No jopas oli ihmeellinen poistumispassintarkastus! Kun on tottunut kohtaamaan virkaansa huolella hoitavan tiukkailmeisen virkamiehen, niin johan siinä ihan häkeltyy, kun iloinen veikkonen yht´äkkiä kommentoi madamen ulkonäköä (myönteisesti) viereisellä luukulla seisovalle miehelleni! Näytteleepä vielä, että passini tiedoissa on jotain vikaa. Kun kysyn mikä on ongelmana, hymyilee koko hammaskalustollaan ja on vasta nyt löytävinään maahantulotietoni. Toivottaapa tervetulleeksi uudelleenkin. No selvähän tuo - Thaimaahan palataan tietysti aina vaan uudelleen!

Täällä Thaimaassa ei iloisilta yllätyksiltä voi mitenkään välttyä. Nyt meille yllätyksen järjesti huonesiivoojamme, joka oli loihtinut vuoteellemme pyyheliinoista kukkasen ja sen keskeltä löytyi kaupan kirjavaan mainoslehtiseen käärittynä kaunis simpukoista tehty tuulikannel. Paperinpalaseen hän oli kirjoittanut vaatimattomat terveisensä "for you". Jos lahjan antajana olisi ollut hotelli, ei se niin paljon lämmittäisi, kuin tämä yksityisihmisen vilpitön huomionosoitus.

"Pilvinen päivä" (+33°) sopi hyvin Krabin-kaupunkipäiväksi. Lavataksissa viereeni istahti vanhempi thai-pariskunta. Eipä aikaakaan, kun vaimo kaivoi kassistaan mandariineja ja taputti käsivarttani ja ojensi minulle kaksi hedelmää. Antoipa vielä kaksi lisää ja vastasi hämmästyneelle ilmeelleni, että "hänellä kun oli niitä niin monta". Eipä taida Helsingin kaupungin busseissa sattua moista kovinkaan usein!

D-vitamiinia kerätty kehoon tänään yli oman tarpeen kuuden tunnin saarireissulla - onpahan jotain todella arvokasta kotiin tuomista. Harmi vain, kun ei sitä herkkua voi purkittaa pimeiden päivien varalle. Ihon värikään ei kohta täkäläisestä alkuasukkaan väristä paljon poikkea, vaikka kyllä minut vielä turistiksi erottaa isosta koostani ja vaaleasta hiustenväristä.

Ei voi olla totta!!!!! Aamulla hotellin käytävällä törmättiin toukokuussa Kreetalla tapaamamme pariskuntaan (Sailaan ja Eeroon Rovaniemeltä). Saatiinpa sopivasti seuraa koko päivän rientoihin - seurusteltiin puiden alla varjossa rannalla, uitiin meressä, me tytöt käytiin jopa kaunistautumassa kasvohieronnassa. Kyllä nyt kelpaa taas kasvojaan auringolle näytellä!

Voi miten ihania kenkiä bongasin tavaratalon kenkäosastolla. Popot olisivat irronneet alle viidellä eurolla, mutta oikeaa kokoa ei tietenkään löytynyt. Jouduin tyytymään hiukan vaatimattomampaan malliin, mutta hyvä niinkin! Kaunis valkoinen pitsipaitis, lasten tuliaiset ja uudet makkarin verhot kotiin hankittu, joten nyt on hyvä taas keskittyä lomaviihteeseen.

Oma lukunsa oli taas kiinalais-thaimaalainen taksikuskimme, joka olisi jopa vienyt meidät visiitille omaan kotiinsa. Mutta voi miten koville ottaa se aksentin kuunteleminen!

"Kauneus" on katoavaista! Enpähän tarvitse tatuointia, kun koko yläkroppa on kuin pakanamaan kartta. Olo on kuin nahkaansa luovalla käärmeellä; vanha likaisen ruskea nahka kierii pois ja alta paljastuu uutta neitseellistä ihoa. Aurinko armaani on päättänyt näyttää mahtinsa; ei siinä auta varjossa istuminen kertoimilla (50) kuorrutettuna! Kun kipitän paisteessa muutaman kymmenen metrin matkan kadun varjoisaan reunaan, käsivarsien iho onkin jo vesikelloilla. Joutuuko tässä nyt loppuelämänsä ajan pukeutumaan burkhaan näillä tropiikin paahtavilla matkoilla?

Heräteostoksena rannalle mennessä löysin fuksianpunaiset bikinit - tykkään, tykkään! Olenkohan nyt vetreämpi ja virranneeko mahla suonissani vilkkaammin, kun sain hyvän (mies)-hierojan käsittelyn? Viereisen hieromokatoksen körmyniskainen asiakas ainakin herätti hilpeyttä koko hieromorivistössä karjunnallaan ja kiljaisuillaan. Taisi tulla thai-massage tosi tarpeeseen äänestä päätellen. Oma hierojanikin naureskeli, että siellä kuulostaa olevan thai-massage käynnissä ja meitä kahta hierottavaa skandinaavinaista juttu kovasti nauratti.

