaa
akkunat kultaa aamunkoi.
Kattona kirkon on sininen taivas
ikuiset hongat on pilarejaan
purppuraviitassa aurinko astuu
alttarille sen messuamaan.
Alttarina on luminen vaara
hartaana seisoo maa ja puu
lävitse valkeain hahtuvain hiljaa
metsässä aam kirkastuu.
Lauri Pohjanpää
TONTTU
Pakkasyö on ja leiskuen,
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen,
yösydän-untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta,
tonttu ei vaan saa unta
Ladosta tulee, hankeen jää,
harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää,
kohti taivasta, kuuhun.
Katsoo metsää, min hongat on,
tuulen suojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan,
ainaista ongelmataan
Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja hasta
"Ei, tätä ymmärtää en voi.
Ei, tää pulma on vasta."
Heittää tapaansa järkevään,
taas jo pois, nämä vaivat nään
Lähtee toimeen ja työhön,
lähtee puuhiinsa, yöhön.
Aitat ja puodit tarkastain,
lukkoja koittaa nytkin -
lehmät ne lehdoista näkee vain,
unta kahleissa kytkyin
suitset ja siimat,
ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi:
torkkuen vasten seinää
haassa se puree heinää;
Lammasten luo käy karsinaan,
makuulla tapaa ne ukko
Kanat jo katsoo pienallaan,
istuu ylinnä kukko
Kopissa vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi
Tonttu harmaa ja nuttu,
vahdille kyllä on tuttu
Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki
Tontulle arvoa antavan,
näiden jo aikaa näki
Varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot, pienet nuo
Ken sitä kummeksis juuri,
hälle se riemu on suuri
Isän j pojan on nähnyt hän
puhki polvien monten
nukkuvan lasna, mut mistähän
tie oli avutonten!
Polvet polvien tietämiin
nousi, vanheni, läks - mihin niin!
Ongelma, josta halaa
selkoa, noin taas palaa!
Latoon parvelle pyrkii vaan,
siellä hän pitää majaa:
pääskyn naapuri suovallaan
on liki räystään rajaa;
Vaikka pääsky nyt poissa on,
keväällä tuoksuun tuomiston
kyllä se saapuu varmaan
seurassa puolison armaan.
Silloin aina se sirkuttaa
monta muistoa tieltä,
ei toki tunne ongelmaa,
näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
ukon partahan kumottuu
liikkuu parta ja hulmaa
tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on alla jään,
kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään,
humuten metsän takaa
Tonttu, puoleksi unissaan,
ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii minne se vienee,
missä sen lähde lienee.
Viktor Rydbergin runo
"Tomten" ilmestyi 1881
katso kuvakertomus
|
Larin Kyöstin joululaulu
Pehmeästi hiutaleet katuun putoo,
joulu saapuu hiljaa kaupunkiin,
lukin lailla hämy mielen kutoo
seitin-utuisihin unelmiin.
Vanha katulyhty nukkuu nurkassaan,
iltatähdet syttyy palamaan.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.
Vanha kirkko loistaa kimmeltäen
kynttilöineen, lasikruunuineen,
pilvet harhaa yli linnanmäen,
kirkonkellot soivat hiljalleen,
torin nuotiot jo ovat loimuilleet,
tiu’ut soittaa, kiitää kirkkoreet.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.
Tiu’ut soivat hullunkurisesti,
puodinikkunat nyt loiston saa,
kirkonkäynnin jälkeen alkaa kesti,
lakkaa, mantelia tuoksuaa,
koreana kiiltää salin joulupuu
helovöissään, päällään puolikuu.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.
Katso, tähtipojat tulee salaa
vanhan vierastuvan eteiseen,
tangon päässä pahvilyhty palaa,
taatat, pukit teuhaa temppuineen,
tallilyhty liehuu yli pihamaan,
kuormarengit hyrrää laulujaan.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.Mikä
salaperäisyys on kaikkialla,
lasten puhtaat silmät säteilee,
nuoret kuiskii suuren palmun alla,
klaveri häähymnein humisee,
vanhan sydän herää, elää uudestaan
monta joulu-iltaa muistoissaan.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.
