Montenegro

Herceg-Novi

3.9.2017

Kun sunnuntaiaamu valkeni epävakaisena sadekuuroineen, päätettiin lähteä tutustumaan Montenegron sisämaahan, vuoristoon ja Niksicin kaupungin lähellä olevalle järvelle. Itse kaupungissa ei ollut mitään mielenkiintoista, mutta matkan varrella katseltiin ikävännäköisiä ränsistyneitä kivitaloja, jotka olivat ihan ilmeisesti joutuneet 90-luvun alussa pommituksen kohteiksi sisällissodan pyörteissä. Ajatella - siitäkin kauheuksien ajasta on kulunut jo yli kaksikymmentä vuotta!

Kun me niin tykätään tullissa jonottamisesta, niin pitihän meidän keksiä, että ajetaan kotiin Bosnia-Herzegovinan puolelta. Tullimiehelle lykättiin rajalla passit ja auton paperit kouraan - no hemmetti, sehän alkoi mussuttamaan, että meillä pitäisi olla Bosnian puolelle oma green-card. No jo on pirua! Ei me sellaista nyt aleta käydä hankkimaan, vaan käännytään rajalta takaisin. Jotain hän kävi sisällä tullikopilla raapustamassa ja palautti sitten passit ja ohjasi meidät ystävällisesti takaisin tulosuuntaan. Samapa tuo - ei ne maisemat olisi siitä kuitenkaan sen vaihtelevammaksi muuttuneet - jyhkeää vuoristoa kaikki tyynni!

Hurjia rallikuskeja tuntuvat olevan nämä etelän pojat! Kun me ajellaan ihan rajoitusten mukaan, hönkii joku aina takapuskurissa kiinni. Hieno, musta Audi pyyhälsi siellä jossain vuoristotiellä meidän ohitse. No eihän siinä mitään - jos on kiire, niin mennä täytyy! Mutta voi - sen samaisen Audin kiireet olivat loppuneet nokkakolariin lähellä Kotorin rantatietä. Pahalta näytti koheltamisen jälki, toivottavasti oli vain pelkkää peltiä mennyt pahasti ruttuun!

Päivän kuvat

Montenegro

Herceg-Novi

2.9.2017

Takuuvarma aurinko ei ollutkaan ihan niin takuuvarma, kuin olin kuvitellut.  Illansuussa taivas pilvistyi ja heittelipä taivas muutaman pisarankin, joten hyvin joudettiin pois rannalta. Nytpä oli sitten aikaa käydä vanhassa kaupungissa.  Olisihan se ollut outoa, jos ei sinne olisi tullut mentyä ollenkaan, kun se tuossa ihan muutaman sadan metrin päässä luokseen houkuttelee. Paluumatkalla sitten ehdittiinkin saada virkistävä suihku taivaalta kaupanpäällisenä.

Kun sateista iltaa tiedettiin odottaa, haettiin kaupan pakastealtaasta pussillinen pelmenejä, jotka mies keitteli lihaliemessä meille illalliseksi. Parvekkeella illastettiin miellyttävän lämpimässä hämyssä sadetta ja salamointia katsellen.

Päivän kuvat

Montenegro

Herceg-Novi

1.9.2017

Kyllä taitaa tuo epäilemäni metsäpalo olla voimakkaasti liioiteltu kuvitelma. Kun päivällä ajeltiin ympäristössä, ei siellä tuota savunhajua tuntunutkaan. Kuitenkin tähän meidän omalle parvekkeelle savunhaju leijuu ihan selvästi, eikä se tule mistään tupakoinnista.

Ystävämme Sinikka tuli joogamatkalle tuohon puolentoista kiloterin päässä olevaan hotelliin. Napattiin hänet takapenkille ja ajeltiin Kotorin lahden rantaa yhdelle beach-klubille virvokkeita nauttimaan. Pieni on tämä meidän maailmamme, kun ystäviin voi törmätä näinkin kaukana kotoa!

Päivän kuvat

Montenegro

Herceg-Novi

31.8.2017

Eipä paistele kirkkaasti - jotenkin kummallisen sumuinen ilma. Luultavasti jossain on metsäpalo, kun lievä savunhajukin nenään leijailee.

Eilen tavattiin rannalla veneeltään palaileva mukava "alkuasukas". Ukkeli kertoi käyneensä v.1958 Turussa. Luuli ensin, että me ajellaan täällä vuokra-autolla ja hämmästeli suuresti, kun kerrottiin, että on tultu omalla autolla Suomesta saakka. Lähtiessään sanoi vielä, että asuu tuossa tien toisella puolella, jos satutaan jotain tarvitsemaan, niin voidaan tulla sieltä pyytämään.

