Trogir

6.9.2017

Kun päivän ajomatka Trogiriin oli vain kaksi ja puoli sataa kilometriä, ei mentykään moottoritielle, vaan ajeltiin pitkin Kroatian kaunista rannikkoa. Mielestäni tuo rannikko on kyllä Euroopan kaunein. Oheinen räpeltämäni video ei ihan anna oikeaa kuvaa, kun auton tuulilasin läpi sitä joutuu kuvaamaan.

Täällä Trogirin kaupungissa vietettiin neljä päivää juhannuksen tienoossa kaksi vuotta sitten. Tämä viehättävä pikkukaupunki jäi tuolloin niin mukavana muistona kummittelemaan, että haluttiin nyt tänne palata uudelleen. Majapaikkakin, Villa Maslina, löytyi pienen haeskelun jälkeen helposti, vaikkei navigaattori löytänytkään annettua talon numeroa - yhden kaupan parkkipaikalle poikettiin asiaa ihmettelemään, ja kas, siinäpä silmiini osui majapaikan kyltti. Vähällä hiellä selvittiin tänään majoitustouhuista!

Duprovnik

5.9.2017

Tänään oli tarkoitus mennä Duprovnikin vanhaan kaupunkiin. Voi voi - aivan hillittömän ruuhkainen kaupunki, mieli halajaa ihan toisaalle! Bussillakin sinne pääsisi, mutta tästä majasta pitäisi laskeutua rappuja pitkin "triljoona askelta" tuonne alas ja kävellä bussiasemalle - ei kuulosta ihan meidän hommilta. No kukas meitä sinne pakottaa menemään? Mukavamminkin voi päivän viettää. Niinpä ajeltiin vanhaan tuttuun paikkaan - Mali Ston pikku kaupungin rannalle. Käydään sitten siellä vanhassa kaupungissa seuraavalla matkallamme.

Yllätys - illalliselle laskeuduimme sieltä omalta salaiselta pikkukadultamme ravintolakadulle. Eihän siinä ollut kuin 90 askelmaa. Tietysti täyden vatsan hinaaminen takaisin kämpälle asettaa omat haasteensa. Ehkä kuntosalitreenit syksyllä ovat taas ihan paikallaan! Reissu kannatti kuitenkin ihan ehdottomasti - viimeinkin löysin ravintolan, jolla oli ruokalistalla grillattuja sardiineja. Ainakin puoli vuotta olen niitä turhaan eri paikoista pyydystänyt - ja nyt täällä tärppäsi!

Parhaan illallisen olisi varmaan saanut naapureiltamme - kiinalaisseurue kokkaili ilmoille mahtavan tuoksuisen aterian, no ihan niin pitkälle ei tutustumisessa ehditty, että olisi päästy noita kokkauksia maistamaan.

Duprovnik

4.9.2017

Oli aika vaihtaa maata ja valuuttaa. Todellakin hassunkurista - Montenegro ei kuulu EU:hun, mutta käyttää valuuttana euroja. Kroatia kuuluu EU:hun, mutta valuutta on kuna. No joka tapauksessa tuntui todella hyvältä päästä EU:n puolelle. Kännykkäänkin voi taas laittaa data-siirron päälle, kun EU:ssa ei tarvitse pelätä kalliita puhelinkuluja. Vaikka Montenegron puolella tullissa ei ollutkaan ruuhkaa, sai ne jostain ihmeen syystä kulumaan tullimuodollisuuksiin liki yhden tunnin. Kummallista on se, että syynäävät maasta poistuvia! Kroatian tulli toimi suhteellisen ripeästi.

Kroatian puolella koukattiin edellisen syksyn paikkoja katselemassa Molunatissa. Tähän aikaan vuodesta viikunat alkaa olla kypsiä ja viikunapuita on tuolla alueella ihan pieninä metsiköinä. Tienvarresta poimin noita makeita herkkuja pieneen koriin autossa nautittaviksi.

Kun päivän ajomatka oli vain viitisenkymmentä kilometriä, piti keksiä ohjelmaa ennen majapaikkaan majoittumista. Päivä meni mukavasti Kavtatin rannalla Lidlistä ostettujen eväiden kanssa.

Illansuussa se painajainen, majapaikan etsiminen, oli sitten edessä. Kun maasto on jyrkkärinteinen ja talot "roikkuu" siellä rinteillä, ei navigaattori useinkaan osaa opastaa ihan perille saakka. Niinpä nytkin se käski ihan siinä "kotikolon" lähellä kääntyä tiukasti oikealle - eihän siinä ollut edes katua, vaan kapeat jyrkät kiviportaat laskeutuivat alemmalle kadulle, jossa ei saanut edes ajaa autolla. Taas kysyttiin tietä paikallisasukkaalta, joka opasti menemään jalkaisin sinne alakadulle. "Villa Maren" kylttikin löytyi yhden köynnöstä kasvavan puutarhaportin päältä, mutta se oli lukossa, eikä ovikelloa näkynyt missään. Onneksi viereisen talon parvekkeella oli mies, joka kyseli, minne ollaan menossa ja opasti meitä pistämään käsi portin läpi, josta voi sitten vääntää avainta. Kyllä on melkoista extreemiä tämä kämppien hakeminen - hiki siinä otsalle kihoaa!