Kuin ois kautta vanhan valtakadun
joulun hellä henki liidellyt,
luo se rauhan, tuhatöisen sadun,
mik’ on aikain hämyyn himmennyt,
on kuin outo onni kaiken kirkastais,
ihmismurhe vihdoin rauhan sais.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.
On kuin aika punois unisillan
yli elon myrskyn valkamiin,
soittais loppuun vanhan joulu-illan,
loisi ihmiskunnan suurta unelmaa,
joka taiston takaa kangastaa.
Nyt soi joulukellot kauas yli kaiken maan.
Larin Kyösti
|
|
Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormellaan,
ja hiutale sulaa lennostaan,
ja pimeä ruutu valkenee,
ja tähti suurena säteilee.
Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan,
hän on joulun tuoksua tulvillaan,
hän on torttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullisin aistimus.
Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän on säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään
ja tähdyn hymy ja riemu jään.
Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi äänin helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus,
ja kirkas tiukujen kilahdus.
Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi jaloin tanssivin?
Hän on tonttu ja poro Lapinmaan,
hän juoksee lahjoja pulkassaan.
Hän kiitää kirmaten jokaisen luo.
Hän kerkeä, kukkiva, joulun tuo.
Anja Samooja
Eino Leinon jouluruno
Mökit nukkuu lumiset,
nukkuu hankitanteret,
tuikkii taivaan tähtivyö -
pyhä nyt on jouluyö.
Katso: valo välkähtää,
hanget kaikki kimmeltää,
yli vuorten, metsien
käy kuin välke siipien.
Se on jouluenkeli.
Herra hänet lähetti
kanssa joululahjojen
luokse pienten lapsien.
Vaikka häll´ on kädessään
niin kuin kulkis kylvämään
ja hän kyllä kylvääkin,
mutta ihmismielihin.
Ei hän anna makeita,
eikä leikkikaluja,
niitä isä, äiti suo.
Mitä jouluenkel´ tuo?
Puhtahia aatteita,
kultaisia kuvia
Suomen lasten sydämiin,
mökkihin ja palatsiin.
Niitä hänen vakastaan
vapiseepi yli maan
niinkuin pikku tähtiä -
eikö se oo ihmettä?
Mutta yhä kummempaa
viel´ on mitä kerrotaan:
kulkiess´ sen enkelin
lapsiks muuttuu vanhatkin.
Sitä et kai ymmärrä.
Kysy sitä äidiltä!
Sitten siunaa itsesi,
nuku - saapuu enkeli.
Eino Leino
Lisää Eino Leinon joulurunoja.....
Joulupuu,
joulupuu,
metsän kaikkein kaunein puu!
Oksissasi häilyvissä
riiputtelet omenoita,
loistat kultatähtösissä,
kerrot metsän tarinoita.
Latvahasi ihanaan
puhkee ruusut tuoksumaan.
Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein armain puu!
Lakkas alla laulut soivat,
laulat meille sadoin kielin.
Mitä oksas huminoivat,
kuuntelemme juhlamielin.
Joulupuu, joulupuu,
muistos mieleen painauu.
Joulupuu, joulupuu,
metsän kaikkein kallein puu!
Kirkkaat kynttiläs kun palaa
valaisten ja lämmitellen,
kyynel nousee silmään salaa -
kenpä seisois värjötellen?
Tuotpa mieleen taivaan maat,
hyväks sydämemme saat.
Immi Hellen
Yön kylmä tuuli ruutuun kolkuttaa,
yön tumma silmä katsoo ikkunasta.
Vaan tuvassa on tyyntä, valoisaa,
ei mikään häiri juhlatunnelmaa,
mi nostaa maasta vanhusta ja lasta.
