Sylvian joulutervehdys Sisiliasta

Nyt joulu on laaksoissa pohjolan maan,
joko tullut on rintoihin tuo?
On pöydällä kynttilät loistehessaan,
käy vartoen lapset sen luo.
Ja orrella keinuvan näät häkin sen,
mi vei multa ystävän uskollisen.
Oi vangittu, laulus
jo vaikeni sun.
Missۥ on sydän hellä sen kuunteluhun?

Oon maassa, missۥ on kevät kuihtumaton,
rypäleet missä välkkyelee,
missۥ sypressien lemu rannoilla on,
siellۥ lauluni nyt helisee.
Nään Etnan ma säihkyen loimuavan
ja kuultavat ilmat ja maan vihannan.
Oranssit ne huumaa
ja puut huminoi
ja öin mandoliini vain lemmestä soi.

Ja sypressit tuoksuu, on täys hopeaa
meri rantoihin murtuessaan.
Allۥ Etnan on hauta, mi kukkasin saa
nyt kertoilla murheestaan.
Laps pohjolan nukkuvi helmassa sen,
ja joulua juhlii nyt maa isien.
Ken laulusi laulaa
kuin ennenkin taas?
Soi Sylvian laulussa syntymämaas.

Sa tähdistä kaunein,
nyt kirkkautes
yli rakkahan pohjolan luo,
ja ennen kuin sammut,
sa siunaukses
mun syntymämaalleni suo!
Vaikk’ kultainen on kevät
ympärilläin,
on armain se maa,
josta kauas ma jäin.
Mun lauluni saakoon
se heljimmän, oi,
niin kauan kuin sirkutus
Sylvian soi!
Sakari Topelius
suom. Elina Vaara



Sylvian joululaulu
Ja niin joulu joutui
jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti
luo loistoaan jo pirtteihin
pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa
vielä on vain se häkki,
mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus
on vankilan; oi murheita
muistaa ken vois laulajan.

Miss’ sypressit tuoksuu
nyt talvellakin,
istun oksalla uljaimman puun.
Miss’ siintääpi veet,
viini on vaahtovin ja
sää aina kuin toukokuun.
Ja Etnanpa kaukaa mä
kauniina nään, ah,
tää kaikki hurmaa ja
huumaapi pään,
ja laulelmat lempeesti
lehdoissa soi,
sen runsaammat riemut
ken kertoilla voi!

Sä tähdistä kirkkain,
nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu
sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en
mistään ma saa,
on armain ja kallein
mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen
laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista
sointuisimman.
Zacharias Topelius


 

En etsi valtaa, loistoa,
en kaipaa kultaakaan;
ma pyydän taivaan valoa
ja rauhaa päälle maan
Se joulu suo, mi onnen tuo
ja mielet nostaa Luojan luo
Ei valtaa eikä kultaakaan,
vaan rauhaa päälle maan.

Suo mulle maja rauhaisa
ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa,
joss’ sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin,
nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa,
ja mieltä jaloa.

Luo köyhän niinkuin rikkahan
saa joulu ihana
Pimeytehen maailman
tuo taivaan valoa
Sua halajan, Sua odotan,
Sa Herra maan ja taivahan
Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo
suloinen joulus tuo.
Z Topelius

Joulurunot lapsuudesta runokortteina: Liekki lämmin ikkunoista ~ B. Ahokas Nyt mielessäin utuisen matkan ~ B. Ahokas Jouluruno lapsuudesta ~ B. Bergroth Jouluruno lapsuudesta ~ K. Sarkia Lapsuusjoulu ~ B. Bergroth Kello löi jo viisi ~ Immi Hellen Pyhä yö ~ Yrjö Jylhä Hymyilevä Apollo ~ Eino Leino Huurre puita huokuilee ~ Einari Vuorela