|
Talven kahleet viimein raukeaa,
valon kirkkaus niin huikea on.
Kosket pauhaa, padot aukeaa,
lintuin viserrys puissa loputon.
Tantereet tuoksuu jo keväälle,
kun aurinko lumet sulattaa.
Tuntuu ihmiselokin kevyemmälle
pian vihreytensä näyttää maa.
Birgit Ahokas
|