On unhotunut raadanta ja työ,
on unhotunut kaikki murhe mainen,
niin riemullisna joka sydän lyö,
on suuri, ihmeellinen jouluyö,
ja on kuin kuuluis kuiske taivahainen.
Kas, Betlehemin kirkas tähtönen
luo orren alle ikiloistettansa.
Nyt käydään kera öisten paimenten
sen vastasyntynehen seimellen,
Hän tarjoo taivaisia lahjojansa.
Oi, onnellinen koti, jossa näin
se joulun lapsi otetahan vastaan.
Hän johtaa läpi öisten pimeäin,
Hän pyyhkii kyyneleitä kärsiväin
ja suopi siunausta taivahastaan.
Immi Hellén
Monen puhtaan liekin
vuosien tuhka peittää.
Mut jostain takaa
aikojen menneitten
yhä silmiini kirkkaus
lapsuuden joulujen
sädekimpun lämpimän,
himmenemättömän heittää.
Kuva kaikista kaunein
mieleeni heijastuu:
tupa hohtavan puhdas
ja koreiltu joulupuu,
takan äärellä äiti
valkoista puuroa keittää.
On ehointa yllä,
on saunasta palattu juuri.
Pian käydään poikki sen
kaivatun kynnyksen,
jota kohti on kuljettu
päiviä laskien.
Jo on käsillä korkea hetki,
tuokio suuri,
kun kuusen kynttilät
liekkeihin leimahtaa.
On tuvassa lämmintä,
kirkasta, juhlaisaa
ja ikkunan takana tähdet
ja hankien muuri.
Kaarlo Sarkia
Terve, terve,
jouluaatto!
Sua toivoi äiti, taatto -
hartahammin - usko mua,
lapset odottivat sua.
Kello naksautti kuusi,
niin jo pieni Paavo huusi:
- Kukas tuolta kiipeää
rantatietä viertävää?
Lapset kaikki ikkunaan
heti lentää katsomaan,
näkivätkin selvästi,
kirkas kuu kun valaisi.
Etkö tuntis tulijata,
säkin suuren kantajata,
partasuuta ukkoa,
vanhaa sekä viisasta.
Heti ovi avattiin,
saliin vieras kutsuttiin,
saatiin lahjat loistavat,
viikunat ja omenat.
Ukko etsii lahjaa uutta,
lapset huutaa täyttä suuta:
- Mulle, mulle, ukkoseni,
anna parhain lahjasi!
Pieni Helmi hiljaisna
seisoo toisten takana
eikä pyydä laisinkaan
kunhan toiset saisi vaan.
- Kuka sinisilmä siellä
aivan lahjatonna vielä?
Lapsi, ah, sun sydäntäs!
Lausuu ukko älykäs.
- Etkö luule nähneheni
tästä ohi rientäissäni -
annoit lelus ainoisen
köyhän lapsen kätehen.
Niin, ja näinpä kerran vielä
kuinka kulkeissasi tiellä
sairaan linnun tapasit,
hellästi sen korjasit.
Lahjan sinun arvoisesi
lahjoittaa toinen sulle,
ota multa omaksesi
kultahelmet kaulallesi!
Immi Hellen
Auringo ei usein näy
Matalimmalda hän käy,
Joulun tänne tuomaan
Armon vuotta luomaan
Lymmyi seimen suojaan
Armon Auringo.
Sumunen ilma
vuorilla väikkyy,
Raskaasti pilvet käy,
Hengittää kostee,
suojanen tuuli
Himmeäs männistös,
Toki riemu lemmekäs
Himmeydes hymyilee
Kuin hääjuhla synkeäs yössä;
Tullut on joulu-ilta.
Huoneesta loistaa valkeus hauska
Vastahan kulkijan,
Hedelmii vuoden ahkerast työstä
Tornina seisoovi
Pöytävaatteel valkeal
Vierahille tarjona,
Ja laattial kiiltävät oljet
Leimues iltapystyn.
