Gdansk

22.8.2017

Todella runsaan aamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä taas ajelemaan Puolan pikkuteille ja ihailemaan maalaismaisemia. Kun laittaa lähtiessä navigaattoriin osoitteeksi hotellin (Kobza Haus) Gdanskissa, niin eiköhän tämä ryökäle lähde opastamaan meitä kohti Venäjää, kun eihän se voi tietää, ettei meillä mitään Venäjän viisumeita ole! No asia valkeni minulle vasta kotvan kuluttua ja pieni mutka tuli matkareittiin. Ihan mukava erehdys loppujen lopuksi - nähtiinpä aitoa Puolan maaseutua ja talosta karannut pieni musta possukin oli keskellä tietä meitä hauskuuttamassa.

Hotellin etsiminen Gdanskissa oli taas kerran hiukan haasteellista, kun navigaattori väitti, että ollaan perillä, vaikkei hotellin nimeä näkynyt missään. Kaiken kukkuraksi ruuhkaisesta kaupungista oli tosi vaikeaa löytää parkkipaikkaa edes hetkeksi. No tuikattiin auto yhteen sopivaan rakoseen ja mies läksi jalkaisin hotellia metsästämään, minä jäin autolle lappuliisoja kyttäämään. Onneksi oli varattu etukäteen hotellin kellarista autolle paikka, joten yhdeltä murheelta säästyttiin, kun vihdoin löydettiin hotelliin perille.

Gdansk - mahtavan hieno vanha kaupunki!! Istahdettiinpa yhden kuppilan terassille aurinkoisena iltapäivänä virvokkeita nauttimaan. Kaupanpäälle saatiin makeat naurut, kun laskunmaksunaika tuli. Tarjoilijatyttö palasi hetimmiten pöytään ja kertoi, ettei vanha 50-slotin seteli enää kelpaa - kertoi, että tuollainen seteli on ollut käytössä joskus 80-luvulla. Voi pyhä jysäys!!! Kyllä meillä nyt nauru piisasi. Mistä tuo seteli on meidän lompakkoon sitten päässyt pujahtamaan. Asiaa pohdittua selvisi, että mies oli löytänyt laatikostani kirjanmerkkinä käyttämäni vanhan setelin ja sujauttanut sen jemmassa olleiden slotien joukkoon. Ollaan me jo melkoisia fossiileja - oltu reissussa Puolassa jo ammoisina itäblokin aikoina!