|
|
Voi luoja mikä päivä.
Aamuyöllä herättiin siihen, että sade rummutti ikkunan markiisiin
sellaisella saundilla, ettei nukkumisesta enää siinä metelissä tullut
mitään. Niinpä laittauduttiin tien päälle seikkailemaan heti aamu
viideltä - ei mikään miellyttävä kokemus, kun märkä asfaltti nieli auton
valot ja kaupungin katulabyrintissä oli oltava tosi tarkkana. Matka
joutui muuten mukavasti moottoriteitä pitkin, mutta vähän ärsytti
jatkuva moottoritien maksuasemien automaattien räpeltäminen,
kalliiksikin ajeleminen näillä teillä tulee - kuvetta oli tänään
kaivettava 105 euron edestä.
Muutama ruma sana taisi
lipsahtaa - pari kertaa hermoja kiristi navigaattorin ohjeistus
Grenoblen ja Milanon seuduilla, kun jouduttiin tekemään ylimääräisiä
piruetteja heikon ohjeistuksen takia - no selvittiinhän niistäkin.
Majapaikan osoitetta Como-järvellä Leccossa jouduttiinkin sitten hakemaan taas kissain ja
koirain kanssa. Jo kerran oltiin hyvin lähellä hotellia, mutta sellaisen
kadun päässä, josta ei saanut ajaa autolla. Mies kävi kysymässä paperin
kanssa osoitetta vastaan tulleelta papparaiselta, joka ystävällisen
vuolaasti selitti italiaksi meidän oleva ihan lähellä oikeaa osoitetta
(mitenkähän tuonkin asian italiankielen taidoton mieheni ymmärsi?).
Ehdittiin soittaa jo tyttärellekin, että hakisi netistä hotellin
puhelinnumeron, kun sitä ei netin puuttumisen takia saatu koneista
esille. Löytyihän se katto pään päälle jo kymmenen tunnin
siirtymähortoilun jälkeen!
|