Kun täällä rannoilla ei ole vuokrattavia aurinkopunkkia, hoksattiin rantautua hieromalaitoksen rantatuoleihin. - Mikä löytö!!! - Oma reviiri sisälsi kaksi rantatuolia, pöydän, päivänvarjon ja auringonottomaton. Heti eteemme kiidätettiin hedelmäkori banaaneineen ja ananaskampoineen" ja  kahvinurkasta saisi hakea tuoretta kahvia.

Siinä  aurinkovarjon alla kyyhöttäessäni emäntä haki vadillisen aloevera-kasvinpaloja, joilla vilvoitti  punoittavan kroppani yltä päältä. Mies piipahti pedikyyrissä (300 bathia = n. 7,50 €) hoidattamassa pois jalkapohjan kovettumat.

Kaikki tämä ihanuus vain pedikyyrin ja muutaman rannalta ostetun kaljan hinnalla!!!

Helle verottaa voimia! Onneksi olen oppinut ryystämään vettä pientä kulausta enemmän pitääkseni heikotuksen ja etovan olon loitolla. Ihmetyttää vaan se, ettei suuresta nestemäärästä huolimatta tarvitse etsiskellä vessaa, vaan juotu neste luultavasti haihtuu varsin kätevästi ihon läpi; joskin pahaa aavistelen hiukan turvonneista nilkoista päätellen, että osa nesteestä jumittuu juuri nilkkoihin ja "pissakuuri" on taas aloitettava pillerien voimalla.

Sarjassamme "mahtavia sisääntuloja" onnistuin taas kerran saapumaan estradille näyttävästi. Kippittelin hotellipojan perässä kohti hotellin sisäänkirjautumistiskiä Koh Lantassa, kun allasbaarin kohdalla lattia kohouma heitti frouvan pitkin pituuttaan. Ei - alkoholilla ei todella ollut osuutta asiaan. Vauriot vähäisiä; polvi ruvella, mutta sielu vielä kasassa - ei edes pientäkään häpeäntunnetta. Mies tietysti pääsi viisastelemaan, että halusin tempullani herättää vain koko allasalueen huomion.

ps. Konekin ryppyilee! Jos täällä ei usean päivään näy uusia juttuja, silloin koneeni on tiltannut ja palaan sitten langoille vasta kotimaassa. Toivotaan parasta!

Nyt on vanha sanonta paikallaan: "Täällä en oo köyhä, enkä kipee". No ainakin flunssa häipyi vikkelästi ja jalatkin toimii melkein normaalisti; kymmenen kilometrin taapertaminen ei ole homma eikä mikään. Köyhäksikään ei tunne itseään näillä hinnoilla - maksoin maukkaasta kana-nuudeli ateriasta ravintolassa eilis iltana 80 batia (n. 2€).

Ei paha!!!!

Ui, ui, ui!!!!! Koska elää ihminen tarpeeksi vanhaksi oppiakseen, että tropiikissa puolipilviselläkin säällä polttaa helposti nahkansa. Olipa vaan niin tehokas paiste tänäänkin, että nyt ollaan punanaama-paviaaneja. Ystäväni Merja sanoisi tähän muutaman valitun sanan, joten jätänpä valokuvan laittamatta esille.

Nyt on kotimaasta mukaan ottamallani Basibct-voiteella todellista käyttöä. Toivottavasti yö parantaa palovammat!

Elämä voittaa! Kahdentoista tunnin yöunet friskaa oloa kummasti. Kuuman kostea ilma vei flunssankin melkein kokonaan. Avoimin mielin olen jaksanut suhtautua vähän päästä vettä tiputtavaan taivaaseenkin. Tänään annoimme jo periksi ja hankimme kunnollisen sontikan - kyllä nyt kelpaa.  Tällainen kelihän on meille uusi kokemus täällä Thaimaassa, jossa sadekausi on alkamaisillaan. Ainakin iho tykkää tästä kosteudesta.

Tropiikissa ollaan ja sataa, sataa ropisee. Univelka painaa, ilmankosteus painaa, flunssa painaa.... Lämpötila päälle kolmenkymmenen; silti haahuilen parvekkeella ja palelen shaali niskassa. Sääennuste lupaa tätä kosteaa keliä sunnuntaihin sakka. No nyt olen päässyt tänne Thaimaahan ja TYKKÄÄN, TYKKÄÄN kaikesta huolimatta!

Voi rähmän rähmä!!! Pitikö minun nyt vielä tässä matkaan lähtiessä kehittää itselleni kunnon räkätauti !!!!!

Se voi tietää sitä, että olen siellä Ao Nangissa sitten taas kaksi viikkoa puolikuurona; niin on käynyt jo aiemminkin, kun nuhaisena lentomatkalla korvat pamahti lukkoon  ja aukesivat vasta paluulennolla.

Kirjoittelen matkajuttuja tänne ja blogiini, jos saadaan nettiyhteydet pelaamaan.

Ja nyt vaan menoks - flunssasta huolimatta!