Pöydässä istuu asujat kaikki
Huoneessa loistavas,
Kellenkään määrää eteen ei panna
Lahjoista taivahan;
Kaikki yhtä ansainneet,
Kaikki tässä vierahat;
Ja koska he pöydästä käyvät,
Pauhaavat jouluvirret.
Veisaavi nuori, veisaavi vanha,
Kuultelee hartaast laps;
Sionin juhlasta veisunsa kaikuu,
Ihmeestä suurimmast,
Sankarista seimessä
Bethlehemin kaupungis,
Ja silmissä kyynele loistaa
Kuultelevalla lapsel.
Heikenee vihdoin valkean loiste,
Virsi myös vaikenee,
Äänettä kauvan istuvat kaikki
Vakaasti miettien
Tulisian hohtaes,
Punahiilen himmetes;
Ja lepohon käyvät he viimein
Vuoteelle olkiselle.
Korkea juhla, ihana ilta
Oljilla kultasil,
Valossa valkeen, ilosen liekin
Sumusen yösen kohdus!
Ken sua taitaa unohtaa?
Ken sun virttes kaikunaa?
Ken lapsukaist äitinsä helmas
Vajassa Bethlehemin?
Aleksis Kivi
Lumisella portilla
Joulu kolkuttaapi:
Sisään sievään laskeppa!
Vilun täällä saapi.
Raskas, täys on korini.
Sulle, muille kulleki
Lahjoja on mulla.
Saanko luokses tulla?
- Joudu, joulu, jo!
Kynttilät ja kuusen tuon
Varsin vihannoivan,
Rauhan, riemun runsaan suon,
Ystävyyden oivan.
Köyhä mies myös avun saa,
Jota nälkä ahdistaa;
Suru, murhe musta
Löytää lohdutusta.
- Joudu, joulu, jo!
Sakari Topelius
Ikkunaan on ripustettu
Beetlehemin tähti.
Isä laittoi turkin päälle,
kuusen hakuun lähti.
Kuu kuusen latvaan istahtaa,
lentosuukon heittää.
Äiti hiljaa hyräilee
ja riisipuuron keittää.
Eno ajaa hevosella
puista siltaa pitkin.
Tätä iltaa odottavat
taivaan enkelitkin.
Jukka Itkonen
|
|
|
|
|
|
|
|
Perinteiset hyvän joulun toivotus sanat: |
|
|
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Rauhallista joulunaikaa, iloa sydämeen
ja lämpöä talven keskelle
Rauhallista joulua ja kaikkea hyvää
tulevalle vuodelle!
|
 |
Rauhallista joulun aikaa
ja iloista uutta vuotta!
Kiitos tästä vuodesta ja
hyvää joulua!
Iloa ja rauhaa, sylintäydeltä
jouluntaikaa!
|
|
|
|
|
|
Jouluruno korttiin - joulutervehdys korttiin
|
| |
|
|
|
|
Runolliset hyvän joulun toivotus
sanat: |
|
|
|
|
|
|
|
Hyvän joulun toivotus
(We Wish You a Merry Christmas)
runo / laulu on alkuperältään
englantilainen joululaulu 1500-luvulta.
Tuolloin laulajia kiersi joulun aikaan
ovelta ovelle laulamassa joululauluja
rahaa tai ruokaa vastaan.
Laulun sanat
Taas toivotus hyvän joulun
Taas toivotus hyvän joulun
Taas toivotus hyvän joulun
Joulurauhan näin tuo
Se kaikille juhlamielen
Se kaikille juhlamielen
Se kaikille juhlamielen
Hyvän tahdon nyt tuo
Nyt kynttilät pienet loistaa
Nyt kynttilät pienet loistaa
Nyt kynttilät pienet loistaa
Joulu tullut on taas
We wish you a Merry Christmas,
and a Happy New Year!
Good tidings we bring
to you and your kin,
We wish you a Merry Christmas
and a Happy New Year!