Zadar

27.8.2017

Rento sunnuntaipäivä. Zadarin vanha kaupunki oli ehdottomasti käytävä katsomassa. Vähän oli ongelmia, kun ajettiin auto maksulliselle parkkipaikalle. Automaatti ei millään huolinut kunan kolikoita, eikä portti antanut mitään lappua, kun sisään ajettiin. Siinä sitten ihmeteltiin, mitä nyt pitäisi tehdä. Onneksi paikalle osui paikallisia, jotka meille tulkkasivat, ettei sunnuntaina peritä mitään maksua. Automaatin teksti oli pelkästään kroatian kielinen, joten ymmärrys ei ihan yltänyt sitä itse tulkitsemaan.

Uskomattoman paljon täällä riittää kaunista rantaviivaa katseltavaksi. Ja kyllähän sen huomaa, että eurooppalaiset ovat nämä kirkasvetiset rannat löytäneet - hirvittävät määrät kämping-alueita ja apartamentos-huoneistoja. Tänään tupsahdettiin Sukasanin rannalle, josta poistuessa ajeltiin rantaa pitkin ihmettelemässä noiden majoituspaikkojen määrää. Ei liene suurikaan ihme, että ruuhkaa pukkaa moottoriteillekin moinen kansanpaljous.

Huomenna jatketaan taas matkaa - ja luultavasti kiristellään hampaita ruuhkassa autossa istuessa.

Zadar

26.8.2017

Lauantaihan on ollut perinteisesti suomalaisille saunapäivä. Vahvasti kuvitellen, voitaisiin nytkin kuvitella, että täälläkin saunotaan lauantain kunniaksi. Ainakin lämpötila omalla parvekkeella hipoo 40-asteen lukemia keskipäivällä. Siinäpä hiki kirpoaa, ihan kuin kotoisilla saunan lauteilla. No eihän me tietenkään vietetä päivää omalla parvekkeella, veden äärellä on vähän viileämpää ja mukavampaa nauttia auringosta ja lämmöstä.

Karttaa tutkimalla onnistuin löytämään taas ihan uudenlaisen maailman - turkoosi meri ja beesin väriset, paljaan karut rantakalliot. Dinjskan kylästä löytyi mukava rantakin rantapäivän viettämiseen.

Zadar

25.8.2017

Pientä on ruuhkat kotimaan teillä - vai miltä tuntuisi istua autossa 45 minuuttia ruuhkassa, joka liikahtaa tuossa ajassa suunnilleen yhden kilometrin, jos sitäkään.  No sellainen ruuhka koettiin tänään, kun  juututtiin Slovenian moottoritiellä tuhansien eteenpäin pyrkivien autojen joukkoon. Muutenkin matkasuunnitelma tuntui menneen heti aamusta persiilleen, kun oltiin navigaattorin kanssa erimieltä reittivalinnasta. 

Hauska mielleyhtymä tuli, kun navigaattori kesken matkan lakkasi näyttämästä auton kuvaa, missä oltiin tuolloin menossa. Sanoin miehelle, että nyt se suuttui, kun ei toteltu sitä, vaikka se kuinka yritti piipittää, että meidän on välittömästi käännyttävä takaisin. No tosiasiassa luulen, että mies räpelsi siellä jotain, joka sai navigaattorin "pimeään tilaan".  No vaimollahan on aina varasuunnitelma vaikeiden tilanteiden varalta. Niinpä kaivoin esiin vara-navigaattorin, joka ihan kiltisti suunnisti meidät oikealle reitille. Ja tietysti minulla on myös ihan vanhanaikainen karttakirja, joka on mielestäni ehdoton navigaattorin rinnalla - eihän siitä navigaattorista pysty hahmottamaan mitään kokonaiskuvaa.

Yhdeksän ajotunnin jälkeen päästiin vihdoin perille Kroatian Zadarin kaupunkiin ja Toni Apartments -"kotikoloon". Vaikuttaa todella lupaavalta. Isäntä Hans oli todella mukava ja näytti kartalta, minne meidän kannattaa suunnistaa itseään viihdyttämään. Täällä lepäillään koko viikonloppu ja nautitaan joutilaisuudesta ja lämmöstä (tänään auton mittarin mukaan 34 astetta).