![]() |

|
Koskettava muistovärssy koiralle
Otan osaa koiran kuolema runo Muistoruno koiralle mm: Lepää rauhassa runo koiralle Pyrstötähti-runo koiralle Sateenkaarisilta runo Tassunjälkiä sydämessä runo |
|
sivu jatkuu ilmoituksen jälkeen |
|
|
Poissa varjo nyt toinen on!
|
|
Tummuessa illan, luona sateenkaarisillan, kun auringon viimesäteet taipuu, niin moni koira uneen vaipuu. On päivän leikit jäänet taa, ne onnellisna nukahtaa. Nähden unta ystävistä, perheistä ja hetkistä yhteisistä. Odottaen sitä aamua valkenevaa, kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa. SATEENKAARISILTA-RUNO Sateenkaarisiltaa pitkin käy ystäväni tie. Siellä sillan tuolla puolen sillä hyvä olla lie. Birgit Ahokas Kun kaipaus ja ikävä polttaa niin, että satuttaa, kuuntele silloin sydäntäsi, joka kertoo sinulle, että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan, ja nyt muistot ovat kauneinta mitä sinulla on. LYHYT MUISTOVÄRSSY KOIRALLE Kuljemme kuin kuunnellen, on poissa jotain hyvää. Sitä emme tavoita katsellen ja tunnemme surua syvää. Nousin päälle iltatähden avaruuteen kulkemaan. Anteeks anna, että lähden Luokses jää muistoni asumaan. Avaruuden tähtihaasta tassullani vilkutan, ikiunen ihmemaasta viestin kerron rauhaisan. Birgit Ahokas Et ole ikiunessa, et ole poissa, olet tuhat tuulta puistikossa, olet valon välke aallokossa, olet timantti hankien loistossa. Et jättänyt meitä, et ole vaiti, olet lintujen laulu taivaalla, olet kuiskaus viljapellolla, olet henkäys rakkaasi poskella Tyhjä kaulapanta naulassa työtön talutusremmi ovenpielessä, vaan tuhat iloista muistoa niiden täysiltä ahkerilta päiviltä muistuttaa: Oli se elämää täysin rinnoin! Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani, niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä. Sinä tulet surulliseksi – minä ymmärrän. Älä anna surusi estää sinua, sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen, rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan. Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta. Tulevaa ei kannata surra. Et haluaisi minun kärsivän, kun aika koittaa, anna minun mennä. Vie minut sinne missä he auttavat minua, mutta pysy luonani loppuun. Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle, kunnes silmäni ovat sulkeutuneet. Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat, se on ystävyyttä, jota minulle osoitat. Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut, niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt. Älä sure sitä, että sen täytyy olla sinä, jonka täytyy tehdä päätös. Olemme olleet niin läheisiä – me kaksi näinä vuosina, älä anna turhaan sydämesi itkeä. Kerran on kuoltava parhaidenkin, ystävän syliin tai kesken lenkin. Yhdessä touhuttiin niitä ja näitä, pelättiin teltassa ukkossäitä. Ikävuosia jo kertyi molemmille, me ei piitattu siitä vaan naurettiin sille. Vuodet yhteiset taakse nyt jäädä saa kun kutsuu mua luokseen toinen maa. Tuttuun pihaan sä päätit elonretken. Toivon - olisit vielä viipynyt hetken. Nurmen peittoon pehmeään, peitelkää mut lepäämään. Uinun siellä unta syvää, kesää ikuista ja hyvää. Siellä kukkii kissankellot, siniset on niityt, pellot. Ei untani voi estää, vain ystävyys se yhä kestää. Vaikka erkanee tiet päällä maan jää jäljelle muistojen silta. Sinut muistojen sillalla kohdata saan, joka ikinen päivä ja ilta. Ei kipua, ei vaivaa enää, olet saapunut rannalle Rauhan maan. Muistoissa – vaikka nyt poissa, tulet kanssamme kulkemaan. Suurilla koirilla on oma taivaanpelto, hyvin lähellä entistä maailmaa, yhden henkäyksen päässä, yksi sydämenlyönti täältä sinnepäin. Älä itke, vaikket näe syksyn kirjavia lehtiä. Älä itke, vaikket tunne lumihiutaleita kuonollasi. Älä itke, vaikket saa joululahjoja ja vietä joulua. Älä itke, vaikket voi juosta keväisellä pellolla. Älä itke, vaikket nää kesän auringon paistetta. Älä itke - sillä minä itken. Alla taivaankaaren tumman uinuu maa, pitkän päivän touhut nyt jo nukuttaa. Nyt hiljaa silmäs sulje ja pääsi pieni paina unenkeijun kainaloon. Sain syliini palan taivasta, nyt tiedän mitä kaivata.. Oli aika raskaiden päätösten, saattaa sut huomaan enkelten. Nyt saat juosta seuraten heitä, ei kipu enää elämääsi peitä. Suru on suuri ja lohduton, mut tiedän - sun hyvä olla nyt on. Se, mitä olimme, olemme nyt. Se, mitä meillä oli, on edelleen. Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä. Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani, kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua, etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi. Ole hiljaa. Sulje silmät. Hengitä. Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi. En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa. Lähdit niin hiljaa, että aamu vain kuuli. Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli. Mutt’ sydämiimme läpi elämän jätit muistosi lämpimän. Sinä tulit suoraan sydämeen, sinä toit lohdun murheeseen. Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin, jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin. LEPÄÄ RAUHASSA RUNO KOIRALLE Nuku rauhassa pieni koiraenkeli, joka siipiään maailmassa kokeili. Lennä takaisin koirien maailmaan, sinne mistä tulitkin aikoinaan. On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on. Tule uniin, tule tuulenhenkäyksiin, tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin. Jäi jäljelle vain irtokarvat, sydämeen suuret avohaavat. Ja ne repaleiset takinvuoret, kaikki ne revityt lelut, puunkuoret... Vain jokainen muisto, hetki täynnä elämää, kun näitä muistelen - en koskaan yksin jää.
|
|
Ruskeat silmät sä tänään suljit, |
|
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, |
| HAKUSANAT: Koskettava muistovärssy koiralle, koiran kuolema runo, lyhyt muistovärssy koiralle, muistoruno koiralle, otan osaa koiran kuolema runo, kaunis muistoruno lemmikille, kauneimmat muistorunot koiralle, Pyrstötähti-runo koiralle, tassunjälkiä sydämessä runo, lepää rauhassa runo koiralle, sateenkaarisilta runo, lohtua koiran menettäneelle, runoja koiran kuolemasta, runoja kuolleelle koiralle, koiran viimeinen matka, suruvalittelut koiran kuolema, surunvalittelut lemmikin kuoleman johdosta |