So bring us some figgy pudding,
and a cup of good cheer!
Good tidings we bring
to you and your kin,
We wish you a Merry Christmas
and a Happy New Year!
We won't go until we've got some,
so bring some out here!
Good tidings we bring
to you and your kin,
We wish you a Merry Christmas
and a Happy New Year!
|
Joulun aikaa rauhaisaa
tahdon sulle toivottaa!
Toivon jouluusi rauhaa
ja hiljaisuutta
toivon tähtien valoisuutta.
Joulun alla enkelit ne
kutoo pitkää nauhaa
siinä lukee: Toivotamme
rauhaa, rauhaa, rauhaa!
Lausun toiveeni hiljaisen,
vain tähdet saavat kuulla sen:
Tule Joulu kultainen.
Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo!
Tumma taivas jouluyönä,
tähdet tuikkii valovyönä,
ilmassa on ripaus taikaa,
Rauhallista Joulunaikaa!
Ihanaa joulua ystäväni!
Tänään ei ole kiirettä,
vain kynttilän valoa,
piparkakkuja ja hyvää seuraa.
Vaikka onkin kaukainen
satain vuotten takainen,
silti aina läheinen.
Tule joulu kultainen.
Nauti joulun tunnelmasta
arkena mieti muuta vasta!
Sydän ihan pakahtuu
tuoksuu piparit ja joulupuu.
Joulu on herkkää hiljaisuutta,
joulun ihmettä, aina uutta.
Joulu on valoa kynttilän,
loistetta tähden välkkyvän.
Joulu on aina kirkas,
talvisin tähtivöin.
Kuusien oksat välkkyy,
hehkuvin kynttilöin.
Enkelit taivaalla tähtinä tuikkii,
tonttuset metsässä kiireisnä luikkii.
Joulupukilla eessä pitkä retki,
nyt ystävät, tuttavat,
huilatkaa hetki.
|
Tulkoon joulu rauhallinen
Uusi Vuosi onnellinen
Olkoon joulunpyhäsi leppoisat
joulun hetkesi hauskat ja mieluisat.
Lapsen lailla jouluun kulje,
kuusen luona silmät sulje.
Muista joulut entiset
– tiedän että hymyilet.
Taas toivotus hyvän joulun
joulurauhan näin tuo!
Se kaikille juhlamielen
hyvän tahdon nyt tuo!
On valkea lumi
peittänyt maan.
Jo käymme joulua
juhlimaan.
Hyvää Joulua!
Toivon sinulle joulun rauhaa:
kynttilöiden helminauhaa,
kuusen tuoksua, tonttujen juoksua,
valkoista lunta kuin kaunista unta.
Tähtinen taivas, talvinen tie,
jouluun meidät jälleen vie.
Hiljaa helkkää joululaulut,
hiljaa tähdet loistaa.
Hiljaa saapuu joulun rauha,
kaikki huolet poistaa.
Riemukasta joulua ja joulun taikaa,
tonttujen kuisketta ja yhteistä aikaa!
Joulun taika, onnen aika,
luonas viihtyköön.
Suokoon sulle lepohetken,
kiirees väistyköön.
On harras juhlan tuntu,
maan yllä lumihuntu.
Poissa kiire, arkisuus,
läsnä rauha, juhlavuus.
On joulun aika ihmeiden,
Käy mieleen muistot lapsuuden.
Se hymyillen mua tervehtii,
pian uuteen vuoteen kiirehtii.
Vaan joulumielen aikaan saa,
nuo muistot kauas vuotten taa.
|
|
|
|
|
|
Humoristiset hyvän joulun toivotus sanat: |
| |
|
|
 |
Kääri kiire joulusukkaan,
sano sille: Mene hukkaan!
Johan loppuu turha touhu,
saapuu rauhallinen joulu!
Hunajaa, piparia, joulun taikaa,
toivotan sinulle iloista
hunajaista joulunaikaa!
