|
Käy
yrttitarhasta polku,
vie Golgatalle se.
On Hengen viitoittama
sen joka askele.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
Tien kaikkein raskaimman Jeesus
on käynyt armossaan,
kun meidän kurjain tähden
hän kulki kuolemaan.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
Oi rakkautta näin suurta,
kun meitä säälii hän,
maailman synnit kantaa,
tuo meille elämän!
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on tuskien.
Nyt, köyhä syntinen, riennä
luo Herran Jeesuksen!
Saat rauhan, lohdutuksen
haavoissa Kristuksen.
Se tie vie viimein taivaaseen,
mutta tie se on
tuskien.
Myös laulun oppia uuden
saat tiellä taivahan.
Se taivaassa jo kaikuu
edessä Karitsan.
Hän kuoli kaiken täyttäen,
mutta tie oli tuskien.
Carl Gotthard Liander
1889.
Suom. Martti Ruuth 1903
|
Piinaviikolla
Uhkaavia olivat päivät.
Sai viha vallan sydämiin.
Kulmat kyräten ryppyyn jäivät.
Ja oli tultu loppuun niin
Lepäsi taivas pihamailla
lyijynraskaana painoltaan.
Ja papit todisteita vailla
punoivat kettuina juoniaan
Kun hänet käsiin roskaväen
temppeli luovutti vallastaan,
kansa kulkenut ylistäen
häntä kirosi kiihkossaan
Boris Pasternak
Lävistettyinä, hellinä, hiljaisina ja
voimakkaina Jeesuksen kädet ojentautuvat
kohti sinun käsiäsi.
Laske omasi niihin luottavaisesti.
Siinä on syntien anteeksiantamus.
Siinä on tahraisten käsien puhdistus.
Siinä muuttuu kova sydän helläksi,
levoton mieli hiljaiseksi.
Väsynyt saa uutta voimaa, masentunut
uutta rohkeutta.
Fredrik Wislöff
|