Montenegro

Herceg-Novi

30.8.2017

Kova tuuli helpotti rantapäivänviettoa, kun yli 30 asteen helteessä ei yhtään hikipisaraakaan tarvinnut otsalta pyyhkiä. Saattoi se silti tehdä tepposet elimistölle, kun yöllä heräsin jalkojen kramppaamiseen. Kyllä jalkoihin ottaa myös jyrkkä mäki, jota ylös kiivetään täydellä vatsalla illalliselta palatessa. Lienee viisainta turvautua merisuolarakeisiin, joita matkoilla pienestä purkista napsitaan.

Montenegro

Herceg-Novi

29.8.2017

Milloin oppii ihminen, että edellisenä vuonna koettu näytelmä voi jatkua tänäkin vuonna ihan samanlaisena?

Kun aamulla taivas näyttäytyi yllättävän pilvisenä, keksittiin lähteä Kotorin ikivanhaan kaupunkiin aikaa viettämään. VIRHE! Ihan yhtä ruuhkainen paikka, kuin edellisenäkin vuonna. Siinä istua nökötettiin ruuhkassa 40 minuuttia ja matkaa oli taitettu tuossa ajassa hätäisesti vähän päälle kilometri. Niinpä jäi tälläkin kertaa kaupunki katselematta. Vanhan kaupungin reunaa katseltiin vain auton tuulilasin läpi. Ikinä en tänne edes yritä kuvitella koskaan tulevani!

Matkaa jatkettiin Kotorin lahden kapeaa rantatietä ihastellen. Maisemat oli kyllä huikaisevat, mutta tie hirvittävän kapea ja mutkainen. Oli todella hiuskarvan varassa, että onnistuttiin välttämään kolarointi u-käännöstä yrittävän hurjapään kanssa.

Pari tuntia vietettiin jossain matkan varrella, kauniilla Kotorin lahden rannalla.

Montenegro

Herceg-Novi

28.8.2017

Voi kiesus mikä päivä!!!  Joskus se ottaa vaan niin koville........

Päivän iloinen yllätys oli, että rajanylitys Bosnia Hertzegovinan rajalla sujui pelkällä hetkisen pysähtymisellä. Montenegron rajalla roikkumiseen tiedettiin varautua, eikä puolentoista tunnin jonottaminen ollut mitään sen rinnalla, että kuviteltiin rajanylitykseen kuluvan jopa neljä tuntia. Kylmäboksissa odotti aamulla tehdyt eväät ja termarissa kuuma kahvi. Fläppäriä räpeltäessä ajan sai kulumaan jotenkin siedettävästi. - - Mutta, mutta - kun vihdoin päästiin tullin kopille, meille valkeni jonon hitaan matelun syy. Virkailija kysyi "green cardia", kun ojensin hänelle auton paperit. Ei ole! - eikä ollut monella muullakaan turistilla. Siitä vaan mies kipittämään läheiseen pankkiin sitä  hankkimaan. Huh - no 15 eurolla siitä sitten selvittiin.

Yllätys oli, että kännykkä ilmoitti heti rajalla datasiirron 62 €:n saldorajan tulleen täyteen. Niinpä tietysti - oma yhteyspiste oli kännykässä päällä, kun tultiin rajalle ja heti lasku alkoi raksuttamaan.  Pahaa pelkään, että eteen tulee vielä kosolti vaikeuksia nettiyhteyksien kanssa!

Majoituspaikan löytäminen oli miltei katastrofi. Navigaattori väitti meidän olevan perillä sille annetun osoitteen mukaan. Eipä siinä kohtaa ollut tietoakaan meidän majatalosta. Useaan kertaan yritettiin ajaa annettua reittiä - turha vaiva! Tultiin siihen tulokseen, ettei ikinä löydetä perille omin voimin. Taksiasemalta otettiin taksi ajamaan meidän edellä "omaan kotikoloon". Olihan me siitä jo ohi ajettu, mutta ei oivallettu, että se meidän huusholli ei ollutkaan kadun varrella, vaan sinne oli KÄVELTÄVÄ toisen rakennuksen läpi! Reseptionissa ei ollut tietenkään ristinsielua - mies siitä soittelemaan ovessa olleeseen puhelinnumeroon. Saatiin todella epämääräinen ohje soittaa ovikelloa ovella 13. Kukaan ei tullut avaamaan. Onneksi ohi kulki englantia puhuva talon asukas, joka ystävällisesti soitti johonkin ja saatiin ohje odottaa kymmenisen minuuttia, kunnes joku tulisi ohjaamaan meidät omaan luukuumme.