Oikeasti hyvää joulua!
Toivottavasti joulupukki
löytää tiensä myös tänä vuonna.
Oikeaoppisesti ja perinteisesti:
Hyvää joulua!
Piparin tuoksua,
tonttujen juoksua.
Siinäkö joulu on?
Malttia joulupöytään -
sopivasti kuumaa glögiä
ja ihanaa suklaakonvehtia!
Piparin tuoksu,
kiire ja juoksu.
Ainainen hoppu,
nyt se on loppu.
Seisahdu hetkeksi,
lopeta touhu,
luoksesi saapuu
oikea joulu. |
Joulu tuli, tuli mettästä,
mulle väitti et tästä,
tulee jotain parempaa,
juhannusta suurempaa.
Säilytä joulurauha –
ja jouluoluet!
Hyvää joulua!
Syö, juo ja ole iloinen –
joulu tulee vain kerran vuodessa!
Jo pipolakki ja punatakki
on juhlakuntoon laitettu,
Ja nenäliina taitettu
on takataskuun laitettu
Sydäntä ei ripustaa saa
joulukuuseenkaan ei, ei saa ripustaa
Joulu on taas, joulu on taas,
kattilat täynnä puuroo.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa,
vatsansa täyteen puurooooo!
Aromi neilikan, kinkun ja glögin
huumaa taas jokaisen pirtin ja mökin.
On kaukaista kiire ja levossa kansa,
vaan tontut ne jakelee lahjojansa.
|
|
|
|
|
|
Hengelliset hyvän joulun toivotus sanat:
|
 |
Avaja porttis ovesi,
käy Herraas vastaan nöyrästi!
Enkelparven tie, kohta luokse vie,
rakkautta suurinta katsomaan.
Siunauksellista joulua!
Riemuitse maa, kun Kuningas
jo saapuu kansojen!
Joulusiunausta!
Enkeli taivaan lausui näin:
"Miks´ hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan,
maan kansoille nyt tulevan!"
Joulun rauhaa!
Sai kuulla pieni Beetlehem
Ilon suuren sanoman:
Tänään teille syntynyt
On poika, Jumalan
|
Hoosianna, Daavidin poika,
kiitetty olkoon hän!
Nyt ilovirttä veisaten
me kiittäkäämme riemuiten!
Siis kansat kaikki,
te kiittäkäätte Herraa!
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten!
On lapsi syntynyt meille
ja poika annettu on.
Hänestä elämän löysin
Jumalan suosion.
Oi sä riemuisa,
oi sä autuisa,
juhla kaikkien juhlien!
Nyt riemuiten tänne
kiiruhusti tulkaa,
Betlehemihin rientäkää!
|
|
|
|
 |
|
|
|
| |
| Avainsanat: Jouluruno korttiin, vanhanajan jouluruno,
joulutervehdys korttiin, jouluruno ystävälle, joulu runo, joulurunoja, joulurunot, lapsuuden jouluruno, hyvän joulun toivotus sanat,
joulun toivotus korttiin, kaunis jouluruno, joulurunoja aikuisille, jouluvärssy, moderni jouluruno, jouluinen runo, kauneimmat joulurunot, joulurunoja kortteihin,
joulutoivotuksia, lyhyt jouluruno, jouluvärssyjä, joulu runoja, runo joulukorttiin, joulurunoja vanhuksille, joulurunot korttiin, jouluvärssyt korttiin, jouluruno rakkaalle,
hyvää joulua runo, joulu värssy, joulukortti runo, joulun taikaa runo, joulu runot, jouluntoivotus korttiin, jouluisia runoja, joulutervehdys ystävälle, lyhyt jouluruno korttiin,
hyvää joulua teksti, jouluntoivotus korttiin, joulun toivotus runo, joulutervehdyksiä kortteihin, joulutoivotuksia korttiin, jouluruno lyhyt, birgit mummu joulu, birgitmummu joulu |
|
