Malesia-blogi - Langkawi Matkakokemuksia Kokemuksia ja tunnelmia muutaman päivän yllätyslomalta Malesiassa.

31.1.2014

Kun Kuala Lumpuriin saavuttiin pari päivää sitten, ehdin jo haukkua lentokentän maailman tylsimmäksi paikaksi, jota se "kotimaan puoli" itse asiassa olikin. Sieltä Bangkokiin lähtiessä valkeni, että kenttä onkin valtava. Siitä tylsästä terminaalista piti matkustaa junalla ulkomaanterminaaliin, jossa olikin sitten kaikkea maallista hyvää.

Ystävä kirjoitti viestissään, että "Mihin ihmeeseen te ootte joutunu, kun google sanoo, että Langawi on verovapaa alue. Siihen kuuluu esim. alkoholi, tupakka jne. ja vielä mainostetaan, että olut on hyvää". Niinpä - Langkawin lentokentällä huomattiin pois lähtiessä alkoholimyymälä, mutta ei niitä siellä kaupungilla näkynyt, puhumattakaan mistään malesialaisesta oluesta. Harvapa sitä lentokentälle laskeutuessa väsyksissään alkaa ensimmäiseksi mitään viinakauppaa etsiskelemään, kun  mielessä on vaan ajatus majapaikkaan pääsemisestä.

30.1.2014

Taksiretki saaren lounaisosan hiekkarannoille osoitti, että hotellin valinta pääkaupunki Kuasta kaikesta huolimatta osui oikeaan. Puuterirannat ovat tietysti ihania, mutta kun hotellit niiden äärellä sijoittuvat "hevonkuuseen", josta normaali paikalliselämä on kaukana, ei sinne majoittuminen oikein tahdo kiinnostaa. Kaipa sitä sitten on niiiiiiin kaupunki-ihminen.

Eilisiltana eksyttiin vahingossa paikalliselle suurelle iltatorille, jossa saatiin katsella normaalia malesialaista elämää. Illallispaikkakin merenrantaterassilla tähtitaivaan alla oli sykähdyttävä (vaikka lasissa olikin viinin asemasta vettä). Sen verran tehtiin tänään myönnytys länsimaiselle hapatukselle, että nälän hyökätessä lounasaikaan käytiin läheisen ostoskeskuksen Mäkkärissä syömässä hampurilaisateria.

Iltayöstä heräsin refluksikohtaukseen (polttavat mahanesteet nousi ruokatorveen ja nieluun) ja ryntäsin laukulle hakemaan lääkkeitä. Pahaksi onneksi nielaisin pari pilleriä miehen lääepaketista, joka oli samannäköinen kuin omani. Kun hoksasin möhläykseni, ryntäsin vessaan oksentamaan ne pois kehostani. Ei, eipä ne olleet mitään sinisiä pillereitä, vaan miehen verenpainelääkkeitä. Olisiko kohtaus johtunut hotellin runsaasta illallisesta tai illallisjuomana nautitusta hyvänmakuisesta hedelmämehusta?

Huomenna sitten palataankin vapaampiin tunnelmiin takaisin Thaimaahan!

29.1.2014

Sitä saa mitä tilaa! Kun aina olen ollut hinkumassa, että haluan matkaltani aitoutta ja paikallista elämänmenoa turistirysien sijaan, sain myös tällä reissullani tilaamani. Ei, ei se aina tarkoita, että olisin jakamattoman ihastunut valintaani.

Kun on tehnyt matkaa koko pitkän päivän ja saapuu illalla hotelliin väsyneenä ja nälkäisenä, ei tule mieleenkään lähteä hakemaan sitä seudun ihaninta ruokapaikkaa, vaan raahautuu oman hotellin lihapatojen ääreen. Eilisillan synttäri-illallinen oli täydellinen floppi - hotellin buffet-pöydästä yritettiin löytää jotain sopivaa syötävää, kun illalliskattaus alkoi olla lopuillaan. Lautasille kasattiin kuivunutta, jäähtynyttä riisiklönttiä ja yhtä kuivaa, haaleaa paistettua kalaa. Padoista kauhottiin jotain epämääräisiä aasialaisia herkkuja, joista ei osannut sanoa olivatko rottaa vai lammasta - samapa tuo; ainakaan tulisia mausteita ei eväistä puuttunut. Länsimaisen hapatuksen pilaama sieluni olisi kaivannut punaviiniä palan painikkeeksi (mies haaveili kylmästä oluesta), mutta pakko oli tyytyä johonkin marjamehuun.

Aamupäivän retki kaupunkiin ja iltapäivän patikointi satama-alueelle todisti samaa - kaikki kuppilat ovat muslimimaassa kuivia; vettä ja limua joutuu litkimään. Lieneekö tilanne joka puolella saarta samanlainen, vai onnistuttiinko valitsemaan tällä "äkkilähdöllä" todellinen aito ympäristö, joihin olen aina ollut niin ihastunut?

klikkaa

28.1.2014

Mieleenpainuvin syntymäpäivä! Onhan se hienoa, että mieheni joutui puolipakosta järjestämään minulle hienon syntymäpäivälahjan - matkan Malesiaan. Siihen se tunne hienoudesta sitten taisi jäädäkin!

Kaikki sujui Bangkokin kentällä mallikkaasti, eikä tullimies edes urputtanut parista ylitetystä maassaolopäivästä, puhumattakaan, että meiltä olisi peritty ne kahdentuhannen bathin sakot, joista lentoyhtiön mieskin meitä varoitti.

Parin tunnin lento Bangkokista Kuala Lumpuriin ei sekään paljon rasittanut, mutta voi!!! - kolmen tunnin odotus Kuala Lumpurin kentällä oli täyttä piinaa. Ilmastoinnin takia palelin, vaikka olinkin varautunut tilanteeseen ja jättänyt käsimatkatavaraan pareon, jonka suojissa kyyhöttää.

Kentältä löytyi kyllä jos jonkinmoista hienoa myymälää - parfyymejä, kosmetiikkaa, Rolexeja, laukkuja - mutta rahanvaihtopistettä ei onnistuttu löytämään. Pitkän hakemisen jälkeen jostain nurkasta löytyi pankkiautomaatti, josta onnistuttiin saamaan paikallista valuuttaa, että voitiin käydä ostamassa myymälästä vettä. Siis VETTÄ - kun ajatuksena oli ollut käydä juomassa ravintolassa syntymäpäivän kunniaksi skumpat! Olihan siellä kansainvälisellä kentällä yksi "mäkkäri" ja yksi aasialainen kuppila, mutta muslimimaassa kun ollaan, on mistään alkoholipitoisesta juomasta turha haaveilla. Niinpä kilisteltiin synttärimaljat ensimmäistä kertaa elämässäni vesipullolla!

klikkaa

Kun lähdettiin kahdeksi kuukaudeksi lomalle Thaimaahan Hua Hinin kaupunkiin, ei mieleen tullut tarkastaa viisumin tarvetta ko. maahan. Niinpä kuukauden päästä meille valkeni, että voisimme joutua vankilaan luvattoman maassa oleskelun vuoksi. Pakko oli tilata netistä lentoliput ja hotellimajoitus Thaimaan ulkopuolelle, jolloin saataisiin passiin uusi leima ja yhden kuukauden maassaololupa.  Niinpä siinä samalla saatiin tilaisuus viettää lomaa MALESIASSA.